Kylläpä kälyn vierailu saa aina verenpaineeni nousemaan

Kälyn elämä on kälyn elämää, aloittajan elämä on aloittajan elämää. Eihän tuo ehkä niin tasapuolista ole, mutta toisaalta harva miniä edes haluaisi jotakin anoppiaan hääräämään ja määräämään omaan kotiinsa edes lastenhoidon varjolla! Kun ei teillä naisväellä selvästikään oikein kemiat osu kohdilleen (harvoilla varmaan yleensäkään, jollei ihan sydänystävistä kyse), niin pakkoko on roikkua noin toistenne seurassa tai edes odottaa joltakin hiton suvulta siis lähtökohtaisesti yhtään mitään! Luokaa omaa elämäänne haluamaanne suuntaan, etsikää siihen hyviä ja aitoja ystäviä, kivoja tuttuja lasten kautta, mukavia naapureita. Lastenhoidosta voisi muuten myös maksaa, ihan vinkkinä. Ja pakkoko sitä on pusertaa niin suurta lapsilaumaa tänne maailmaan, että ihan jo lähtökohtaisesti olette pulassa niiden kanssa ilman laumaa pyyteettömiä perheenne ulkopuolisia aina valmiita avustajia?



Silloinko muuten ei naisseurassa saa kertoa tai joskus jopa valittaakin joistakin omista asioistaan, jos ne eivät ole identtiset jonkun toisen naisen asioiden kanssa? Paskaa sataa niskaan puhuu eräille mitä vaan, niin että mitä sekin kotitöistä tietää, kun MIIIIINULLA sen sijaan jaadajaada... Tuo on niin tuollaista typerää akkojen vinkumista selän takana, ikuista loputonta kadehtimista, vertailua ja ainaista "kilpasiskojen" haukkumista ja vähättelyä että tympäisee lukea saati kuunnella välillä livenä tuollaista paskaa.



Naisista osa on kyllä niin typeriä pikkusieluja, ettei sitä vois oikein uskoakaan.

Äidin on vain äärimmäisen paljon helpompi auttaa tytärtään kuin vierasta naista. Tytär omaa verta eikä pelkästään pojan vaimo joka vahtii ja valittaa aina kaikesta. Oli avun tarve mikä tahansa niin äiti auttaa omaa tytärtään ja toinen mummo jostain syystä pois pelistä niin voi voi...

et VOI olla tuota mieltä, että on aivan oikeutettua että anoppi auttaa vain tyttären perhettä, vaikka pojan perheessä olisi mikä kriisi tai elämän ja kuoleman tilanne kyseessä? Eli siis kärsiköön, kitukoon ja kuolkoon vaikka pojan perhe tyystin, anoppia ei liikauta.



Näin on meidän tapauksessamme, (vastasin jo aiemmin eli olin se jolla ei omaa äitiä ole) ja kyllä tuntuu pahalta tietää että vaikka mikä kauhea kriisi tulisi niin suku ei auta, ei todellakaan.



Ilmaista lastenhoitoapua en sinällään kaipaa, vaan sitä että anoppi edes viitsisi käydä lasten synttäreillä ja joskus lapsia katsomassa kun on ainoa mummo. Mutta tämäkin on liikaa anopille, kun on ihan "normaalia ja oikeutettua" viettää se 365pv vuodessa siellä tyttären perheen luona.

En missään tapauksessa halua edes anoppia kotiini samoin kuin äitiäni. Anoppi asuu huomattavasti lähempänä ja voisi käydä vaikka päivittäin mutta olisi lähinnä pahin painajainen nuuskimassa kaappeja ja pätemässä. Onneksi on samaa mieltä ja keskittyy tyttärensä talouden pyörittämiseen.



Ehkä minulla ja anopilla on tavanomaista kylmemmät välit mutta kriisin tai muun tarpeen iskiessä palkkaamme mielummin ulkopuolisen apuun kun hänet laskemme taloutta pyörittämään. Niin pojallaankaan ei lämpimät välit äitiinsä eli en mikään natsi joka estää tapaamiset.

Meillä tähän yhdistyy sekin, että kälyn lapset ovat selvästi rakkaammat anopille kuin meidän, mistä seuraa monenmoista eriarvoisuutta lastenlasten välillä. Eikö tästäkään saa ärsyyntyä? Onko sekin ihan ok teidän mielestä?

Niin auttoiko se oma äitisi sinua vai ei (jäi epäselväksi). Itselläni kun ei omaa äitiä ole niin ehkä siksikin jotenkin kaipaisiin sitä tunnetta että perheemme olisi lastemme ainoalle mummolle tärkeä. Mutta anoppia ei tosiaan kiinnosta joten ilan mummoa mennään. Pitää siis alkaa etsimään palkattua mummovoimaa lapsille. Eli tarvitsisin siis jonkun "ostomummon" joka leikkisi lasten kanssa, kävisi synttäreillä, kuuntelisi kun lapset kertoilevat juttujaan. Näitä kaipaan enemmän kuin hoitoapua. Ei se MLL hoitaja lasten synttäreille tule, eipä tosin anoppikaan.



