Ystäväni, mä en vaan VOI enää kirjoitella sulle sähköpostia, kun

no kyllä minäkin kerron aika paljon juttuja miehelleni..siis tyyliin joo juttelin sen ja sen kanssa puhelimessa/sähköpostilla ja olivat menossa lomamatkalle jne ja oli lapset olleet sairaana jne enkä koe pettäväni ystävieni luottamusta.



sitten jos kyseessä on todella arkaluonteinen asia tai toinen sanoo että tämä vain meidän kesken niin en tietenkään kerro niitä miehelleni. sen saatan sanoa jos hän kysyy että mitäs te noin pitkään juttelitte...että no ei niistä tarkemmin mutta hällä oli nyt huolia...



ainoa poikkeus tästä on ollut sellaiset miehet jotka ovat halunneet avautua ongelmistaan minulle. heille olen sanonut suoraan että en salaa tällaisia keskusteluja omalta mieheltäni, ihan jo sen vuoksi että kyllähän siinä oma mies vois ihmetellä että miksi vieras mies soittelee minulle pitkiä puheluita... Tällä vähennetään myös riskiä siihen, että toinen kuvittelee enemmän /tai ihastuu "kuuntelijaan"



tuli muuten mieleen vielä tästä aiheesta, että mikäli ollaan sitä mieltä että toisten asioista ei saa puhua puolisolle, niin onko sinulle esim ap ok, sitten puhua vaikkapa sen kumppanisi asioista, vaikka ne koskettavat sinuakin. Mikä antaa sinulle sitten oikeuden kertoa ystävillesi intiimejä asioita kumppanistasi (esim että sua harmittaa kumppanisi alkoholin käyttö jne), nehän ovat hänen yksityisasioitaan puolestaan, eivätkä kuulu mitenkään sinun ystävälläsi.

Väkisinkin alkaa miettimään miten 3:lta onnistuisi työ jossa vaitiolovelvollisuus? Minä hoitajan ammatissani törmään monesti asioihin jotka haluaisin jakaa eteenpäin, mutta minulle on ihan selvää mikä on luottamuksellista ja mikä ei. Ystävien väliset keskustelut on usein luottamuksellisia. Usein kuulee että jos joku kertoo salaisuuden toiselle, se kertoo sen eteenpäin ainakin yhdelle, joka kertoo sen taas yhdelle jne. Itse taas olen säilyttänyt salaisuudet. Aina ei ole helppoa, mutta se että joku luottaa minuun niin paljon että kertoo jotain arkaluontoista, on jo sinällään niin suuri kunnianosoitus että vien salaisuuden hautaan. Ei sen pitäisi olla mikään ongelma kenellekään.

on ihan eri asia, silloin kyseessä on ventovieraiden asiat ja työjutut, ei niitä voikaan kertoa kun se on laitonta. Tässä puhuttiin ystävien, sukulaisten asioista. Olen nimittäin työskennellyt tuollaisessa työssä, enkä tietenkään kertonut niitä kenellekään.

Eikä tämä ole mulle muuten mikään ongelma, vaan teille muille :)

kolmonen

Eikö ole laitonta lukea toisen tekstiviestit? Ainakin posteihin se pätee. Siitähän voisi nostaa syytteen.

olla että on laitonta, jos ne lukee ilman lupaa. Mutta mun miehelläni on lupa lukea ihan jokaikinen tekstiviesti mikä mulle tulee.

kolmonen

Meillä on samanlaista kuin teillä. Minulle mieheni on paljon enemmän kuin kämppäkaveri tai hyvä ystävä tai edes paras ystävä. Enkä edes usko, että tämä on kauhean harvinaista.



Omituista vaan on, että ne jotkut, jotka eivät itse pysty sitoutumaan (siis oikeasti sitoutumaan), pitävät kauheaa meteliä ja syyttävät meitä muita häiriintyneiksi.

Meillä on samanlaista kuin teillä. Minulle mieheni on paljon enemmän kuin kämppäkaveri tai hyvä ystävä tai edes paras ystävä. Enkä edes usko, että tämä on kauhean harvinaista. Omituista vaan on, että ne jotkut, jotka eivät itse pysty sitoutumaan (siis oikeasti sitoutumaan), pitävät kauheaa meteliä ja syyttävät meitä muita häiriintyneiksi.

