Lue keskustelun säännöt.
Ruma, ruma eroriita - pitäisikö viedä lapset psykologille?
07.02.2012 |
Heitin mieheni ulos kun ei pystynyt lopettamaan paljastunutta uskottomuuttaan. Olin kaksi viikkoa keskustellut rauhallisesti, toistuvista kiinnijäämisistä johtuen aloitin avioeron järjestelyt, mies pyysi vielä mahdollisuutta, sovimme että yritämme, sitten löysin viestit joissa hän vakuuttaa rakkautaan hoitoaan kohtaan ja sanoo että heidän pitää olla ekstravarovaisia seuraavat viikot jotta vaimo rauhoittuu. Sekosin täysin ja menin jonkinlaiseen hetkelliseen psykoosiin. Löin miestäni nyrkillä, yritin repiä hänen silmälasinsa ja rikkoa ne, yritin heittää puhelimen ja tietokoneen pihalle, löin oman pääni peiliin (onneksi ei hajonnut), huusin ja karjuin, juoksin takaovesta pihalle ja kävelin pakkasessa tunnin sisähupparissa ja villasukissa. Palasin ja jatkuin karjumista, ulvoin nurkassa kyyryssä. Lopulta mies soitti minulle tukea paikalle ja lähti kun käskin. Lapset 4 ja 6 v näkivät kaiken. Isompi on ollut agressiivinen ja surullinen ja kumpikin on kertonut tarhassa ja ollut surullisia. Nyt olemme sopineet että käymme keskustelut ulkona. Puhuin lasten kanssa, selitin että aikuiset käyttäytyvät joskus huonosti kun ovat tosi vihaisia tai surullisia ja se oli väärin, pyysin anteeksi. Pelkään että he ovat traumatisoituneita iäksi. Nyt hoidamme rauhallisesti asioita mieheni kanssa. Asumme vuoroviikot kotona, jotta minäkin saan nukuttua. En tiedä vielä jatkammeko eikä sillä tai hänen rakastajattarellaan ole enää väliä. Olen vain niin kamalan pahoillani lasten takia. Ainoa mistä olen iloinen on että he ovat puhuneet tarhassa, eivätkä suojele vanhempiaan vaikenemalla ja pitämällä kaiken sisällään. Auttaisiko psykologi ja voiko lapsi päästä tällaisesta yli että näkee äitinsä täysin sekoavan?
Kommentit (58)
Tuo on poikkeustilanne ja on ihan normaalia reagoida noin. Miehesi on tehnyt väärin, et sinä. Älä syyllistä itseäsi. Lapset pääsevät yli tuollaisesta tapahtumasta, eivätkä traumatisoidu.
Toki voit ottaa psykologiin yhteyttä ja kertoa asian, jotta hän voi jututtaa lapsiakin.
Mutta älä huoli, hae itsellesi apua, jotta jaksat vaikean tilanteen yli. Ota kaikki apu vastaan.
Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa, älä syyllistä itseäsi.
Minulle kävi noin ja se oli todella raskasta. Mutta usko pois, tuollaisista miehistä onkin parasta päästä eroon ja elämääsi on tulossa paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyneet pariterapiassa ennen kuin tajusin että mitään ei ole enää korjattavissa. Nyt on kyse lapsista ja minkälainen trauma yhdestä tällaisesta tapahtumasta jää. Aikaisemmin meillä ei ole moisia näytelmiä esitetty ja olen lämmin ja hyvä äiti.
AP
meidän lapsi oli silloin 6-7 vuotias, en muista kumpi. Ja vielä lapsen ei ole tarvinnut turvasanaansa käyttää, mutta se muistaa sen kyllä. Kerran tuli puheeksi jokin ja lapsi sanoi että sitten jos pelottaa voi sanoa Aikalisä.
