Jotenkin pitäisi saada ilmapiiri sellaiseksi että on hienoa antaa ei-toivottu

ja tosiaan ajattelee, että tällä idealla lyhennetään adoptiojonot ja kaikki haluavat saavat lapsen.



Tällainen tilanne on tosiaan ollutkin ennen 60-lukua. Lapsia tuli adoptioon niin paljon, että ongelma oli pikemminkin se, mistä saataisiin kaikille lapsille ottaja. Siksi lapsia annettiin kenelle tahansa kuka halusi, eikä tämä tosiaankaan ollut lapsen hyvinvoinnin etu.

Se on ehkä adoptiolasta odottavan etu, mutta odottavan äidin etu se ei ole. Adoptio on biologiselle äidille yleensä hyvin raskas prosessi, joka haastaa mielenterveyden. Usein nämä äidit ajattelevat lastaan usein - tai vaihtoehtoisesti yrittävät unohtaa koko asian ja suru ja muut tunteet jäävät silloin käsittelemättä. Lapsen adoptioon antaminen on asia, mikä halutaan yleensä pitää salassa, sillä siitä saa hyvin negatiivista palautetta. Salailu verottaa voimia edelleen.

Myös se että synnytetty lapsi voi ottaa yhteyttä aikuistuttuaan on asia, mikä on monille raskas. Mahdollinen uusi perhe ei välttämättä tiedä adoptioon annetusta lapsesta. Siinä on monella kova paikka sopeutua tilanteeseen.

Adoptio ei ole myöskään lapselle aina helppo asia. Hyvään ja rakastavaankin kotiin adoptoitu on kokenut menetyksen ja katkoksia ihmissuhteissaan ensimmäisen, minuuden kehitykselle olennaisen tärkeän elinvuoden aikana.

Adoptio ei ole raskaana olevalle samanveroinen ratkaisu kuin abortti - mikä sekään ei ole aina helppo vaan voi olla todella rankkaa - vaan adoption seurauksena tietoisuus olemassaolevasta ja jossain elämäänsä elävästä lapsesta seuraa koko eliniän jossain muodossa.

edelleenkään ymmärrä,miksi abortti kuuluu kenellekään muulle kuin asianosaiselle? Samanlaista terveydenhoitoa se on kuin kaikki muukin sairaalassa tapahtuva toiminta.

Aina aborttiin päätyvä ei ole ressukka hyväksikäytetty yh-äiti tai villiä bilevaihetta ja irtosuhteita harrastava sinkkumimmi. Aborttiin saatetaan päätyä esimerkiksi parisuhteessa hyvin monesta syystä. Kyllähän ratkaisu vaikuttaa kumppaniin ja mahdolliseen perheeseenkin.

tulee olemaan stigmaattista naiselle. En jaksa uskoa, että siitä tulee koskaan hyväksyttävää, nyt kun kehityspsykologinen tutkimus on näyttänyt miten merkittävä lapsen ensimmäinen elinvuosi ja pysyvät kiintymyssuhteet ovat lapsen kehitykselle.

edelleenkään ymmärrä,miksi abortti kuuluu kenellekään muulle kuin asianosaiselle? Samanlaista terveydenhoitoa se on kuin kaikki muukin sairaalassa tapahtuva toiminta.

Aina aborttiin päätyvä ei ole ressukka hyväksikäytetty yh-äiti tai villiä bilevaihetta ja irtosuhteita harrastava sinkkumimmi. Aborttiin saatetaan päätyä esimerkiksi parisuhteessa hyvin monesta syystä. Kyllähän ratkaisu vaikuttaa kumppaniin ja mahdolliseen perheeseenkin.

Onhan tälläkin palstalla ollut monia aloituksia siitä, kun perheenäiti pohtii aborttia.

Vielä 60-luvulla tosiaan - niinkuin joku kirjoittikin - lapsia tuli kotimaasta adoptioon, koska ehkäisy oli huonoa, aborttia ei saanut ja yh-äidin elämälle ei ollut tukirakenteita.



Kotimaisen adoption vähenemiseen on vaikuttanut merkittävästi myös se, että nykyisin monet teininä raskaiksi tulleet synnyttävät lapsensa ja pitävät lapsensa. Tämä on mahdollista, koska meillä on sosiaaliturva, sosiaalista asuntotuotantoa ja yh-vanhemmuus hyväksytään yleisesti. Lisäksi yh-vanhempi maksaa, jos on pienituloinen, päivähoidosta 0 euroa, ja siten opiskelu ja työssäkäynti on mahdollista myös lapsen synnyttyä.



