Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa erimielisyyttä taaperon nukkumisesta
08.01.2025 |
Meillä 1 v 10 kk perusterve lapsi, joka herää edelleen öisin 2-4 kertaa itkemään äitiä. Vanhempien kulloisenkin jaksamisen vähäisyyden mukaan käymme joko lohduttamassa uudestaan uneen tai menemme suoraan lapsen viereen patjalle nukkumaan. Lapsi siis nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan. 1 v 3 kk ikään asti nukkui perhepedissä vanhempien välissä.
Lapsi on jo hyvin taitava puhuja ja on sanonut, että ei halua nukkua yksin, haluaa nukkua äidin ja isin kanssa. Asia on mielestäni varsin ymmärrettävä ja näkyy siinäkin, että lapsi tosiaan rauhoittuu aina nopeasti, kun vanhempi tulee lähelle. Vastaavasti vaikka vaikuttaisi jo nukahtaneen, helposti havahtuu hereille kun huomaa vanhemman poistuneen.
Mies on ehdottomasti sitä vastaan, että lapsi tulisi uudestaan meidän huoneeseen, saati sänkyyn, nukkumaan. En nyt itsekään perhepetiin mieluiten palaisi, mutta olen miettinyt, että ratkeaisiko tämä sillä, että lapsi nukkuisi samassa huoneessa. Nyt sitä aina itse herää kunnolla, kun nousee sängystä lapsen luo. Jos lapsi nukkuisi samassa huoneessa, voisi puheella rauhoittaa nousematta lämpimästä sängystä eikä samalla tavalla heräisi kunnolla. Mietin myös sitä, että millä oikeudella mies saa nukkua mukavasti toisen ihmisen (minä) kanssa, mutta lapsi on se, jonka pitäisi nukkua yksin. Mies siis kokee, ettei saa nukuttua, kun lapsi on samassa huoneessa. Tämä on sinänsä varmasti totta, mies on hyvin herkkäuninen, mutta toisaalta, ei hän hyvin nuku silloinkaan, kun viereisessä huoneessa itketään 2-4 kertaa yössä ja joka toinen yö hän on se, joka joko nukkuu siellä lapsen kanssa tai ravaa lohduttamassa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta samaan huoneeseen eikä myöskään aikuista nukkumaan lapsen huoneeseen. Kun herää, niin rauhoittelemassa voi käydä mutta ei muuta
Tällä järjestelyllä olemme maksimoineet kaikkien unen. On helpompi mennä lapsen huoneeseen nukkumaan kuin pysytellä siellä valveilla, jotta voi siirtyä omaan sänkyyn jo kunnolla heränneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies nukkumaan lastenhuoneeseen ja taapero sinun kanssa samaan?
Itse en kyllä tuollaista haluaisi. Meillä taaperot nukkuneet omassa sängyssään vauvasta n. 3-vuotiaaksi meidän kanssa samassa huoneessa, koska lastenhuoneet ovat meillä yläkerrassa. Heräilyt on ollut helppo hoitaa melkeinpä omasta sängystä käsin. Huonot unet ovat yhtä paljon äidin että isän ongelma, jos kumpikin on jo palannut töihin..
Kun lapset oli pieniä niin maksimoitiin uni. Eli taapero nukkui meidän kanssa samassa huoneessa ja isommalle (silloin 4-5 - -vuotias) oli patja meidän makkarissa, jos hän yöllä heräsi ja näki pahaa unta/ei saanut nukuttua, niin hän tuli itsekseen meidän huoneeseen lattialle nukkumaan yöllä. Nuorempi muutti omaan huoneeseensa joskus 3-vuotiaana ja siitä asti nukkui ihan rauhassa omassa sängyssään.
Minä en olisi jaksanut mitään toisessa huoneessa ramppaamista.
Suurimmassa osassa maailmaa pienet lapset nukkuvat vanhempien vieressä. Lapsen nukuttaminen omassa huoneessaan on vain muutaman vuosikymmenen vanha keksintö, joten biologiamme ei ole sopeutunut siihen. Lapsesi on myöskin vielä tosi pieni.
Jokaöinen kulkeminen toiseen huoneeseen ja nukuttaminen siellä vie ennen pitkää vanhenpien voimat. Järjestelisin siis nukkumisen niin, että yöllistä puuhaamista tulee mahdollisimman vähän. Esim. äiti ja lapsi samassa makuuhuoneessa, kuten täällä jo ehdotettiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa maailmaa pienet lapset nukkuvat vanhempien vieressä. Lapsen nukuttaminen omassa huoneessaan on vain muutaman vuosikymmenen vanha keksintö, joten biologiamme ei ole sopeutunut siihen. Lapsesi on myöskin vielä tosi pieni.