Aika kylmiä vastauksia. Itse olen tuntenut tuon saman epätoivon vaikka lapset terveitä ovatkin olleet. Eli tein ainoana töitä ja mies vaan lorvi ja oli mustasukkainen ja sitten selvisi suhde ja olin puolessavälissä neljännen raskautta. Kyllä siinä itsekin sekos hetkellisesti. Tosin vain totesin aivan raivona jo itsellenikin että pian puukotan ton ukon jos en vaan lähde ja lähdin sitten autolla ajamaan ja rauhottumaan ja ukko lensi pihalle heti kun tulin kotiin. Ei toivoakaan et olisin voinut edes puoltapäivää sitä kattoa siinä. Nyt ollaan kyllä jälleen yhdessä...virhe.
Mutta sanonpahan vaan, että tuo pitää kokea että tietää mikä kauhea myllerrys päässä ja sisuskaluissa tapahtuu kun tuollainen yllättäen selviää. Tuskinpa mitään on suhteeltaan toivonutkaan (muuta kuin eroa), jos ei mitään tunne.
Itse kävin silloin kriisipalvelussa juttelemassa 3 kertaa ja se nainen oli niin ihana siellä että sain siitä oikeasti apua vaikka psykologin juttusille en muuten ole ikinä ollut innoissani menossa. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitä ennen juttelisin ja selittäisin kerta toisensa jälkeen lapsille käyttäytymistäni. Jos ovat yhtään kiinnostuneita ihmisen biologiasta ja miten ihminen toimii (aivot, hermosto...), niin yrittäisin selittää sitä kautta. Unenpuute, väsymys, viha jne. saivat hetkellisesti aivot toimimaan vastoin normaalia tapaa ja siksi reagointi oli tuota. Yleensä ihminen pystyy hillitsemään raivonpuuskia mutta kun aivot eivät jostain syystä toimi sillä hetkellä normaaliin tapaan, niin voi tapahtua jotain tällaista.
Esim. ne ihmiset, joilla on oikeasti ongelmia vihanhallinnassa, kärsivät yleensä neurologisista häiriöistä.
Uskon, että olet huolissasi, miten tämä vaikuttaa lapsiin. On pelottavaa nähdä se maailman turvallisin ja rakastavin ihminen aivan sekaisin. Mutta tämä on elämää ja lähitulevaisuuden käyttäytymiselläsi on suuri merkitys. Ole kuitenkin armollinen itsellesi, sillä liialliset itsesyytökset vaikeuttavat rauhallista läsnäoloasi.
Voin lohdutukseksi sanoa, että läheiseni ovat joutuneet näkemään lapsina, kun heidän äitinsä on mennyt psykoosiin. Eikä vain kerran vaan useamman. Heistä on kasvannut aivan mielettömän hienoja, avoimia ja lämpimiä nuoria aikuisia. Sillä heidän perheessään on myös ollut paljon rakkautta ja tukemista ja se on loppujen lopuksi ratkaissut enemmän kuin ne ikävät muistot.
ota ihan rauhallisesti. Lapsesi eivät ole menneet rikki eikä traumatisoituneet. Ei sinun vielä tarvitse mitään apua kenellekään hakea. Teillä on nyt kriisi päällä. Apu tarvitsee tilanteen sanoituksen ja nyt ei vielä ole sanoja, on vain reaktioita. Kerro asiasta yleisellä tasolla tarhassa niin että tietävät ja ymmärtävät. On hyvä, että lapset näkevät, että tunteita ei tarvitse tukahduttaa, jos on paha olo, vaan voi suuttua joskus silmittömästi. Rauhallisena hetkenä ota asia puheeksi lasten kanssa kolmisin. Kerro heille lapsentasoisesti, mistä on kyse, että on tapahtunut sellaisia asioita, että äidillä ja isällä on hirveä riita ja isä asuu jonkin aikaa pois kotoa.
Sen nimisestä lastenkirjasta kuin Avioerotus voisi olla teille nyt apua.
Voimia!
t. Kaiken tuon kokenut, siitä selvinnyt ja lapsikin on jo tasapainoinen melkein aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaat, että lapsilla on huono olo ja koitat saada heille apua.
