2,5-vuotias mukaan isomummon hautajaisiin?
Ottaisitteko? Jääkö siitä jotain traumoja, kun näkee, että kaikki itkee ja on surullisia?
Kommentit (30)
ottaisin lapsenkin mukaan. Jos kyseessä on lapselle ihan tuntematon sukulainen, en ottaisi. Traumoja en pelkäisi vaan enemmän ajattelisin omaa jaksamista hautajaisissa,jos aika menee lapseen keskittyessä. Hautajaiset antavat sinulle mahdollisuuden surun prosessointiin, jos vain ehdit siihen keskittyä. Parempi tietysti jos molemmat vanhemmat ovat mukana ja toinen voi viedä lapsen pihalle jos alkaa olla häiriöksi.
Mä en kyllä edes harkitsisi vaan ilman muuta ottaisin. Nykyään mikään ei tunnu olevan soveliasta lapsille.
Mä en kyllä edes harkitsisi vaan ilman muuta ottaisin. Nykyään mikään ei tunnu olevan soveliasta lapsille.
Ihme juttuja... Traumoja muiden surullisuudesta? Siinä kunnon curling-vanhempi!
Mä en kyllä edes harkitsisi vaan ilman muuta ottaisin. Nykyään mikään ei tunnu olevan soveliasta lapsille.
Elämä on elämää ja siihen kuuluu kuolemakin. Ei se lapsi siitä sitten muuta muista, kun että saa herkkuja muistotilaisuudessa ja eläviä siellä tavataan ja sukusiteitä vahvistetaan.
en ole tähän mennssä ottanut pieniä lapsia hautajaisiin. 8vuotias kyllä on ollut mukana mutta 3v. ja 4v. ovat jääneet kotiin.
Ainakaan kirkkoon mukaan. Sen jälkeiseen tilaisuuteen voisi tulla mukaan.
Mä en kyllä edes harkitsisi vaan ilman muuta ottaisin. Nykyään mikään ei tunnu olevan soveliasta lapsille.
Elämä on elämää ja siihen kuuluu kuolemakin. Ei se lapsi siitä sitten muuta muista, kun että saa herkkuja muistotilaisuudessa ja eläviä siellä tavataan ja sukusiteitä vahvistetaan.
Meidän nyt 3-vuotias lapsi on ollut elämänsä aikana kolmissa hautajaisissa, eikä yksikään vainajista eläissään ollut hänelle kovin läheinen. Eipä ole tullut mieleenkään ajatella, että lapsi voisi hautajaisvieraiden surusta jotenkin traumatisoitua. Edellisiä, pappani hautajaisia lapsi on muistellut usein, kun siellä oli niin paljon serkkuja leikkikavereina. Ja toki hautajaisista on juteltu lapsen kanssa, ikätason mukaisesti.
Se lapsi on varmasti ollut sille isomummolle tärkeä.
Ihme ajattelua,e ttä jäisi jotain traumoja....
lapsi kyllä hänet muisti.
Itse olisin automaattisesti ottanut lapsen mukaan, en edes ajatellut, mutta mies taas on vahvasti sitä mieltä, ettei missään tapauksessa.
Ja tuo on kyllä totta, että lapsen ollessa paikalla en voi prosessoida omaa surua, kun pitää hänen vuokseen "olla vahva", itselle kuitenkin rakas mummo kyseessä.
hautajaisissa vai ei. Anteeksi kyynisyyteni.
Lähinnä omaa isääkin mietin (isänäiti kyseessä), olisiko hänelle tarkeää, että lapsenlapsi olisi paikalla.
Tätä minäkin ihmettelen..
Kuolema on kuitenkin hyvin luonnollinen asia!
Itsellä on lapset jo isompia, mutta hautajaisia meillä ei ole suvussa ollut. Mutta otan kyllä sitten mukaan kun on.
