Turha porata kun lapsettomia kavereita ei kiinnosta

Ap on sentään menossa naimisiin ja hääpuvun valinta tietenkin on yksi kohokohta siinä! Minkälainen ystävä ei suostu kaikenmaailman verukkeilla sinne hääpukuliikkeeseen menemään ja auttamaan valinnassa. Uskomatonta! Ja täällä mammat sen kuin mollaa ap:ta, samanlaisia perseilijöitä taidatte olla tekin. Ja ilman ystäviä pian!



Toivottavasti sinulla ap on muita, todellisia ystäviä kuitenkin.

Kun sain esikoisen, olin muutenkin jo kypsä siihen bilettämiseen ja pintaliitoon. Keskityin perheeseen ja aika iso osa entisistä ystävistä jäi.

Siitä on nyt 19 vuotta aikaa ja ei ole tullut mieleenkään kärttää heidän seuraa. Ja ei, en ole yksinäinen. Kaveripiirini on vain vaihtunut sellaisiin, joilla on samanlainen elämäntilanne kuin meillä.

Elämä vain menee niin, että turhat ihmiset jäävät pois. Mitä heitä roikottamaan matkassa kun ei enää kiinnosta.

Turha pitää yhteyttä "ystävään", jota ei mikään muu enää kiinnosta kuin se vauva. Muutaman vuoden päästä hän todennäköisesti alkaa kärttämään seuraa ja kaataa kaiken ap:n syyksi.

voisitko antaa hyviä neuvoja siihen, miten vauvan saa pidettynä tyytyväisenä ja hiljaisena sillä aikaa, kun äiti puhuu uhelimessa lapsettoman ystävänsä kanssa? Ja miten vauvalle selitetään, ettäolepa sinä nyt tyytyväisenä siinä, kun äiti katselee lapsettoman ystävänsä kanssa näitä hääpukuja?

..vastaa: kantoliina on tässä aika hyvä keksintö! :) En minäkään ole jaksanut ap.n kuvailemaa touhua vaikka itsellä on 3 lasta 1v-4v. Kyllä täytyy löytyä 15min aikaa puhua puhelimessa kerran viikkoon tai pari tuntia olla erossa puolivuotiaasta ja puhua ihan muita juttuja välillä! Tässä nyt muutama 30v+ tuttava saanut esikoisen vuoden aikana ja ihan hirveetä touhua näyttää olevan. Mitään ei enää ehdi kun ihan joka sekunti pitää olla vauva sylissä tai lattialla kimittämässä sille että "Onko siinä ruskea koira, onko?! Missä sun sukkelipukkelit nyt on, missä, hakeeko äiti sulle ne vihreät sukkelit, hakeeko?" Ruokaa ei ehdi laittaa, puhelimeen ei ehdi vastata, missään ei voi käydä kun menee rytmit sekasin tai sitten just toi "ei se kumminkaan viihdy" tai "kitisee siellä vaan koko ajan kun ei viihdy" No ei varmaan enää puolivuotiaskaan viihdy jos ihan koko ajan ja joka ikiseen inahdukseen joku on naamalla ja hyssyttelemässä ja kanniskelemassa ja viihdyttämässä!

Vauvoja syntyy ja ihanaa mutta ootte te naiset edelleen ihan helvetisti paljon muutakin kuin vaan Äitejä! Te olette vaimoja, kihlattuja, tyttöystäviä, siskoja, serkkuja, tyttäriä, miniöitä, kavereita, YSTÄVIÄ. :)

Paikkakunnalta muutto, parisuhde, lapsensaaminen - nämä kaikki koettelevat kaverisuhteita.



Toisen elämäntilanteen ymmärtäminen on myös vaikeaa.



Miehenä kaverini ovat kyllä elämäntilanteeni ymmärtäneet, mutta ongelmana on just se, että reaktioajat eivät ole samat, vaan asioita pitää suunnitella.



Varmasti monella on ongelmana se, että vauvan kanssa juututaan sisälle ja kaverit unohtuu. Yhtä hyvin lapsettoman on vaikea tajuta, miten hankalaa se lähteminen voi joskus olla - ja että kaikki pitää ajoittaa päiväunien/ ruokailujen mukaan.



Jos kumpikaan ei jousta, suhde katkeaa. Ap taitaa menettää kaverin, mutta ap:n tyylistä päätellen menetys ei ole kovin suuri.

sillä erotuksella että tajuan kyllä että lapsi itkee, tajuan että äiti ei pääse sekunnin varoitusajalla lähtemään jne jne. Lähinnä tarkoitan että miksi joku ihmettelee että lapsettomia kavereita ei kiinnosta, jostoisen elämä pyörii vaiv vauva-asioissa. Niin minäkin haluaisin kohkata vain tulevista häistäni, mutta kuten sanottu, ystävä taas ei sen vertaa voi irrottautua että tuliosi katsomaan hääpukuja. Mutta mun pitää silti katsella niitä vauvanvaatteita shoppailessa. reilu pelikö.

-ap

Luulen, että samaisessa liikkeessa on muutakin katsottavaa tai viereisessä liikkeessa aikusten vaatteita. Vaikka mennään yhdessä shoppaamaan niin ei tarvii käsikynkkää kävellä koko sitä kahta tuntia.

