Te jotka ette imettäneet/imetä lastanne, niin

kun ei ole saanut maitoa? Ja hänelle siis ei annettu ollenkaan korvikette, miksei??? En minä ainakaan ole läheskään kaikkea tehnyt niinkuin neuvolassa on käsketty, vaan ihan oman tuntemukseni mukaan.

Mihin sinun vauvasi siis kuoli, nälkäänkö? Oletko ihan varma/tosissasi? Kuulosta aivan kauhealta ja käsittämättömältä.

Milloin tämä tapahtui, siis vaikka vuosikymmen. Ja miten asia selvitettiin? Miksei äidinvaisto sanonut, että kauppaan hakemaan korviketta? En vaan jotenkin voi uskoa tätä, anteeksi!

oltiin asuttu muutama vuosi Afrikassa (pienessä köyhässä osassa) jo lääkääriin taikka sairaalan pääsy oli erittäin vaikeeta, rasismi valkoista miestä/naista kohtaan huipussaan ja korvikkeisiin ei päästy käsiksi ajoissa. Elämämme ei ollut tuolloin hehkeetä millään tapaa. Tiesin kokoajan vauvani kuolevan jos ei apua tule meitä ei vaan uskottu tai otettu tosissaan. Nevolosta ei siellä edes tiedetty vastaavaa toimintaa tarjosi kylän poppamies.

lisäisin, että lopetin toisen imettämisen ihan vaan sen takia, kun siltä tuntui. Ei ollut mitään erityistä tarvetta jatkaa pidempään. Te jotka vastaatte kärkkäästi aloitukseeni, miksi olette niin katkeria niiden puolesta jotka ovat onnistuneet siinä? Luuletteko että minä en itkenyt ja purrut hammasta ensimmäisen aikaa, kun imetys ei onnistunut? Luuletteko, että en kokenut epäonnistuuneeni tehtävässäni jne jne? Voi hyvänen aika teidän kanssanne...

lisäisin, että lopetin toisen imettämisen ihan vaan sen takia, kun siltä tuntui. Ei ollut mitään erityistä tarvetta jatkaa pidempään. Te jotka vastaatte kärkkäästi aloitukseeni, miksi olette niin katkeria niiden puolesta jotka ovat onnistuneet siinä? Luuletteko että minä en itkenyt ja purrut hammasta ensimmäisen aikaa, kun imetys ei onnistunut? Luuletteko, että en kokenut epäonnistuuneeni tehtävässäni jne jne? Voi hyvänen aika teidän kanssanne...

pai, pai paijaan sun kaljua.

ettei sieltä herunut kuin tipat. Esikoisen kanssa ennenaikainen synnytys sekoitti hormonit ja maito ei koskaan noussut lääkkeistä huolimatta, 2 seuraavaa saivat hieman rintamaitoa mutta jouduin lopettamaan kun lekurin mielestä näkivät nälkää, 4. taas pullovauva.Ja juu, yritetty on kiitettävästi.

joka ei ollut halukas imemään rintaa. Imuote oli oikea, mutta ei kasvanut riittävästi. Joten mitenköhän tämä sitten liittyy sinnikkyyteen tai ettei ole sinut oman kehonsa kanssa? Pidin imetystä tärkeänä ja pidän edelleen. Imetystä itsessään pidin helppona, maito nousi heti, ei tullut haavaumia, mutta vauva ei vain imenyt riittävästi. Jokainen imetysnatsi varmaan ymmärtää, mitä tämä merkitsee maidontuotannolle. Jos ei, niin biologian kirjaa käteen.



Korvikemaitoja on annettu niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Vanhemmat pitävät lapsensa hengissä keinolla millä hyvänsä, antavat imettäjälle tai antavat toisen lajin maitoa. Eläimet voivat jättää poikasensa kuolemaan, kun eivät omaa riittävästi aivokapasiteettia keksimään, mitä tehdä, jos ei ole emon maitoa saatavilla. Mutta evoluutio teki ihmisistä järkeviä, ongelmia ratkovia olentoja, joten emon maidon loppuminen ei ole mikään ongelma lajin säilymisen kannalta.

