G: Sinä joka et itse ollut koskaan kodin ulkopuolella hoidossa,

2,5v oli parempi ikä kuin 1v2kk, joka oli minusta liian pieni.

Itselleni kotihoito on todennäköisesti vaikeuttanut sosiaalisten taitojeni kehittymistä. Uskon, että lapset oppivat niitä tosi pienestä pitäen.

Luulen, että itselläni on sama juttu. Sosiaaliset taidot ovat vähän rajoittuneet, voi olla luonteenpiirrekin, mutta lapsena oli aika pienet piirit siellä kotona.

voi tällaiseen vaikuttaa??

voi tällaiseen vaikuttaa??

Tarkoitin vaan, että anoppini joka itse laittoi aikaisin lapset hoitoon kyselee nyt milloin oikein palaan töihin (kuopus 1v3kk) äitini mielestä kotihoito 3v asti jos mahdollista voisi olla hyvä ratkaisu, itse toki teen ratkaisut..

Esikoinen: 1-4v, palkattiin hoitaja, tein töitä 16h/vko, 6v koulun esikouluun

Keskimmäinen: 1v8kk-2v5kk, palkattiin hoitaja, tein töitä 4pv/vko, nyt 3,5v ja kerhossa 2 x vko

Kuopus: on vasta 10kk ja kotihoidossa, ajattelin aloittaa työt aikaisintaan hänen ollessa 3v

Ja kai se on miehesikin se lapsi, ei hoitovapaita ole äideille korvamerkitty.



Ja ne ratkaisut pitää tehdä MIEHEN KANSSA.

Ja kai se on miehesikin se lapsi, ei hoitovapaita ole äideille korvamerkitty. Ja ne ratkaisut pitää tehdä MIEHEN KANSSA.

tää onkin mielenkiintoinen juttu kun miehellä itsellään epäsäännnölinen reissaamista vaativa työ, tykkää tietenkin että olen kotona, maksan omista säästöistäni kotonaolon, sitten mies ei kuitenkaan ymmärrä tätä miksi vapaaehtoisesti olen kotona. Lienee tarpeetonta lisätä, että meillä ei muutenkaan kovin hyvin suju..antaa siis tavallaan kuitenkin mun tehdä tämän päätöksen.

jäivät perhepäivähoitajan kanssa kotiin. Eskariin sitte päiväkotiin. Nyt on kolmas tulossa. Todennäköisesti menee pph:lle aiemmin ja 3 v päiväkotiin.

2 v 8 kk, 1 v 2 kk, 1 v 11 kk ja 11 kk.

Kyllä kait minutkin olisi laitettu kodin ulkopuolelle hoitoon jos lapsuudessani sellainen systeemi olisi ollut.... Olen 1960-luvulla syntynyt "mummeli" eikä sillon mitään päiväkoteja ollut mun kotikaupungissa. Äiti ja isä oli vuorotyössä molemmat ja vielä vähemmän päiväkoteja oli tarjolla vuorotyötä paiskivien lapsille. Mua kävi vahtimassa äidin täti, iäkäs oli jo silloin, jos oli tarvetta tai sitten naapurin teini-iässä olevat tytöt mutta suoraan sanottuna oltiin kyllä sisarusten kanssa ajoittain suorastaan heitteillä.

meni noin vuoden ikäisenä molemmat, 1 v 1 kk ja 1 v 2 kk. Minulla ei ollut valitettavasti taloudellista mahdollisuutta jäädä kotiäidiksi, ja myös ammattitaito teknisellä alalla olisi vanhentunut melkoisesti jos monta vuotta olisi kotona ollut.

24 vuoden ikäinen kun lapsi meni kodin ulkopuolle hoitoon. Lapseni taas oli silloin 1v3kk ikäinen.

Kotona hoitamiseen osallistui myös mieheni kahteen kertaan 1/2v hoitovapaalla ja hän taasen on ollut hoidossa perhepäivähoidossa...