Ihmettelen sellaista parisuhdetta, jossa ei asioista puhuta. Mä vietän mieheni kanssa arki-illat ja viikonloput, ja sitä tulee puhuttua ihan kaikenlaiset asiat läpi kun kerran yhdessä ollaan ja puuhastellaan.

Tämä on meille tosiaan sitoutumista, sellaista avoimuutta kun voi tosiaan halutessaan lukea toisen viestit tai sitten jättää lukematta, mutta ei ainakaan puoliso kiellä eikä tarvitse miettiä että salaako toinen jotain. Eikä tämä ole siis kummankaan toiveesta lähtenyt juttu, vaan ollaan tässä asiassa vaan niin samanlaisia että ei kumpikaan pidä tätä mitenkään outona.

Tälläkin palstalla näkee paljon aloituksia joissa joko mietitään että salaako mies jotain tai sitten kysytään että "miten sanoisin miehelleni että.." ja mua aina ihmetyttää nämä, koska ei mun ole koskaan tarvinnut miettiä _miten_ sanon jotain miehelleni. Sen kuin sanon vaan ja sitten asiasta puhutaan.

kolmonen

Samat systeemit on meillä. Tiedän kyllä, että tää ei ole kovin trendikästä, kun aviopuolisojenkin pitäisi nykyään olla niin kuin kaksi sinkkua jotka vain elää yhdessä.

voisin kyllä siunailla miehelleni, että on kyllä aika lapsellinen kaveri kun pitää ekaa kertaa sängyssä uuden miehen kanssa vatvoa kavereilleen:)

Naurettaisiin miehen kans sitä kaveria sitten yhdessä.

Mä menetin luottamukseni ystävään,kun hänen miehensä kerran möläytti, että teillä oli sitten ekan kerran seksiä uuden poikaystäväsi kanssa (kaveri oli heti vuotanut tiedon omalle uudelle miesystävälleen). Siihen loppui luottamus ja sitä kautta ystävyys.

juttuja kertoisi, mä ajattelin, että tässä tarkoitetaan vakavampia asioita, semmoisia, jotka painavat mieltä tms. Esim. ystäväni avio-ongelmista kerroin. #20

Mun ystäväpiirissä ei kyllä tuollasia seksijuttuja ees kerrota ystäville, ollaan nääs aikuisia eikä enää tarvii jokaista seksikertaa eritellä. Enkä välttämättä kertois sitä miehelleni jos joku mulle tuollasen kertois, mutta se johtuisi siitä, ettei asia kiinnosta mua itseänikään niin paljon että jaksaisin siitä puhua. :)

kolmonen

Kaikki ei tietty ole mitään ruudinkeksijöitä, mutta sen verran pitäisi tajuta että kertoo kaverilleen että juttelee kaikki asiat miehensä kanssa ja jos ystävä kertoo jotain arkaluontoista niin pitäisi vielä varmistaa että onko ok jos kerrot siitä mielellekin.



Mutta toivotaan että ihmiset osaisi tulkita kaveria jolle aikoo uskoutua että onko se joku lörppähuuli.

Meillä on samanlaista kuin teillä. Minulle mieheni on paljon enemmän kuin kämppäkaveri tai hyvä ystävä tai edes paras ystävä. Enkä edes usko, että tämä on kauhean harvinaista. Omituista vaan on, että ne jotkut, jotka eivät itse pysty sitoutumaan (siis oikeasti sitoutumaan), pitävät kauheaa meteliä ja syyttävät meitä muita häiriintyneiksi.

Ihmettelen sellaista parisuhdetta, jossa ei asioista puhuta. Mä vietän mieheni kanssa arki-illat ja viikonloput, ja sitä tulee puhuttua ihan kaikenlaiset asiat läpi kun kerran yhdessä ollaan ja puuhastellaan.

Tämä on meille tosiaan sitoutumista, sellaista avoimuutta kun voi tosiaan halutessaan lukea toisen viestit tai sitten jättää lukematta, mutta ei ainakaan puoliso kiellä eikä tarvitse miettiä että salaako toinen jotain. Eikä tämä ole siis kummankaan toiveesta lähtenyt juttu, vaan ollaan tässä asiassa vaan niin samanlaisia että ei kumpikaan pidä tätä mitenkään outona.

