Taapero kohta 2v - joutuuko kukaan muu nukuttamaan päiväunille " väkisin" ?
Eli siis esikoisemme, pian 2v, ei suostu nukahtamaan päiväunille kun nukuttajana on äiti, eli minä. Eli siis käytännössä aina arkisin. Poika on selvästi todella väsynyt, silmät on utuiset ja käytös on väsynyttä, mutta poika ei suostu nukahtamaan eikä edes pysymään sängyssä.
Välillä en pysty " väkisin" nukuttamaan kun vauvamme vaatii myös oman osansa ajastani ja kodin rauhasta ja silloin esikoinen ei nuku päiväunia ja on selkeästi loppupäivän tosi väsynyt ja käy yöunille jo klo 18 (ilman iltapalaa kun ei jaksa sitä enää näinä päivinä syödä).
Kun saan hänet nukahtamaan (tavalla tai toisella) nukkuu hän n 2 tuntia.
Joutuuko kukaan muu väkisin nukuttamaan tämän ikäistä? Tänäänkin poika nukahti hurjan itkemisen ja väksisin paikallaan pitelyn jälkeen syliini (kuulostaapa kamalalta...), kunnes havahtui ja halusi omaan sänkyyn nukkumaan.
Voiko tämä olla uhmaan kuuluva asia? Eli kun äidille uhmataan joka asiasta niin nukkumaan meno kuuluu samaan kategoriaan: " en tee kun äiti sitä haluaa" .
Kokemuksia ja mielipiteitä kaipaan. Tätä on jatkunut jo toista kuukautta.... :(
Kommentit (14)
ei nuku enää oikeastaan koskaan päiväunia ja olen todennut tämän helpommaksi koska muuten kukkuu yhteen yöllä. jos ei nuku niin nukahtaa siinä ennen yheksää.kyllähän tuo väsyny on päivällä mutta en jaksa montaa tuntia nukuttaa.jos käy päiväunille ni nukkuu kyl 3 tuntiakin.mut tosiaan ei nuku enää päiväunia.
että muistan kyllä kun poika oli vielä kotihoidossa nuo hirveät unitaistelut (lasta oli pakko pitää väkisin sängyssä jne.). Miten pääsikään äsken unohtumaan (aika kultaa muistot). Kyllä meillä oli noita useinkin ja hirveän paha mielihän niistä itsellekin jäi. Uskon kuitenkin, että tuo vielä helpottaa. Älä sentään luovuta! Lapsesi ihan selvästi vielä kaipaa päiväuniaan.
Tyttö on nyt 2v 5kk ja välillä päiväunille nukahtaminen on helpompaa ja välillä vaikeampaa. Tuntuu menevän ihan käsi kädessä muun uhmaamisen kanssa; kun on leppoisampi jakso muutenkin päiväunillekin nukahtaa helposti ja kun taas kaikki on väärin ja kurjasti niin nukahtaminenkin on työläämpää. Minä olen johdonmukaisesti pitänyt kiinni siitä, että tyttö menee tiettyyn aikaan sänkyyn ja pysyy siellä. Pakko ei ole nukkua, mutta pitää levätä, että jaksaa iltaan asti. Tuo lause " ei tarvitse nukkua, mutta pitää levätä" on meillä havaittu hyväksi keinoksi saada tyttö sänkyynsä ja yleensä myös nukahtaa suht nopeasti, mutta jos ei ole nukahda tunnissa niin sitten saa tulla pois. Tunti levätään ja jos tyttö ei nuku niin sitten ei nuku.
kannattaa vältää sitä, että tekee nukkumaanmenosta kamalaa taistelua. Helpommin sanottu kuin tehty -tiedän. Mutta kannattaa kokeilla lukea satua, antaa lapsen itse selailla kirjoja sängyssä tai jotain millä saa lapsen menemään hyvillä mielin sänkyyn ja pysymään siellä, yleensä uni voittaa kun lapsi malttaa rauhoittua. Minusta 2-vuotias on vielä liian pieni selviämään ilman päiväunia, vaikka toki vähäunisia lapsiakin on. Väsyneen lapsen kanssa kaikki on aina hankalampaa kuin pirteän, uhmakin on pahempaa ja kiukkukohtauksia tulee helpommin.
