Kysymys "parantumattomille" lapsettomille

mutta meitä ei kelpuuteta adoptiovanhemmiksi. Syynä mun yli 10 vuotta sitten syömäni masennnuslääkkeet ja masennus, joka alkoi siitä, kun sain tietää että lastensaaminen luonnollisesti olisi meille mahdotonta.

Suomesta olisi niin helppo adoptoida. Kun se bioäiti ehkä kuitenkin yrittää purkaa adoptiota tai muuten vaan roikkuisi koko ajan kuvassa mukana. Koko ajan saisi pelätä ettei lapsi jääkään ja koko ajan muistutetaan, ettei lapsi ole "oikeasti oma".



Tällaisia pelkoja mulla olisi. Joskus näen painajaisia, että meidän lapsia tullaan Etelä-Afrikasta hakemaan pois.

Haloo!

Ei adoptiota voi purkaa. Hölmö!

Se on lapseksi ottamista ja kun se lapsi on pois annettu, on hän ihan virallisesti niiden toisten lapsi.

Kotimaiselle adoptiolle on todellakin kysyntää, vaan sitä ei edes vaihtoehtona tarjota.

Haloo!

Eikä sairastava. Minusta se on väärin että yksittäinen masennusjakso kaukana menneisyydessä estää adoptiolapsen saamisen. Mulla sama tilanne kuin n 2 lla, takana opintojen loppuvaiheessa yksi masennusjakso, siitä jo 12 vuotta mutta tämä estää adoption.

Haloo!

Eikä sairastava. Minusta se on väärin että yksittäinen masennusjakso kaukana menneisyydessä estää adoptiolapsen saamisen. Mulla sama tilanne kuin n 2 lla, takana opintojen loppuvaiheessa yksi masennusjakso, siitä jo 12 vuotta mutta tämä estää adoption.

Eikö tuohon voi mitenkään saa muutosta. Jos yli kymmeneen vuoteen ei ole ollut masiksessa ja elää normaalia elämää töissä käyden ja niin edelleen, niin on se nyt kumma...

Emme enää halua biologista tai adoptiolasta, emme kumpaakaan edes voi saada. Olen sopeutunut tilanteeseen.



Kohdunvuokrauksessakin on minusta reilumpi peli kuin että naiset vastoin tahtoaan pakotettaisiin kärsimään ei-toivottu raskaus, synnytys ja lapsesta luopumisen tuska vain syyllisyyden takia. Kannatan täyttä oikeutta aborttiin, painostaa ei saa ketään.

Olen pitkään harkinnut että haenko apua masennukseen vai en. Ilmeisesti ei kannata, koska papereihin jää sitten merkintä ja voi vaikeutua ties mitkä asiat elämässä. Onhan se nyt älytöntä että piilosairaana voi onnistua esim. adoptio, kun taas entisenä masentuneena ei.

ja jotain mättöähän psyykessäsi on, kun kerran siihen jo kerran sairastuit.

jos lapsettomuusuutiseen ei saisi reagoida psyykkisesti mitenkään. Tai ainakaan hakea siihen apua.

miilläkin, jotka kuitenkin ovat saanaat oman lapsen. Masennus ja hedelmällisyys kun eivät ole korrelaatiossa keskenään.

ja jotain mättöähän psyykessäsi on, kun kerran siihen jo kerran sairastuit.

Viime vuosi oli käsittämättömän raskas. Monta vuotta tuloksettomia hoitoja. Kärsin paljon fyysistä kipua. Lopulta kaikki pakkautui päähän liian tiiviisti ja jouduin hakemaan apua. Sain lääkityksen.



Olenko nyt epäkelpo ihminen vanhemmaksi, kun en jaksanutkaan vuosikausia kestänyttä ja ties kuinka pitkään jatkuvaa taakkaa ja surua lapsettomuudesta? Ilmeisesti. Olen kyllä työkykyinen, hyväkuntoinen, terve, varakas ja vakaasti naimisissa.