3v ja 2.5v



Itse olen kokenut, että mulla on ollut aika paljon sosiaalisia vaikeuksia sen takia, että jouduin sopeutumaan ryhmään vasta eskarissa. Tai sen ja aran temperamenttini yhdistelmän vuoksi. Hyvillä mielin olen laittanut lapset tuossa iässä hoitoon, vielä kun olemme voineet pitää päivät yleensä 6 tuntisina.

1v1kk

toisen vanhanan ja viisaana:

3v

Miehen kanssa ei olla kumpikaan oltu päiväkodissa ja ollaan oltu todella positiivisesti yllättyneitä hyvästä ja laadukkaasta hoidosta.



Lapset ovat olleet yhteensä neljässä eri päiväkodissa ja kaikki ovat olleet upeita paikkoja. Itseä välillä ihan ihmetyttää, missä ovat lööppien ja av:n kamalat päiväkodit, kun niihin ei todellisuudessa onneksi ole törmännyt.

Kunnallinen päivähoito on kyllä ollut olemassa jo 1950-luvulla

Järjestelmä ei ole ollut läheskään samanlainen kuin nykyään, paikat on jaettu lähinnä sosiaalisin perustein. Ei ole ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Monella perheellä on ollut todellisia vaikeuksia löytää lapselle hoitopaikkaa, kun kunnalla ei ole ollut velvollisuutta järjestää sitä.

1v 3 kk kumpikin.

Sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta on ensisijaista hyvä vuorovaikutus yhden aikuisen kanssa (vauvat, taaperot) ja muuten sitten vähitellen muutaman lapsen ryhmä, jossa voi esim. oppia ennakoimaan muiden käyttäytymistä ja kommunikoimaan tavoitteellisesti. Kaikkein paras kehitykselle ja oppimiselle on jos voi olla tekemississä vähän vanhemman lapsen kanssa (sisarusten kasnsa tämä tapahtuukin luonnollisesti).



Varsinaisesti isosta ryhmästä KYKENEE HYÖTYMÄÄN vasta 5-vuotias, ja 7-vuotias TARVITSEE tuota ryhmää. Pienillä lapsilla liian runsas vuorovaikustilanteiden määrä ennemmin haittaa kehitystä. Mutta lyhyet hoitopäivät ja riittävän rauhalliset illat auttavat "toipumaan" hoitopäivän rasituksesta. Huonoimmassa tilanteessa ovat siis juuri ne lapset joilla on pitkät päivät ja puutteelliset kotiolot, ei riittävää aikuisen tukea.



Lapsen kehitys vaatii RAUHAA ja AIKAA. Esim. stressinsietokyvyn on saatava rauhassa kehittyä ennen kuin lapsi joutuu selviämään jatkuvista stressaavista tilanteista (myös kotiarki ja lähtemiset voi stressata jos vanhemmalla on esim aina kiire ja tapa syyllistää lasta). Samalla stressinsietokyvyllä (mikä varhaislapsuudessa kehittyy) pitää sitten pärjätä loppuelämä!



Sosiaalisiin taitoihin (ja kaikkeen muuhunkin) vaikuttaa voimakkaasti myös synnynnäiset ominaisuudet!! + muu kasvuympäristö, vanhemmat, perheessä opitut mallit, sisarukset jne. On siis vähän kimuranttia spekuloida "millä tavalla olisin erilainen jos olisin ollut päiväkodissa"



Lisää tietoa: Helsingin yliopisto, psykologian laistos

tai googleen Keltikangas-Järvinen

Mun esikoinen on vasta 5kk. tarkotus olla kotona ainakin 1v 4kk asti, jos rahallinen tilanne antaa myöten, on 2v asti.

lapsi täyttää loppuvuodesta 3 ja tahtoisin pitää kotihoidossa vielä. Oikeastaan, koko päiväkotiajatus on niin vieras, kun en ole itse koskaan ollut, että en pääse ollenkaan sen ajatuksen kanssa sinuiksi, että lapsi olisi kiikutettava päiviksi jonkun muun hoidettavaksi. Voi, kun saisin pienen lottovoiton ja voisin olla kotona vielä useamman vuoden. Mielellään käytän lasta kerhoissa ja muita lapsia pääsee tapaamaan, mutta hoitoon en vaan tahtoisi laittaa!