Jokaöinen kulkeminen toiseen huoneeseen ja nukuttaminen siellä vie ennen pitkää vanhenpien voimat. Järjestelisin siis nukkumisen niin, että yöllistä puuhaamista tulee mahdollisimman vähän. Esim. äiti ja lapsi samassa makuuhuoneessa, kuten täällä jo ehdotettiinkin.
Juu, toki tässä on se ongelma, että sitten minä en saisi ikinä nukkua jokseenkin rauhaisasti ja mies saisi aina. Olemme molemmat töissä ja lapsi päivähoidossa. Nyt molemmat saavat joka toinen yö nukkua "lapsesta välittämättä", eli tiedostaen, että toinen vanhempi hoitaa. Ajattelisin, että samassa huoneessakin olisi mahdollista toimia noin, että tämän yön rauhoittelut hoitaa isä ja seuraavan yön äiti. Vaihdettaisiin vaikka aina puolta parisängyssä, lapsen puolella nukkuva hoitaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa maailmaa pienet lapset nukkuvat vanhempien vieressä. Lapsen nukuttaminen omassa huoneessaan on vain muutaman vuosikymmenen vanha keksintö, joten biologiamme ei ole sopeutunut siihen. Lapsesi on myöskin vielä tosi pieni.
Jokaöinen kulkeminen toiseen huoneeseen ja nukuttaminen siellä vie ennen pitkää vanhenpien voimat. Järjestelisin siis nukkumisen niin, että yöllistä puuhaamista tulee mahdollisimman vähän. Esim. äiti ja lapsi samassa makuuhuoneessa, kuten täällä jo ehdotettiinkin.
Juu, toki tässä on se ongelma, että sitten minä en saisi ikinä nukkua jokseenkin rauhaisasti ja mies saisi aina. Olemme molemmat töissä ja lapsi päivähoidossa. Nyt molemmat saavat joka toinen yö nukkua "lapsesta välittämättä", eli tiedostaen, että toinen vanhempi hoitaa. Ajattelisin, että samassa huoneessakin olisi mahdollista toimia noin, että tämän yön rauhoittelu
Kyllä on vaikeaa, voi hyvänen aika. Lapsi omaan huoneeseen niin saatte molemmat nukkua rauhassa. Mitä vähemmän lapsi saa huomiota ja paapomista yön aikana, sitä nopeammin pärjää ilman sitä ja kaikki nukkuvat yönsä rauhassa. Tai sitten sinä menet lapsen kanssa samaan huoneeseen kahdestaan jotta edes yksi saa nukkua rauhassa sillä aikaa kun pelehditte lapsen kanssa.
Meillä miehellä oli lapsen ollessa pieni jotain ihme periaatemielipiteitä, joilla ei ollut järkevyyden kanssa mitään tekemistä, ne olivat juurikin tuollaisia "ei lasta samaan huoneeseen, piste!". Ja juuri tuolloin lapsen ollessa pieni, oli kaikkein vaikein keskustella kasvatuksesta, koska ilmeisesti kaikki keskustelu oli jokin uhka hänen roolilleen kaikkitietävänä perheenpäänä. Ainoa keino saada joku oikeasti järkevä ratkaisu läpi oli saada se näyttämään siltä että hän keksi itse sen. Lapsen kasvaessa hän rauhoittui ja pystyi keskustelemaan, joustamaan, kysymään neuvoa ja kompromisseihin. Aiemmin keskustelu johti raivokohtauksiin ja saman fraasin huutamiseen tyyliin "meille ei tule hellansuojaa!". Perusteluita näille jämäköille päätöksille ei saanut. Vuosien päästä saattoi kyllä ihmetellä miksi tehtiin joku juttu niin vaikeasti, niin miksiköhän? Käsittääkseni aika tyypillistä tuollainen alkuvuosien sekoilu. En tiedä onko teillä kyse tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa maailmaa pienet lapset nukkuvat vanhempien vieressä. Lapsen nukuttaminen omassa huoneessaan on vain muutaman vuosikymmenen vanha keksintö, joten biologiamme ei ole sopeutunut siihen. Lapsesi on myöskin vielä tosi pieni.
Jokaöinen kulkeminen toiseen huoneeseen ja nukuttaminen siellä vie ennen pitkää vanhenpien voimat. Järjestelisin siis nukkumisen niin, että yöllistä puuhaamista tulee mahdollisimman vähän. Esim. äiti ja lapsi samassa makuuhuoneessa, kuten täällä jo ehdotettiinkin.
