Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko mieheni käytös mielestäsi oikeutettua? kysyy raskaana oleva
03.02.2012 |
Olen viimeisilläni raskaana ja totaalisen vittuuntunut tapaan, jolla mieheni minuun suhtautuu. Olen voinut koko raskausajan enemmän tai vähemmän huonosti, mikä on toki näkynyt omassa käytöksessäni - pinna on ollut lyhyempi ja mieli synkempi eikä raskaus ulkoisestikaan ole minua kaunistanut.
Mutta eikös kumppanin pitäisi näinä vaikeampina aikoina tukea toista eikä heittäytyä kylmäksi? Kun näistä asioista mieheltä kysyn, hän on sitä mieltä, etten voi olettaa hänen olevan mukava mulle, kun en mäkään ole ollut mukava sille. "Sitä saa mitä tilaa" on hänen kommenttinsa.
Mitä sanotte? Onko tästä tietä ylöspäin? Tuntuu v-mäiseltä, et vaikka mies taas parempana päivänä olisikin mukavampi mua kohtaan, tulen aina muistamaan hänen sitoutumisensa minuun näinä poikkeusaikoina.
Muutenkin tuntuu, että aina jos kritisoin häntä jostain suhteeseen liittyvästä, hän kääntää asian minun viakseni. Hän on kyllä uskollista sorttia eli siinä mielessä kyllä sitoutunut, mutta henkinen tuki (ja fyysinenkin) on aika minimaalista. Ei ole esim. tainnut kertaakaan kysyä, millainen vointini on kyseisenä päivänä, koska "kyllähän mä sen näen, kun me samassa talossa asutaan".
Kommentit (33)
teidän miehet koskaan olleet liki vuotta ärtyneitä ja äyskähteleviä? Vaikka kuinka olisi ymmärtäväinen ja rakastaisi, niin varmasti jossain vaiheessa alkaa kypsyttää, jos toinen vaan tiuskii kuukaudesta toiseen. Ja vaikka se purisi huultaan eikä kommentoisi mitään, niin ei se teistä päänsä sisällä niin hempeitä ajatuksia ajattele, koska se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, etten ole ollut ihana kumppani itsekään, mut mä olen kuitenkin se, joka tässä on voinut huonosti. Ap
Voimia sinulle ap. Onpa ikävän kuuloista kiukuttelua miehesi taholta. Olet herkässä tilassa ja tarvitsisit oikeasti enemmän hoivaa ja hellyyttä kuin tavallisesti. Suhteenne kuulostaa vaihtokaupalta ja sitähän se normaalisti onkin, mutta nyt olette erityis tilassa, kun odotatte vauvaa. Miksi miehesi kiukuttelee? Olen ollut samassa tilanteessa.. minulla on kolme lasta ja 10v. liitto. Et ehkä tule nyt saamaan mitä tarvitset mieheltäsi, mutta pidä hyvää huolta nyt itsestäsi joka tavalla, rakasta ja hemmottele itseäsi, tuhlaa itseesi rahaa ja hakeudu sellaiseen seuraan jossa tunnet olosi mukavaksi. Soittele ystäville ja tai etsi joku kiva harrastus. Edessä oleva vauva-aika on raskasta, joten ehkäopä nyt olisi hyvä teidän miehesi kanssa hakeutua pariterapiaan, esim. kirkonperheneuvontaan.
Olet tärkeä, vaikka miehesi ei sitä nyt osaa riittävästi arvostaakkaan.
J.O
jos olet itse vittumainen miehelle, niin ei ole kyllä mikään ihme, ettei häntäkään huvita sinua miellyttää. Olisi varmaan muitakin keinoja purkaa huonoa oloa kuin miehelle ilkeily? Varmaan hänkin muistaa, millainen sinä olet ollut ei-mukavina päivinä, ethän ole kuitenkaan esim syöpäsairas vaan "vain" raskaana.
