Lue keskustelun säännöt.
mielipiteitä, mies haluaa "hengailla" muttei seurustella
30.01.2012 |
Olen 32 vuotias,nätiksi ja kauniiksi sanottu nainen.
Olen ollut väkivaltaisessa suhteessa on/off n 10 vuotta, lapsuudenperheeseeni on etäiset ja muodolliset välit, he myös asuvat toisella puolen Suomea.
Eksäni kanssa minulla on 3-vuotias poika ja yksinhuoltajuus. Lähestymiskielto ei ole enää voimassa mutta tämän uuden tuttavuuteni avulla olen saanut hänet jättämään minut rauhaan.
Minulla on ns rajatilapersoonallisuus, olen käynyt masennuksen ja bulimian takia psyk polilla juttelemassa 19-vuotiaasta asti. Olen oireillut bulimian ja masennuksen kautta 14-vuotiaasta.
Olen siis tapaillut tätä uutta miestä viime heinäkuusta asti, syyskuun alusta todella tiiviisti.
Viime kesänä mulla meni tosi lujaa, olin aina ryyppäämässä ja bilettämässä kun oli mahdollisuus, saatoin juoda ja valvoa koko perjantaiyön ja jatkaa lauantaiaamuna heti uudestaan samaa settiä. Miehiä piti saada, halusin saada huomiota ja valloituksia, mulle oli tärkeää että oli joka ilta joku mies. En osannut lähteä nukkumaan yksin ja seksikumppaneita kertyi, jopa usea päivän aikana. Se oli jotain uskomatonta... mua ällöttää nyt koko touhu. Miten olen saattanut toimia niin!!!
Lähettelin törkeitä seksiviestejä netissä miehille ja sain hullun lumpun maineen. Tosin lähes kukaan ei silti vastustanut helpon seksin houkutusta. Miehet oli mulle kuin huume. Oli pakko saada uusia ja uusia valloituksia. Oli niin paljon söpöjä kundeja, ja minua vain yksi, näin ajattelin...
En satuttanut ketään, en tehnyt mitään laitonta... Silti rikoin itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta musta tuntui että oli pakko rajoittaa, alkoi tuntua jo niin hullulta se meno. Olin ihan liian helppo miehille, ei ne arvosta helppoja naisia. Ei nainen saa olla sellainen kuin mies haluaisi olla. Että saa seksiä silloin kun haluaa ja kenen kanssa haluaa. Miehet on helppoja. ne ei arvosta jos nainen on samanlainen. Koska se nainen olisi jonkun toisen kanssa pian. Mies ei halua sitä, ne haluaa että niiden nainen on puhdas ja arvostettava. Tämän olen ymmärtänyt viime aikoina.
Kuvittelin että voisin tehdä isossa kaupungissa temppujani, mutta miehet kiinnitti huomiota muhun, ja pian mulla oli tosi huono maine.
Mutta tämä yksi mies on pysynyt mun mukana viime syyskuusta lähes koko ajan ollaan oltu yhdessä. Se ostaa lahjoja mun pojalle ja auttaa mua raha-asioiden hoidossa ja muutossa ja kaikessa. Sitä ällöttää mun tekemät asiat, mutta se pääsee niistä yli ajattelemalla että tää on vaan väliaikaista ja että ei enää kohta hengata. Se ei halua että pyörä pysähtyy siihen...
Hän itse on henkilö jota ihmiset kunnioittaa ja pitää arvossa, pyytää neuvoa ja luottaa häneen. Hän on aivan mahtava ihminen, temperamenttinen, mutta valtavan hyvä mies.
Hän on auttanut mua eksäni kanssa, poikani kanssa ja kaikessa! Häntä vain ällöttää mitä tein viime kesänä, eikä hän tunnu pääsevän siitä yli. Haluaisin kuvitella, että olisimme yhdessä ja tekisimme yhteisen lapsen. Rakkauslapsen! Se olisi uutta minullekin, toki rakastan poikaani mutta hänen isäänsä pelkään.
