Turha porata kun lapsettomia kavereita ei kiinnosta

Turha pitää yhteyttä "ystävään", jota ei mikään muu enää kiinnosta kuin se vauva. Muutaman vuoden päästä hän todennäköisesti alkaa kärttämään seuraa ja kaataa kaiken ap:n syyksi.

Ja sinulle joka puhuit omaan napaan tuijottelusta, tuskin se on omaan napaan tuijottelua jos haluaisin että ystäväni olisi olemassa minulle edelleen muutakin kuin vain äitinä ja haluaisin hänen kanssaan edelleen viettää aikaa myös ilman sitä lasta. Ei tietenkään aina, mutta jos joskus on mahdollisuus mennä kaksin, tarvitseeko sekin aika käyttää esim juuri niiden vauvan vaatteiden pällistelyyn?

-ap

yhteyttä lapsettomiin kavereihin kuten ennenkin. Ts. tavattiin vaikka kerran viikossa kahvittelun/drinkin/shoppailun merkeissä, vauva oli kotona. Joskus kävelylenkille otin vaunut mukaan.



Enkä tosiaan rynnännyt katselemaan vauvanvaatteita tai ostamaan soseita, ne hommat hoidin muulla ajalla.



Niinpä välit ystäviin ovat säilyneetkin läheisinä. Nyttemmin heilläkin on lapset, mutta edelleen tapaillaan ihan keskenämmekin.



Ymmärrän siis hyvin ap:n mielipahan tässä asiassa.

minäkin katselen vauvan vaatteita, kun olen shoppaamassa, ilman lapsia. Ja aina tulee ostettu jtain lapsille. Vaivan vaatteet nyt on ihania, ei siitä mihkään pääse. Mun rakas lapseton ystäväni taasen ei siitä pillastu jos uhraan niille 10 minuuttia, hänkin niitä katselee. Ja mulla ei ole vauvaa edes ollut enää vähään aikaan ;)



Ja minä katselen hänen kanssaan mitä hän haluaa katsella, vaikkapa eläinkaupassa koiran tavaroita jne. Vaikkei minua oikeastaan kiinnosta yhtään, mutta en minä siitä riki mene, jos niitä hetken joudun katselemaan.



Noh, sille vauvan vikinälle puhelimessa ei vaan voi mitään, sitä kuuluu minkä kuuluu ja se puklaa minkä puklaa. Ja esikoisen äidit kun luulevat vielä, että se vauva menee rikki jos se vaikka hetken itkee. Ei siitä kannata ottaa nokkiinsa.

Vauvassa ei ole nappia, josta sen voi sammuttaa.



Puolivuotias vauva on kiinni äidissään jo imetyksen takia, senkin takia monelle ei tule mieleenkään lähteä kovin moneksi tunniksi ulos ilman vauvaa.



Shoppaillessa puolestaan kukin katselee sitä, mikä on tärkeää ja vauvan äidille vauvan vaatteet ovat sitä. Miten se kaveria voisi haitata? Varmasti samalla shoppailureissulla kaveri joutuu odottelemaan, kun toinen katselee itselleen vaatteita, meikkejä tai koruja, jotka ei itseään niin kiinnosta.

voisitko antaa hyviä neuvoja siihen, miten vauvan saa pidettynä tyytyväisenä ja hiljaisena sillä aikaa, kun äiti puhuu uhelimessa lapsettoman ystävänsä kanssa? Ja miten vauvalle selitetään, ettäolepa sinä nyt tyytyväisenä siinä, kun äiti katselee lapsettoman ystävänsä kanssa näitä hääpukuja?

Kuulostaa kyllä melko hassulta :)

Onneksi minulla on ystäviä jotka ymmärtävät kuinka kiinteästi äiti on kiinni lapsessa. Ensimmäinen vuosi menee aika pitkälle siinä kun opettelee tuntemaan omaa lastaan, hoivaa ja on läsnä.



Voin sanoa että vuoden jälkeen sitä alkaa vasta ymmärtämään että on muutakin elämää kuin koti ja perhe. Tämä on oikeastaan ihan biologinen juttu lapsen selviämisen kannalta, että äidin huomio kiinnittyy melkein 100% lapseen.