Sinäkin tarvitset tukea. Miehesi on törkeä!!
Tsemppiä!
ota ihan rauhallisesti. Lapsesi eivät ole menneet rikki eikä traumatisoituneet. Ei sinun vielä tarvitse mitään apua kenellekään hakea. Teillä on nyt kriisi päällä. Apu tarvitsee tilanteen sanoituksen ja nyt ei vielä ole sanoja, on vain reaktioita. Kerro asiasta yleisellä tasolla tarhassa niin että tietävät ja ymmärtävät. On hyvä, että lapset näkevät, että tunteita ei tarvitse tukahduttaa, jos on paha olo, vaan voi suuttua joskus silmittömästi. Rauhallisena hetkenä ota asia puheeksi lasten kanssa kolmisin. Kerro heille lapsentasoisesti, mistä on kyse, että on tapahtunut sellaisia asioita, että äidillä ja isällä on hirveä riita ja isä asuu jonkin aikaa pois kotoa.
Sen nimisestä lastenkirjasta kuin Avioerotus voisi olla teille nyt apua.
Voimia!
t. Kaiken tuon kokenut, siitä selvinnyt ja lapsikin on jo tasapainoinen melkein aikuinen.
saitte mitä halusitte ja minut itkemään. Ja teille joilla oli vinkkejä, kiitos. Miten edes virtuaalinen tuki voikin koskettaa ja se että joku muu on kokenut saman, selviytynyt ja ymmärtää.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyöt miestäsi ja raivoat! IHme säälipisteitä olet kerännyt tällä psykologi-aloituksellasi. Et saa minulta pisteen pistettä koska olet todellakin sairas! En ikinä toimisi noin lasten aikana eikä sitä mikään oikeuta. Ja kyllä ovat traumatisoituneet asiasta, tarvitseeko sitä psykologilta käydä kysymässä?!
Sä oot sairaampi kuin kuvittelinkaan. Et sä voi täällä kerjätä säälipisteitä kun kerrot tehneesi jotain noin hirveää! Itkullako niitä luulet ansaitsevasi? Teit väärin ja sillä hyvä ja et voi ruikutuksellasi saada teostasi hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tärkeämpää kuin riita yhtenä päivänä. Vaikuttaa siltä että teillä on normaalisti kaikki hyvin. Hanki apua mutta tuskin yksi tapahtuma traumatisoi lapsia lopullisesti. Voisitko soittaa sille terapeutille jonka luona olet käynyt ja kysyä neuvoa lasten suhteen?
Jos ootte yhtään väleissä miehen kanssa niin voisitteko "sopia" lasten nähden. Sanoa että anteeksi että huusin ja löin tms. ja anteeksi että puhuin rumasti ja sitten vaikka paiskata kättä päälle. Että lapset näkisivät myös sovun.
Ja tälle yhdelle ahkeralle vastaajalle: säälittävää haastaa riitaa kun toisella on kriisi päällä ja kamalan vaikea elämäntilanne!
Lapset eivät hajoa ja parasta on että sinä juttelet heille ja pyydät anteeksi ja annat heidän puhua. Lapsen ikätason mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ihmeessä apua lapsille jos vähänkin siltä tuntuu että sitä tarvitaan! Itse vein oman tyttäreni perheneuvolaan vaikken edes ollut ihan varma tarvitaanko apua. Parempi nyt kuin myöhemmin jolloin tilanne voi olla jo paljon pahempi!
Ja älä välitä näistä loanheittäjistä. Tunnevammaista sakkia jolla ei näytä olevan parempaa tekemistä kuin luuhata täällä ja v-ttuilla oikealle ja vasemmalle. Heidän lapsiaan sitä vasta sääliksi käy.
Kaikilla menee kuppi nurin joskus enkä missään nimessä usko että lapsesi ovat traumatisoituneet. Säikähtivät varmasti ja muistavat tilanteen kauan, mutta jos puhut/te asiasta tarpeeksi niin eiköhän se siitä.
