Elämänmuutos edessä, mies olettaa että teen kaiken?

ettei miehesi uskalla sanoa sinulle todellista kantaansa asiaan. Myötäilee vain varoen, mutta todelliset tunteet itsellään pitäen. Yritä saada hänet sieltä kuorestaan keskustelemaan, mitä hän elämältään todella haluaa. Esim. hänen kantansa asiaan, miten se remppa hoidetaan, mitkä ovat askeleet 1-10 tässä koko muuttoajatuksessa, ja haluaako hän muuttoa ylipäätään. Älä painosta, mutta älä tyydy "kyllä", "joo" yms. vastauksiin, vaan ihan konkreettisia ajatuksia nyt häneltä, myös sen sanominen, jos ei halua muutosta, on sallittu. Pääasia, että hän esittää nyt kantansa, oli se mikä tahansa.

Sano hänele, että nyt tarvitset vähän tarkempia vastauksia kysymyksiisi ja avointa keskustelua tulevaisuudestanne.

ettei miehesi uskalla sanoa sinulle todellista kantaansa asiaan. Myötäilee vain varoen, mutta todelliset tunteet itsellään pitäen. Yritä saada hänet sieltä kuorestaan keskustelemaan, mitä hän elämältään todella haluaa. Esim. hänen kantansa asiaan, miten se remppa hoidetaan, mitkä ovat askeleet 1-10 tässä koko muuttoajatuksessa, ja haluaako hän muuttoa ylipäätään. Älä painosta, mutta älä tyydy "kyllä", "joo" yms. vastauksiin, vaan ihan konkreettisia ajatuksia nyt häneltä, myös sen sanominen, jos ei halua muutosta, on sallittu. Pääasia, että hän esittää nyt kantansa, oli se mikä tahansa.

Sano hänele, että nyt tarvitset vähän tarkempia vastauksia kysymyksiisi ja avointa keskustelua tulevaisuudestanne.

Itse vain kauheassa paniikissa töistä johtuen ja haluaisin, että mies kerrankin hoitaisi asioita myös minun puolestani. Yleensä minä olen se vahva, koka järjestelee kaiken

haluaisin, että mies kerrankin hoitaisi asioita myös minun puolestani. Yleensä minä olen se vahva, koka järjestelee kaiken

ja tavallaan on niin, että tässä me nyt sitten korjaamme sitä satoamme. Ei olisi pitänyt alkaa tällaiseksi kaiken järjestäjäksi, koska olemme tällä tyylillämme tehneet miehistämme passiivisia. Eli saamme kyllä syyttää ensisijassa itseämme. Se, ettei miehemme nyt yhtäkkiä ehkä vuosikymmenten passiivisuuden (jota olemme ruokkineet jatkuvasti omalla käytöksellämme) jälkeen hyppää ylös aktiivisesti ylös ja ota ohjia käsiinsä, on ihan ymmärrettävää. Ärsyttävää, mutta ymmärrettävää. Anoppinikin teki tämän virheen ja nyt on sairas, eikä miehensä osaa edes vettä keittää!

Ottakaamme opiksi...

haluaisin, että mies kerrankin hoitaisi asioita myös minun puolestani. Yleensä minä olen se vahva, koka järjestelee kaiken

ja tavallaan on niin, että tässä me nyt sitten korjaamme sitä satoamme. Ei olisi pitänyt alkaa tällaiseksi kaiken järjestäjäksi, koska olemme tällä tyylillämme tehneet miehistämme passiivisia. Eli saamme kyllä syyttää ensisijassa itseämme. Se, ettei miehemme nyt yhtäkkiä ehkä vuosikymmenten passiivisuuden (jota olemme ruokkineet jatkuvasti omalla käytöksellämme) jälkeen hyppää ylös aktiivisesti ylös ja ota ohjia käsiinsä, on ihan ymmärrettävää. Ärsyttävää, mutta ymmärrettävää. Anoppinikin teki tämän virheen ja nyt on sairas, eikä miehensä osaa edes vettä keittää!

Ottakaamme opiksi...

haluaisin, että mies kerrankin hoitaisi asioita myös minun puolestani. Yleensä minä olen se vahva, koka järjestelee kaiken

ja tavallaan on niin, että tässä me nyt sitten korjaamme sitä satoamme. Ei olisi pitänyt alkaa tällaiseksi kaiken järjestäjäksi, koska olemme tällä tyylillämme tehneet miehistämme passiivisia. Eli saamme kyllä syyttää ensisijassa itseämme. Se, ettei miehemme nyt yhtäkkiä ehkä vuosikymmenten passiivisuuden (jota olemme ruokkineet jatkuvasti omalla käytöksellämme) jälkeen hyppää ylös aktiivisesti ylös ja ota ohjia käsiinsä, on ihan ymmärrettävää. Ärsyttävää, mutta ymmärrettävää. Anoppinikin teki tämän virheen ja nyt on sairas, eikä miehensä osaa edes vettä keittää!