Jos joku ei sitä ymmärrä niin hän on vielä aika naiivi ja kypsymätön. Perheen perustamisen jälkeen kaverit vain tulee viimeisenä, ei sille mitään voi. Ajan kuluessa ne ystävät jotka ovat "tosiystäviä", tulevat taas lähemmäs ja äiti oppii taas olemaan myös kaveri, eikä pelkästään äiti.

ap aika hirveältä ystävältä. Eikö sinulta löydy sen vertaa ymmärrystä ja empatiakykyä ystävääsi kohtaan, että ymmärtäisit tämän muuttuneen elämäntilanteen?



Totta kai pienen vauvan äiti menee vauvan ehdoilla! Vai mitä oikein kuvittelet, että ystäväsi jättää vauva yksin kotiin, jotta pääsee lyhyellä varoitusajalla sinun kanssasi shoppailemaan? Ja, että oikein vauvanvaatteita ja sosetarpeitakin kehtaa käydä läsnäollessasi katselemassa? Juu, olen minäkin monesti käynyt ystävieni kanssa esim. lemmikkieläinliikkeessä. Pitäisikö tämän takia heivata ystävä, kun kehtaa harjoittaa sellaista toimintaa mikä ei minun elämääni sillä hetkellä kosketa?



Oletko mustasukkainen vauvalle? Vai ihan vaan yleisesti lastenvihaaja? Et taida kestää sitä, että ystäväsi prioriteetit ovat muuttuneet etkä enää saakaan tämän jakamatonta huomiota. Normaali ja hyvä ystävä kyllä ymmärtää sen, että vauva voi hetkellisesti viedä tuoreen äidin huomion ja, että äiti kulkee nyt vauvan ehdoilla. Vähän aikaa kun malttaa odottaa ja pysyä tukena, niin johan siltä äidiltä alkaa taas löytyä kiinnostusta ulkopuoliseen maailmaankin. Itse olen tosin aina halunnut puhua/ tehdä muitakin kuin vauva juttuja, mutta ymmärrän kyllä myös niitä joilla vauva on ainut mikä ensimmäisinä kuukausina mieleen mahtuu.

en sano että sen vauvan saisi heti hiljennettyä, mutta olisiko sitten mahdottomuus vaikka itse soittaa kun vauva on päikkäreillä eikä kitise.



-ap

voisitko antaa hyviä neuvoja siihen, miten vauvan saa pidettynä tyytyväisenä ja hiljaisena sillä aikaa, kun äiti puhuu uhelimessa lapsettoman ystävänsä kanssa? Ja miten vauvalle selitetään, ettäolepa sinä nyt tyytyväisenä siinä, kun äiti katselee lapsettoman ystävänsä kanssa näitä hääpukuja?

Ja kyllä kai lapsen kanssa kuljetaan muutenkin ulkona niin miksi ei häävaateliikkeeseen tms. Miksi siis opettaa olemaan vain kotona

Kuinka muutama ei niin hyvä ystävä, mutta kaveri joiden kanssa olen ollut paljon tekemisessä. Nämä olettivat että laitan alle kuukauden ikäisen vauva yöhoitoon jonnekin ja tulen tietenkin heidän kanssaan kesänavausjuhliin. Sitten häämästeltiin kun kieltäydyin nätisti. Myös tupareihin olen saanut kutsun kahden tunnin varoajalla vauva pari kuukautta.



Ethän ap esitä kutsujasi samalle sekunnille, ei me äidit päästä tuosta vain lähtemään. Se elämä nyt ikävä kyllä pyörii sen lapsen ympärillä, koska ei sitä voi ihan tuosta vain jättää kotiin odottelemaan.



Mutta ehkä sinäkin vielä joskus ymmärrät.

Ap:n kirjotuksista tulee mieleen PerfectMom! :D:D:D Melkein yhtä 'fiksua' tekstiä... :D



(http://perfectmom.blogspot.com/)



Onkohan kyseessä sama henkilö? :P

en sano että sen vauvan saisi heti hiljennettyä, mutta olisiko sitten mahdottomuus vaikka itse soittaa kun vauva on päikkäreillä eikä kitise. -ap

Tai vaikka pystyisikin niin se olisi hankalampaa. Jotkut on niin väsyneitä yöheräilyistä että nukkuu itse.

kavereille, kun vauva on päikkäreillä, mutta kun siihen päikkäriaikaan on mahdutettava aika paljon muutakin hommaa kuin se soittelu.



