Imetysnatsi, imetyshörhö, imetysfasisti
Näillä miellyttävillä lempinimillä kutsutaan tälläkin sivustolla niitä äitejä, jotka haluavat imettää ja pitävät imetystä tärkeänä asiana. Itselläni ei olisi pokkaa kirjoittaa korvikkeella lastansa syöttävää äitiä samankaltaisilla nimillä. Vai nousisikos kenties meteli, jos tekstissä vilahtelisi sanoja kuten " korvikehörhö" , " tuttipullonatsi" jne...
Onkohan näillä nimittelijöillä kenties jotain keskeneräisiä asioita, joita pitäisi ihan siellä omassa rauhassaan käydä läpi? Vai mistä tämä nimittely johtuu? Omassa ystäväpiirissäni on monenlaisia äitejä, sekä imettäviä, että korvikkeella lastaan ruokkivia, mutta ei meillä ole tapana haukkua toisiamme tai kyräillä, että kuinka sitä lasta nyt ruokitaan.
Tämä imetyksen puolustaminenhan on aika uusi juttu, suomessakin on jo vuosikymmenten ajan vakuuteltu äideille, että korvike on lapselle parasta ruokaa. Ehkä pieni katsaus historiaan voisi tuoda uutta perspektiiviä näille " imetyksen vastustajille" . En ymmärrä sormella osoittelua kumpaankaan suuntaan, mutta imettävät äidit harvoin kirjoittelevat tänne niin törkeään sävyyn kuin mitä olen saanut näiden " pullofasistien" teksteistä lukea. Ja nyt todellakin tarkoitan vain niitä henkilöitä, jotka käyttävät otsikossa mainittuja nimityksiä. Elä ja anna toisten elää.
Kommentit (25)
Itselläni on lääketieteellisesti täysin yksiselitteinen syy sille, että en VOI imettää. Siitä huolimatta olen kasvattanut kolme lasta - korvikkeella.
Jos voisin imettää, niin varmasti minäkin olisin ainakin yrittänyt ruokkia lapseni tissimaidolla. Silti en pode minkäänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että olen rohjennut lapsia hankkia epätäydellisyydestäni huolimatta.
Nettipalstoilla käyn usein laittamassa näihin keskusteluihin oman näkemykseni asiasta: en vastusta imettämistä, enkä vastusta korvikeruokintaa. Jokaisella lienee jonkinlainen syy toimintaansa ja joka tapauksessa minä en voi tietää toisten syitä tai motiiveja, joten en voi niitä myöskään arvostella. Oikeassa elämässä yritän vältellä imetyskeskusteluja kuin ruttoa, koska en halua levitellä omia syitäni ja diagnoosejani julkisesti, enkä kestä kuunnella tietämättömien mielipiteitä. Siitä huolimatta minulla on kokemusta näistä " imetysfasisteista" , vaikken yleensä ihmisiä nimittelekään. Tässä muutamia esimerkkejä:
" Kyllä rintamaito on lapselle parasta ravintoa" (tuttavan naapuri, joka ohikulkiessaan näki minut ensi kertaa tuttavan sohvalla syöttämässä lasta), " Miksei lapselle anneta rintamaitoa?" (ohikulkija kahvilassa), " Onko tuossa tuttipullossa korviketta?" (toinen äiti perhekerhossa), " Eivät nuo nykynuoret viitsi edes imettää" (ohikulkija junassa), " Kaikki äidit pystyvät imettämään" (neuvolaterveydenhoitajan sijainen), " Pitäisi edes yrittää imettää" (toinen äiti perhekerhossa, lapsi oli 2 viikkoa vanha), " Jos lapsia hankkii, niin kyllä ne pitää jaksaa myös imettää" (vanhempi naishenkilö puistossa), " Niin, siellä olisi tisu, josta tulisi parempaa maitoa" (toinen äiti perhekahvilassa, kun lapseni syömisen lopetettuaan alkoi repiä paidankaulustani)" ,.... esimerkkejä löytyisi vielä lukuisia lisää.
Tämän lisäksi olen törmännyt satoihin nettikeskusteluihin, joissa erittäin agressiivisesti tuomitaan imettämättömät. Erittäin yleistä on myös se, että kun tuo esiin sen etteivät kaikki pysty imettämään, niin kyseistä joukkoa pidetään niin marginaalisena, pienenä ja vähäisenä, ettei sitä tarvitse missään ottaa huomioon.
