Imetysnatsi, imetyshörhö, imetysfasisti

Kaksoset on täälläkin ja imetyshistoria jäi vain kuukauden mittaiseksi osittaisimetykseksi. Tästä on tullut kuultua hyvinkin paljon kommentointia ja asiattomia kysymyksiä. Miespuoleinen työkaveri haukkui mut jopa huonoksi äidiksi, kun en vaivaudu imettämään lapsiani. Ventovieraat kaduntallaajatkin saattavat kysellä aiheesta ja jokaisella on oikeus tulla kertomaan mielipiteensä meidän ratkaisusta. Hämmentävää kyllä, mutta jopa toisilta äideltä ja monikkoäideiltä on tullut asiattomia kommentteja, mitä en olisi ikinä osannut odottaa.



Meillä imetyksen loppuminen oli monen tekijän summa. Ja vaikka olin jo raskausaikana ajatellut, etten ota siitä stressiä, oli imetyksen lopettaminen melkoinen kynnys. Tai no meillä tuo maidontulo vain pikkuhiljaa loppui.



Tiedän imetyksen edut, mutta meidän kohdalla korvikkeeseen siirtyminen oli oikea ratkaisu. Lapsille on etuna myös se, että niillä on hoitajanaan äiti, joka on suht täysipäinen, fyysisesti kunnossa ja nauttii lapsistaan.



Jos joskus vielä satutaan tekemään pikkukolmonen, niin varmasti aion yrittää imetystä ensisijaisesti, mutten kyllä pidä korviketta huonona ratkaisuna. Enkä sano sen olevan helpompaa tai vaikeampaa, kummassakin on puolensa. Meille korvike oli nyt parempi, mutta tuo siis vain meidän mielipide. Yleistämiset on perseestä ja " minun mielipide on ainoa oikea mielipide" -ihmisten tulisi avata silmänsä ja miettiä joskus maailmaa vähän muutenkin kuin vain omalta kannaltaan. