Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö lapsen muuttaa isälleen,auttakaa paskaa äitiä?
07.02.2012 |
Mä en tiedä mitä tehdä. Olen ollut yh, ja vanhempi lapsista muutti taannoin omaan kotiinsa, opiskelun päättäneenä ja työpaikan saaneena, kaikki ok.
Nuorempi on aina ollut vähän haastavampi, mutta nyt tuntuu, että en halua asua hänen kanssaan enää yhtään. Opiskelut ja muu elämä ok, hän on vain aivan kamala minua kohtaan, ja selvästi lähtenyt mopo käsistä, kun sisarus ei ole enää täällä, vaan tietää etten pärjää hänelle kahdestaan. Ison, aikuisen miehen kokoinen teini odottaa palvelua, ei tee MITÄÄN kotona, saa raivokohtauksia kun pyydän tekemään mitä tahansa (kuten viemään välillä roskat), haukkuu minua ja heittelee tavaroilla.
Kaiken huippu oli nyt, kun sairastuin pahaan flunssaan. Hän ei auta minua lainkaan, tiskit kerääntyvät pöydille, roskat mätänevät paikalleen, pyykit koneeseen ja kun en kuumeltani päässyt kauppaan, tämä paskapää kieltäyi menemästä sinne, ja haki ITSELLEEN ruokaa ja vahti 2 vrk että minä en koske HÄNEN ruokiinsa. 2vrk kuluttua pääsin itse kauppaan. Mulla on niin paha mieli, makaan kipeänä sängyssä, hän ei mene kauppaan ihan siksi koska voi kieltäytyä, ja hakee itselleen ruokaa ja esim, herättää minut huutamalla, että et kai sä vittu ole ottanut mun leipää! Joo en ole.
Olen aina laittanut hänelle vastaan, ollut pahojakin yhteenottoja, mutta periaatteena on ollut ollut että minä määrään, minä olen aikuinen, älä yhtään yritä mulle. Nyt kun sisarus ei enää ole kotona, tunnen itseni niin avuttomaksi ja turvattomaksi. Teinissä ei tietenkään koskaan ole vikaa, minä olen kusipää, ja minä ansaitsen tuollaisen kohtelun. Mikään puhe ja perustelu siitä, että yhdessä tässä eletään, ja kaikki auttavat toisiaan, ei auta. Välillä hän on kiva söpö, nykyään ehkä 2 päivää kuussa...
Isä on ollut joskus todella kateissa (toinen perhe) mutta asuu nykyään yksin ja ihan ok, tosin ei ole jämäkkä kuten minä eikä kauheasti kotoakaan, mutta mä en kestä enää tätä kauheaa oloa kodissani.Isä on kyllä aiemmin auttanut mua näissä konflikteissa puhumalla lapselle, kun olen ensin kertonut, että nyt sun pitäisi auttaa mua. Tämä on vastoin kaikkea mitä ajattelen, tiedän hylkääväni lapseni, mutta en voi jatkaa näin.Kakara koettelee mua, enkä mä pärjää sille, ja mulla on niin paha mieli kun ei pidä mua missään arvossa ja nauttii kun hänellä on valtava päättää kaikesta, jopa siitä että sairaalle ei anneta ruokaa, syödään vain itse.Ei näin voi elää.
Mitä mä teen? Hänellä kaikki muutoin ok, vain minulle on kauhea. Kiitos kun sain tilittää.
Kommentit (30)
että poika muuttaa isälleen, koska tarvitsee nyt teini-iässä isäänsä enemmän kuin ennen. Sehän on varmasti ihan tottakin, miksi lasten edes pitäisi asua koko ikänsä vain toisen vanhemman luona, voisi olla kaikille hyvä, että lapsi saa välillä elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoresi hakee rajojaan ja nyt ne pitää hänelle tosiaankin asettaa. Aikuiset yhteisvoimin. Jos hän muuttaa isälleen, joka on tosi vähän kotona, kukaan ei ole vahtimassa mitä poika tekee.
Pojalla on raju murrosikä ja hän oirehtii kotona. Millainen hän on koulussa? Onko kavereita? Rakkaushuolia? Käyttääkö alkoholia tai huumeita? Onko koulusta oltu yhteydessä kotiin ongelmakäytöksen takia?
Sinun pitäisi saada takaisin henkinen yhteys nuoreesi. Murrosikään kuuluu omista vanhemmista irtautuminen ja se, että kaveripiiristä tulee tärkein sosiaalinen yhteisö. Jos nuorella on sosiaalisia ongelmia ikäistensä kanssa, purkaa hän pahaa oloaan kotona sinuun. Voisiko se olla syynä? Itsekäs teini-ikäinen ei tajua, että äidilläkin on tunteet. Ehkä kodin ulkopuolinen apu voisi auttaa nuorta näkemään oman käytöksensä vaikutukset muihin ihmisiin.
Varmasti tosi rankka tilanne sinulle ap. Itse olen yläkoulun opettaja ja aina niin hartaasti toivon, että nuorilla olisi kotonaan selvät rajat ja välittävät vanhemmat. Muuten nuori ajautuu herkästi väärille teille: alkoholisoituu, joutuu huumepiireihin, syrjäytyy.. Koululla on aika vähän keinoja auttaa, jos vanhemmat eivät vedä yhtä köyttä. Toisaalta, koulusta saa myös apua kotiin: voit olla yhteydessä koulukuraattoriin ja -psykologiin. He auttavan eteenpäin.
jos teini olisi säännöllisesti esim joka toinen viikonloppu isällään?
Voisitkohan saada tukiperheen?
Ota ihmeessä yhteyttä lastensuojeluun ja kerro murheesi, he auttavat kyllä hädässä. Voit saada ihan konkreettista apua sekä keskusteluapua itsellesi ja lapsellesi.
Paljon voimia ! Teinit osaavat olla aivan järkyttävän raivostuttavan hirveitä, mutta siellä takana on silti se oma pieni lapsi:)
kyllä muakin vituttais ja olen sentään aikuinen.
Muuten kertomuksesi mukaan teini on kauhea. Itsellä kokemusta yhdestä haastavasta teinistä ja välillä sitä on mietitty olisiko sitä joku muu paikka olemassa jossa lapsella parempi olla.
Hankaluuksista huolimatta lapseni ei ole koskaan julma eikä paha. Ei voisi pitää minua nälässä eikä muitakaan.
Onko niin ettei kyseinen lapsi ole koskaan tehnyt mitään kotitöitä. JOs näin on miten tilanne on päässyt tuollaiseksi.
Jos minun lapsi sanoisi että teen paskaa ruokaa ruoanlaittaja vaihtuisi. Teini saisi käydä kaupasta tarvikkeet ja kokata aivan itse. MItään valmisruokia ei ostettaisi.
Pistä isälleen tai ota lastensuojeluun yhteyttä (onko paikkaa jossa olisi vanhempien suojelua niin sinne sitten mieluummin)
oli pyytänyt koulusta apua. Tyttö käynyt keskustelemassa kuraattorin kanssa ja kuraattori soittanut äidille, että kun tyttö on niin aikuisen ja fiksun oloinen. Puhuu asioista ja on selvästi pohtinut asioita jne. Ihan kiva. Mutta kun puheet ja teot eivät kohtaa... Tyttö kotona ihan hirveä, käy käsiksi jne.
Jos lapsi on fiksu ja normaali muuten, mutta ei vaan kunnioita äitiä niin ei siin kuraattori paljon auttanut....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Justhan ap on tässä selittänyt, että muita ongelmia teinillä ei ole, kuin käytös kotona! Koulu menee loistavasti kavereita on, ei taatusti ole mitään huumeita, ei edes alkohololia kuvioissa, lapsi vaan tuntuu vihaavan ja halveksivan äitiään. Jekyll ja Hydekin tässä on mainittu.