Leluja tai kirja sänkyyn, yhdessä lukemista ym. Mutta äidin kanssa mikään ei onnistu. Jos isovanhemmat hoitaa poikaa (tai ne pari kertaa kun on pitänyt nukahtaa hoitajan kanssa) ei ole mitään ongelmia, eli vieraskoreutta pojasta löytyy. Ja isällä on auktoriteetti joka näköjään minulta puuttuu... ;)
Kyllä todellakin aion " taistella" unien puolesta. On toki päiviä jolloin huomaan pojasta ettei kovasti väsytä, silloin levätään muuten vaan. Ja joskus näinä päivinä poika yllättää ja nukahtaa ihan helposti...
Kiva kuulla että joku muukin väkisin nukuttaa lastaan päiväunille...
Meidän 2,5-vuotias on nyt muutaman viikon viikonloppuisin ollut lähes ilman päiväunia. Todella raivostuttavaa mutta niin on nukuttaminenkin, enkä ymmärrä miten voi pakottaa jos toinen ei tosiaan nuku. Ollaan yritetty hyvällä ja pahallakin (olen jopa yrittänyt lahjoa jäätelöllä...). On saanut tulla äidin viereen ja äiti on ollut pojan vieressä, aina sama juttu - ei nuku. Ollaan yritetty tunnista kahteenkin. Mielestäni tarvitsisi unensa (illalla kiukkuinen) mutta en ymmärrä mitä voisin tehdä.
Yhtenä viikonloppuna nukahti autoon ja kun siirrettiin sänkyyn, alkoi kauhea itku ' en nuku' , mutta nukahti kuitenkin. Toisaalta toisena päivänä ei nukahtanut edes puolen tunnin ajelun jälkeen vaikka oli ollut kuusi tuntia hereillä.
Päiväkodissa nukkuu mutta sielläkin nukahtaminen kestää. Lastentarhanopettaja sanoi minulle ettei kannata pakottaa... En tiedä...
eli milloin sitten on syytä luovuttaa? En haluaisi vielä kun välillä poika todella kaipaa uniaan- nytkin on nukkunut kohta jo 2 tuntia!
Menenkin vähän fiilis-pohjalla - kyllä kai sen lapsesta huomaa kun ei se uni tule edes väkisin...? Silloin lähdetään alakertaan leikkimään. Mutta oppiiko lapsi sitten väärin, että aina ei tarvitse nukkua, miksi joskus tarvitsee? Vaikeasti ilmaistu mutta ymmärrättehän mitä ajan takaa...?
Sain juuri lapsen nukkumaan. Välillä oli jo helpompaa, mutta taas pari päivää ollaan " tapeltu" . Pakko on pitää lapsesta kiinni, kun pyörii ja hyörii ja nousee istumaan. Mulla menee hermo ja tulee paha mieli ja lapselle myös. Ajettelin tässä äsken, että pitäisiköhän soittaa neuvolaan ja kysyä vinkkiä?
Miten teillä lapsi menee yöunille? Meillä se sujuu paremmin. Lasta pidetään kädestä kiinni ja nukahtaa siihen rauhallisesti.
