Perintöriita, jossa kaunoja taustalla.Kokemuksia?

ja tekemään kaikesta hankalaa...



Meillä lopputuloksena, mulla on vain pari huonekalua saatuna, luovutin.

Tämä yhden ihmisen riita on kestänyt jo kolme pitkää vuotta.



Ei suostu tapaamaan tai laittamaan nimeään mihinkään paperiin asioiden eteenpäin saattamiseksi.

jos ei muu auta. Pesänjakajalla tarkoitan siis juridisen koulutksen saanutta ihmistä, joka toimii pesänjakajana, ei asianajajana.

ja tehnyt sellaiset paperit ettei tarvitsisi riidellä. Näistä kun ei ikinä hyvää seuraa.

Ja noita tullaan näkemään jatkossa valtavat määrät, jahka kaikissa näissä nykyisissä uusioperheissä aletaan periä.

Nyt taitaa olla perunkirjoituksen jälkeen kahdeksas vuosi menossa, kun riita jatkuu ja jatkuu vaan. Kaikki valitusasteet käyty läpi, ja kun muutosta ei tullut, valittaja on nostanut siviilikanteita joistain jutuista joihin ei niihinkään tuu mitään selvyyttä.

ja tekemään kaikesta hankalaa... Meillä lopputuloksena, mulla on vain pari huonekalua saatuna, luovutin.

Siltä tämä tosiaan alkaa näyttää meilläkin. Jos ihminen vaihtaa puh.numerot ja ei reagoi kirjeisiin, niin emme varmaan voi asialle enää mitään. Harmillista jo vainajan kannalta, joka oli meille kaikille rakas. Perinnössä useampi kiinteistö ja mm. osake johon ei riitapukarin tahdon mukaisesti saa muuttaa kukaan, ei saa vuokrata, ei myydä. Kuitenkaan ylläpito kustannuksiin ei suostu jne.

Helpottaa todella paljon omaisuuden jakoa. Testamenttia voi toki moittia mutta kumottua sitä ei saa kun todella painavilla syillä.



Meillä ainakin on testamentit tehty jo vuosia sitten vaikka ikää on nyt alle 45 v.

Todennäköisesti tuolla yhdellä sisaruksella on jotain omaa ongelmaa joko mielenterveydellistä tai sitten pelkkiä vanhoja kaunoja. Valitettavasti perinnönjako taitaa tyypillisesti pahentaa tällaisia ongelmia. Ehkä tuo sisarus kokee jääneensä paitsi vanhempien rakkaudesta tai kokee että hän on jäänyt vähemmälle siinä mitä on saatu rahaa/materiaalia vanhemmilta. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa onko hän jäänyt oikeasti vähemmälle vaan ongelma on just se että hän kokee jääneensä vähemmälle.



Eihän se auta kuin hoitaa homma lainmukaan. Ja koettaa kestää.



Sivusta seuranneena tuollaista hankalaa perintöriitaa josta on jo yli kolme vuotta mutta muutamat sukulaiset eivät ole sen jälkeen olleet yhteydessä toisiinsa. Välit meni. Pahimmillaan katkera ihminen soitteli perikunnan asioita hoitavalle melkein joka perjantaiyö neljän aikoihin purkaen vanhoja kaunoja lapsuudesta asti ja haukkuen kuollutta ihmistä ja perikunnan asioita hoitavaa sukulaista. Haukkui sitä kuinka epäreilusti perintö jaettiin ja kuinka hän jäi ilman hänelle kuuluvaa osaa (lain eikä testamentin mukaan hänelle kuulunut mitään mutta kun hän olisi niin tarvinut rahaa). No kaikesta huolimatta perintö jettiin kuten kuollut testamentissaan sen määräsi ja halusi.



Jaksamista.

tiedämme sen jo nyt. Mieheni nuorempi veli on jo nyt niin hankala, ja muistaa tasan tarkkaan mitä mieheni, "äidin lellikki", on muka saanut enemmän kuin hän ressukka.