Yläkoulun opettaja on aika yksioikoinen, jos kuvittelee, että ongelmat johtuvat aina jostain ulkopuolisesta, vääristä kavereista, huumeista ja alkoholista tai "huonosta keskusteluyhteydestä kotona". Kuin jostain oppikirjasta luettuna. Eivät asiat ole aina jonkun syy, kuten tästäkin ketjusta näemme, ihan yhtä sekaisin voivat olla teinit joilla on kiva elämä ja koti, oma pää vaan ei toimi yhtään.
Jos et ole isän kanssa asiasta keskustellut niin kiireesti nyt. Kuten joku kirjoittikin niin pojan muutto isälleen ei välttämättä hyvä kun isä paljon poissa. Saisi silloin temmeltää täysin rauhassa. Ottaisin viranomaisiin ehdottomasti yhteyttä (ja isä mukaan) koska pelkona on ettei jatkossa jää pelkkään raivoamiseen. Jostain syystä purkaa sinuun vihaa. Toisaalta jos saatte järjestettyä asumiset niin että isän kotona ollessa poika asuisi hänellä niin sitä kannattaisi kokeilla.
Pelottavan oloinen tilanne ja voimia että saat tilanteen järjestettyä paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiin, ja poika saa muuttaa sinne. Hänellä tulee olemaan pitkä koulumatka jne mutta voi tehdä vaan hyvää nähdä vaivaa yhtään minkään eteen. Isä ei ole yleensä missään monen päivän reissuissa, mutta saattaa olla töissä 7-23, on työnarkomaani. Poika tietää tämän, voi olla, että siellä tyhjässä asunnossa tulee sitä paskaa, läsnäolollaan häiritsevää äitiä ikävä.
Mun on pakko olla itsekäs, ja tehdä tämä ennen kuin alan inhota kaikkea. Isän kanssa meillä ei ole mitenkään parhaat välit, on välillä ollut aika tuskaa saada hänet mukaan asioihin vanhempana ja kasvattajana, enkä ihan täysin luota hänen taitoihinsa...Juuri siksikin, kun poika tietää tosiasiat, tämä voisi olla ihan opettavaista hänelle. Toivon niin. Nyt ei kuitenkaan voi tehdä mitään ennen kuin isä palaa maisemiin, enkä edes luota siihen, että hänen "voi muuttaa" tekstarinsa pitäisi paikkansa vielä loppuviikosta...
Toi lapsi on kuitenkin saatava muihin maisemiin, mua niin pelottaa jokainen päivä hänen kanssaan. Ihan hirveita sanoja sitä voi ohittaa kuin ei olisi kuullut, tai sitten alkaa sanoa vastaan ja siitä tulee mikä vain katastrofi sitten, raivoamista ja huonekalujen heittelyä. Helvetin paskaa elämää, kuitenkin. Mulla on todella rankka työ, ja olen jo monta kuukautta ajatellut, että ihanaa päästä töihin lepäämään, ja ihanaa kun töissä saa muuta ajateltavaa.
Perheneuvola nyt varmaan vähintään olisi paikallaan. Lastensuojelussa pitkään työskenneelleenä kuitenkin muistuttaisin siitä, että kyse on sananmukaisesti "lasten suojelusta". Ei siitä, että puuttuminen olisi "sossun armoille heittämistä", jne. Avopuolen palveluista olisi varmasti apua, lyhyt sijoitus voisi toimia myös tilanteen pysäyttäjänä ja selkeyttäjänä kaikille osapuolille.
teini muuttaa isälleen, otatte aikalisän tapaamisiin, esim. ette pariin kuukauteen tapaa. Sitten varovasti yrität lähentymistä uudelleen, on varmaan teinin ajatusmaailma jo ehtinyt aika tavalla laajentua siinä vaiheessa, ja hän alkaa löytää sinusta jotain hyvääkin...
Älä suostu elämään väkivallan, ei fyysisen eikä henkisen, pelossa.
En ymmärrä mitä noloa tuossa olisi. Jokainen vähänkin tajuissaan oleva empaattinen ihminen ymmärtää, että murrosikä voi olla todella rankka. Niistä tyhmyyksiä laukovista ihmisistä (joita täällä av:lla esimerkiksi on todella paljon) ei tarvitse välittää.