Tälläkin palstalla näkee paljon aloituksia joissa joko mietitään että salaako mies jotain tai sitten kysytään että "miten sanoisin miehelleni että.." ja mua aina ihmetyttää nämä, koska ei mun ole koskaan tarvinnut miettiä _miten_ sanon jotain miehelleni. Sen kuin sanon vaan ja sitten asiasta puhutaan.

kolmonen

Ei mun tarvi olla naapurin Maireen kovinkaan sitoutunut voidakseni juoruilla tämän kanssa muiden asioista. Se on vaan juoruamista eikä mitään muuta. Aika naurettava selitys tuo että olemme niin sitoutuneita joten saamme sen varjolla revitellä ja levitellä muiden asioita niin paljon kuin haluamme. Koita nyt ihmeessä erottaa itsesi siitä miehestäsi, te kuitenkin olette kaksi eri ihmistä, olittepa sitten kuinka sitoutuneita hyvänsä. Ja jos ystäväsi puhuu sinulle luottamuksella niin kyllä hän tarkoittaa puhua vain sinulle.

Mutta hei, petä vaan itseäsi ja selittele kuinka sitoutunut olet ja siksi et osaa pitää asioita omana tietonasi. Oikeastihan sä vaan olet ihminen johon ei voi luottaa ja joka tykkää juoruilla, jollei muille saa niin ainakin miehelle pitää kaikki mehevät jutut kertoa. Juorukello!

Tai sitten teillä on paha luottamuspula, kaikki pitää olla pakolla täysin avointa tai teillä karkaa homma käsistä. Vissiin valehtelisitte toisillenne ummet ja lammet jollei olis kontrolli koko ajan päällä, eli toinen voikin tarkistaa ne teidän viestit ja sähköpostit.

Ja sitten satuillaan avoimuudesta ja sitoutumisesta, heh heh...

Miten niin läheisriippuvainen? Minusta on mukava jutella mieheni kanssa elämässäni ja ystävieni elämässä tapahtuneista asioista, mitä outoa siinä on?

niin toivon tosissani että en ole puhunut sinulle mitään liian henkilökohtaista.

Ja suomennettuna tuohon: Tykkäät siis juoruta.

Jos sinulle kerrotaan toisen parisuhteeseen liittyviä henk.koht. asioita niin sinä menet sitten seuraavana hetkenä kertomaan nämä asiat miehellesi, etkä näe siinä mitään mikä rikkoisi luottamusta?

Saatko siitä jotain mielihyvää että voit kertoa jonkun toisen elämään liittyviä asioita, sairauksia, parisuhdeongelmia jne. miehellesi? Tuntuuko sinusta että osoitat toisten asioiden levittelyllä olevasi itse parempi kuin mitä olet?

Itselleni on oletuksena aina että jos joku minulle kertoo jotain, vaikka vain sen että söi katkarapusalaattia lounaalla, niin minä en kerro sitä eteenpäin.

En oikeasti pidä sellaisia ihmisiä millään tavoin luotettavana, jotka kertovat ystäviensä asiat puolisoilleen. Ei, sille puolisolle ei todellakaan TARVITSE kertoa toisten elämästä MITÄÄN.

Toivon tosissani että en tunne sinua.

Luojalle kiitos, minun ei pidä kertoa miehelleni kaikkea, kuten ei miehenkään tarvitse kertoa minulle kaikkea (vaikkakin hän kertoo aina jos joku soittaa ja kertoo jotain, että mitä asiaa sillä oli, ja se on todella ärsyttävää, koska minua ei kiinnosta hänen kavereidensa asiat).

ystävät kertoo eteenpäin sun väsymyksesi, lapsellesi huutamiset, avioriidat, suonikohjut ja ummetukset?

Toivottavasti sentään kerrot omille ystävillesi, että et pidä heidän salaisuuksiaan ominasi, vaan kerrot ne eteenpäin.

Minä ainakin tekisin siitä sen johtopäätöksen, että en kertoisi sinulle enää mitään luottamuksellista.

Minua ei ainakaan haittaa, jos minun ystävä haluaa välttämättä kertoa miehelleen minun synnytyksen jälkeisistä peräpukamista tai raskaudenaikaisesta ummetuksesta.

Ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita, eikä minulle mikään arka paikka :-D

Olisi vain kiva nähdä, kärpäsenä katossa, miehen ilme ja kuulla kommentti:-))))

Oma ukkokulta ymmärtää naisten ja muidenkin kuolevaisten vaivoja, käy ostamassa tarveasioita niitä jne. ei ole mikää tabu, että rinsessakin paskantaa, heheheh!

