Opiskeluaikana vaikeuksia esiintymisessä, nyt opettajaksi?

en ole varsinaisesti ujo mutta kärsin ennen rajusta punastelusta ja änkyttämisestä aina kun piti puhua/esiintyä. Tätä saattaa vieläkin tulla jossain tilanteissa, esim päiväkodin vanhempienilloissa tms jossa en itse ole "asiantuntija". Työskentelen opettajana amkssa ja jostain syystä tuossa roolissa esillä olo ja puhuminen on aina ollut minulle täysin luontevaa enkä jännitä sitä juurikaan. Opetusharjoitteluissa jännitin etukäteen valtavasti kuinka selviä luokan edessä mutta hyvä etukäteisvalmistautuminen auttoi; kun tiedän osaavani opetettavan asian en jännitä. Tsemppiä sinulle opintoihin, opettajan työ on valtavan palkitsevaa, pitkät lomat kiva bonus.

joille halu ja tarve "esiintyä" ei ole ykkösjuttu. Välillä tuntuu ,että alalle valikoituu narsistisia persoonia, näitä oman itsen esiintuomisesta nauttivia. (Ei toki kaikki, mutta osa) En tietysti tunne sinua, mutta usein jännittäjää helpottaa se, kun esitettävän asian sisältö on hyvin hallussa, niin kuin sinulla varmaan olisi. ja kokemus tuo varmuutta tässäkin asiassa.

huomioi myös opettajien alhainen elinikä. Opettajalehdestä saa aina lukea kuolinilmoituksia. Alle seitsemänkymppisenä lähtevät...



Stressaava työ. Oppilaat häiriköivät ja sinä yrität esittää roolisi ja innoittaa muita.

En yhtään epäile etteikö sinusta olisi siihen. Onhan monista muistakin ja samasta kärsivät koko läpi elämänsä. Onneksi on hyviä lääkkeitä. Beetasalpaajia ja iltaisin, kun korjailet kokeita tai suunnittelet uutta kurssia voit juoda viinipullon jos toisenkin.

Olen jo nelikymppinen enkä varmaan koskaan pääse esiintymiskammostani. En ole mielelläni isossa porukassa keskipisteenä.



Parikymppisenä tein kuitenkin opettajan sijaisuuksia yhden lukuvuoden ajan enkä jännittänyt hommaa yhtään, asetelma oli kuitenkin hyvin erilainen - toisella puolella olivat nuoret ihmiset, joihin opettajalla on kuitenkin auktoriteettiasema.

selviät ihan varmasti työssäkin. Mäkään en ole aina ollut mikään luontainen esiintyjätyyppi, mutta luokan edessä en jännitä ollenkaan. Eikä opettaminen nykyään edes ole pelkkää luentojen pitämistä.



Mutta harjoitteluvuosi on varmasti rankka, kun luokan takana ovat myös ohjaajan silmät ja mahdollisesti muitakin aikuisia. Esiintymisjännityksestä kannattaa jutella ohjaajan ja muiden harjoittelijoiden kanssa jo etukäteen, niin se osataan ottaa palautteessa huomioon.

lisäjännitys, kun opetusta arvioidaan... paniikki nousee jo kun ajattelen sitä,vaikka enköhän minä siitä selviäisi kuitenkin, hyvä valmistautuminen auttaa varmasti! Kiitos vastauksistanne.



Onko se harjoittelu muuten vasta erillisten opintojen lopussa, tietääkö kukaan?

syyspuolella perusharjoittelu ja kevätpuolella syventävä harjoittelu.

Kuinka monta viikkoa kestää? Kuinka monta opetustuntia on viikossa? Jos haluaa lukion opettajaksi, harjoittelu tehdään lukiossa?

Toisaalta opettajan ammatti on aikamoista sumplimista ja tilanneälyä nykyään. Sanotaanko, että rempseästä ja kovakorvaisesta persoonasta on hyötyä? Olen seurannut työkavereitani ja valitettavasti ne hiljaiset on ihan tiskirättejä teineille. Ylipäätään kaikki opet on nykyään tiskirättejä, mutta eniten ne, joilla ei riitä ääntä, vauhtia ja kovuutta kohdata lapsia kunnolla. Esiintyminen nyt tuskin on se ongelma kenellekään vaan ihan juuri se, miten pärjää muuten niiden kanssa. Pitää kestää kaikenlaista ja tärkeintä kaikesta on tilanneäly. Sellainen pedagogisten minuuttiaikataulu on ihan romukoppajuttua todellisessa maailmassa. Tilanteet elää ja hyvä opettaja osaa lennosta vaihtaa ohjelmaa, jos näyttää, ettei homma suju suunnitellusti. Ryhmät on erilaisia ja yhdellä yksi toimii ja toisilla ei. Pedanttinen ja itseään väsyttävä opettaja suunnittelee ohjelmaa tarkasti myös varalle. Itse kuulun luoviin opettajiin eli suunnittelen vaan sen yhden ohjelman ja keksin päästäni tarvittaessa jotain muuta, jos siltä näyttää.

ja pätevyyden hankkiminen nuorisopuolelle jälkikäteen on hankalaa. Eli jos vaan aika riittää, hanki pedagoginen pätevyys opiskelujen yhteydessä!



Opettajan paperit on meriitti myös muissa tehtävissä, erilaisissa suunnittelujutuissa, kouluttajan työssä jne jne.



Esiintyminen on joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta taito, jonka voi hankkia ja kehittää.

päästä eroon ujoudesta ja punastelusta. Hyvä ammattitaito ja kiinnostus omaan opetettavaan aineeseen auttaa keskittymään vain sen tiedon välittämiseen, ei omaa rooliin esiintyjänä. Tiedän useita ujoja ja punastelevia naisia, jotka valitessaan opettajan ammatin ovat muuttuneet esiintymiskykyisiksi ja itsevarmoiksi.

Olen harkinnut kouluttautuvani luokanopettajaksi, mutta kammoan esiintymisiä ihan järkyttävän paljon. Ala kiinnostaa, mutta mitä jos en koskaan pääse tästä kammosta yli...

koska valmistuin maisteriksi kaksi vuotta sitten. Eli opettajan opinnot tekisin erillisinä opintoina, jos vaan pääsen koulutukseen sisälle (ei ole ihan hirveän vaikeaa). En ole tehnyt ainuttakaan sijaisuutta koskaan eli mitään kokemusta ei opettajana olosta ole. Lukioon haluaisin suuntautua, en opettamaan (pahimmassa iässä olevia) murrosikäisiä. t. ap

ei sen ydin ole (tai ainakaan pitäisi olla) siinä, että sinä menet luokan eteen ja esiinnyt. Opettajan työ on sitä, että opastetaan ja opetetaan. Että saadaa muut esiintymään ja tuottamaan tietoa ja oppimista. Kyse ei ole siitä, mitä opettaja sanoo tai selittää tai kirjoittaa taululle, vaan siitä, mitä hän saa muut sanomaan ja kirjoittamaan ja mitä oppimista siitä sitten seuraa.