Täytyykö muiden mennä joka ilta ulos lapsen kanssa oli ilma mikä hyvänsä?
Meillä koko perhe tulee hulluksi, jos ei mennä illalla ulos. Aamupäivisin saatetaan jättää puistoilu väliin, jos mennään vaikka kylään, perhekerhoon tai asioille, mutta illalla on puistoon päästävä. Ennen päivällistä ei yleensä ulos ehditä, mutta joskus klo 19-20 aikaan sinne lähdetään. Oikeastaan ainoita poikkeuksia on illat, jos meillä on vieraita. Täällä päin ei puistoissa näy ketään enää tohon aikaan. Onneksi mun ei tarvitse olla siellä silloin pojan kanssa kahden, vaan mies tulee aina mukaan. Jos ollaan koko ilta kotona, poika juoksee kirjaimellisesti seinille. Hänet on pakko päästää ulos purkamaan ylimääräiset energiat. Ihanteellisin ratkaisu meille ois joku parin kilometrin aidattu rata, joka lähtisi meidän ovelta ja pojan vois päästää sinne juoksemaan...
Kommentit (9)
Joskus tuntuu itsestä, että pakko päästä ulos vielä, jos ei ole kerennyt päivän aikana. Lapsi tykkää myös kun tehdään " pimeänkävely" siis oma polkupyörä tai taskulamppu mukaan ja kierros parin korttelin ympäri tai nukenrattaat, sillai, että saa nuket nukkumaan rattaisiin... :) Sitten kävellään ihan tyytyväisesti " pitkän pitkä lenkki" ja tullaan takaisin tyytyväisenä " kun taas saatiin raitista ilmaa..." siis on lapsen sanoin näin. Ehkä on kasvatus mennyt perille näiltä osin... :) Puistossa en jaksa hämärässä olla kun täällä ei ole kunnon valaistusta ja saa varoa koirankakkoja ja mutaa. Muutenkin en jaksais välillä puistoissa notkua... siksi yritän yhdistää ulkoilun välillä pikku hommiin, kuten postissa/pankissa/kaupassa käynti, saa kävellä tai ajaa pyörällä. Raittiin ilman kannalla olen, mutta ei mun mielestä se ole ehdoton, että leikkii puistossa joka päivä. Pallopelit ja kadulle liiduilla piirtäminen on myös huippuhauskaa... Vaihtelua myös äidille. :)
Päiväkotipäivinä (lapset 6 ja 4) ei pimeään ja talviaikaan lähdetä illalla ulos kuin max 1 krt vkossa, kesällä/valoisaan aikaan kyllä joka päivä myös päiväkotipäivinä (äitikin pääsee ulos). Kotiudutaan päiväkodista vasta viiden pintaan eli ilta ei kovin pitkä.
Viikonloppuna kaksi krt päivässä ulkoilua must vaikka tulisi räntää taivaalta, muuten ihan kamala riehuminen sisällä. Lapset vilkkaita ja äänekkäitä.
Mutta nyt kun on kotihoidossa, niin " pakko" mennä. Me kyllä miehen kanssa tykätään käydä puistossa, mutta koska siellä ei ole koskaan iltaisin ketään muita, on siellä vähän tylsää. Jos ollaan iltapäivä ja ilta kokonaan sisällä, ei poikaa meinaa saada millään yöunille. Silloin hänellä on selvästi jäänyt ylimääräistä energiaa purkamatta. Ollaan yritetty sitä täällä kotona saada purettua, mutta ei onnistu samalla tavalla kuin ulkona, jossa poika saattaa juosta tai ajaa mopolla vaikka tunnin putkeen. Tänään taidetaan kuitenkin poikkeuksellisesti tehdä niin, että jäädään sisälle. Toi myrskyinen ilma ei nimittäin paljon houkuttele...