Meillä on samanlaista kuin teillä. Minulle mieheni on paljon enemmän kuin kämppäkaveri tai hyvä ystävä tai edes paras ystävä. Enkä edes usko, että tämä on kauhean harvinaista. Omituista vaan on, että ne jotkut, jotka eivät itse pysty sitoutumaan (siis oikeasti sitoutumaan), pitävät kauheaa meteliä ja syyttävät meitä muita häiriintyneiksi.

Ihmettelen sellaista parisuhdetta, jossa ei asioista puhuta. Mä vietän mieheni kanssa arki-illat ja viikonloput, ja sitä tulee puhuttua ihan kaikenlaiset asiat läpi kun kerran yhdessä ollaan ja puuhastellaan. Tämä on meille tosiaan sitoutumista, sellaista avoimuutta kun voi tosiaan halutessaan lukea toisen viestit tai sitten jättää lukematta, mutta ei ainakaan puoliso kiellä eikä tarvitse miettiä että salaako toinen jotain. Eikä tämä ole siis kummankaan toiveesta lähtenyt juttu, vaan ollaan tässä asiassa vaan niin samanlaisia että ei kumpikaan pidä tätä mitenkään outona. Tälläkin palstalla näkee paljon aloituksia joissa joko mietitään että salaako mies jotain tai sitten kysytään että "miten sanoisin miehelleni että.." ja mua aina ihmetyttää nämä, koska ei mun ole koskaan tarvinnut miettiä _miten_ sanon jotain miehelleni. Sen kuin sanon vaan ja sitten asiasta puhutaan. kolmonen

Ei mun tarvi olla naapurin Maireen kovinkaan sitoutunut voidakseni juoruilla tämän kanssa muiden asioista. Se on vaan juoruamista eikä mitään muuta. Aika naurettava selitys tuo että olemme niin sitoutuneita joten saamme sen varjolla revitellä ja levitellä muiden asioita niin paljon kuin haluamme. Koita nyt ihmeessä erottaa itsesi siitä miehestäsi, te kuitenkin olette kaksi eri ihmistä, olittepa sitten kuinka sitoutuneita hyvänsä. Ja jos ystäväsi puhuu sinulle luottamuksella niin kyllä hän tarkoittaa puhua vain sinulle. Mutta hei, petä vaan itseäsi ja selittele kuinka sitoutunut olet ja siksi et osaa pitää asioita omana tietonasi. Oikeastihan sä vaan olet ihminen johon ei voi luottaa ja joka tykkää juoruilla, jollei muille saa niin ainakin miehelle pitää kaikki mehevät jutut kertoa. Juorukello! Tai sitten teillä on paha luottamuspula, kaikki pitää olla pakolla täysin avointa tai teillä karkaa homma käsistä. Vissiin valehtelisitte toisillenne ummet ja lammet jollei olis kontrolli koko ajan päällä, eli toinen voikin tarkistaa ne teidän viestit ja sähköpostit. Ja sitten satuillaan avoimuudesta ja sitoutumisesta, heh heh...

Tuota noin... Sinä et tainnut ihan ymmärtää, mutta ei se mitään :)

Tuossa sitoutumisasiassa puhuin noista tekstiviesteistä jne.

Meillä ei ole minkäänlaista luottamuspulaa, mieheni saa kyllä tehdä mitä tykkää ja käykin esim. kaveriensa kanssa laivalla jne, ja samoin minä voin mennä viikonlopuksi työkavereiden kanssa mökille eikä tämä tuota meille minkäänlaisia luottamusongelmia.

Kumpikaan meistä ei tarkista toisen sähköposteja, mutta tiedämme salasanat koska joskus toisen on tarvinnut hakea toiselle jotain tietoa sähköpostista, ja esim. mieheni pyytää joskus katsomaan onko hänelle tullut sähköposti jostain tietystä paikasta, hän kun ei tee tietokoneella töitä. Eli tästä syystä olisi ihan mahdollista ne lukea jos haluaisi.

Ja viestit tosiaan mies lukee jos tahtoo, monesti huutelee mulle niitä toiseen huoneeseen kun unohdan puhelimeni milloin minnekin ja tulee tekstari. Ei siinä ole meille mitään ihmeellistä.

