2,5-vuotias mukaan isomummon hautajaisiin?

eli ei ole suomalaisuudesta kyse tässä :)

Meillä yksivuotias oli isomummonsa hautajaisissa. En edes ajatellut muuta. Ainoastaan jos lapsi on hankala laatuaan, ja voi "pilata" tilaisuuden mölyämällä, juoksentelemalla tai muuten, niin sitten pitää jättää pois. Mutta ihan normaali lapsi mukaan vaan. Ei se, että vanhemmat, tai ehkä kuitenkin vain toinen heistä, itkee, aiheuta lapselle mitään haittaa. Pidät lapsen sylissä ja selität miksi olet murheinen jos hän sitä kysyy vielä. Normaali tunnetila. Paitsi jos meinaat ihan hysteeriseksi mennä, mutta koska kyse on mummosta, eikä esim. omasta puolisosta tai lapsesta, niin eiköhän suru pysy siedettävissä rajoissa.

Eräs sukulaiseni, noin 20-vuotias nuori teki itsemurhan ja oma lapseni oli ainut hautajaissa olevan alaikäinen.



Läheisimmät kyynelehtivät ja hakivat sanoja, mutta muuten ilmapiiri oli ihan leppoisa. Vaikea kuvitella, että lapset olisi tästä traumaantuneet. Mielestäni on kuitenkin tärketä opettaa lapselle että kuolleita surraan itkemällä, myös miehet.



Itse olen toisaalla kuunnellut erästä miestä, joka ei osaa/halua/pysty suremaan kuollutta äitiään vaan patoo kaiken surun sisälleen.

Kuolema on osa elämää. Itse otin kolmevuotiaan mukaan juuri isomummon hautajaisiin, vaikka olisi yhtä hyvin voinut jäädä kotiin äitinsä kanssa, koska vauva ei matkan hankaluuden takia lähtenyt mukaan.



Lapsi käyttäytyi hyvin ja muistelee nyt parin vuoden jälkeenkin tilaisuutta. Varsinkin kun ajattelun kehityksen myötä kysymys kuolemasta on noussut esiin.



Uskon myös, että lapsen paikalla olo oli tärkeää myös muille läsnäolijoille. Uusin sukupolvi osoittaa myös surijoille, että elämä jatkuu tämänpuoleisessakin.

ap

Pointti on se että se mummo on kuollut ja läheiset hänet saattaa viimeiselle matkalle.

Ei se että lapsi saisi jotain traumoja aivan luonnollisesta asiasta.

meille kävi niin, että sekä lapsen isopappa että pappa kuolivat muutaman kuukauden välein kun lapsi oli hieman kolmen vuoden molemmin puolin. Isopapan hautajaiset tiedettiin suuriksi ja pitkään kestäviksi, ja isopappa oli lapselle vieras joten vain mies meni oman pappansa hautajaisiin.



Mutta papan hautajaisiin sitten lapsi tuli mukaan, samoin kuin muutkin serkut (nuoremmat tosin siinä 1,5v eli sen verran pienempiä). Pappa oli lapselle läheinen, paljon oltu tekemisissä joten oli luontevaa ottaa lapsikin mukaan sanomaan papalle jäähyväiset. Lisäksi siunaustilaisuus pidettiin lyhyenä ja pienenä tilaisuutena.

Siinähän lapsi näkee kuoleman normaalina elämän päätöksenä ja saa samalla perspektiiviä.

Kyllä ottaisin, sillä olen itsekïn ollut lapsena monen monissa hautajaisissa ja samaa päivää elän kuin muutkin. Jos traumoja on, niin ovat tulleet ihan muista asioista kuin hautajaisista lapsena.

Poitsu mukana reilun vuoden ikäisenä isäni hautajaisissa.

Eivät ehtineet tavata kuin pari kertaa,mutta isäni oli toivonut että kaikki lapsenlapset on paikalla.

Muistan kun pikku poikani siinä kirkossa eturivissa isänsä sylissä höpötteli omiaan ja kukutteli serkuilleen takana olevaan riviin...Yritin saada poitsun hieman rauhoittumaan ja pienentämään ääntä kun pappi sitten tokaisi että Lapset ne olivat "vainajalle" tärkeitä ja siksi annetaan tuon nuorinmaisenkin pitää omat höpinänsä :) Näin ollen pappi puhui hieman kovemmalla äänellä.

Pappi oli siis isäni hyvä ystävä ja hautajaisissa ei ollut kun lähinmäiset.

eli mukaan vaan