Haluaisin niin kovin alkaa seurustelemaan tämän uuden miehen kanssa, enkä ymmärrä, miten hän tykkää viettää aikaa mun kanssa lähes koko ajan, ja auttaa mua, mutta ei oikein tahdo myöntää edes mulle että tapailemme. Me vain hengaillaan. Tapaileminen on jo deittailua ja hän ei voisi ikinä deittailla mun kaltaista naista, joka on jakanu itteensä kaikille.
Ja silti hän välittää musta tosi paljon ja tuntee mut tosi hyvin ja tykkää olla mun kanssa. Onhan se tosi iso asia kun valitsee elämänkumppania, mutta jos me tykätään olla yhdessä, niin mitä siinä enää muuta vaaditaan...
Sekoilin pari-kolme kuukautta elämästäni... Olin mielenhäiriössä, maaninen seksin suhteen. Hän haluaa kunnollisen naisen.
Onko tää nyt ihan mun omaa toivottomuutta että toivon että hän haluaisi olla mun kanssa?
Miksi hän viettää sitten mun kanssa noin paljon aikaa? Näin pitkään?
En tajua.
Kommentit (43)
mielipiteitä, apuja,neuvoja....
ollaan sovittu ettei enää mitään, mut nytkin sain sen houuteltuta mun luo nussimaa kun kerroin miten kaipaan sen tavaraa....
ei oo varmasti ainutkertaista tää meidän vehtaaminen, mut tosi kuluttavaa. itkettää jo nyt se että se lähtee pois sen jälkeen. mä rakastan sitä.ja silti, en rakasta vaan ku ystävänä.
minkä helevetin takia ihmissuhteet on näin hankalia???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä helevetin takia ihmissuhteet on näin hankalia???
ja mielestäni ihmissuhteeni miesten kanssa ovat hankalia, koska luulen aina, että kun vain se kulloinenkin mies rakastaa minua, niin kaikki on täydellistä ja mikään muu ei tunnu niin hyvältä, kuvittelen ongelmieni ratkeavan miehen rakkaudella. Ja miehet, joiden kanssa olen, ovat yleensä kyvyttömiä sitoutumaan, koska jostain syystä vedämme toisiamme puoleemme ja olemme toisillemme ihan vääränlaisia kumppaneita. Nyt kun olen paremmassa jamassa, en voi kuin ihmetellä, miten olen ollut niin kusipäisten miesten kanssa jotka haluavat minulta vain seksiä ja roikottavat sen takia "suhteessa", tai sitten en vain itse ole halunnut uskoa mitä he ovat sanoneet, eli että eivät halua sitoutua.
meillä on aivan mielettömän ihanaa seksiä-ja se onkin ollut kuulemma suurin syy siihen, että hän haluaa pitää kiinni ystävyydestämme.
Nyt olen jotenkin saanut itseni tajuamaan, ettei meistä tule iokinä sen kummempaa. Olemme toistaiseksi vielä seksisuhteessa, mutten soittele hänelle jne.. Ja nyt sitten onkin niin että HÄN on se joka soittelee mulle...
nautin suuresti seksistä ja jotenkin korvaan vakaata parisuhdetta seksillä. Haluan että joku haluaa minua, ja haluan seksiä. Kun harrastan sitä hänen kanssaan, on kumppani ainakin luotettava ja kun olen tajunnut, ettei hän ole niin hyvä tyyppi kuin ensin luulin... on molemmilla helpompaa. Emme ole yhteensopivia persoonia. Hän on niin temperamenttinen, vaikkakin sydämellinen. Haluan rauhallisemman ihmisen kenen kanssa jaan elämäni.
Toistaiseksi tapailemme mutta julkisesti emme osoita läheisyyttä. Mun täytyisi opetella olemaan yksin ennen kuin alan parisuhteeseen, mutta kun vapaa viikonloppu tulee, alkaa seinät kaatumaan päälle ja on pakko lähteä ulos.