Ja aika monta kertaa olen jo sanonut, että nämä ystäväni tietävät tämän että miehelleni voin/haluan puhua asioista, ja edelleen, heillä on ihan sama tilanne, eli kertovat miehelleen myös minun juttujani. Tämä on puolin ja toisin ok, joten miksi sinua se vaivaa jos se ei ystäviänikään vaivaa?

En levittele ja revittele kenenkään asioita, eikä se kun puhun asioista, ole mitään pahantahtoista naureskelua vaan ihan normaalia keskustelua/pohdintaa ihmisistä ja tapahtumista.

Olen kyllä erillinen ihminen miehestäni,ja meillä on paljon eroavaisuuksia, mutta tässä asiassa olemme samanlaisia. Samalla tavoin mies kertoilee mulle päivän aikana töissä kuulemiaan juttuja.

Sinä voit laittaa vaikka kuinka monesti "heh heh.." tänne, se ei saa minua tuntemaan itseäni mitenkään epävarmaksi tai huonoksi ihmiseksi, päinvastoin huvittaa että joku luulee tietävänsä minusta jotain tällä palstalla :)

kolmonen

... hemmetin typerää tollanen salaisuuksiensa kertominenkin toiselle on ... niin tyypillistäkin naisille ei sille tittey mitään voi... kyllä kuitenkin kannattaisi miettiä jokin toinen purkautumiskeino jos ei pysty itsellään salaisuuttaan pitämään kuin kaverille kertominen.



Jos ns. pakko purkautua eikä salaisuuttaan pysty mitenkään olemaan kertomatta niin kyllä pitää hyväksyä myös riski siitä, että se sitten leviää.



Huoh...

Miten niin läheisriippuvainen? Minusta on mukava jutella mieheni kanssa elämässäni ja ystävieni elämässä tapahtuneista asioista, mitä outoa siinä on?

niin toivon tosissani että en ole puhunut sinulle mitään liian henkilökohtaista. Ja suomennettuna tuohon: Tykkäät siis juoruta. Jos sinulle kerrotaan toisen parisuhteeseen liittyviä henk.koht. asioita niin sinä menet sitten seuraavana hetkenä kertomaan nämä asiat miehellesi, etkä näe siinä mitään mikä rikkoisi luottamusta? Saatko siitä jotain mielihyvää että voit kertoa jonkun toisen elämään liittyviä asioita, sairauksia, parisuhdeongelmia jne. miehellesi? Tuntuuko sinusta että osoitat toisten asioiden levittelyllä olevasi itse parempi kuin mitä olet? Itselleni on oletuksena aina että jos joku minulle kertoo jotain, vaikka vain sen että söi katkarapusalaattia lounaalla, niin minä en kerro sitä eteenpäin. En oikeasti pidä sellaisia ihmisiä millään tavoin luotettavana, jotka kertovat ystäviensä asiat puolisoilleen. Ei, sille puolisolle ei todellakaan TARVITSE kertoa toisten elämästä MITÄÄN. Toivon tosissani että en tunne sinua. Luojalle kiitos, minun ei pidä kertoa miehelleni kaikkea, kuten ei miehenkään tarvitse kertoa minulle kaikkea (vaikkakin hän kertoo aina jos joku soittaa ja kertoo jotain, että mitä asiaa sillä oli, ja se on todella ärsyttävää, koska minua ei kiinnosta hänen kavereidensa asiat).

hyvä ihminen, että jos olisit minun tuttuni, tietäisit että toimin näin,koska minun läheiseni tietävät, hyväksyvät asian ja toimivat itsekin näin. En ymmärrä mikä tässä asiassa on niin vaikea käsittää, että YSTÄVÄNI TIETÄVÄT tästä ja toimivat itse samoin! Eli en toimi näin heidän selkänsä takana, enkä riko heidän luottamustaan.

En saa siitä mitään erityistä mielihyvää, vaan kyse on siitä että juttelen mieheni kanssa asioista, mietitään asioita, elämää, maailmaa ja tapahtumia yleensä ja ihmisiä. Joskus lisäksi syntyy hyviä oivalluksia johonkin ystävän pulmaan, sillä mieheni tietää monta sellaista asiaa joita minä en tiedä ja päinvastoin, eli näistä keskusteluista on myös hyötyä. Ihan niin kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssakäymisessä yleensä syntyy ideoita!

Ei minunkaan PIDÄ kertoa miehelleni mitään enkä miestäni pakota kertomaan minulle mitään, mutta minä kerron ihan omasta halustani, samoin mies.