Ja tsemppiä sinulle eroon, omaan jaksamiseesi ja koko perheelle, kyllä se siitä!
Olen kokenut aivan samaa yli kolmekymmentä vuotta sitten ja saanut samanlaisen hepulin kuin sinä. Se tuska oli aivan hirvittävä ja luulin, että kuolen siihen, niin kovin otti rinnasta.
Mieheni jäätyä kiinni ties monennenko kerran juuri ennen kolmannen lapsemme syntymää huomasin, että minuun ei enää sattunutkaan yhtään ja tunsin pelkkää tyhjyyttä rinnassani. Eroonhan se avioliitto sitten lopulta johti. Ja olen saanut sen jälkeen elää rakastettuna uuden mieheni kanssa.
Silti vieläkin tunnen katkeruutta entistä miestäni kohtaan siitä kuinka paljon pahaa hän minulle teki ollessani nuori.
Lapset ovat jo aikuisia. Kaksi nuorinta eivät välitä isästään, vanhin soittelee sille joskus. Lasten isä ei pitänyt mitään yhteyttä lapsiinsa heidän ollessaan pieniä ja kouluikäisiä. Elatusmaksutkin sain ottaa ulosoton kautta.
tulin iloiseksi, että ajatuksistani oli apua!
Sen haluaisin vielä sanoa, että lasten kannalta pahinta on se, että asioista vaietaan ei se, että lasten nähden nostetaan meteli. On ihan luonnollista raivostua tuossa tilanteessa silmittömästi. Tiedän perheitä, joissa aamukahvipöydässä isä on ilmoittanut lähtevänsä. Ne lapset kärsivät eniten, sen olen nähnyt.
t. 18
samanlaisen äitini sekoamisen. olin muistaakseni 5v. vaikka sinä hetkenä pelotti niin ymmärsin että tialnne oli ohimenevä ja ainutlaatuinen. äiti oli tuota yhtä kertaa lukuunottamatta ihana äiti. äiti selitti myös silloin, että hän toimi väärin, mutta ihmiset ei aina tee asioita oikein, musta se oli ihan okei, oli silloin ja on nyt.
Sua on loukattu aivan hävyttömällä tavalla. Se, että olet äiti ei poista sitä tosiseikkaa että olet myös ihminen. Nyt lapsesikin oppivat tämän ja heistä kasvaa vähän fiksumpia kuin nämä negatiivisesti kommentoijat. Kun ymmärtää elämää niin siitä saa paljon enemmän irti.
Kaikki ei aina mene niinkuin strömsössä, elämä on.
Hirveästi voimia, näytä sille paskalle miten sä pärjäät!
eli jos haluavat palata aiheeseen vielä niin sitten toki voi ulkopuolinen apu olla tarpeen. Itse ei ehkä kannata aktiivisesti nostaa asiaa esille "turhaan". Anna lapsille "lupa" kysyä jos jokin mietityttää tai pelottaa.
Niin kuin tuossa aiemmin kirjoitettiin omasta kokemuksesta - ei yksi kerta lapsia riko jos muuten olet lapsille läsnä. Voimia!
kammottavasti tilanteesi muistuttaa kolmaspyörä-blogin http://salatturakkaus.blogspot.com/ asetelmaa. Toivon syvästi, ettei miehesi olisi kyseisen blogin pettäjämies.
Jaksamista ja voimia sinulle!
todella epäreilu tilanne ollut sulla jo pitkään, uskon että se viimeinen paljastus vaan katkasi kamelin selän ja sä et enää pystyny pitää mitään kasassa. Sä tarvitset nyt itsekin apua, ja kun sä olet kunnossa, niin lasten tilannekin paranee. Voihan se olla että niitäkin kannattaa käyttää jossain juttelemassa, eikai se voi pahaksikaan olla? Mutta huolehdithan ihan ensiksi itsesi kuntoon!