Tämän vuoksi adoptio on meiltä suljettu. Olen paska ihminen, koska en jaksa kohtuuttomia määriä paskaa.

Haloo!

paljon paremi sitten BIO vanhempana vaikka tappaa koko perhe kun se että annettais TERVEILLE ihmisille lasta adoptioon. HALOOOOO!!!!

Sairaus on aina este adoptiolle.



Adoptioprosessi voi kestää jopa 10 vuotta, ei sitä kannata edes aloittaa, jos on psyykeltään heikko.



Ja mikähän masennus se muka on, jota voi sairastaa ilman hoitoa... Muotimasennus vissiin.



Elämä on.

Sairaus on aina este adoptiolle.

Adoptioprosessi voi kestää jopa 10 vuotta, ei sitä kannata edes aloittaa, jos on psyykeltään heikko.

Ja mikähän masennus se muka on, jota voi sairastaa ilman hoitoa... Muotimasennus vissiin.

Elämä on.

kusi se ei lähe päästäs vaan millään. Tiesitkö muuten että korvatulehduksestakin voi parantua IHAN ILMAN LÄÄKKEITÄ ja monista muistakin sairauksista voi parantua ilman lääkkeitä. MUTTA KUSI SE EI VAAN LÄÄHE PÄÄSTÄ ELLEI JOKU AMMU SIIHEN REIKÄÄ ENSIN! Onneksi olkoon sulle ei lääkkeet tehoa.

Masennus on psyykkinen sairaus, joka vaatii terapiaa ja/tai lääkitystä. Se ei parane itsestään kuten joku tulehdus, mutta on kyllä yhtä vahvasti toistuva kuin esimerkiksi korvatulehdus...

Ja mikähän masennus se muka on, jota voi sairastaa ilman hoitoa... Muotimasennus vissiin. Elämä on.

Useimmat sairastavat masennuksensa ilman hoitoa ja toipuvat siitä. Luulen myös että useimmilla on ollut eläissään jaksoja jotka voitaisiin diagnosoida masennukseksi jos henkilö menisi lääkäriin oloaan valittamaan. Toiset vaan lähtee helpommin hakemaan apua ja toiset yrittää viimeiseen asti jaksaa itse.

Itse esimerkiksi hain apua masennukseen tilanteessa jossa olisin hyvinkin selvinnyt ilmankin ulkopuolista apua. Kaipasinkin lähinnä aikuisen keskusteluapua, kun olin epävarma tulevaisuuden edessä opintojen loppuessa. Sainkin sitten kuitenkin masennusdiagnoosin ja lääkkeet, joita söin 3 kk. Siitä asti olen ollut jatkuvasti työelämässä enkä ole kokenut masennusta tai muita mielenterveysongelmia. Enpä olisi arvannut että tuo vanha "turhaan" avun hakeminen voi noin vainota adoptioasiassa :(

Masennus on psyykkinen sairaus, joka vaatii terapiaa ja/tai lääkitystä. Se ei parane itsestään kuten joku tulehdus, mutta on kyllä yhtä vahvasti toistuva kuin esimerkiksi korvatulehdus...

Kyllä se useimmiten paranee itsestään, varsinkin lievä ja keskivaikea masennus. Miettikää nyt tällaisten kommentoijat vähän, masennusta on ollut kautta aikojen ja lääkitystä ja terapiaa saatavilla vasta viimeiset 50 vuotta. Ei ne suurin osa ole masennukseen kuolleet tai jääneet loppuiäksi masentuneiksi ennenkään.

Mutta lääkefirmat kyllä tehokkaasti jakaa "tietoa" että heidän aineitaan tarvitaan jotta voi parantua edes lievästä, ulkoisen elämäntilanteen aiheuttamasta masennuksesta.

olen kyllä ihan tasapainoinen. Mutta sulla taitaa olla faktat ja fiktiot pikkasen hukassa;-) tiesitkö että ihmismieli on ihmeellinen juttu se voi kehittää vaikka mitä itsekseen ja myös olla kehittämättä. Hyviä ja huonoja asioita siis.