Ja ikävää, että sinua ei kiinnosta mitä oma miehesi sinulle puhuu.

kolmonen

Meillä on samanlaista kuin teillä. Minulle mieheni on paljon enemmän kuin kämppäkaveri tai hyvä ystävä tai edes paras ystävä. Enkä edes usko, että tämä on kauhean harvinaista. Omituista vaan on, että ne jotkut, jotka eivät itse pysty sitoutumaan (siis oikeasti sitoutumaan), pitävät kauheaa meteliä ja syyttävät meitä muita häiriintyneiksi.

Ihmettelen sellaista parisuhdetta, jossa ei asioista puhuta. Mä vietän mieheni kanssa arki-illat ja viikonloput, ja sitä tulee puhuttua ihan kaikenlaiset asiat läpi kun kerran yhdessä ollaan ja puuhastellaan. Tämä on meille tosiaan sitoutumista, sellaista avoimuutta kun voi tosiaan halutessaan lukea toisen viestit tai sitten jättää lukematta, mutta ei ainakaan puoliso kiellä eikä tarvitse miettiä että salaako toinen jotain. Eikä tämä ole siis kummankaan toiveesta lähtenyt juttu, vaan ollaan tässä asiassa vaan niin samanlaisia että ei kumpikaan pidä tätä mitenkään outona. Tälläkin palstalla näkee paljon aloituksia joissa joko mietitään että salaako mies jotain tai sitten kysytään että "miten sanoisin miehelleni että.." ja mua aina ihmetyttää nämä, koska ei mun ole koskaan tarvinnut miettiä _miten_ sanon jotain miehelleni. Sen kuin sanon vaan ja sitten asiasta puhutaan. kolmonen

Ei mun tarvi olla naapurin Maireen kovinkaan sitoutunut voidakseni juoruilla tämän kanssa muiden asioista. Se on vaan juoruamista eikä mitään muuta. Aika naurettava selitys tuo että olemme niin sitoutuneita joten saamme sen varjolla revitellä ja levitellä muiden asioita niin paljon kuin haluamme. Koita nyt ihmeessä erottaa itsesi siitä miehestäsi, te kuitenkin olette kaksi eri ihmistä, olittepa sitten kuinka sitoutuneita hyvänsä. Ja jos ystäväsi puhuu sinulle luottamuksella niin kyllä hän tarkoittaa puhua vain sinulle. Mutta hei, petä vaan itseäsi ja selittele kuinka sitoutunut olet ja siksi et osaa pitää asioita omana tietonasi. Oikeastihan sä vaan olet ihminen johon ei voi luottaa ja joka tykkää juoruilla, jollei muille saa niin ainakin miehelle pitää kaikki mehevät jutut kertoa. Juorukello! Tai sitten teillä on paha luottamuspula, kaikki pitää olla pakolla täysin avointa tai teillä karkaa homma käsistä. Vissiin valehtelisitte toisillenne ummet ja lammet jollei olis kontrolli koko ajan päällä, eli toinen voikin tarkistaa ne teidän viestit ja sähköpostit. Ja sitten satuillaan avoimuudesta ja sitoutumisesta, heh heh...

että kolmosella ei ole ystäviä. Kukaan ei halua olla tuollaisen ystävä. Hänen ainoa ystävänsä on hänen miehensä.

Kavereita on, jotka varmaan kertovat kolmoselle vai ne asiat, jotka olisivat valmiit julkaisemaan paikallislehdessäkin.

Miten sinut on kasvatettu, kun itsenäisyyskehityksesi on noin pahasti vääristynyt? Se on murrosikäisen kehitystehtävä.

Miten niin läheisriippuvainen? Minusta on mukava jutella mieheni kanssa elämässäni ja ystävieni elämässä tapahtuneista asioista, mitä outoa siinä on?

mutta kavereittesi asioista puhumista kutsutaanJUORUILUKSI eikä se ole hyvä asia. Puhukaa senkin aikaa vaikka harrastuksista, politiikasta, musiikista, elokuvista, suunnitelkaa kesälomaa, mutta ei sun kavereitten asioista!!!

hyvä ihminen, että jos olisit minun tuttuni, tietäisit että toimin näin,koska minun läheiseni tietävät, hyväksyvät asian ja toimivat itsekin näin. En ymmärrä mikä tässä asiassa on niin vaikea käsittää, että YSTÄVÄNI TIETÄVÄT tästä ja toimivat itse samoin! Eli en toimi näin heidän selkänsä takana, enkä riko heidän luottamustaan.