t. Riffa ja neiti 1v8kk
Eli senkun viedään sänkyyn ja vähän pyörii siellä ja sitten nukahtaa. Ei tarvitse olla läsnä. Joskus toki nousee sängystä silloinkin, mutta mieheni saa hänet hienosti pysymään sängyssä ja hakemaan unta. Pikkuveikka nukkuu samassa huoneessa, liekö auttaa että toinen jo siinä vaiheessa on onnellisesti unten mailla, on esimerkkinä isommalle ;)
Siitä se lähti, kun levättiin päiväuniaika sitten tv:n ja leffojen ääressä, iltaisin sammui kuin saunalyhty, ja muutaman päivän päästä nukahti jo tv-tuoliinsakin. Ja seuraavana päivänä kömpi itse sänkyynsä ja vaati itse saada nukkua päiväunet. Eli nykyään viikon on mennyt itse päikkärille eikä tarvii edes nukutusta... sama yöunien kanssa, että joo, joku aika otettiin mittaa toisistamme niin urakalla, että huhhui, mutta nyt sitten kaikki sujuu kuin unelma. Kuinkahan kauan... ;)
Ja päiväunet pitää olla tasan alle 2 tuntia, jotta yöunille mennään vielä ajoissa.
Tyttö kohta 2v ja pakottamalla eli väkisin kiinni pitämällä nukutetaan.. Myös yöunille. Naureskelee, pyörisekelee ja potkiskelee kunnes yleensä tulee itku. Nukkuu kuitenkin kunnon unet kun nukahtaa. Ilman päikkäreitä ei jaksa ja väsynyt on päivällä ja illalla mutta minkäs teet kun ei silti nukahda. Meillä ei toista lasta niin on paremmin aikaa pakotella... Pari viikkoa on näin menty. Ihanaa ettei olla ainoita! Vaikka ei tätä kelleen toivoisi... Toivottavasti menee ohitse...
Luin jutun ja vastaukset, olen pakahtua onnesta kun huomaan etten ole ainoa joka painii kyseisen asian kanssa. Meillä tyttö 2v.5kk ja kuulostaa hyvin tutulta naureskelu, potkiminen ja yleinen kaaoottisuus kun puhumme päiväunista. Pakko yhtyä tähän että kulkee käsikädessä uhman kanssa. Helpompina kausina ei ole ongelmia, " koetus" kaudella huutoa, hampaitten kiristelyä jne. En henkilökohtaisesti ole aikonut luovuttaa, koska päivinä jona ei ole nukuttu niin se kostautuu yö unessa rauhattomuutena. Olen sitä mieltä että vain harva alle 3v. pärjää ilman päiväunta. Mutta kaikille teille voimia ja pitkää pinnaa. Olen kuullut lohdutuksia että sitten se vaan yht äkkiä toimiikin kun vain jaksaa pahemman kauden yli....
Moi!
Mä voin kertoa kokemuksia myös tuosta nukkumattomuudesta. Meillä nykyiset 3- ja 5-vuotiaat lapset olivat vähän alle kaksivuotiaita, kun alkoivat vastustaa päiväunille menoa. Silloin tuli toistakin tuntia oltua sängyn vieressä nukuttamassa.
Esikoinen kiukutteli parisen kuukautta (alkoi, kun pikkuveli syntyi ja parin kuukauden päästä jatkoi normaalisti päiväuniaan). Pikkuveli monesti nukkui samaan aikaan, joten mun oli helppoa olla isomman sängyn vieressä ja nukuttaa. Useimmiten nukahti parin tunnin pyörimisen jälkeen, mutta oli myös useita kertoja (1-2 krt/vko), jolloin annoin nukkumisen olla. Poika nukahti sitten sohvalle lastenohjelmia katsoessaan. Niiltä illoilta jäi ruoka väliin...
Keskimmäinen taas aloitti unishown ennenkuin kolmas lapsemme syntyi. Yritti pois sängystä, pomppi pystyyn ja huuteli kaikennäköistä. Tilannetta vaikeutti se, että tuolloin 3,5-vuotias esikoisemme alkoi itsekin juuri lopettelemaan päiväunien nukkumista. Eli kun olivat samassa huoneessa pitivät toisiaan hereillä. Loppujen lopuksi yritin nukuttaa keskimmäistä isomman katsellessa videoita.
