Voiko alle yksivuotias oppia puhumaan ja sitten unohtaa puhumisen, onko normaalia?

mutta muistissa vanhan kansan sanonta siitä kuinka "puhe jää jalan alle". Eli vaikka olisi puhetta jo tullut, se "unohtuu" siksi aikaa kun opettelee kävelemään. Uusi taito ikäänkuin hautaa vanhan opettelun hetkeksi, kunnes kävelystä tulee automaatio ja uusien asioiden opettelulle vapautuu taas tilaa.

kun jo opitut sanat jäikin pois. En tiedä onko se sama noin nuoren kanssa, varmaan tuo liikkumaan oppiminen juuri vaikuttaa.



Kannattaa kuitenkin tietysti neuvolasta vaikka asiaa kysyä, meillä pojalla todettiin myöhemmin asperger-piirteitä ja semanttis-pragmaattinen kielenkehitysongelma (eli ongelmaa abstraktien asioiden käsittelyssä aivotasolla ja esim. kuvista kertominen ei oikein onnistunut). Nyt on puheterapiajakso päättymässä, poika on eskarissa.

kun uusia taitoja tulee.



Puhumattomuudesta kannattaa alkaa huolestua vasta lähempänä 2-vuotispäivää!

Rauhoittavia viestejä ja varmaankin tosiaan sanojen unohtaminen 2-vuotiaana on eri kuin 1-vuotiaana. Pelkään vaan kaikkia perinnöllisiä tauteja, jotka tulee ilmi, kun terveen oloinen vauva alkaa yhtäkkiä taantua ja sellaista. Mutta ehkä turhaa huolehdintaa :) Jos jollakin on vielä tietoa/kokemuksia niin kertokaa!



ap

Ennen yksivuotissynttäreitä tuli flunssa ja kaikki sanat hävisivät. Lääkäri sanoi että sairastelukin saattaa hetkeksi laittaa sanaisen arkun kiinni.



Sitten tuli kaikkea muuta, kävelemään oppimista jne huiman kivaa ja vasta puolitoistavuotiaana tyttö alkoi puhumaan seuraavan kerran.



Täytyy myöntää että silloin hieman myös pelkäsin että mikä mahtaa olla "vaivana" että sanat näin hävisivät kokonaan. Mutta on lääkärin mukaan normaalia. :)

puhe unohtu kun lähti enemmän liikkeelle ja reenasi liikettä kävelyyn ja juoksemiseen asti. Sanat ollu 9kk hukassa, opettelee hyvin laiskasti uusia. -Tosin nyt alkanut taas reenaamaan sitä puolta.



Tietääkseni normaalia että puhe ja motoriset taidot menee vuorotellen sykleissä ja sillon ku toista opetellaan niin toinen on "tauolla":)

Sillä on joku nimikin, "pseudosanat" tms. Eli on normaalia kehitystä, että just noin 10kk iässä tulee sanoja, jotka sitten väistyvät, kunnes reilu 1v iässä tulee ne ns. ekat oikeat ja pysyvät sanat. Varmasti on niitäkin vauvoja, jotka puhua pälpättävät ennen 1v mutta meillä ainakin juuri noin. Tämä on jostain kirjasta luettu juttu, en vaan tähän hätään muista mistä. Sinulla on siis kaikin puolin normaali vauva, ei syytä huoleen:)

9-10kk iässä oppi ensimmäiset sanansa ja niitä tuli hurjaa vauhtia lisää vuoden ikäisenä osasi noin 20 sanaa. Sitten alkoi kävelyn opettelu ja yli puolet jäi pois käytöstä. Seuraavan kerran poika rupesi puhumaan lähempänä puolentoista vuoden ikää ja suoraan lauseita, pitkiä sellaisia. Lukemaan ja kirjoittamaan oppi 5,5-vuotiaana.

Monet hämmästelivät, miten voi noin pieni vauva artikoiloida noin hyvin. Mutta 1-vuotiaana molemmat sanat katosivat ja tulivat paljon myöhemmin uudestaan.

teidän viestejä! ap

Meillä juniori oppi ensimmäiset sanansa 9-kuisena, mutta kävelyn oppiminen 10-kuisena sai pojan uhontamaan jokaisen opitun sanan. No puhetta saatiinkin sitten odotella, 2v neuvolassa ei tullut yhtään oikeaa sanaa. Hoitaja ei ollut kuitenkaan huolissaan, sillä poika näytti ymmärtävän kaiken tarvittavan. No siinä odoteltiin kuukauuden päivät ja poika alkoikin jutella lauseilla.

vauvamme oppi jo 8kk isä (itä) ja äiti ja joitain muitakin sanoja ja sitten vuoden iässä ne muuttui ii ja äiti ja lopulta unohti kokonaan. Puhe jäi tosiaan jalan alle. Kävelemään hän oppi yli vuoden vanhana ja nyt lähes kaksivuotiaana käyttää useita sanoja, mutta kaikki konsonantit ja vokaalit ei onnistu. Luultavasti tämä kielen taipumattomuus tiettyihin äänteisiin on hidastanut hommaa. Lapsi osaa sanoja ja ymmärtää todella paljon sanoja ja puhetta vaivattomasti, mutta omissa sanoissa korvaa konsonantteja helpommilla ja arastelee puhumista.

Oppi reilusti ennen yhtä ikävuotta puhumaan useita sanoja,mut sit kun alkoi kävelyn opettelu,jotenkin "taantui" ja puhumiset alkoivat vasta tän kävelytaidon oppimisen jälkeen toden teolla!

Meillä esikoinen oppi todella varhain monia sanoja. Yllättävää oli, että vuoden iässä joitakin sanoja jäi pois, ja uudet olivat epämääräisiä. Myöhemmin tuli diagnoosiksi kielenkehityksen häiriö (dysfasia). Suvusta löytyy muitakin lapsia, jotka samalla tavalla ovat hyvin varhain jo puhuneet, ja ilo varhaisesta puheesta onkin muuttunut dysfasiaksi ja monen vuoden puheterapiaksi. Mutta yleensähän nämä vaihtelut ovat normaaleja. Parin vuoden ikään voit olla rauhassa, sen jälkeen aletaan ihmettelemään jos puhetta ei ala tulla.

vauvamme oppi jo 8kk isä (itä) ja äiti ja joitain muitakin sanoja ja sitten vuoden iässä ne muuttui ii ja äiti ja lopulta unohti kokonaan. Puhe jäi tosiaan jalan alle. Kävelemään hän oppi yli vuoden vanhana ja nyt lähes kaksivuotiaana käyttää useita sanoja, mutta kaikki konsonantit ja vokaalit ei onnistu. Luultavasti tämä kielen taipumattomuus tiettyihin äänteisiin on hidastanut hommaa. Lapsi osaa sanoja ja ymmärtää todella paljon sanoja ja puhetta vaivattomasti, mutta omissa sanoissa korvaa konsonantteja helpommilla ja arastelee puhumista.

Aika todennäköistä, että teillä on edessä puheterapia. Äänielimistön normaalia hitaampi motorinen kehitys, tai kuulonhahmoittamisen ongelmaa. Noiden virheiden korjaaminen on toodeella hidasta, joten jos 2,5-v. iässä ei tule normaalia puhetta, niin suosittelen että alat jo silloin painostamaan kuntaa puheterapian tarpeesta.