Sun pitää myös ap ymmärtää, että vauva on semmoinen juttu, joka täyttää äidin koko päivän. Vauvan kanssa ollaan koko ajan ja siloinkin kun ei olla, vauva on koko ajan ajatuksissa - se on biologiaa.



Täällähän monesti valitetaan, että vauvojen äidit ei oikein muusta puhu kuin vauvoistaan, mutta en mun elämään oikein hirveästi mahdu muita juttuja nyt kuin vauva. No ajankohtaisia asioita seuraan, mutta ei kaikki halua niistäkään puhua.

Kuinka muutama ei niin hyvä ystävä, mutta kaveri joiden kanssa olen ollut paljon tekemisessä. Nämä olettivat että laitan alle kuukauden ikäisen vauva yöhoitoon jonnekin ja tulen tietenkin heidän kanssaan kesänavausjuhliin. Sitten häämästeltiin kun kieltäydyin nätisti. Myös tupareihin olen saanut kutsun kahden tunnin varoajalla vauva pari kuukautta. Ethän ap esitä kutsujasi samalle sekunnille, ei me äidit päästä tuosta vain lähtemään. Se elämä nyt ikävä kyllä pyörii sen lapsen ympärillä, koska ei sitä voi ihan tuosta vain jättää kotiin odottelemaan. Mutta ehkä sinäkin vielä joskus ymmärrät.

Miksi täällä aina ruvetaan puhumaan asian vierestä? Nyt oli kyse siitä, miten ap:n ystävä käyttäytyy, ei kutsuajoista.

sillä erotuksella että tajuan kyllä että lapsi itkee, tajuan että äiti ei pääse sekunnin varoitusajalla lähtemään jne jne. Lähinnä tarkoitan että miksi joku ihmettelee että lapsettomia kavereita ei kiinnosta, jostoisen elämä pyörii vaiv vauva-asioissa. Niin minäkin haluaisin kohkata vain tulevista häistäni, mutta kuten sanottu, ystävä taas ei sen vertaa voi irrottautua että tuliosi katsomaan hääpukuja. Mutta mun pitää silti katsella niitä vauvanvaatteita shoppailessa. reilu pelikö.



-ap

voisitko antaa hyviä neuvoja siihen, miten vauvan saa pidettynä tyytyväisenä ja hiljaisena sillä aikaa, kun äiti puhuu uhelimessa lapsettoman ystävänsä kanssa? Ja miten vauvalle selitetään, ettäolepa sinä nyt tyytyväisenä siinä, kun äiti katselee lapsettoman ystävänsä kanssa näitä hääpukuja?

Ja kyllä kai lapsen kanssa kuljetaan muutenkin ulkona niin miksi ei häävaateliikkeeseen tms. Miksi siis opettaa olemaan vain kotona

muta aina ei silti ole takeita sille, että se vauva nätisti nukkuu, se saattaa myös huutaa. Just tuo kaupoilla käyminen on ainakin meillä vähän ongelmallista, koska vauva usein herää siihen, että on kuuma - vaatteita taas on vaikea vähentää, jos ei halua herättää vauvaa. Ja meidän vauva ei viihdy rattaissa killitellen, se pitää ottaa herättyään sieltä pois.

Mä asun sen verran pienellä paikkakunnalla, ettei täällä oikein huvikseen käy shoppailemassa, ja täytyy sanoa, että kun käyn läheisessä isommassa kaupungissa, pyrin suoriutumaan mahd. nopeasti ostoksista, ettei vauva heräisi just silloin, kun mä yritän katsella jotain.

(jos ehdit) sitten, kun itselläsi ehkä jonain pvänä on esim. koliikkivauva, kuten itselläni. Se muutama hetki vuorokaudessa, jolloin vauva nukkui hiljaa, nukuin itsekin. (Yöt meni itkevää vauvaa kantaess)

Tauotta itkevän vauvan kanssa ei tullut mieleenkään lähteä edes ruokakauppaan, mies hoiti onneksi välttämättömät ostokset. Noin tuli minustakin sitten itsekäs kaveri lapsettomille ystävilleni. Ei voi mitään, niin se elämä menee.