Ei kukaan imettämisessä epäonnistunut ole katkera imettäneitä kohtaan. Mä en ole ainakaan ikinä kohdannut sellaista. Ne ihmiset vituttavat, jotka tulevat sanomaan, että "syyt imetyksen epäonnistumiseen liittyisivät aika pitkälle siihen ettei jaksa olla tarpeeksi sinnikäs tai että ei ole oman kehonsa kanssa tarpeeksi sinut? Tai ettei pidä imetystä tarpeeksi tärkeänä eikä sen takia jaksa yrittää tarpeeksi kauan." Jos tuo ei ole syyllistämistä, niin mikä sitten on?

lisäisin, että lopetin toisen imettämisen ihan vaan sen takia, kun siltä tuntui. Ei ollut mitään erityistä tarvetta jatkaa pidempään. Te jotka vastaatte kärkkäästi aloitukseeni, miksi olette niin katkeria niiden puolesta jotka ovat onnistuneet siinä? Luuletteko että minä en itkenyt ja purrut hammasta ensimmäisen aikaa, kun imetys ei onnistunut? Luuletteko, että en kokenut epäonnistuuneeni tehtävässäni jne jne? Voi hyvänen aika teidän kanssanne...

sairas lapsi ei vaan jaksanut imeä rintaa niin kuin ei tuttipulloakaan, vielä 5kk ikäisenä meni maito nenämaha letkusta ja monien leikkauksien jälkeen jne.. kuukausia kyllä pumppasin rintamaitoa joka annettiin nenämaha letkusta, mutta sehän ei tietenkään ole sama asia.

lopetti imetyksen liiallisen maidon tulon takia.



Mielestäni itsekästä, mutta olen vielä itse lapseton, joten en varmaan ole oikea ihminen tuomitsemaan.

Siksi, että 2000-luvulla pitää olla joka paikassa puolustelemassa sitä,

miksi imetys ei onnistunut. Kaupungilla pitää mennä vessaan antamaan pulloa, ettei kukaan imetysnatsi hyökkää kimppuun syyttämään liian vähästä yrityksestä. Mua ei oikeasti kiinnosta selittää tuntemattomille omia syitäni, mutta paheksuvilta katseilta ei voi välttyä.

Minuakin arsytti, kun kadulla vastaantulija huikkasi tarjotessani kantoliinassa olevalle vauvalleni maitoa pullosta, etta "Olisit muuten ansainnut aplodit, mutta korvike ei kylla ole mitaan vauvanruokaa!" Ravintolassa sain samoin paheksuvia katseita, kun kaivoin tuttipullon esiin. Ja vanhat sukulaiseukot kertoivat omia vinkkejaan maidon tulon jatkamiseksi eivatka ottaneet kuuleviin korviinsa sita, etta esim. laakitys voisi vaarantaa imetyksen.

En kokisi tarvetta puolustautua, jos tutut ja tuntemattomat eivat syyllistaisi asiasta, jolla ei pitemman paalle ole merkitysta.

T. Se syovan jalkeisella laakityksella elava

syöttekö ja juotteko te imetyksen kanssa taistelevat paljon? Sehän on ensisijaisen tärkeää, jotta maitoa riittää.



Itsekin sektiolla synnyttäneenä minulla kesti muutaman päivän ennen kuin maito nousi ja sekavaa aikaahan se alku oli. Pitäisi jaksaa ja ehtiä syödä ja juoda vähän joka välissä, sekin auttaa jaksamaan ja maitoa nousemaan.



Ja kyllähän se yllättää, kuinka paljon oikein pitää imettää, mutta aina se ei ole edes maidon määrästä kiinni vaan siitä, että vauva vaan tankkaa läheisyyttä ja siinä tissillä hänen on hyvä olla. Tämä toteamus tuohon, kuinka paljon sitä oikein pitääkään imettää, mutta ei ne pitkät imetysajat ole pelkästään siitä kiinni että tulisi liian vähän maitoa.

että tämä olisi tapahtunut Suomessa. Afrikkaan sijoittuvana tarinana tuo onkin jo uskottava. Vauvan kuolemahan on tietysti yhtä kauheaa joka paikassa.



Syntyikö teille muita lapsia, ja asuitteko edelleen Afrikassa? Jos niin miten pystyit suhtautua tulevan vauvan syntymään/imetykseen/ruokintaan.