Olemme jo mieheni kanssa puhuneet, että aikoinaan pesänjakaja saa ottaa asian haltuunsa päivästä yksi lähtien, emmekä me tule siihen puuttumaan yhtään mitenkään muuten kuin lopputulosta odotellen.

on tuollainen tilanne perinnönjaossa. Perillisiä on 5 joista yksi henkilö on erittäin kaunainen, katkera ja talousasioissa kiero ihminen. Pahinta on, että hänen puolisonsa on juristi joka sählää jatkuvasti välissä, päällepäsmäröi ja painostaa pesänjakajaa joka ei halua riitoihin ko. juristin kanssa.



Perintö ei ole suuri mutta sillä olisi iso taloudellinen merkitys ainakin pienituloiselle ja velkaiselle äidilleni sekä hänen yhdelle sisarukselleen. Mutta nyt koko perintö näyttää hupenevan pesänjaon kustannuksiin ja kaikkien asioiden riitauttamiseen ja oikeuteen viemiseen.



Sääli sinänsä, koska mummo eli säästeliäästi elämänsä jotta lapsille jäisi edes jotain perintöä. Nyt yksi sisarus sitten torpedoi kaiken ja riitaantuu kaikkien kanssa. Tämä on ollut henkisesti todella raskasta neljälle muulle sisarukselle ja heidän lähipiirilleen.



Perinnönjako on jatkunut nyt jo 2 vuotta ja asiat näyttävät menevän vaan jatkuvasti enemmän solmuun.



Voimia vaan kaikille näiden ongelmien kanssa painiville!!!

perintökiista on siis kestänyt jo melkein 3 vuotta, ei 2.

ei muu auta, niin te muut vaaditte pesänjakoa virallisesti. Ja vaikka ulkopuolista pesänjakajaa jos ei omalla porukalla onnistu. Tuo yleensä pistää vastaanhangoittelijat ruotuun. Ei tietenkään aina..



Meidän suvussa pisin riita kesti melkein 56v. Me nuorempi sukupolvi saatiin homma onneks hoidettua päätökseen.

ei muu auta, niin te muut vaaditte pesänjakoa virallisesti. Ja vaikka ulkopuolista pesänjakajaa jos ei omalla porukalla onnistu. Tuo yleensä pistää vastaanhangoittelijat ruotuun. Ei tietenkään aina.. Meidän suvussa pisin riita kesti melkein 56v. Me nuorempi sukupolvi saatiin homma onneks hoidettua päätökseen.

Kaikki päättyisi siihen, että kyseinen henkilö vaatii kaiken muuttamista rahaksi ja se tarkoittaisi mm. 200v. sukumme hallussa olevan arvokkaan tällä hetkellä kesäpaikan myymistä. Jonka kaikki muut haluaisivat säilyttää yhteisenä.

Lisäksi rahatkin pitäisi jakaa niin että hän vanhimpana ja mielestään "köyhimpänä"(ihan hyvätuloinen itsekin) tarvitsee ja ansaitsee saada 70% rahoista. Eikä halua tasapuolista jakamista siskolleni joka on omin ansioin saavuttanut hyvän taloudellisen tilanteen.

Tähän on kuitenkin tuomari sanonut, ettei kenenkään tarvitse lahjoittaa omaa osuuttaan toiselle. Myöskään se ei ole oikein mahdollistakaan.

ja kuolinpesä ollut jakamatta sen jälkeen ja pesästä kuollut myös osakkaita, niin että jakajina on lauma tätejä, setiä ja serkkuja. No sopuisa jako on kuitenkin ensi kesänä tulossa, mutta ymmärrän hyvin, minkälaista se voisi olla.



Joku joka kieltää mitään myymästä ja mihinkään koskemasta, mutta ei halua menoihinkaan osallistua, voi olla henkilö joka roikkuu menneessä kiinni, ja jolla on jonkinasteinen mielenterveysongelma tunne-elämän puolella. Terve järki ei toimi silloin.