Voimia sinulle ap. Onpa ikävän kuuloista kiukuttelua miehesi taholta. Olet herkässä tilassa ja tarvitsisit oikeasti enemmän hoivaa ja hellyyttä kuin tavallisesti. Suhteenne kuulostaa vaihtokaupalta ja sitähän se normaalisti onkin, mutta nyt olette erityis tilassa, kun odotatte vauvaa. Miksi miehesi kiukuttelee? Olen ollut samassa tilanteessa.. minulla on kolme lasta ja 10v. liitto. Et ehkä tule nyt saamaan mitä tarvitset mieheltäsi, mutta pidä hyvää huolta nyt itsestäsi joka tavalla, rakasta ja hemmottele itseäsi, tuhlaa itseesi rahaa ja hakeudu sellaiseen seuraan jossa tunnet olosi mukavaksi. Soittele ystäville ja tai etsi joku kiva harrastus. Edessä oleva vauva-aika on raskasta, joten ehkäopä nyt olisi hyvä teidän miehesi kanssa hakeutua pariterapiaan, esim. kirkonperheneuvontaan.
Olet tärkeä, vaikka miehesi ei sitä nyt osaa riittävästi arvostaakkaan.
J.O
En oikein tiedä, mitä mies kiukuttelee. On kyllä aina ollut vähän tuollainen vetätyjä eli jos eivät asiat mene hänen mielensä mukaan, hän feidautuu ja palaa kuvioihin, kun asiat ovat paremmin.
Hän kyllä kuskaa minua neuvolaan, hoitaa esikoistamme, käy kaupassa ym. mut tuo henkinen tukeminen on laihaa. Tänään sanoin (usein en tällaisia sano), et haluaisin tuntea itseni rakastetuksi ja tärkeäksi, vaikken kumppanina olekaan nyt täydellinen, niin mies melkein loukkaantui, et "oonko mä sanonut, ettet sä olis noita". No joo, ei ole sanonut ei, mut ei ole myöskään osoittanut tai sanonut, että olisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet 24/7 naama norsunvitulla niin mitäpä luulet onko se riemastuttavaa?
jos olet itse vittumainen miehelle, niin ei ole kyllä mikään ihme, ettei häntäkään huvita sinua miellyttää. Olisi varmaan muitakin keinoja purkaa huonoa oloa kuin miehelle ilkeily? Varmaan hänkin muistaa, millainen sinä olet ollut ei-mukavina päivinä, ethän ole kuitenkaan esim syöpäsairas vaan "vain" raskaana.
Haluan siis saada perspektiiviä asiaan. En koe, että ilkeilen miehelleni, mut pinna on ylipäänsä kaiken suhteen lyhyempi kuin yleensä. Ja olen sanonut miehellenikin, et kiukkuni johtuu tästä tosi raskaasta vuodesta, josta 15 viikkoa voin pahoin ja toiset 15 viikkoa olen supistellut niin, etten voi kunnolla liikkua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaus ei oo mikään syy olla kakkapää toista kohtaan. Vaikka kuinka sinulla kuinka ois paha olo miehesi silti ansaitsee ihmismäistä ja kunnioitettavaa käytöstä.
Ja mistäs tiedät millaista sisäistä kasvua hänkin nyt käy? Hänelläki voi olla raskasta nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet 24/7 naama norsunvitulla niin mitäpä luulet onko se riemastuttavaa?
Mut en nyt tässä pyrikään riemastuttamaan miestäni, vaan teen oman osuuteni siitä, et saisimme toisen lapsen. En nauttisi itsekään nyt omasta seurastani, mut jos tilanne olis toisinpäin, yrittäisin olla hyvä kumppani miehelleni vaikka väkisin.
Ap
kannattaa vähän miettiä etukäteen, kenen kanssa sen lapsen tekee.