Teeppä näin. Soita ystävällesi, että tulet kahville joku päivä/ilta ja ota jonkin sortin hääpukulehti mukaan ja katsele hänen kanssaan niitä pukuja. Missä olettekaan olleet shoppailemassa niin en usko että siellä on niitä hääpukuja kaupan ollut, eli ethän nyt voi verrata niitä kymmentä minuuttia vauvan vaatteiden katselua siihen, että sinä kokeilisit 20 hääpukua läpi.

On kai teillä muitakin ystäviä? Kohkatkaa kumpikin niille, joita jaksaa kiinnotsaa.

Sitten kun sinustakin tulee äiti ekan kerran, tajuat että vauva saattaa "viedä mennessään".



Oikeasti ekan kohdalla ollaan noille kitinöille ja muille paljon herkempiä ja niihin reagoidaan heti. Itseänikin nauratti, kuinka kakasta (sen puutteesta tai valtavasta määrästä) oli tullut päivän tärkein puheenaihe. Kun harvoin kävin kaupoilla, syynäsin tosi tarkkaan lastenvaateosastot (en ekaa 2 vuoteen ostanut itselleni juuri mitään, mutta vauvalle senkin edestä).



Kaupungilla ei myöskään oikeasti ole erityisen helppoa vauvan kanssa pakkassäillä. Vaikka minulla oli helppo vauva, oli välillä tuskaa, kun vauva heräsi sisään menessä, kun oli pakko riisua vaatteita päältään. Ja sitten kun sen sai taas nukahtamaan, pitikin herättää pukemalla uloslähtöä varten.



Sinun pitäisi sanoa ystävällesi suoraan, että harmittaa kun et voi intoilla hänen kanssaan häistäsi, vaikka niin toivoisit. Ystävä tuskin on edes tajunnut asiaa hormonihuuruissaan.



Minä olin onneksi porukan "viimeinen" äiti, joten muut osasivat suhtautua symbioosivaiheeseeni. Nyt poika 2v ja puhun jo sujuvasti taas muustakin, kun kakan koostumuksesta. :)

voisitko antaa hyviä neuvoja siihen, miten vauvan saa pidettynä tyytyväisenä ja hiljaisena sillä aikaa, kun äiti puhuu uhelimessa lapsettoman ystävänsä kanssa? Ja miten vauvalle selitetään, ettäolepa sinä nyt tyytyväisenä siinä, kun äiti katselee lapsettoman ystävänsä kanssa näitä hääpukuja?

..vastaa: kantoliina on tässä aika hyvä keksintö! :) En minäkään ole jaksanut ap.n kuvailemaa touhua vaikka itsellä on 3 lasta 1v-4v. Kyllä täytyy löytyä 15min aikaa puhua puhelimessa kerran viikkoon tai pari tuntia olla erossa puolivuotiaasta ja puhua ihan muita juttuja välillä! Tässä nyt muutama 30v+ tuttava saanut esikoisen vuoden aikana ja ihan hirveetä touhua näyttää olevan. Mitään ei enää ehdi kun ihan joka sekunti pitää olla vauva sylissä tai lattialla kimittämässä sille että "Onko siinä ruskea koira, onko?! Missä sun sukkelipukkelit nyt on, missä, hakeeko äiti sulle ne vihreät sukkelit, hakeeko?" Ruokaa ei ehdi laittaa, puhelimeen ei ehdi vastata, missään ei voi käydä kun menee rytmit sekasin tai sitten just toi "ei se kumminkaan viihdy" tai "kitisee siellä vaan koko ajan kun ei viihdy" No ei varmaan enää puolivuotiaskaan viihdy jos ihan koko ajan ja joka ikiseen inahdukseen joku on naamalla ja hyssyttelemässä ja kanniskelemassa ja viihdyttämässä!

Vauvoja syntyy ja ihanaa mutta ootte te naiset edelleen ihan helvetisti paljon muutakin kuin vaan Äitejä! Te olette vaimoja, kihlattuja, tyttöystäviä, siskoja, serkkuja, tyttäriä, miniöitä, kavereita, YSTÄVIÄ. :)

että vauvaa ei voi pitää liikaa sylissä. Uskon myös siihen, että vauvan tarpeisiin pitää vastata, koska vauva ei kykene käsittämään, että hankala olo onkin sille hyväksi. Se ymmärrys siitä, että voi odottaa hetken syntyy lapsen kasvaessa isommaksi.

Mun vauva on semmoista viihtymäöntä sorttia. Kanniskelen kyllä kantoliinassa, mutta monesti voi siinäkin olla hankalaa. Vauva (nyt 4,5 kk) on vasta ihan viime aikoina alkanut viihtyä pieniä aikoja itsekseen esim. lattialla.

Mulla ei ole erityistä halua olla erossa vauvasta. Käun muutamassa harrastuksessa, se riittää. Koen, että mun ensisijainen juttu on nyt täyttää vauvan tarpeet, koska se ei kykene vielä ymmärtämään mun tai mun kavereiden tarpeita, oli heillä lapsia tai ei.

kun minä (lapseton), soitan lapselliselle kaverilleni niin puhelun yleensä keskeyttävät lapset jossain vaiheessa. Sitten keskeytys jatkuu hetken tai vähän pitemmän aikaa. Sen jälkeen jatkamme juttua. No problem.