" Sekaruokkivana" kaksosten äitinä olen törmännyt asian molempiin puoliin, ja noita erilaisia kommentteja olen kuullut minäkin.
Ensimmäisten viikkojen ajan oli täysi työ siinä, että sain molemmille lapsille annettua ylipäätään jotakin ruokaa (söivät järjettömiä määriä parin tunnin välein). Istuin tuolilla imettämässä toista ja annoin samalla tuttipullosta toiselle korviketta. Anoppi katseli vierestä ja tokaisi, että: " kyllä se Eilankin miniä imetti niitä kaksosiaan samaan aikaan" . " Älä nyt! Huviksenihan minä tässä leikin akrobaattia tämän syöttämisen suhteen, en vain viitsi imettää molempia yhtä aikaa."
Toinen puoli onkin sitten äitini, joka hoki alusta asti, että tulen tappamaan lapseni nälkään, jos en anna niille koko aikaa korviketta...
Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että näitä " imetys-myönteisiä" kommentteja kuulee paljon enemmän, ja jotenkin tuntuu, että olen tilivelvollinen kaikille mahdollisille ihmisille siitä, miten lapsiani ruokin. Omille tuttavilleni ja sukulaisille mielelläni asiasta puhun (jopa anopille...), mutta kaiken maailman kadulla vastaan tuleville mummoille en aina jaksaisi tehdä siitä tiliä.
En todellakaan koe huonoa omaatuntoa mistään, imetyksestä, korvikkeista tai lypsetyn maidon syöttämisestä tuttipullolla. Nautin suunnattomasti imetyksestä ja olen onnellinen siitä, että maitoani riittää edes jonkin verran. Korvike on kuitenkin mielestäni myös aivan loistavaa ruokaa, ja annan sitä myös " mukavuussyistä" , vaikka omaakin riittäisi (jos ollaan lähdössä jonnekin, illalla että nukkuvat yöllä paremmin, jos olen juonut viiniä tms.) En vain jaksaisi aina valintojani perustella kaiken maailman kumminkaimoille.
Koska lapsen ruokinta nyt kuitenkin on aina jokaisen äidin henkilökohtainen asia, niin miksi ihmeessä siitä on tehty tälläinen numero?
Mulla esikoisen kanssa imetys sujui hyvin. Täysimetin 4kk:tta ja kun ekat hampaat tulivat 3,5kk:n iässä alkoi imetys tökkiä. maitoa toki tuli, mutta tyttö puri jopa 20 kertaa imetyksen aikana. jokainen nainen varmasti tietää ettei se tunnu kovinkaan kivalle kun on nännit verillä.
No, 4kk:tta mentiin siis täysimetyksellä, ja imetys loppui sitten siihen.
Koin kuitenkin " onnistuneeni" imetyksessä, vaikka korvikkeen aloittaminen oli kova paikka. Tyttö nyt kunnolla ekaa kertaa kipeänä, ikää 1v7kk+.
Tämän toisen kohdalla tein odotusaikana jo suunnitelmia, miten saada 6kk:n täysimetys. Olin tietoinen että maitoa tulee mulla hyvin.
Shokki iski rakenneultrassa, jossa vauvalla huomattiin huuli-suulakihalkio.:Tämä sulkee pois imetyksen mahdollisuuden kokonaan.
Suurin isku oli ensin että " EN VOI IMETTÄÄ" ja sitten iski se isompi todellisuus: Leikkaukset yms. Jännä että ensimmäinen ajatus oli suuri harmistus ettei voisi imettää.
Kun tyttö syntyi, aloin lypsämään hänelle siis maidot. Rinnasta ei saa irti kun kitalakea vasten ei saa tarvittavaa alipainetta, ja tuttipullokin on erikosipullo. Maitoa tulee PALJON.
Tämän ansiosta tyttöni syö JOPA rinnasta, kun puristan rintaa niin maitoa suihkuaa hänen suuhun.
Jokainen hetki kun hän rintaa malttaa syödä on juhlaa. Vältyn aina yhdeltä pullojen keittämiseltä, maidon lämmittämiseltä. Lypsämiseltä en välty, kun on pakko lypsää usein jotta maidon tuotanto pysyy yllä.