Ottakaamme opiksi...

haluaisin, että mies kerrankin hoitaisi asioita myös minun puolestani. Yleensä minä olen se vahva, koka järjestelee kaiken

ja tavallaan on niin, että tässä me nyt sitten korjaamme sitä satoamme. Ei olisi pitänyt alkaa tällaiseksi kaiken järjestäjäksi, koska olemme tällä tyylillämme tehneet miehistämme passiivisia. Eli saamme kyllä syyttää ensisijassa itseämme. Se, ettei miehemme nyt yhtäkkiä ehkä vuosikymmenten passiivisuuden (jota olemme ruokkineet jatkuvasti omalla

käytöksellämme) jälkeen hyppää ylös aktiivisesti ylös ja ota ohjia käsiinsä, on ihan ymmärrettävää. Ärsyttävää, mutta ymmärrettävää. Anoppinikin teki tämän virheen ja nyt on sairas, eikä miehensä osaa edes vettä keittää!

Ottakaamme opiksi...

Ne kerrat kun mulla ollut vaikeaa, mies ei ole kestänyt. Pelottaa tämäkin puoli. Niin kauan kun mulla menee hyvin, niin parisuhde kukoistaa, mut se edellyttää, että olen siis vahva....

luulen, että mies ei vaan jaksa kiinnostua niista remppahömpötyksistä, kokee ne ehkä turhaksi. Eli sinun pitää siinä mielessä ottaa ohjat käteen että ilmoitat miehelle mikä päivä mennään hakemaan tarvikkeita, ja myös aktiivisesti valitset niitä etkä laita häntä päättämään mitään tapetin sävyjä. Sitten kun kamat on teillä niin eiköhän se homma hoidu.

Ei aina tarvi miesten joojoon taustalla olla mitään suurempaa asiaa mitä pitäis tulkita.

Ei kannata säntäillä pakoon, vaan edetä rauhallisesti.

vai onko ajatuksesi se, että sinun mukaasi nyt mennään ja mies tekee niin kuin sinä haluat - kuulostaa nimittäin hieman siltä.



Muuton pitää olla yhteinen, sovittu päätös. Et voi olettaa ja edellyttää, että mies vaihtaa työpaikkaa, koska se sopii sinun kuvioihisi. Haluaako mies luopua kodistanne? Työstään? Paikkakunnasta? Ilmeisesti ei - eikä pidäkään vain siksi, että toinen haluaa nyt niin.



Ja ei, sinulla ei ole oikeutta olettaa, että mies on mukana.

Kumpikaan teistä ei voi olla se veturi tässä elämässä, koska siihen väsyy pidemmän päälle. JOko päätätte muuttaa yhdessä ja hoidatte hommat yhdessä tai jäätte siihen nykytilanteeseen.



Mitä mies vastaa, jos kysyt koska hän aikoo oikeasti aloittaa tekemään asioita?

Kumpikaan teistä ei voi olla se veturi tässä elämässä, koska siihen väsyy pidemmän päälle. JOko päätätte muuttaa yhdessä ja hoidatte hommat yhdessä tai jäätte siihen nykytilanteeseen.

Mitä mies vastaa, jos kysyt koska hän aikoo oikeasti aloittaa tekemään asioita?

tästä aiemminkin puhuttu. Kun kysyn että pitäisi alkaa tekeen jotain asioiden eteen, sanoo, kyllä ja siinä se. Ei sano mitään, että nyt sitten mennään kauppaan, katotaan materiaaleita jne vaan on ihan kuin toivoisi, että turhaudun ja jätän asiat sikseen. On ennenkin hänellä toiminut tämä taktiikka, ap

vai onko ajatuksesi se, että sinun mukaasi nyt mennään ja mies tekee niin kuin sinä haluat - kuulostaa nimittäin hieman siltä.

Muuton pitää olla yhteinen, sovittu päätös. Et voi olettaa ja edellyttää, että mies vaihtaa työpaikkaa, koska se sopii sinun kuvioihisi. Haluaako mies luopua kodistanne? Työstään? Paikkakunnasta? Ilmeisesti ei - eikä pidäkään vain siksi, että toinen haluaa nyt niin.

