G: Sinä joka et itse ollut koskaan kodin ulkopuolella hoidossa,

Lapsi on 4,5-vuotias.

9 kk:n ikäisenä. Nyt hyvinkin täyspäinen 14-vuotias :)

Voin kai vastata tähän miehen puolesta. Itse siis menin noin 1v hoitoon perhepäivähoitajalle mutta mies oli aina kouluun asti kotihoidossa.



Meillä esikoinen meni ryhmikseen 1v 2kk ikäisenä. Hoitoon laittaminen oli vaikeampaa minulle kuin miehelle. Lapsi on kuitenkin sopeutunut ihan hyvin, ja ainakin hoitajien mukaan viihtyy hoitopaikassa.

Vastaan myös mieheni puolesta. Hänen aikaansa ei ollut mitään eskaria, joten meni suoraan kotihoidosta (pientilalla) kouluun. Ei käynyt kerhoissa, tms. missä minä lapsena kävin. Koulunaloitus oli vaikea, asiaa puitiin myös koulupsykologin kanssa joka ilmoitti anopille, että ongelmien syynä oli liian pitkä kotihoito.



Esikoinen meni yhdeksänkuisena päiväkotiin. Hänellä on ollut sosiaalisissa taidoissa samantapaisia ongelmia, mitä isällään aikoinaan, mutta niihin ongelmiin on päiväkodissa puututtu, hän on nyt tuetussa eskarissa ja menossa normaalisti yleisopetukseen.



Ainakaan noiden minun miesteni kohdalla kotihoito ei ollut se ongelma, ei liioin päivähoito, mutta päivähoidossa ongelmat havaittiin ennen koulunaloitusta.

eskaria kokeilin muutaman päivän mutta en tykännyt. Esikoinen menee puolipäivä tarhaan kolmevuotiaana, kuten uudessa kotimaassamme on tapana. Kuopus varmaan menee hoitoon kaksivuotiaana, mutta viimeistään kolmevuotiaana menee puolipäivätarhaan, jos olen silloin vielä kotona.

Olin kotona, kunnes nuorin oli 2½v, jolloin kotiin tuli hoitaja (isommat tuolloin 5v ja 7v).

Nuorin meni pph:lle 3½v, keskimmäinen eskariin+hoitoon 6v ja vanhin ei ole koskaan ollut hoidossa.

menin 5 v:nä osapäivätarhaan kun ruinasin sitä niin kamalasti kun paras kaverinikin meni. Äiti oli kyllä kotona hoitamassa hoitolapsia.



Omat lapset on menneet kerhoon 2 kertaa viikossa n. 3-vuotiaina, sieltä koulun eskariin.

Tilanteeni aika eri kuin äidillä aikanaan.

tuli vaan mieleen kysellä kun mieheni on laitettu 1v kodin ulkopuoliseen hoitoon, itse menin eskariin suoraan (srk-kerhossa kävin kyllä joskus) niin mies ei kotihoitoa arvosta eikä ymmärää. "Päiväkotiin vaan". just joo, taloudellisestikin on ollut mulla mahdollista olla kotona, vaikuttaa kai se miten itse on lapsena ollut hoidossa, samoin anopin asenne ja oman äidin asenne.

En lapsiani hoitoon halunnut, koska itse muistan olleeni ujo, hiljainen ja yksinäinen tarhassa.

Itse menin vasta puolipäiväeskariin 6 vuotiaana. Äitini oli perhepäivähoitaja ja meillä oli lapsia hoidossa. Muistan, että olin tosi kateellinen pihan muille lapsille, jotka pääsivät läheiseen päiväkotiin. Päiväkoti oli uusi, hieno rakennus ja siellä oli hieno piha, jossa oli liukumäki ja kiipeilyteline ja hienot keinut. Kaikki kaverini olivat päiväkodissa ja meillä olleet hoitolapset olivat minua nuorempia. Pyysin useasti äidiltäni, että pääsisin päiväkotiin (olin silloin varmaan n. 4-5 vuotias). Vieläkin muistan ihan tarkasti, millainen liukumäki oli :)

Oman lapsen suht varhainen päiväkodin aloitus ei tosin liittynyt millään lailla omiin kokemuksiini vaan puhtaasi sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseemme. Ja siihen, että minulla on unelmieni työ, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Tein aluksi 3 pv/viikko töitä. Meillä sattui ihan mieletön tuuri päiväkodin kanssa (ihana, pieni yksityinen pk) ja edelleen käymme päiväkodissa säännöllisesti moikkaamassa tuttuja hoitajia vaikka lapsi on jo tokaluokkalainen.