Itse olen joutunut lopettamaan imetyksen kesken, kolme vaikeasti allergista vauvaa. Olen silti imettänyt vähintään 4kk. jokaista, että en oikeastaan kuulu tähän keskustelun. Surullista sekin on, jos maitoa tulee todella hyvin, äiti pitää imettämisestä ja vauva syö hyvin, ja silti on pakko lopettaa. Ja todella oli pakko, siitä ei kannata ryhtyä väittelemään ainakaan minun kanssani.

Lapsi oli vakavasti sairas ja sain aloittaa täysimetyksen vasta kun lapsi oli 1 kk. Arvaapa nousiko maito enää tuolloin ja tykkäsikö lapsi kun rinnasta tuli tippa kerrallaan?



Ap:n viestistä käy ilmi se, ettei tunne aihetta kovin hyvin.. Minun tilanteellani ei ollut tekemistä oman kehoni kanssa, miten se voisi vaikuttaa? Mullahan on mahtava kroppa ja ihana keho!

lapsi sai lehmänmaitoa. Ja se ei siis ollut mitään kaupan sinistä litkua, vaan sitä ehtaa kamaa suoraan utareesta.



Että se siitä.

että tämä olisi tapahtunut Suomessa. Afrikkaan sijoittuvana tarinana tuo onkin jo uskottava. Vauvan kuolemahan on tietysti yhtä kauheaa joka paikassa. Olen kovin pahoillani kohtalostanne.



Syntyikö teille muita lapsia, ja asuitteko edelleen Afrikassa? Jos niin miten pystyit suhtautua tulevan vauvan syntymään/imetykseen/ruokintaan.



Itse olen joutunut lopettamaan imetyksen kesken, kolme vaikeasti allergista vauvaa. Olen silti imettänyt vähintään 4kk. jokaista, että en oikeastaan kuulu tähän keskustelun. Surullista sekin on, jos maitoa tulee todella hyvin, äiti pitää imettämisestä ja vauva syö hyvin, ja silti on pakko lopettaa. Ja todella oli pakko, siitä ei kannata ryhtyä väittelemään ainakaan minun kanssani.

ainakaan 50-luvulla. Vauvoille annettiin silloin ns. puolimaitoa, eli puolet maitoa ja puolet vettä. Jotkut laittoivat vielä vähemmän maitoa, ja veden lisäksi kaura- tai vehnäjauhoa. Täysmaitoa annettiin vasta vanhempana.

Se, ettei ole onnistunut imettämään, onkin äidin vika. Sitähän yrität sanoa. Miksi ihmettelet, kun saat kärkeviä vastauksia? Ei tässä ole kyse siitä, että ollaan kärkeviä imetyksessä onnistuneita kohtaan vaan niitä kohtaan, jotka väittävät pokkana, että imetys onnistuu, jos vain tahtoo kovasti.



Minun vauvani oli vähällä myös kuolla nälkään. Söi rintaa tunninkin kerrallaan mutta yleensä nukkui. Ei jaksanut sen jälkeen enää imeä korviketta, jota tarjosin. Paino laski, ja esim. kuuden viikon ikäisenä oli saavuttanut vasta syntymäpainonsa. Hain apua imetystuesta, synnytyssairaalasta ja neuvolasta. Sain ristiriitaisia ohjeita ja kehotettiin mm. luottamaan siihen, että maitoa tulee. Niin tulikin mutta lapsi ei vain jaksanut imeä sitä. Ei rintakumilla eikä ilman. Eikä edes tuttipullosta, kun väsytti itsensä niissä imemisharjoituksissa.



Jouduimme sairaalaan ja sain käskyn lopettaa imetyksen sillä uhalla, että minusta tehdään lastensuojeluilmoitus. Sanon suoraan tässä ja nyt, että imetystuki on perseestä ja saa ihmisen uskomaan, että vika on tosiaan yrittämisen puutteessa. Olisin tappanut lapseni nälkään heidän neuvojensa takia.