Hauskanpitoa voi olla kenen kanssa vaan. Mutta jos rakastaa ei loukkaa tai kohtele huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta EI VIELÄKÄÄN OSAA KAPPALEJAKOA.
Lapsi ei saa koskaan olla äitinsä terapia väline.Ei koskaan.Luepa AP omat tekstisi uudelleen ja mieti mitä tuli kirjoitettua.On todella itsekästä jo puhuakin syntymättömästä viattomasta lapsesta kuin se tulisi olemaan joku messias joka pelastaa sinut kaikelta.
Hakeudu vakavan psykiatrisen hoidon pariin ehkäpä jopa kannattaisi kirjautua sisään jonnekin laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaako jengi täällä muuta sanoakaan ku provo provo...Boooriiing...Enkä tiennytkään olevani äidinkielenkokeessa???
Hyviä ja rakentavia mielipiteitä.
Not.Siinä kappalejakoa teille.
Ja sanonpa vaan, että mulle seksi on tapa saada miehen huomio. Haluan niin paljon rakkautta, enkä saa.. Haluan että mies haluaa mua, että hän tarvitsisi mua, kun ei muuten niin sitten seksin avulla. Nautin etenkin siitä, että mies haluaa ja tarvitsee mua.
Hullua.
Pitäisi opetella olemaan yksin...
mulla oli tosi paljon eri miehiä,sillä erotuksella etten mennyt sänkyyn niiden kaa,piti vaan saada joku kainaloon illaks kaupungilla,baareissa yms. mulle riitti se mut se oli tota samaa huomion hakuu ja hyväksytyksi tulemista.aina piti seukatakin jonkun kaa,jossain vaiheessa koko elämä mureni käsiin ja kävin tosi pohjalla,siihen ei liittyny seksiä eikä huumeita,mut alkoholii,lääkkeitä ja itsetuhoisuutta,en sietäny itsessäni olevia piirteitä.ja mulla oli siis yksi lapsi nuorena tehty joka sitten oli paljon isällään ja isovanhemmillaan kun mulla meni lujaa.mä löysin miehen,joka veti mut siitä suosta ylös.rakastuin häneen ja hän minuun.tai siis minä luulin rakastuneeni.nyt,10v. myöhemmin,meillä useempi yhteinen lapsi,koti yms. ja oon alkanu miettii miten ihanaa olis olla yksin,tai siis yksin lapsien kaa.eli tarinan opetus:älä ala seurustelemaan,tekemään lapsia,silloin kun et oo terve,hoida itses kondikseen.ole yksin ensin,käy terapiassa.ei oo kiire.mulla oli,tein virheen,en osannu pysähtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täytyy sanoa että minäkään en haluaisi seurustella ihmisen kanssa joka on hankkinut itselleen hullun lumpun maineen ja tehnyt noin ällöjä juttuja.
Se että hän ei ole vielä lempannut sinua, on hyvä merkki. Selvästi pitää sinusta.
Sinulla on tilaisuus osoittaa käytännössä että pystyt olemaan kunnollinen nainen. Osoittaa että on muutakin kuin "tykätään olla yhdessä", tarkoitan kunnioitusta, huolenpitoa, välittämistä, läheisyyttä, vastuunottoa, ja ennenkaikkea pitää osata rakastaa toista ja osata ottaa toisen rakkaus vastaan. Vasta sitten hän voi vakuuttua siitä että sinä voisit sitten kuitenkin olla hänelle hyvä elämänkumppani.
Rakkauslapsista ei kannata haaveilla, jos mies ei kunnioita sinua omien törttöilyjesi takia. Mutta, valinta on sinun. Anna aihetta kunnioittaa sinua.
Kai muuten olet hakenut keskusteluapua tuohon seksihulluuteesi?
kyllä, etten ole partneri helpoimmasta päästä.