Korviketta ei ole tarvinnut. jännä miten se on lähinnä itselle niin kova paikka että jos joutuisi antamaan, johtuuko juuri asenteista. minunkin tapauksessa se on enemmän kuinn ymmärrettävää, jos maidon tulo lopahtaisi tai oma jaksaminen (ei ole helppoa lypsää kun on esikoinen tuossa ja mies merillä, puuhaa on muutenkin), se lypsy kun vie aina oman aikansa, varsinkin yöllä, väsyneenä.
Mutta ulkopuoliset eivät koskaan kysele onko korviketta, kun näkevät vauvan suunseudun. Kysyvät vain miten vauva pystyy syömään, jolloin sanon että maito on lypsettävä erikoispulloon.
Olen jopa kuullut kommentin että eikö korvikkeen antaminen olisi helpompaa.
olisihan se, mutta kun tuntuu ettei halua epäonnistua tässä, vaikka se ei epäonnistumista olekaan! Korvike on hyvää siinä missä äidinmaitokin! Ja siis on vaan yksinkertaisesti tilanteita jolloin ei esim. oma maito joillain riitä. Mutta tuntuu että se on itselle kaikkein vaikeinta myöntää.
No, mulla hyvä tilanne kun luovutankin maitoa, joten ainakin vielä mennään rintamaidolla :)
Mutta mielestäni on aivan sama meneekö naapurin vauvalle r.maitoa vai korviketta, pääasia että saa ruokaa ja rakastetaan. sehän on tärkeintä :)
T:Neiti21 kera HalkioPrinsessan 1,5kk+ ja Nean 1v7kk+
Imetysnatsi, imetyshörhö... Juu ei toisten nimitteleminen ole oikein kivaa eikä oikein.
Imetys asioista:
Minulla on 5kk ikäiset kaksostytöt ja meillä mennään nyt osittais imetyksellä/ perunasoseilla. Tytöt syntyivät leikkausella eikä minulla maito meinannut millään nousta rintoihin. Sairaalassa 7pvä kätilöt vain toistelivat että kyllä se imetys siitä ja lykkäsivät vauvvoilleni tuttipulloa suuhun. En saanut mielestäni riittävästi tukea/ apua ja se harmittaa, jos maitoa vaikka olisikin alkanut tulla paremmin?
Ole yrittänyt kaikkeni jotta rintamaitoni riittäisi, mutta ei. Tuntuukin pahalta kun tullaan sanomaan etten vain viitsi panostaa imettämiseen ja että on minun vikani että vauvani syövät korvikettta. Olen myös saanut kuulla kaiken maailman kauheuksista joita korvikemaito vauvoille voi aiheuttaa. Eivätkö imiset ollenkaan ajattele mitä suustaan päästävät.Ja kuten sanottu kaikkeni olen yrittänyt, alussa ulkopuolisten kommenttien vuoksi stressaanuin niin että maidon tulo meinasi loppua kokonaan, nyt olen jo enemmän sinut sen kanssa että meillä on vain(!?) osittaisimetys.
Minusta on jokaisen äidin oma asia kuinka vauvaansa ruokkii. Toki oman äidin maito olisi ihana vauvalle, mutta on äitejä jotka eivät voi imettää tai maitoa ei vaan ole. Toisten ihmisten tunteiden huomioon ottaminen olisi asia jota ihmisten tulisi miettiä ennen kuin avaavat suunsa
t. monia öitä maidon vähyyttä itkenyt ja surrut
Luin juuri, mitä olin eilen kirjoittanut ja totesin, että ajattelinpa taas yhtä ja kirjoitin toista. Sitä se osittaisimetys teettää... ;) Sen verran siis omaa selvitystäni korjaisin, että olen yrittänyt painottaa ruokailua imettämisen puolelle, en suinkaan korvikkeeseen. Tällä hetkellä suhde on suunnilleen fifty-fifty, mutta toivoa on. Sairaalastatulon jälkeen, kun imetys oli lähes nollassa.
Niin ja piti myös sanomani, että imetys on tärkeä asia, mutta kuten joku sanoikin aiemmin: Olisi parempi miettiä sanamuotoja esim. äidille, joka tuskaille, kun maitoa ei tunnu tulevan ja imetys sujuvan... Saattaa olla, että iloiset ja hyväätarkoittavat neuvot tuntuvat joltain ihan muulta.