Tässä hyvä ja käytännönläheinen opas lasten kanssa surusta puhumiseen.
http://www.kapy.fi/uploads/Miten%20tukea%20lasta%20kun%20l%C3%A4heinen%…
Sitä surua ei voi oikein piilottaa lapselta, lapset ovat mestareita aistimaan vanhempien mielentiloja ja mitä pienempi lapsi, sitä varmemmin lapsi luulee, että äidin paha mieli johtuu hänestä. Siksi lapselle pitää puhua.
lapsi kyllä hänet muisti.
Itse olisin automaattisesti ottanut lapsen mukaan, en edes ajatellut, mutta mies taas on vahvasti sitä mieltä, ettei missään tapauksessa.
Ja tuo on kyllä totta, että lapsen ollessa paikalla en voi prosessoida omaa surua, kun pitää hänen vuokseen "olla vahva", itselle kuitenkin rakas mummo kyseessä.
Kyllähän lapsen elämään kuuluu sekin, että vanhemmat voivat olla surullisia. Ei se lasta vahingoita, jos itket hautajaisissa.
Lisäksi, jos miehesi lähtee mukaan, voi hän ihan hyvin ottaa päävastuun lapsen huolehtimisesta hautajaisissa. Meillä ainakin on tehty niin, että se vanhempi, jolle vainaja ei ole ollut niin läheinen, on ottanut vetovastuun lapsesta huolehtimisesta hautajaisissa.
Ja vaikka miehesi ei lähtisikään mukaan, niin entä sitten. Suru kuuluu elämään, eikä lasta tarvitse siltä suojella. 2,5-vuotiaalle voi kuitenkin jo selittääkin, miksi äiti on surullinen. Viimeksi hautajaisissa ollessa keskusteltiin ruokapöydässä siitä, miten lasten mukana olo muistuttaa - niin lasten vanhempia kuin muitakin paikalla olijoita - siitä, että elämä jatkuu, surusta huolimatta. Ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että ei lapsia pidä hautajaisilta varjella - eikä hautajaisia lapsilta.
T. Se, joka on vienyt 3-vuotiaansa huoletta hautajaisiin - ja surrutkin siellä.
Meillä oli hautajaiset kun lapset oli 5.5v, 3v ja 6vkoa. En olisi halunnut kirkkoon, tosin ihan käytännön syystä sillä mieheni oli arkunkantajana eli kaikki lapset olivat minun "käsissäni". Mies kuitenkin halusi lapsetkin mummonsa hautajaisiin, joten sinne siis menimme. Lasten täti taisi olla apunani lasten kanssa. Toiset hautajaiset oli taas kuukauden päästä. Siellä meinasikin tulla hankala tilanne kun keskimmäinen lapsi nukahti enkä meinannut saada häntä hereille! Silloin oli mies taas kantajana eikä minulla ollut ketään apuna.
Mutta siis mielestäni lapset voi (ja monessa tapauksessa pitääkin) ottaa hautajaisiin.
kappelissa eli kuolleena. samoin nähtiin kuolleena sairaalassa.
lapset oli tuolloin 2,5 ja 4,5 vuotiaita.
ei tullut mieleenkään, että traumatisoituisivat tuosta vaan korkeintaan ehkä siitä, että eivät tiedä, miksi kaikki ovat poissa tolaltaan.
lapset mukaan elämään!!
tavata sukulaisia, joita ei muutenjuuri näe. Veikkaan, että ne tädit ja sedtä siellä haluaa nimenomaan tavata sen teidän taaperon.
Kun ihmiset näyttää tunteitaan.
Ai miten ihanan suomalaista.
lapseni on tosin vasta 1v6kk, joten en tiedä niin paljon vuotta vanhemmista.. Lapseni oli isomummon hautajaisissa 7kk-ikäisenä. Mielestäni lasten on tärkeää osallistua normaaliin toimintaan. Hautajaiset ovat normaali tilaisuus siinä, missä joku muukin juhla.
vähän senkin mukaan, kuinka läheinen isomummo on ollut.
Jos on ollut vain jotain 1-2 krt vuodessa kyläilyjä, niin en ottaisi, mutta jos lapsi selkeästi osaa ihmetellä, mihin isomummi on yhtäkkiä hävinnyt, niin ainakin harkitsisin mukaan ottamista.