Ja ei, sinulla ei ole oikeutta olettaa, että mies on mukana.

vuoksi jäämään tälle pienelle paikkakunnalle. On menetellyt, ksoka työ ollut niin kivaa, mutta nyt se muuttuu niin, ettei voi enää ajatellakaan sitä työtä ja paikkakunta niin pieni ja sisäänpäinlämpiävä, etten tule saamaan uutta työtä, sen takia ollaan aiemmin puhuttu, että muutamme kun lapset isoja ja se tilanne nyt, ap

Tuntuu kuin pääni kohta halkeaa, kun en tiedä mihin ryhtyä. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa, juu voidaan keskustella muutosta ja mies on luvannut, että osallistuu ja silti...ei oikeastaan tee mitään, en vain jaksa!!! Niin, eihän tässä ole kulunut kuin muutama päivä, mutta kun näen tämän ennenkin toistuneen kuvion niin selkeesti, ei mitään tule koskaan tapahtuvankaan.



Mua masentaa ihan kamalasti. Epätietoisuus mun tulevaisuudesta. Ainut varma asia minkä tiedän, on, etten voi tänne jäädä, mutta en voi pakottaa, enkä halua pakottaa miestä elämänmuutokseen johon sillä ei ole valmiuksia. Tiedän, että sille tulisi kiire, jos muuttaisin lapseme kanssa muualle, jättäisin vain hänet tänne asumaan yksin taloon. Kyllä tulisi kiire siivota ja laittaa myyntiin. Auttakaa ennen kuin pää hajoaa!!! ap

onko se niin, että koska nämä vaikeudet ovat minun (työpaikkamuutos) ja miehellä kuitenkin hyvä työ, että me ratkaistaan nämä molemmat yksin eikä perheenä? Vaadinko siis liikoja, jos oletan, että mies on muakana ratkaisemassa mun ongelmia? ap

Tilanne on se, että työkuviot muuttuvat todella huonoon suuntaan. Olen jo pitkään haaveillut muutosta ja tavallaan nyt olisi se tilaisuus. Repäistä irti ja muuttaa. MIes tietää nämä mun työkuviot ja kun puhun muutosta, niin sanoo joo, mutta siinä se onkin. Ei tee mitään sen eteen. Pitäisi esim. tehdä vähän pintaremppaa taloon, jotta saisi tämän paremmin myytyä, ei tee elettäkään mitään sitä varten, myötäilee kyllä kun otan puheeksi.

Itellä työn puolesta niin vaikeat ajat, etten jaksa kaikkea tehdä, mies vain seuraisi kuin vedettävä kivireki perässä, kunhan simsalabim hoitaisin kaikki kuntoon. En vain jaksa olla se veturi nyt. Vaihtoehdot mulla on nyt, että jään tyhjän päälle eli irtisanoudun tai lähden opiskelemaan. Mies saisi koska vain töitä muualta, mutta tiedän, että sitä pelottaa lähteä uuteen työpaikkaan. Mitä tehdä, tuntuu että tukehdun kohta tähän nykytilaan, jääminen nykyiseen työpaikkaan ei ole vaihtoehto ja uutta en ole saanut, ikäkin tulee jo vastaan. Pitääkö minun nyt tehdä kaikki vai onko mulla oikeus edellyttää miestä olemaan mukana?

Taannoin työnantajani tarjosi minulle siirtoa kauas ulkomaille, suoranaiseen paratiisiin kahdeksi-kolmeksi vuodeksi. Palkka olisi ollut viisinumeroinen paikallisella mitättömällä verolla, asunto (+sisäkkö!) olisi tullut päälle. Vaimoni ei halunnut lähteä. Hänellä on työ, elämä ja ystävät täällä. Kunnioitan hänen päätöstään, emme lähteneet eikä asiasta ole puhuttu sen jälkeen. Harmittaako? Kyllä. Itse tein valinnan että parisuhde, vaimo ja lapset menevät työkuvioiden edelle.

Et voi yksin tehdä tätä päätöstä. Jos nyt pakotat miehesi muuttamaan, eikä päätös ole yhteinen, ei tulevaisuudelle voi povata hyvää.

siitä, että joudun tekemään kaiken muutoksen eteen.

Hae apua siihen työpaikan menettämiseen, vedä henkeä ja rauhoitu.



Mikään muuhan ei ole muuttunut kuin sinun työsi - miksi helvetissä alkaa reuhtoa sekopäisenä yks kaks?

Hae apua siihen työpaikan menettämiseen, vedä henkeä ja rauhoitu.

Mikään muuhan ei ole muuttunut kuin sinun työsi - miksi helvetissä alkaa reuhtoa sekopäisenä yks kaks?

Tällä paikkakunnalla on ollut helppo elää, kun on ollut TÖITÄ. Täällä niitä ei tule olemaan ja panikoin todella paljon siitä, että jään pysyvästi työttömäksi, minusta ei vain ole kotona olemaan pysyvästi, ap