En jaksa enää yrittää. Luovutan ja syrjäydyn.

Itse opiskelen tällä hetkellä ansiopäivärahalla sosionomiksi AMK:ssa.

Työkkärin rahoilla voi opiskella amiksessa. Siellä ei ole mitään niin kiinnostavaa että pystyisin 3 vuotta viettämään täydet päivät ihmisten kanssa jotka on käyneet vaan peruskoulun. Oikeesti, en pystyis siihen amisuraan enkä halua tehdä niitä töitä mihin sieltä voi valmistua. Tein huonon alavalinnan ja joudun nyt maksamaan siitä. Vituttaa. Syyllistämistä tulee joka tuutista. Ihan sama, kaikesta olen ottanut selvää, aina jokin asia estää tai paikkoja ei vaan ole. Olkoon. ap

Itsekin opiskelen sh:ksi, ja mäkin saan liiton päivärahoja. Ottakaa nyt ihmiset asiosta selvää!

linjoja ja aikuisopiskelija linjoja joten ei sua sinne peruskoulusta päässeiden kanssa samoihin ryhmiin laitettaisi

1. AMK-tutkinto ei valitettavasti riitä joka paikkaan, sillä ainakin julkiselle sektorille aika usein vaatimuksena ylempi korkeakoulututkinto. Silloin ei auta, vaikka olisi kuinka hyvä ja pätevä AMK.



2. 3 vuotta työttömänä näyttää cv:ssä pahalta. Itse olen rekrytoijan pallilla, ja jos cv:ssä on pitkä jakso vailla merkintöjä, mulla soivat hälytyskellot. Se aukko pitää voida selittää jotenkin: opiskelu, kotiäitiys, vapaaehtoistyö, mitä tahansa! Kai olet jotain tehnyt? Miten olet kirjoittanut sen cv:hen? Miten olet ylläpitänyt ammattitaitoasi?

Mulla on myös AMK-tutkinto.



Sen sijaan että olisin ollut 3 vuotta kotona, istuin aikani Siwan kassalla ja etenin siitä myymäpäälliköksi. Nyt haen jo muita töitä. Jos minä ja ap haemme samaan paikkaan, kummallakohan mahtaa olla paremmat mahdollisuudet tulla valituksi?

Joo kyllä alkaa olla paukut vähissä tässä vaiheessa!

Joo olen lähettänyt hakemuksia suoraan työpaikkoihin. Haloo! Osaan hakea töitä. Ja olen soittanut perään. Olen ollut haastatteluissa siisti, aktiivinen, positiivinen, todistukset mukana siististi kansiossa. Osaan myydä itseäni. En halua vaihtaa alaa mutta sitäkin olen yrittänyt, ottanut asioista selvää yms.

Tämä on nyt tilanne. Tällä hetkellä en jaksa enää yrittää. Ehkä taas joskus. Nyt annan olla. Jään hyvällä omalla tunnolla kotiin makaamaan. Tänään en ole edes pukenut päivävaatteita mutta mitä hittoa sitten? en ryve itsesäälissä, tämä on tän hetkinen tilanne. Joku päivä on toisin mutta nyt en aio hetkeen yrittää. Niin se nyt vaan on. ap

Hehe. Osaat myydä itseäsi. Eikö siinä ole ammatti valmiina.

amiksessa tarvii 3 vuotta olla. sä pääset aikuiskoulutuslinjalle ja se kestää vuoden.



mut sinuna lainaisin jostain rahaa ajokorttia varten, sit vois tehä vaikka postinjakajan hommia.

Ymmärrän hyvin, että ryydyttää ja että ei ole töitä tyrkyllä. Olen itse toimittaja, tullut alalle vain jo edellisen laman aikaan eli 90-luvun alussa - joten nyt on jo pitkä ura takana ja vakiduuni.



Minä sinuna yrittäisin silti vielä. Kuten tässä ketjussa on jo sinulle suositeltukin, kannattaa lähteä tyvestä puuhun. Nyt panet ekana kesätoimittajahakemuksia menemään ja PALJON. Monen tiedotusvälineen suhteen olet vähän jo myöhässä, mutta kannattaa soitella ja kysellä. Ikävä kyllä se tarkoittaa, että joudut varmaankin muuttamaan työn perässä, ainakin kesäksi - ja jos pääset roikkumaan määräaikaisille, myös pidemmäksi aikaa. Mutta minkäs teet, such is life!



Toinen juju on tuo senttailu ja puoli-ilmaistyö. Ei se elannoksi käy, mutta sillä saa jalkaa oven väliin.



Kolmas neuvo on, että perehdy nettijulkaisuun. Se on tulevaisuuden ala mediassa ja ainoa, johon monet tiedotusvälineet tällä hetkellä panostavat.



Neljäs neuvo on, että älä kurkota kuuta, vaan aloita ruohonjuuritasolta. Paikallismedia, ilmaisjakelut jne.



JA JOS ei noista aukene, niin vaihda alaa. Köyhän on oltava nöyrä, ei siinä auta nyrpistellä "amisnuorille", jos on itse ollut vuosia työttömänä.

Niistä on nyt kova pula, ainakin Turun seudulla.



T. Osastosihteerinä itsekin

Mulla on lähestulkoon aivan samanlainen tilanne päällä. Kun se väsyminen turhaan yrittämiseen ja toiveiden ja unelmien toistuvaan murskaantumiseen lyö päälle silloin ei vaan enää jaksa.

Ymmärrän niin hyvin sinun tarinasi.

Pidä elämästäsi kiinni, se on vielä sinun eikä sitä vie kukaan.