Hoikat ja normaalipainoiset ihmiset, koetteko te nälkää koskaan?

Ranskalaiset naiset ovat tunnetusti hoikkia, mutta Ranskassa ruoka nimenomaan ei ole mättöä vaan siitä nautitaan! Sinun pitää siis oikeasti oppia nauttimaan mauista ja nautiskelemaan ruoasta, ei mättämään ruokaa niin, että tuskin ehdit sitä maistaa. Ruokailuhetki saa olla pitkä ja rauhallinen, syö hitaasti ja nauti jokaisesta suupalasta.

täytyy sanoa että tuo on totta mutta kyllä suurin osa ranskattarista myös on melko natseja annoskokojen kyttääjiä arjessaan. Itse usein kauhistuin miten niin vähällä ruoalla kukaan voi elää. Moni syö vain 3 kertaa päivässä ilman välipaloja ja vaikka ruoista osa itsessään on kaloritiheää, niitä syödään sitten tosi pieniä määriä. Lisäksi moni kompensoi heti vähän isomman syömisen tietoisesti syömällä seuraavana päivänä vaikka pelkän salaatin.

Sama koskee italialaisia, jotka on vielä pahempia. Moni siellä elää käytännössä yhdellä ruoalla per päivä. Tavanomaista on että aamupala on pelkkä kahvi, lounas jotain pientä, ja vasta päivällisellä syödään kunnon ateria alkupaloineen ja viineineen. Toki sillä yhdellä ainoalla aterialla saa sitten ihan kunnolla syödäkin jos muu syöminen on melko olematonta päivän aikana.

nälän tunne menee ohi vaikka ei söisi mitään, ei siinä mun mielstä olemitään vaikeaa, on mulla välilä pissahätäkin ja aina ei samantien pääse vessaan. tai voi väsyttää, mutta heti ei pääse pötkölleen. Samanlainen fyysinen tarvehan tuo, kyllä se hetken odottaa jos on tarvis.

ja muutenkin pidän huolta, että syön säännöllisesti, niin ettei koskaan tule kova nälkä. Nälkäisenä minulle tulee huono olo ja lisäksi sorrun helposti herkuttelemaan ja syön liikaa. Jos syön ennen kuin on kova nälkä, maltan syödä sopivan määrän. Sopiva määrä on sellainen, ettei ole ihan täynnä, vielä pystyisi syömään lisää, mutta ei missään nimessä sellainen, että jäisi nälkä.



Ehkä kyse onkin siitä, että jotkut ajattelee, että jos ei ole aivan täynnä, on nälkäinen. Oikeastihan nälkä lähtee vaikka yhdellä omenalla, ei tosi kovin pitäksi ajaksi. Joskus, jos olen vahingossa päässyt liian nälkäiseksi, saatan esim. syödä vähän ennen lounasta yhden omenan, jotta malttaisin syödä lounaalla sopivasti enkä ahda itseäni ihan täyteen.

Taidan suhtautua ruokaankin suuremmalla tunteella kuin fiksummat. Se ei ole vain polttoainetta, se on elämän suola! Nautinto! Palkinto! Pitäisikö ruveta tekemään niin pahaa ruokaa, että siitä ei saa mitään positiivista palautetta aivoilleen? :P

Ranskalaiset naiset ovat tunnetusti hoikkia, mutta Ranskassa ruoka nimenomaan ei ole mättöä vaan siitä nautitaan! Sinun pitää siis oikeasti oppia nauttimaan mauista ja nautiskelemaan ruoasta, ei mättämään ruokaa niin, että tuskin ehdit sitä maistaa. Ruokailuhetki saa olla pitkä ja rauhallinen, syö hitaasti ja nauti jokaisesta suupalasta.

Syömme todella hyvää ruokaa, usein erikoisuuksia ja ruualla aon todella suuri merkitys perheellemme. Ystäviäkin ruokitaan kerran-pari kertaa kuukaudessa kauden herkuilla. Ei hyvä terveellinen perusruoka lihota vaan kaikki se turha höttö ruuan ohessa (tai liian suuret annokset). Välipalat, rasvaiset perunat aterialla jne. Vaikka viikonloppuna olisikin 3 ruokalajia viineineen ei se maailmaa kaada, viikolla voi syödä "normaalisti".

Italialaiset sen sanoivat: Due cose belle ha il mondo - amare e mangiare (maailmassa on 2 ihanaa asiaa - rakastaminen ja syöminen)

herkkusuu 36

ja mahan täyteen. Syön myös herkkuja ainakin pari kertaa viikossa, söisin useamminkin jos vain olisi. En jätä mitään nälkäistä oloa aterialla, kyllä minä ainakin huomaan, milloin on maha täynnä.



t. 160/54

En tunne nälkää. Voin olla kokonaisen päivänkin syömättä, jos en itse aktivoidu ottamaan syötävää. En syö aamupalaa ja usein jätän lounaankin välistä, tästä on tullut vain tapa. Illalla alan sitten miettimään ruokapuolta - usein syönkin vain yhden aterian päivässä ja juon iltateet lisukkeineen.

Hävitin näläntunteeni kun muutamia vuosia sitten laihdutin kymmenen kiloa nyörit kiinni -menetelmällä. Enkä ole kaivannut sitä takaisin, painonhallinta on nyt todella helppoa: voin syödä mitä haluan, enkä liho. Näen säännölliset 5-6 ateriaa päivässä vain tapasyömisenä ja pakkoahtamisena.

Tv. 163/50