Juu, toki tässä on se ongelma, että sitten minä en saisi ikinä nukkua jokseenkin rauhaisasti ja mies saisi aina. Olemme molemmat töissä ja lapsi päivähoidossa. Nyt molemmat saavat joka toinen yö nukkua "lapsesta välittämättä", eli tiedostaen, että toinen vanhempi hoitaa. Ajattelisin, että samassa huoneessakin olisi mah
Ei ole tarkoitus opettaa lasta siihen, että hän on tarpeidensa kanssa yksin maailmassa ja vanhemmat eivät häntä auta, joten joo, ei ole tarkoitus jättää itkua huomiotta yöllä(kään). Lapsi on nukkunut omassa huoneessaan jo pitkään, mutta toisin kuin kaikilla palstoilla luvattiin, ei se tarkoittanut ehjiä öitä, vaan heräilyt jatkuivat ja jopa pahenivat.
En jaksanu lukea kokonaan. Missä kohtaan ajattelit, että lapsi hyötyy vanhempien kanssa nukkumisesta yhteisessä pedissä? En ikinä olisi tuohon suostunut. Vauvaiässä lapsen sänky oli minun vieressä niin, että ylsin kädellä pinnojen välistä silittämään ja lohduttamaan lasta, johon nukahti.
3 poikaa on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta samaan huoneeseen eikä myöskään aikuista nukkumaan lapsen huoneeseen. Kun herää, niin rauhoittelemassa voi käydä mutta ei muuta
Mun lapsi nukkui 5v saakka samassa huoneessa, kunnes muutettiin ja sai oman huoneen.
Ihan on täyspäinen aikuinen.Mulla ei lapsena ollut ikinä omaa huonetta ja ihan oon yhteiskuntakelpoinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurimmassa osassa maailmaa pienet lapset nukkuvat vanhempien vieressä. Lapsen nukuttaminen omassa huoneessaan on vain muutaman vuosikymmenen vanha keksintö, joten biologiamme ei ole sopeutunut siihen. Lapsesi on myöskin vielä tosi pieni.
Jokaöinen kulkeminen toiseen huoneeseen ja nukuttaminen siellä vie ennen pitkää vanhenpien voimat. Järjestelisin siis nukkumisen niin, että yöllistä puuhaamista tulee mahdollisimman vähän. Esim. äiti ja lapsi samassa makuuhuoneessa, kuten täällä jo ehdotettiinkin.
Juu, toki tässä on se ongelma, että sitten minä en saisi ikinä nukkua jokseenkin rauhaisasti ja mies saisi aina. Olemme molemmat töissä ja lapsi päivähoidossa. Nyt molemmat saavat joka toinen yö nukkua "lapsesta välittämättä", eli tiedostaen, että toinen vanhempi hoitaa. Ajattelisin, että samassa huoneessakin olisi mahdollista toimia noin, että tämän yön rauhoittelu
Isä ulkoruokintaan vähäksi aikaa, oppii olemaan!Joka toinen yö isä lastenhuoneessa nukkumassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän taapero oli tuossa iässä mun sängyn vieressä sängyssään. Kaikki nukkuivat parhaiten kun hälle riitti tieto että olen siinä. Korkeintaan käden työnsin sänkyynsä.
Meillä nukkuivat 3-5 vuotiaiksi makuuhuoneessamme lastensängyssä.
Vauvavuoden yösyöntien ja hammasluontien jälkeen nukkuivat kuin tukit illasta aamuun. (Kaikki neljä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asia ratkaistiin niin, että minä ja lapsi nukumme samassa huoneessa, minulla on kunnon sänky eikä mitään patjaa lattialla. Mies nukkuu yksin makuuhuoneessa. Tällä järjestelyllä jokainen saa pitkät, hyvä yöunet, koska lapsi ei herättele minua öisin, olenhan samassa huoneessa.
Pakko tunnustaa, että kun en nuku miehen vieressä, niin saan nukkua paljon paremmin! Ei ole ketään, joka repisi unissaan peitettäni tai keksisi aamuyöllä klo 4, että nyt olisi hyvä hetki seksille, koska hän on hereillä.
Se on vaikeaa kun lapsi ei halua olla yksin ja häntä pelottaa. Mutta vanhemmat haluaa nukkua rauhassa. Näitä asioita vois miettiä ennen lapsen tekoa.
Ei lasta samaan huoneeseen eikä myöskään aikuista nukkumaan lapsen huoneeseen. Kun herää, niin rauhoittelemassa voi käydä mutta ei muuta