Hyvä isä tuo mieheni on, mut empatia-asioissa mua kohtaan liian tyly. Odottaa aina, et mä vaikeinakn hetkinä jaksan olla tasan yhtä kohtelias häntä kohtaan kuin toivon hänen olevan mua kohtaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaus ei oo mikään syy olla kakkapää toista kohtaan. Vaikka kuinka sinulla kuinka ois paha olo miehesi silti ansaitsee ihmismäistä ja kunnioitettavaa käytöstä.
Ja mistäs tiedät millaista sisäistä kasvua hänkin nyt käy? Hänelläki voi olla raskasta nyt...
Sinulla on ymmärrettävästi paha olla, mutta yhtä lailla miehesi on tästä ajasta hämmentynyt ja varmasti miettii miten vauva vaikuttaa sinuun myös sitten syntymän jälkeen. Koittakaa löytää yhteinen sävel, sillä käytte molemmat läpi muutosten aikaa. Voimia teille molemmille!
Mut en nyt tässä pyrikään riemastuttamaan miestäni, vaan teen oman osuuteni siitä, et saisimme toisen lapsen. En nauttisi itsekään nyt omasta seurastani, mut jos tilanne olis toisinpäin, yrittäisin olla hyvä kumppani miehelleni vaikka väkisin.
Ap
et ehkä pysty olemaan iloinen ja pirteä jne, mutta varmaan sekin on miehen mielestä parempi vaihtoehto, että jos tekee mieli sanoa jotain negatiivista, niin on hiljaa. Mies kuitenkin kohtelee sinua muuten tosi hyvin, että jos se ei tajuaisi, että käytöksesi johtuu raskaudestasi, niin se rellestäisi ja olisi toisissa naisissa jne. Että jospa kuitenkin olet sen verran ilkeä, ettei häntä silloin huvita leperrellä sinulle, vaikka välittääkin? Eri asia sekin, sanooko että "vittu taas on pakkasta saatana", kuin "vittu mikset laita sitä patteria isommalle saatana", eli että kehen sen vitutuksen kohdistaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaus ei oo mikään syy olla kakkapää toista kohtaan. Vaikka kuinka sinulla kuinka ois paha olo miehesi silti ansaitsee ihmismäistä ja kunnioitettavaa käytöstä.
Ja mistäs tiedät millaista sisäistä kasvua hänkin nyt käy? Hänelläki voi olla raskasta nyt...
Ja jos hällä on raskasta ja kasvuprosessi, niin kertois sitten niistä. Ei voi muuten tietää. Ap
jotta yrittäisit olla hyvä kumppani vaikka väkisin? voitko ehkä tehdä sen jo nyt?
9
jotta yrittäisit olla hyvä kumppani vaikka väkisin? voitko ehkä tehdä sen jo nyt?
9
kannattaa vähän miettiä etukäteen, kenen kanssa sen lapsen tekee.
Hyvä isä tuo mieheni on, mut empatia-asioissa mua kohtaan liian tyly. Odottaa aina, et mä vaikeinakn hetkinä jaksan olla tasan yhtä kohtelias häntä kohtaan kuin toivon hänen olevan mua kohtaan. Ap
Jos hän hämmentyy täysin kun sinä muutut ja sulkeutuu tylyltä vaikuttavan kuoren sisään.
Mut en nyt tässä pyrikään riemastuttamaan miestäni, vaan teen oman osuuteni siitä, et saisimme toisen lapsen. En nauttisi itsekään nyt omasta seurastani, mut jos tilanne olis toisinpäin, yrittäisin olla hyvä kumppani miehelleni vaikka väkisin.
Ap
et ehkä pysty olemaan iloinen ja pirteä jne, mutta varmaan sekin on miehen mielestä parempi vaihtoehto, että jos tekee mieli sanoa jotain negatiivista, niin on hiljaa. Mies kuitenkin kohtelee sinua muuten tosi hyvin, että jos se ei tajuaisi, että käytöksesi johtuu raskaudestasi, niin se rellestäisi ja olisi toisissa naisissa jne. Että jospa kuitenkin olet sen verran ilkeä, ettei häntä silloin huvita leperrellä sinulle, vaikka välittääkin? Eri asia sekin, sanooko että "vittu taas on pakkasta saatana", kuin "vittu mikset laita sitä patteria isommalle saatana", eli että kehen sen vitutuksen kohdistaa..