Ota ap pesänjakaja. Pyydät oikeudelta määräyksen, koska sopuratkaisua ei ole saatu syntymään. Halpaa se ei liene, mutta jos ei muuten tule tolkkua, niin onhan se asia ratkottava.



Ei ole ollut kivaa näissä meidänkään pöksyissä katsella rapistuvaa taloa, kun pesän arvo on n. 80000 euroa ja alkuperäisistä perillisistäkin on 3 kuollut, ja ukin lastenlapset tulleet tilalle...Kukaan ei siis halua osallistua kuluihin enää, pitäisi rempata jo kattoakin, mutta kesämökkikäytössä tölli mielellään pidettäisiin. No nyt on lopultakin sakki tullut järkiinsä ja tila menee myyntiin. Helpotus.



Voimia teille taisteluun!

ja tehnyt sellaiset paperit ettei tarvitsisi riidellä. Näistä kun ei ikinä hyvää seuraa.

Emme olisi arvanneet, että ihminen muokkautuu täysin erilaiseksi ihan yhtäkkiä. Hän on aina halunnut päteä, mutta että aivan älyttömiä vaatimuksia ja väitteitä, niin ei jaksa ymmärtää.

Aluksi olimme jo luovuttamassa, mutta sitten tuomarin esimerkki kertomuksia kuunnellessa ymmärsimme, ettei periksi kannata antaa. Mt-ongelmien merkit alkoivat täyttyä nimittäin välittömästi.

ei muu auta, niin te muut vaaditte pesänjakoa virallisesti. Ja vaikka ulkopuolista pesänjakajaa jos ei omalla porukalla onnistu. Tuo yleensä pistää vastaanhangoittelijat ruotuun. Ei tietenkään aina.. Meidän suvussa pisin riita kesti melkein 56v. Me nuorempi sukupolvi saatiin homma onneks hoidettua päätökseen.

Kaikki päättyisi siihen, että kyseinen henkilö vaatii kaiken muuttamista rahaksi ja se tarkoittaisi mm. 200v. sukumme hallussa olevan arvokkaan tällä hetkellä kesäpaikan myymistä. Jonka kaikki muut haluaisivat säilyttää yhteisenä. Lisäksi rahatkin pitäisi jakaa niin että hän vanhimpana ja mielestään "köyhimpänä"(ihan hyvätuloinen itsekin) tarvitsee ja ansaitsee saada 70% rahoista. Eikä halua tasapuolista jakamista siskolleni joka on omin ansioin saavuttanut hyvän taloudellisen tilanteen. Tähän on kuitenkin tuomari sanonut, ettei kenenkään tarvitse lahjoittaa omaa osuuttaan toiselle. Myöskään se ei ole oikein mahdollistakaan.

kesäpaikan pitämistä yhteisomistuksessa, ainakaan suorassa. Viisainta olisi silloin tehdä siitä kesäpaikasta kiinteistö-osakeyhtiö eli as. oy. tai vastaava ja maksatte sen yhden osakkaan siitä yksinkertaisesti ulos. Jokainen osakas maksaa sitten vastiketta kuluista ja pientä käyttövuokraa viikoista. Näin tulee tuloja isompia kuluja kattamaan.

Riitoja vaan tulee ennenpitkää kuluista ja harmia, kun aina on niitä, jotka ei pysty tai halua osallistua kuluihin. Ihan kokemuksesta, mitä on olla perillisen perillinen. Siinä mielessä ymmärrän kaiken muuttamista rahaksi.

MUTTA. Laittakaa sille tollolle sukulaiselle ihan selvällä suomenkielellä eteen perintölaki. Siellä on ihan selvästi, että osuudet jaetaan tasan, piste. Perinnönjako ei ole mikään sosiaalitoimisto. Selvittäkää myös oman asianajajanne läsnäollessa, että oikeuteen hän voi toki mennä riitelemään, mutta sitten se kuitenkin häviää, ja maksaa vielä oikeuskulutkin siihen päälle. Jos ei auta, sitten pesänjakajaa vaan kehiin.

terv. 16

ei muu auta, niin te muut vaaditte pesänjakoa virallisesti. Ja vaikka ulkopuolista pesänjakajaa jos ei omalla porukalla onnistu. Tuo yleensä pistää vastaanhangoittelijat ruotuun. Ei tietenkään aina.. Meidän suvussa pisin riita kesti melkein 56v. Me nuorempi sukupolvi saatiin homma onneks hoidettua päätökseen.