En saa siitä mitään erityistä mielihyvää, vaan kyse on siitä että juttelen mieheni kanssa asioista, mietitään asioita, elämää, maailmaa ja tapahtumia yleensä ja ihmisiä. Joskus lisäksi syntyy hyviä oivalluksia johonkin ystävän pulmaan, sillä mieheni tietää monta sellaista asiaa joita minä en tiedä ja päinvastoin, eli näistä keskusteluista on myös hyötyä. Ihan niin kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssakäymisessä yleensä syntyy ideoita!

Ei minunkaan PIDÄ kertoa miehelleni mitään enkä miestäni pakota kertomaan minulle mitään, mutta minä kerron ihan omasta halustani, samoin mies.

Ja ikävää, että sinua ei kiinnosta mitä oma miehesi sinulle puhuu.

kolmonen

Vaikkapa harrastuksistaan, töistään, yleismaailmallisesti häntä askarruttavista asioista, poliittisista mielipiteistään, uutisista, siitä miten hänen päivänsä meni, hänen huolistaan, toiveistaan, murheistaan jne. asioista, mutta hänen kavereidensa asiat eivät ole minun asioitani, ne asiat kiinnostavat minua kyllä (kiitos hienosta analyysistäsi).

Esim. se että hän kertoo veljensä vaimon olevan lapsettomuushoidoissa, ei ole minun asiani.

Se että hänen parhaat kaverinsa menevät naimisiin, ei ole minun asiani.

Se että hänen tuttunsa eroavat, ei ole minun asiani.

Eikä sekään että hänen entinen työkaverinsa saa neljännen lapsen, ei ole minun asiani.

Mikään noista asioista ei mielestäni kuulu minulle millään tavalla. Se että nuo ihmiset ovat miehelleni kertoneet tuosta, ei tarkoita että miehen pitäisi kertoa niistä minulle. Olen tämän sanonut hänelle, koska a) ne asiat jotka tapahtuvat muille ihmisille eivät kuulu minulle, ja b) jos nuo ihmiset haluavat minun tietävän niistä asioista, he kertovat ne asiat minulle itse.

JOS jollain minun ystävälläni on jokin ongelma johon he tarvitsevat apua, he sanovat "voitko kysyä häneltä". Muutoin en ala mieheltäni kyselemään noista asioista.

Me puhumme paljon mieheni kanssa asioista. Niihin asioihin ei vain kuulu muiden asioista juoruaminen. Ja luojalle kiitos mies alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään että hänen ei tarvitse kertoa minulle niitä asioita. Oikeastaan luulen että hän teki sitä lähinnä siksi että hänen entinen avopuoliso oli todella mustasukkainen, ja mies sitten oli tullut uskoon että hänen täytyy raportoida kaikki asiat minulle, kuten hänen täytyi entiselleenkin raportoida.

Meillä ei ole salasanoja koneillemme, mutta meillä on omat koneet koska muuten ei tallenustila riittäisi kaikille tiedostoille.

Ei meillä ole ongelmia keskustella asioista, vaikka emme juoruakaan kavereidemme asioita toisillemme.

Itse asiassa mielestäni miehesi on outo ja liian feminiininen jos hän jaksaa jauhaa naisten tapaan toisten asioita. Tosimies keskittyy omaan elämäänsä eikä juoruile! Hyi yöks teissä on vakka löytänyt kantensa!

*oksentaa*

avaisi sinun silmäsi! t. miesten juoruilua joka päivä 9 tuntia kuunteleva, 30 henkisen toimiston ainoa nainen

sä et halua tietää et sun miehen kaveri meni naimisiin? Toi nyt on ihan naurettavaa! Eli sitten kun te vietätte tän kaverin kanssa jossain aikaa niin sit sä oot ihan yllättyny siitä että se meni naimisiin vaikka sun miehes on tiennyt siitä iät ja ajat? Hah! Ihan typerää tollanen ettei saa edes tavallisista asioista puhua omalle vaimolleen!

mutta hänen kavereidensa asiat eivät ole minun asioitani, ne asiat kiinnostavat minua kyllä (kiitos hienosta analyysistäsi).

Piti lukea että "hänen kavereidensa asiat eivät ole minun asioitani, joten ne eivät kiinnosta minua, mutta mieheni elämä kiinnostaa kyllä."