Mutta poika ei suostunut nukahtamaan kuin tosi harvoin ja silloinkin vasta parin tunnin väsyttämisen jälkeen. Jos ei nukkunut päiväunia, oli tosi kärttyinen ja nukahti lattialle tai johonkin viideltä. Tuota jatkui varmaan kolme kuukautta, sillä lopulta mulla oli vastasyntynyt, joka nukkui vaunuissa eteisessä, keskimmäinen jota yritin nukuttaa toista tuntia ja esikoinen, joka juoksenteli ties missä sen aikaa. Ja silloin pyysin meidän alueen perhetyöntekijää apuun. Hän tuli keskimmäistä nukuttamaan ja saikin tämän muutamana päivänä nukkumaan, mutta mun kanssa poika ei siihen suostunut. Kun se lopulta tuli todistettua, lopetin suosiolla keskimmäisen nukuttamisen. Vein pojan sänkyyn, mutta poistuin itse paikalta ja jollei poika jäänyt sänkyyn annoin olla hereillä. Loppujen lopuksi tuosta kesti vajaa pari kuukautta, kun keskimmäinenkin jaksoi sinnitellä illalla seitsemään. Eli aika nopeasti tottui siihen, että jaksoi olla hereillä vähän pitempään eikä enää pahemmin kiukutellut.
Mä koin itse henkisesti hyvin helpottavana sen, kun antoi itselleen luvan lopettaa sen nukuttamisen. Vaikka munkin mielestä lapsi tarvitsisi päiväunet ainakin kolmevuotiaaksi, niin oli vain pakko myöntää, ettei meidän keskimmäinen niitä kaipaa. Jos hän nukkui päiväunet, yöunille meno pitkittyi yhteentoista. Ja se on mun mielestä liian myöhään, vanhempien takia ja sisarusten vuoksi, jotka kuitenkin taas herättivät koko perheen jo aikaisin aamulla.
Nyt 3-vuotias keskimmäinen on viimeisen vuoden aikana nukkunut silloin tällöin päiväunia, ensin vähän useammin ja nykyään enää tosi harvoin. On edelleen aina silloin tällöin tosi väsynyt päivällä, muttei suostu mitenkään rauhoittumaan sänkyyn. Ja niin ihania kuin nuo vihjeet kirjojen lukemisesta sängyssä jne on, niin monilapsisissa perheissä aika harvinaisia mahdollisuuksia.
Eli vinkkinä kaikille nukkumaanmenokiukuttelusta kärsiville: kokeilkaa ilman huonoa omaatuntoa, miten se päivä menisi, vaikkei unia lapsi nukkuisikaan. Jos pari päivää menee ilman päikkäreitä, niin voi olla, että kolmantena päivänä jo maistuu. Ja jos tuntuu, että lapsi nukahtaa liian aikaisin illalla, niin leikkikää lempileikkejä tai menkää ulos, niin sillä saa vähän pidennettyä nukahtamista. Tsemppiä kaikille! Mä odotan, miten tämän kolmannen kanssa menee nuo päiväunien nukkumiset. Nyt vähän yli yksivuotiaana onneksi nukkuu VIELÄ hyvin. :-)
cafe
Poika - 2 v 9 kk - on tosin arkipäivisin hoidossa, jossa nukutusongelmaa ei ole koskaan ollut. Mutta kotona viikonloppusin meillä on välillä käyty armottomia nukutustaisteluja. Meillä nämä ongelmat ovat ollet kausiluonteisia (kestänyt ehkä pari viikkoa kerrallaan). En ole missään vaiheessa " luovuttanut" , sillä poika selvästi tarvitsee päiväunensa. Nyt on taas iisimpi vaihe meneillään ja poika itse oikein pyytää päästä unilleen ja nukkuu jopa 3 h kerrallaan! Voisikohan tuollaiset unitaistelut kuulua tähän ihanaan uhmakauteen??!