Kaikki päättyisi siihen, että kyseinen henkilö vaatii kaiken muuttamista rahaksi ja se tarkoittaisi mm. 200v. sukumme hallussa olevan arvokkaan tällä hetkellä kesäpaikan myymistä. Jonka kaikki muut haluaisivat säilyttää yhteisenä. Lisäksi rahatkin pitäisi jakaa niin että hän vanhimpana ja mielestään "köyhimpänä"(ihan hyvätuloinen itsekin) tarvitsee ja ansaitsee saada 70% rahoista. Eikä halua tasapuolista jakamista siskolleni joka on omin ansioin saavuttanut hyvän taloudellisen tilanteen. Tähän on kuitenkin tuomari sanonut, ettei kenenkään tarvitse lahjoittaa omaa osuuttaan toiselle. Myöskään se ei ole oikein mahdollistakaan.

kesäpaikan pitämistä yhteisomistuksessa, ainakaan suorassa. Viisainta olisi silloin tehdä siitä kesäpaikasta kiinteistö-osakeyhtiö eli as. oy. tai vastaava ja maksatte sen yhden osakkaan siitä yksinkertaisesti ulos. Jokainen osakas maksaa sitten vastiketta kuluista ja pientä käyttövuokraa viikoista. Näin tulee tuloja isompia kuluja kattamaan. Riitoja vaan tulee ennenpitkää kuluista ja harmia, kun aina on niitä, jotka ei pysty tai halua osallistua kuluihin. Ihan kokemuksesta, mitä on olla perillisen perillinen. Siinä mielessä ymmärrän kaiken muuttamista rahaksi. MUTTA. Laittakaa sille tollolle sukulaiselle ihan selvällä suomenkielellä eteen perintölaki. Siellä on ihan selvästi, että osuudet jaetaan tasan, piste. Perinnönjako ei ole mikään sosiaalitoimisto. Selvittäkää myös oman asianajajanne läsnäollessa, että oikeuteen hän voi toki mennä riitelemään, mutta sitten se kuitenkin häviää, ja maksaa vielä oikeuskulutkin siihen päälle. Jos ei auta, sitten pesänjakajaa vaan kehiin. terv. 16

Ei laita nimeä mihinkään lappuun, ei suostu neuvotteluihin, on sanonut ettei suostu myöskään, jos yritämme maksaa hänet ulos. Siis ei mikään auta. On niin kauniisti pyydetty kertomaan mitä haluaa ja vastaus on ollut, ettei tule sitä meille koskaan enää kertomaan ja jos yritämme oven taakse, niin hommaa lähestymiskiellon jne.

Olemme toki valmiit luopumaan vaikka kaikesta, mutta jotenkin olemme sisuuntuneet häneen siinä määrin, ettemme voi antaa hänelle periksi kaikkea, koska se on hänen päällimäinen tarpeensa. Siis saada sanoa viimeinen sana. Ihminen joka ei neuvottele, ei ole myöskään kykenevä päätöksentekoon.

Äkkiä pesänselvittäjä asiaa hoitamaan. Ei hänen tarvitsekaan silloin kirjoittaa nimeänsä minnekään, sen tekee oikeus hänen puolestaan. Ihan lainvoimaisesti.

jos kerran oikeasti itse ei ole rahanahne, niin kieltäytykää kaikki muut perinnöstä, jolloin se yksi saa kaiken mitä haluaa ja ansaitseekin. Jos kerran ei teille se raha ole tärkeä, ettekä itse ole ahneita.