Ennen nykyistä systeemiä varakkaisen lapsettomien perheiden "lapsentekokoneina" toimivat pienituloiset yksinäiset naiset, joille oli "käynyt vahinko". Eräs iäkkäämpi sukulainen työskenteli 60-70 -luvuilla lastensuojelussa välittämässä kotimaiseen adoptioon meneviä lapsia, ja on kertonut, että nk hyviin perheisiin valikoitiin tuosta joukosta ne lapset "joiden äiti oli ylioppilas". Ja muutakin valikointia tapahtui, ja esim. sairaana syntyneet menivät sitten tavallisempiin perheisiin.



En haluaisi tuollaista systeemiä Suomeen takaisin, koska sehän oli todella julmaa. Äiti ei saanut/voinut pitää lastaan, vaikka olisi halunnutkin.

ehkäisyyn panostamisen lisäksi nuorille tulisi kertoa paljon nykyistä avoimemmin muustakin kuin heteroseksistä. Jos harrastettaisiin enemmän homo- ja lesbosuhteita, ei ei-toivottuja raskauksiakaan sattuisi läheskään niin usein. Tämä ilmapiiri missä heterous on edelleen olevinaan supermuodikasta ja homous luonnotonta on ihan kansanterveydelle ja -taloudelle vaaraksi kun niitä ei-toivottuja heterokiihkoilun hedelmiä pitää sitten imuroida ihmisten vatsoista viemäreihin.

asemassa olevia, joilla ei ole perheen tukea takanan ja jotka ovat usein eläneet laiminlyötynä lapsena.

Heillä ei ole uskoa ja luottamusta omaan vanhemmuuteensa, koska usein eivät pysty kunnolla pitämään itsestäkään riittävää huolta. Raskaus tulee huomattua liian myöhään, ja lapsi on synnytettävä.



VArmasti ryhmään mahtuu muunlaisiakin tarinoita, mutta ne ovat vähemmistöä. Yleensä lapsensa adoptioon antaneilla äideillä on ollut adoptiota ennen ja sen jälkeen hyvin rikkinäinen ja epätasapainoinen elämä.

mutta onhan se totta että abortti on hyväksytympää kuin lapsen antaminen adoptioon. Nythän äidit jaotellaan jotenkin näin:



1. Hyvät ja fiksut ihmiset, jotka saavat suunniteltuja lapsia hyvään taloudelliseen yms tilanteeseen.



2. Ei niin fiksut ihmiset, jotka saavat suunniteltuja lapsia huonoon taloudelliseen tilanteeseen tai esim kesken opiskelujen.



3. Typerät ihmiset jotka eivät osaa käyttää ehkäisyä (yleisen mielipiteen mukaanhan mikään ehkäisy ei oikeasti voi pettää :)), jotka saavat vahinkolapsia, mutta kuitenkin kantavat vastuunsa ja pitävät lapsen.



4. Laiskat itsekeskeiset vätykset, jotka tekevät abortin, koska eivät viitsi kantaa mitään vastuuta tekemisistään. Näillä on sentään se hyvä puoli että abortin voi salata eikä kenenkään tarvitse tietää.



5. Lapsensa adoptioon antavat. Joko täysin holtittomia sosiaalitapauksi, joilta lapsi otettaisiin muutenkin huostaan heti synnäriltä tai idiootteja teinejä, jotka kuvittelivat että jos ei myönnä että on raskaana se vauva sieltä mahasta vain jotenkin häviää. Ympärillä kaikki (yleensä) tietävät vauvasta ja ihmisten ennakkoluulot joutuu oikeasti kohtaamaan.



Tämä jako on todella kärjistetty, mutta ei täysin tuulesta temmattu. Täysin ottamatta kantaa siihen kumpi äidille on henkisesti helpompi kestää.

Se on ehkä adoptiolasta odottavan etu, mutta odottavan äidin etu se ei ole. Adoptio on biologiselle äidille yleensä hyvin raskas prosessi, joka haastaa mielenterveyden. Usein nämä äidit ajattelevat lastaan usein - tai vaihtoehtoisesti yrittävät unohtaa koko asian ja suru ja muut tunteet jäävät silloin käsittelemättä. Lapsen adoptioon antaminen on asia, mikä halutaan yleensä pitää salassa, sillä siitä saa hyvin negatiivista palautetta. Salailu verottaa voimia edelleen.

Myös se että synnytetty lapsi voi ottaa yhteyttä aikuistuttuaan on asia, mikä on monille raskas. Mahdollinen uusi perhe ei välttämättä tiedä adoptioon annetusta lapsesta. Siinä on monella kova paikka sopeutua tilanteeseen.

Adoptio ei ole myöskään lapselle aina helppo asia. Hyvään ja rakastavaankin kotiin adoptoitu on kokenut menetyksen ja katkoksia ihmissuhteissaan ensimmäisen, minuuden kehitykselle olennaisen tärkeän elinvuoden aikana.