Minulla lienee korvien välissä vika, kun tein vielä pari pilttiä lisää ajattelematta mitä lapsettomat ystäväni siitä tuumaavat.



Onneksi on tullut muutamia uusia ystäviä tilalle, jotka vaan sulkee luurin siinä kohtaa, kun taustalla alkaa mökä. Heillä on itsellääkin lapsia (muutama lapsetonkin on tosin meitä vielä jaksanut treffailla) ja he ymmärtävät, että joskus puhelu loppuu äkisti (sisko mottaa veljeä, pikkusisko kompastuu portaissa tms). Soitellaan sitten myöhemmin uudestaan, kumpi nyt sattuu ehtimään/muistamaan ja kaikki ovat suht tyytyväisiä.



Iloitse sinä vapaudestasi ja yritä vähän ymmärtää ystävääsi. Jätä hänet yksin kitisevän vauvansa kanssa. Niinhän tosiystävä tekee ;)

Ja en missään vaiheessa väittänyt että ap kyseisellä tavalla toimisi. Vaan kysyin etteihän hän näin toimi kuitenkaan. Ja minunkin kohdalla näitä tapauksia on sattunut vain kaksi. Muuten on tapaamiset saatu aina järjestettyä joko ilman vauvaa tai vauvan kanssa.

Mutta ap minusta tuntuu että tämä sinun ystävä ei ehkä olekaan sinulle se tosiystävä?! Jos hän haluaa vain vouhkata vauvastaan mutta sinun häät ei kiinnosta. Miettisin tarvitsenko kyseistä ihmistä elämääni.

Koska emme me kaikki äidit ole sellaisia. Vaikka se elämä sen vauvan ympärillä pyöriikin. Itse nautin suuresti kun pääsen joskus pois kotoa ilman vauvaa ja ihan vain omien kavereiden kanssa.

Kuinka muutama ei niin hyvä ystävä, mutta kaveri joiden kanssa olen ollut paljon tekemisessä. Nämä olettivat että laitan alle kuukauden ikäisen vauva yöhoitoon jonnekin ja tulen tietenkin heidän kanssaan kesänavausjuhliin. Sitten häämästeltiin kun kieltäydyin nätisti. Myös tupareihin olen saanut kutsun kahden tunnin varoajalla vauva pari kuukautta. Ethän ap esitä kutsujasi samalle sekunnille, ei me äidit päästä tuosta vain lähtemään. Se elämä nyt ikävä kyllä pyörii sen lapsen ympärillä, koska ei sitä voi ihan tuosta vain jättää kotiin odottelemaan. Mutta ehkä sinäkin vielä joskus ymmärrät.

Miksi täällä aina ruvetaan puhumaan asian vierestä? Nyt oli kyse siitä, miten ap:n ystävä käyttäytyy, ei kutsuajoista.

odottanut siellä kaupassa, että sinä katsoit jotain, joka ei häntä kiinnosta?

Miksi ei olisi voinut käydä ostamassa sosetta samalla kun kerta oli jo liikenteessä?



On tuossa sunkin asenteessa vikaa, ihminen vaan muuttuu kun lapsi syntyy. Enään ei lähdetä niin helposti kotoa. Oletko keskustellut asiasta ystäväsi kanssa miltä sinusta tuntuu ja kuunnellut mitä ystäväsi asiasta miettii?!



Minulla kävi niin, että läheltäni kaikkosi ystäviä, odottavia, ja niitä joilla ei ole lapsia.

Vaikka, tietoisesti en ole vauvastani puhunut kokoajan, olen mahdollisuuksien mukaan lähtenyt ilman vauvaa jonnekkin.

Pitänyt yhteyttä, mutta eipä heitä kiinnosta pitää minuun yhteyttä.

Erästäkin ystävääni olen useasti pyytänyt käymään, mutta kun ei niin ei.

Minulla, jolla ei auto ole käytössä ku illalla, en voi lähteä päivällä hänen luo 25 kilometrin päähän kun ei kulje joukkoliikennettä!

Kysyin häneltä nyt vasta, että mitä hän aikoo seuraavana päivänä tehdä, laitto, ettei hänellä ole mitään suunnitelmia, olisi mukava nähdä.

Noh, pyysin käymään, vastaukseksi tuli "en mää jaksa ajaa sinne asti".



Okei, jos ei kiinnosta niin hei hei.