Seksihulluuteen en ole hankkinut apua.
Käyn kyllä psykpolilla keskustelemassa. Ilman tätä kontaktia, en tiedä missä olisin.
Kiitos todella paljon mielipiteistä. Järkevistä siis.
Olen itse varma ettemme ole toisillemme hyviä partenerita.
Hänelläkin omat asiansa, rikkonainen lapsuudenkoti ym.
Haluan vain pikkuhiljaa saada oman eloni kuosiin. Sitten mahdollinen rakkaus. Kunpa pystyisin tähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt se poisti mut taas kerran fbstä. Se ei itekään oo mitenkä helpoimmasta päästä..toivotonta.
koskaan hanki lisää lapsia!!!! Kukaan lapsi ei ansaitse noin sairasta äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta uskomatonta kyllä, olen hyvä äiti. Monilla ihmisillä on paljon enemmänkin vaikeuksia itsensä kanssa, mutta silti hoitavat lapsensa hienosti.
Olen lastaan monipuolisesti tukeva, tunteita sanoittava, empaattisuuteen kannustava ja rakkautta et rajoja äiti.
vaistoaa äidin pahoinvoinnin. Lapset tarkkailevat äidin ilmeitä, eleitä, äännähdyksiä, kehonkieltä. Et pysty vakuuttamaan lastasi siitä, että kaikki on hyvin. Lapsi kasvaa jatkuvassa turvattomuudessa ja epävarmuudessa kun vaistoaa, miten sairas olet.
että tekisin?
Mitä?
Tässä olen enkä muuksi muutu! Yritän kyllä, ja pikkuhiljaa muutun tasapainoisemmaksi, mutta en yhdessä yössä.
Hyvä se on tuomita, kun ei itse ole tuomittavana...
mutta sä kuulostat aivan keskenkasvuiselta teinitytöltä!! Sulla on aidosti ongelma, ja todella kamalan lapsellista puhua jotain rakkauslapsi juttujakaan!!
Opi ensin elämään itsenäisesti, jos siihen pystyt ilman miestä, niin ehkä joku uskaltaa sun kanssa jotain vakaavakin yrittää.
...ja myönnä itsellesi että tuo mies ei tule koskaan sinua kunnioittamaan sillä tavalla jota terve parisuhde edellyttää. Pelkkä "tykkääminen" ei riitä pitkälle.
toivoisin järkeviä mielipiteitä, ei mitään haistattelua...
Olen ihan tarpeeksi rikki jo.On tässä kestämistä ollut, vuoden sisällä kuollut molemmat isovanhemmat mitä oli jäljellä ja rakas isäni.
Olen yksin lapsen isää ja hänen perhettään vastaan.
Olisi kiva kuulla tuoreita mielipiteitä.
no nyt ollaan sovittu ettei enää hengailla. Joskus tavataan kolmistaan poikani kanssa ja tehdään jotain kivaa yhdessä.
Vaikeaa on ollut, ikävä kova häntä kohtaan, mutta ei ole oikein mua kohtaan tämä tilanne, eikä häntäkään. Molempien pitäisi siirtyä eteenpäin. Silti, edelleen elättelen toivoa. Jospa sittenkin hänen mielensä muuttuisi.
Järki sanoo ja ylpeys, että jos hänen mielensä muuttuisi ja hän haluaisikin olla kanssani, ei mun pitäisi häntä enää huolia kaiken tän paskan jälkeen mitä oon häneltä saanut kuunnella. Kuulemma ei pitäisi olla vaikeaa löytää uutta deittiä, mutta itse olen deittailussa aika kokematon ja todella epävarma itsestäni ja mulla on huono itseluottamus. Yritän sitä muuttaa ajattelemalla positiivisesti ja keskittymällä hyviin puoliin asioissa.
En halua stressata itseäni, vuosi sitten olin lähellä saada vatsahaavan kaikessa pyörityksessä isän kuoleman ja huoltajuusasioiden tskia.