Adoptio ei ole raskaana olevalle samanveroinen ratkaisu kuin abortti - mikä sekään ei ole aina helppo vaan voi olla todella rankkaa - vaan adoption seurauksena tietoisuus olemassaolevasta ja jossain elämäänsä elävästä lapsesta seuraa koko eliniän jossain muodossa.

terv. yksi, joka on antanut lapsen adoptioon.

että ihmiset KÄYTTÄISIVÄT EHKÄISYÄ, jos eivät lapsia halua!!! Eikä luotettais mihinkään imetyksen ehkäisytehoon tai varmoihinpäiviin tms höpöhöpö juttuihin.

Olen aina ajatellut että jos tilanne sitä vaatisi niin abortin voisin tehdä, mutta ikinä en voisi antaa lasta adoptioon koska varmasti katuisin sitä. Toki aborttiakin voisin katua enkä sitä siksi heppoisin perustein tekisi, mutta jos esim. raskausaikana selviäisi että lapsi on vaikeasti vammainen niin siinä tapauksessa kyllä.

ilmapiiriä siihen suuntaan, että abortti olisi huono ja paheksuttava asia. Aborttiin joutuneet kärsii siitä jo muutenkin. Siitä pitäisi tehdä itsestäänselvyys, että ehkäisyä käytetään. Kannatan mm. sitä, että kaikille alle 25-vuotiaille ehkäisypillerit olisivat ilmaisia ja että kierukka synnytyksen jälkeen olisi ilmainen ja sitä tarjottaisiin automaattisesti. Näillä jo saataisiin ei-toivotut raskaudet laskuun hyvin tehokkaasti, eikä tulisi kokonaisuutta katsoen edes kalliiksi.

että ihmiset KÄYTTÄISIVÄT EHKÄISYÄ, jos eivät lapsia halua!!! Eikä luotettais mihinkään imetyksen ehkäisytehoon tai varmoihinpäiviin tms höpöhöpö juttuihin.

edelleenkään ymmärrä,miksi abortti kuuluu kenellekään muulle kuin asianosaiselle? Samanlaista terveydenhoitoa se on kuin kaikki muukin sairaalassa tapahtuva toiminta.

jos adoptioon antamisesta saisi kunnon korvauksen,niin adoptioon antamista harkittaisiin useammin? Ehkä?

jos adoptioon antamisesta saisi kunnon korvauksen,niin adoptioon antamista harkittaisiin useammin? Ehkä?

Joku alkaa tehtailla lapsia rahan toivossa.

eihän adoptiolasta ulkomailtakaan ilmaiseksi saa?

Onko sinulla ap joku ajatus siitäkin, miten raskauden ja synnytyksen aiheuttamat kulut yms korvattaisiin naiselle?



Itselläni on yksi lapsi. Raskausaikana jouduin hankkimaan uusia vaatteita vatsan kasvaessa. Äitiysvaatteet ovat kalliita. Lisäksi olin kovin väsynyt, jouduin ostamaan rautatabletteja, vitamiineja, yms. Väsymyksen takia silloinen opiskeluni kärsi. Jos olisin ollut töissä, olisin joutunut ottamaan sairaslomaa. Raskaus voi joissain töissä aiheuttaa jopa ansiotulojen menetyksiä (jos on esim. freelancer). Raskaus voi aiheuttaa sen, ettei pätkätyötä jatketa.



Synnytyksen jälkeen kesti aikansa toipua. Mitä, jos keho ei palaudukaan - korvaako yhteiskunta sen jotenkin? Mitä, jos synnytyksestä jää pitkäaikainen vamma tai haitta? Se on mahdollista, joskin kai aika harvinaista.



Ajattelitko, että yhteiskunnan resursseja pistettäisiin tällaisiin "kärsimyskorvauksiin", vai olisiko sinusta ihan oikeudenmukaista, että joku (mahdollisesti jopa hyvin köyhä nainen) maksaisi itse omasta lompakostaan ja omalla hyvinvoinnillaan sen, että joku toinen pariskunta saa lapsen?



Eri asia, jos joku itse vapaaehtoisesti päättää synnyttää lapsen ja antaa adoptioon. Se on kunnioitettava päätös, eikä varmasti helppoa sekään. Yhtään tuomittava ei silti ole aborttikaan. Ihmisten tilanteet ja ratkaisut ovat erilaisia.



Abortteja vähentää tutkimustenkin mukaan tehokkaimmin avoin ilmapiiri, koulujen antama terveys- ja seksuaalikasvatus ja ehkäisyvälineiden helppo saatavuus (tämä on merkittävää varsinkin teinien kohdalla).

kuuntelemaan neuvolantädin lässytystä vielä synnyttämäänkin lapsen vieraalle.