Se on kyllä jo satavarma että anoppi kyllä vaatii kälyn säestämänä meiltä apua sitten kun on itse vanha, käly ei taatusti auta ainaaan yksin. :(

Niin auttoiko se oma äitisi sinua vai ei (jäi epäselväksi). Itselläni kun ei omaa äitiä ole niin ehkä siksikin jotenkin kaipaisiin sitä tunnetta että perheemme olisi lastemme ainoalle mummolle tärkeä. Mutta anoppia ei tosiaan kiinnosta joten ilan mummoa mennään. Pitää siis alkaa etsimään palkattua mummovoimaa lapsille. Eli tarvitsisin siis jonkun "ostomummon" joka leikkisi lasten kanssa, kävisi synttäreillä, kuuntelisi kun lapset kertoilevat juttujaan. Näitä kaipaan enemmän kuin hoitoapua. Ei se MLL hoitaja lasten synttäreille tule, eipä tosin anoppikaan.

Se on kyllä jo satavarma että anoppi kyllä vaatii kälyn säestämänä meiltä apua sitten kun on itse vanha, käly ei taatusti auta ainaaan yksin. :(

Tästä johtuen ei varsinaisesti auttele mutta lapset joskus viikonloppuisin tai lomilla mummolassa. Tuo on ikävää ettei anoppi vaivaudu edes teidän lasten synttäreille ja vastaaville. Mitä tulee anoppinne auttamiseen hänen ollessaan vanha niin miksi ihmeessä teidän pitäisi vaivautua?

Niin auttoiko se oma äitisi sinua vai ei (jäi epäselväksi). Itselläni kun ei omaa äitiä ole niin ehkä siksikin jotenkin kaipaisiin sitä tunnetta että perheemme olisi lastemme ainoalle mummolle tärkeä. Mutta anoppia ei tosiaan kiinnosta joten ilan mummoa mennään. Pitää siis alkaa etsimään palkattua mummovoimaa lapsille. Eli tarvitsisin siis jonkun "ostomummon" joka leikkisi lasten kanssa, kävisi synttäreillä, kuuntelisi kun lapset kertoilevat juttujaan. Näitä kaipaan enemmän kuin hoitoapua. Ei se MLL hoitaja lasten synttäreille tule, eipä tosin anoppikaan.

Se on kyllä jo satavarma että anoppi kyllä vaatii kälyn säestämänä meiltä apua sitten kun on itse vanha, käly ei taatusti auta ainaaan yksin. :(

Sanotte vaan, että anoppi voi nyt keskittyä kaikessa rauhassa kälyn perheeseen ja kälyn lapsiin, te keskitytte omiinne.

Ja tuolle 23:lle olisipa kamalaa saada sinun kaltaisesi miniä. Toivottavasti omat pojat osaa ottaa mallia meiltä, ja ymmärtää, että läheiset välit kaikkien isovanhempien kanssa on koko perheen etu.

Mulla on ihanat appivanhemmat, ja vaikka välit eivät yhtä välittömät ole kuin omiin vanhempiini, todellakin he saavat olla ihan samalla tavalla osa elämäämme, kuin omatkin vanhempani. Itse asiassa enemmänkin.

Minun äiti on työelämässä, tekee kolmivuorotyötä ja huolehtii lisäksi vanhasta omasta isästään sekä tämän kahden isaren asioista. Silti äitini auttaa aina kun voi. Anoppini on eläkkeellä ja aikanaan oikein kehoitti tekemään lapsia kun hänkin jaksaa vielä auttaa, ja tässä se apu on.



En oikeistaan sitä apua edes kaipaa, mutta en myöskaan halua kuulla kuinka helvetin raskasta sillä kälyllä on. Jos hänellä on raskasta niin mitä se tekee minun elämästä?

Aina anoppi kehuu kuinka omatoimisia minun lapset on, no pakkohan heidät on ollut opettaa omatoimisiksi kun ei apuja ole ollut.



T:ap

niin hoitaa välillä lapsia jos olen illan tai viikonlopun töissä, ettei tarvitse viedä lapsia vieraaseen hoitopaikkaan. Samaten kun lapseltani leikattiin kita-ja nielurisat eikä saanut mennä kahteen viikkoon päivähoitoon niin otti virkavapaata ja hoiti lastani.

Samaten on hakenut lapsiani päivähoidosta ja kuljettanut harrastuksiin, jos olen ollut töissä.



Mutta ensi syksynä kun lapseni menee ekaluokalle tarvitsisin apua ihan oikeasti, kun asuinalueellamme ei ole iltapäiväkerhoa ja koulumatkakin on oikeasti vaarallinen, mutta eipä ole apuja luvassa kin ne toiset lapsenlapset tarvitsevat sitä mummoa.