Poika - 2 v 9 kk - on päivät perhepäivähoitajalla ja ulkoilee sekä aamu- että iltapäivällä. Kun tulemme kotiin, syömme heti ruoan ja sen jälkeen poika on yleensä tosi innokkaana lähdössä uudelleen ulos. Eli lähdemme/toinen vanhemmista lähtee, jos poika haluaa. Tänäänkin olin kaksi tuntia pojan kanssa ulkoilemassa. Me emme mene puistoon, vaan käymme kävelyllä, pelaamme pihalla palloa tai poika ajelee pyörällä. Talvella on kiva, kun voi käydä iltaisin vaikka pulkkamäessä.
Hajoan, jos ollaan sisällä koko illan. Raitis ilma ja reippailu takaa koko perheellemme hyvän yön, minäkin nukun paremmin kunnon ulkoilun päätteeksi.
Meillä tilanne vaihdellut lasten ikäkausien mukaan. Nyt esikoinen 2v8kk on jo vähän rauhallisempi tapaus, että juuri ja juuri menee ilta sisälläkin, jos aivan pakko on. Vielä vuosi sitten ajatus muusta kuin ulkoilusta 2 krt/pv oli aivan täysin mahdoton...
Nyt siis lapset kotihoidossa. Käytännössä isompi tarvitsee toimintaa aamupäivällä ja alkuillasta. Ainakin toinen näistä täytyy olla ulkoilua. Toinen voi olla kyläilyä/vieraita kotona/kerho/asiointireissu tms. Pienempi (vajaa vuoden) ei näytä kauheasti piittaavan, vaikka olisi koko päivän sisällä ilman mitään erityistä ohjelmaa, mutta hän onkin niin paljon rauhallisempi tapaus...
Kyllä tulee mieleen erinäisiä ulkoilureissuja, jolloin räntää on tullut niskaan vaakasuoraan taivaan täydeltä, loska yltää polviin ja mailla halmeilla ei ristin sielua ulkona. Ei kiva -aikuiselle. KUn ei ne pimeät ja märät puistot houkuttele, ollaan keksitty kaikenlaista sisä" liikuntaa" : Esikoista " ulkoilutettiin" aikoinaan mm. kirjastossa (kivoja portaita, mitä kiivetä) ja jopa yliopistolla (paljon käytäviä, isoja tiloja, jotain tilataideteoksia). - Suosittelen! ;)
Meidän puisto on ainakin illalla ihan pilkkopimeä eikä tuossa omassa pihassakaan sen paremmin näe, joten sisällä ollaan illat. Poikaa (2v8kk) ei meinaa saada nykyään edes aamupäivisinkään ulos. Ulkoilu sateessa ja tuulessa ei häntä kiinnosta. Jos hänet ulos saakin, niin tahtoo heti kohta sisälle. Nyt toivon, että tulisi pian lunta, niin josko sitten alkaisi tuo ulkoilu taas kiinnostamaan. Onneksi ulkoilun " puute" ei vaikuta muuten mitenkään. Ei siis hypi seinille tms.. :)
Me pyritään ulkoilemaan iltaisin näin syyspimeilläkin, kun muuten ilta tuntuu tosi pitkälle. Pojassa (2,5v) on sen verran virtaa, että meno sisällä on melkoista pidemmän päälle. Tenavasta on nyt mukava viilettää lätäköissä uudessa heijastinliivissä.
Poika on tällä hetkellä päiväkodissa kahtenä päivänä viikossa 3,5h (ja ennen sairas-/äitiyslomaa max. 10 koko päivää ja neljä puolikasta kiitos vuorotöiden) eli silloin saapi ulkoilla siellä. Muulloin pyritään ulkoilemaan aamupäivällä (kävellään edes kaupalle) ja vielä illalla koko perheen voimin. Jos on huono sää (sataa tuutin täydeltä tmv), niin tällöin jätän kyllä väliin ihan vaan omasta mukavuuden halusta ;) . Kyläilypäivät ja -illat ovat sitten toinen juttu.
Toki lapset joskus villiintyvät iltaa kohti, mutta kyllä siitä selvitään sisälläkin. :)