Miten voi olla, että ihminen jolla on todella helppo työ

perfektionistit löytää parannettavaa omassa toiminnassaan koko ajan ja kun siihen utopistiseen täydellisyyteen pyrkii niin väsyy.

bored out?

eli liian vähän tekemistä ja sekin liian tylsää??

On muuten paljon stressaavampi tilanne, kun pieni kiire vaativan työn kanssa!

Joka kuormittaa burn outtiin.



Ja oletko ollut hänen töissään?

Itse tunnen useita ihmisiä, jotka ovat ajaneet itsensä burn outiin KOTIelämänsä vuoksi, eivät työnsä vuoksi. Ilman työtä eivät varmaan edes olisi hengissä, koska työ tarjosi/tarjoaa heille pakomahdollisuuden kotoa.

Itsellä oli samanlaista. Helppo työ, hyvä palkka, ihana perhe.

Sitten vaan alkoi tapahtua negatiivisia asiaoita yksi toisensa perään.

Paloin loppuun ja se johti keskivaikeaan masennukseen.

Ja minä olin aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä.

Liika on liikaa ja raja tuli vastaan.

mitäs siitä saat että saisit tietää syyn? Vedät käteen vai?

että kuormittavuutta on tosi monenlaista. En ole itse burnout-lomalla koska en suostunut ottamaan sitä vastaan - mulla ei ole sijaista, ja jos viettäisin muutaan viikon kotona "toipumassa" niin tasan niin paljon työtä, plus poissaolosta vittuuntuneet sidosryhmät, odottaisivat kuitenkin heti palattuani. Plus että saisin otsaani leiman, etten pärjää, mikä vaikeuttaisi pois pääsemistä jos tulisi julki.



Oma työni on paljon helpompaa kuin mihin pystyisin, ja mitä aiemmin samassa yrityksessä tein. Palkka on sama kuin aiemminkin. Kuulostaa ehkä ihanalta, mutta se ei sitä ole. Siinä missä aiemmin tunsin puskevani töitä jonkin järkevän tavoitteen eteen, ja tunsin olevani hyödyllinen ja arvostettu, nykyään tuntuu että käytän sen saman ajan tehden pelkkää simputushommaa. En arvosta enää työtäni yhtään, en arvosta niitä ihmisiä joille sitä teen, enkä arvosta itseäni sen työn tekijänä tai oikein enää ihmisenäkään. Työidentiteettini murenee tähän paskaan. Itkeskelen töissä, vihaan itseäni ja firmaa. Näen joka yö painajaisia töistä. Näin pitkiä unia joissa teen työtä, ja vaikka ne eivät olisikaan painajaisia, herään niiden jälkeen väsyneenä kuin työpäivän jälkeen.



Ehkä jotain tällaista ap:n tuttavallakin?

Jospa sulla ei ole käsitystä työn tai työyhteisön tai henkilön itselleen asettamista vaatimuksista?

*arvailee*

Se on oikeesti kamalaa. Onneksi olen nyt pois siitä paikasta vaikka palkka ei tosiaan juoksekaan enää. Nyt etsin uutta työtä ja huomaan että mielenterveys on palannut takaisin ja koko perhe voi paremmin.

ymmärrän ihan hyvin, että otsasuoni voi poksahtaa sellaisissa töissä, joissa tuntuu, ettei enää muista milloin oli eilen, milloin tänään, vai oliko sittenkin toissapäivä. Stressi siis tulee myös siitä, ettei ole sopivasti virikkeitä.

Onko varmasti lopulta kyse helposta työstä? Sitä on helppo sanoa toisen tekemästä työstä ties mitä, kun ei sitä itse tee.



Työyhteisö vaikuttaa siihen, miten työnsä kokee. Jos pomon kanssa ei tule toimeen tai työkavereiden kanssa on skismaa. Jos töitä kasautuu syystä tai toisesta pöydän päälle eikä saa tehtyä niitä pois. Jos ei pysty työssään rauhassa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan vaan pitäisi tehdä monta asiaa yhtä aikaa.



Jos sitten vielä on hankaluuksia omassa yksityiselämässä, kyllä sitä kuormittavuutta kertyy.



Kyllä sitä voi saada burn outin, kun asiat vain kasautuvat tarpeeksi.

mutta silti on burn out.



Ei se liity vain työhön.

saattaa se olla hyvinkin väsyttävää ja kuormittavaa.

Semmoisessa tilanteessa voi hyvinkin tulla burn out.



Sopivasti haasteita tarjoava työ pitää parhaiten virkeänä, parhaimmillaan jopa lataa akkuja vapaa-aikaan minkä ansiosta perheen kanssa jaksaa paremmin tylsääkin arkea.