Mitä minun yrittämiseni olisi auttanut? Maitoa tuli mutta lapsi ei jaksanut sitä syödä. Pumppaamalla tuli sitten kehnommin. En tiedä, mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Paitsi olla uskomatta imetystukea.

mutta minulla ei imetys onnisunut. Se ei onnistunut koska en jaksanut yrittää viikkotolkulla kuten apkin aloituksessaan ilmaisi. En edes yritä väittää että minulta ei tullut maitoa ja siksi en voinut imettää. Ei minulta kyllä maitoa juurikaan tullutkaan, mutta en tiedä olisiko tullut jos olisin jatkanut ja jatkanut yrittämistä. Mutta sen tiedän, että mielenterveys olisi mennyt jos olisin vain jatkanut yrittämistä. Halusin lapselleni mieluummin jaksavan, hyvinvoivan äidin, kuin sellaisen joka kyllä imettää hampaat irvessä mutta muuhun ei sitten pystykkään kun on niin loppu.

Se, ettei ole onnistunut imettämään, onkin äidin vika. Sitähän yrität sanoa. Miksi ihmettelet, kun saat kärkeviä vastauksia? Ei tässä ole kyse siitä, että ollaan kärkeviä imetyksessä onnistuneita kohtaan vaan niitä kohtaan, jotka väittävät pokkana, että imetys onnistuu, jos vain tahtoo kovasti.

Ja jos todellakin haluaisit vain uteliaisuuttasi tietää syitä siihen, miksi imetys ei onnistu, niin kato vaikka googlesta!

tuon avauksenhan voi ymmärtää silläkin tavalla, että imetyksen epäonnistuminen on oma vika, jos niin haluaa ymmärtää. Sitä en kuitenkaan tarkoittanut. Lukisitko kuitenkin aloituksen uudelleen ajatuksen kanssa ja mieti, mitä haen sillä? Pohdiskelin siis, johtuiko imetyksen epäonnistuminen MUILLAKIN kuin minulla siitä, että ei ehkä jaksanut yrittää tarpeeksi, NIIN KUIN MINÄ ENSIMMÄISEN KOHDALLA, tai siitä että OMA KEHONKUVA OLI HUKASSA tms.? Tuo ei ole minun mielipiteeni, että usein (HUOM: EI AINA) vika on jossain muussa kun siinä, että maitoa ei tule. Tai jos maitoa ei tule niin siihen voi vaikuttaa jossain määrin itse. Turha siis piikitellä minua, mutta jos se teidän oloanne helpottaa niin antaa vaan tulla. Kyllä minä kestän.



Ja totta kai on tilanteita, että imetys ei vaan kertakaikkiaan onnistu vaikka yrittää, nyt en kuitenkaan puhunut tällaisista tapauksista vaan edelleenkin siitä, että onko muitakin JOILLA IMETYKSEN EPÄONNISTUMINEN ON JOHTUNUT JOSTAIN JOHON OLISI VOINUT VAIKUTTAA ITSE OMALLA AJATTELULLAAN TAI TOIMINNALLAAN. Ymmärsittekö, kiihkoilijat vai väännänkö vielä rautalangasta?

että tämä olisi tapahtunut Suomessa. Afrikkaan sijoittuvana tarinana tuo onkin jo uskottava. Vauvan kuolemahan on tietysti yhtä kauheaa joka paikassa.

Syntyikö teille muita lapsia, ja asuitteko edelleen Afrikassa? Jos niin miten pystyit suhtautua tulevan vauvan syntymään/imetykseen/ruokintaan.

Itse olen joutunut lopettamaan imetyksen kesken, kolme vaikeasti allergista vauvaa. Olen silti imettänyt vähintään 4kk. jokaista, että en oikeastaan kuulu tähän keskustelun. Surullista sekin on, jos maitoa tulee todella hyvin, äiti pitää imettämisestä ja vauva syö hyvin, ja silti on pakko lopettaa. Ja todella oli pakko, siitä ei kannata ryhtyä väittelemään ainakaan minun kanssani.

minulla on 3 elävää lasta ja niiden imettämiset eivät ole myöskään onnistunut mun toinen lapsi syntyi kun asuttiin vielä Afrikassa oli todella pienikokoinen eikä pystynyt imemään silloin oli jo niin paljon rahaa että muutettiin pois Afrikasta Saksaan pumppasin tälle maitoa 1kk kunnes stressin takia (luulisin) maidontulo loppui. Kun kolmas ja neljäs syntyivät asuttiin jo Suomessa ja asiamme ovat oikein hyvin. Lapsiani en ole kuitenkaan ikinä saanut imetettyä eri syistä mutta mikään niistä ei ole huono syy. Mutta lopulta pelko ja inho poistui ja saatoin jatkaa elämääni.