Oon kyllä huomannut, et mies on kuitenkin sillai aika mukautuvainen, et lähtee aika nopsaan mukaan "ystävällisyyden kierteeseen" eli jos vaan jaksaisin hiukan panostaa vielä häneenkin, niin ehkä se tois sit itsellekin jotain hyvää.
Meillä siis on jo yksi lapsi ennestään eli sellaista uutta ja ihmeellistä tämä ei ole kuin ekan kans. Ja ekaa odotellessa kärsin ihan samoista asioista... Vaan tän jälkeen on meidän lapsiluku täynnä :)
Ap
raskaus ei oo mikään syy olla kakkapää toista kohtaan.
ihan koko raskauden, noin 7. raskausviikosta sinne synnytyssaliin asti (kuten allekirjoittanut) ja hormonit heittelehtii kuin pienellä yksityisellä vuoristoradalla, niin mun mielestä se helpommalla pääsevä osapuoli saa vaan luvan kestää kaiken paskan mikä sen niskaan sataa.
Yritä siinä sitten olla Kerrassaan Herttainen Vaimo ja Alati Hymyävä Äiti, kun sisuskalut poistuu keskimäärin seitsemän kertaa päivässä pöntön kautta lähimpään mereen (tai minne ne vedet sitten virtaavatkin) tai kun ei tiedä että itkeäkö vai vetääkö ne ranteet vaan ihan suorilla auki ja sit huomata puolen tunnin päästä, että ne olikin ne hormonit vaan ja kaikki onkin oikeastaan ihan hyvin.
Väitänpä, että jos oma mieheni olisi ollut raskaan raskauteni ajan tunnekylmä hyypiö, hän makaisi nyt raatona lähimetsässä. Kaikkien onneksi sain kuitenkin kunnollisen miehen ja hyvän isän lapselleni ja sopivasti sääliä ja empatiaa osakseni.
Jos olisin ap, potkaisisin miestä nilkkaan joka kerta kun olo on kurja, ihan vaan jakaakseni kokemuksen rakkaani kanssa. Ehkä siinä alkaisi mieskin oppia, miten kurjaa voi välillä aina olla.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se vaan niin on, että kun nainen on raskaana, niin nainen todellakin on raskaana, eikä mies. Vaikka lapsi olisi kuinka yhdessä tehty ja odotettu.
Ei mies ymmärrä, miltä raskaus tuntuu. Ei se tunne pahoinvointeja, mielenliikutuksia, kipuja tai vauvan liikkeitä. Näkee vain ison mahan ja luulee, että sen kanssa on helppo liikkua paikasta toiseen.
Viisas nainen ymmärtää tämän. Voihan sille miehelle välillä kertoa, minkälaisia tuntemuksia nainen käy läpi, mutta ei mies niitä ymmärrä. Miehelle vauva on todellinen vasta sitten, kun saa sen syliinsä laitoksella.
Kun tämä koko raskaus on miehelle suurta mysteeriä, niin viisas nainen tekee tästä elämäntilanteesta miehelle mahdollisimman mukavaa siten kun se on mahdollista; yrittää siis olla hyväntuulinen, ystävällinen ja ymmärtäväinen miestään kohtaan. Kun mies tekee jotain yhteiseksi hyväksi, niin sitä pitää muistaa kiittää ja kehua.
Tämä ihan oikeasti saa miehen yrittämään olla yhä parempi ja huomaavaisempi!!! Ja sitten sen kainaloon on ihana kömpiä ja yhdessä rakentaa tulevaisuutta:)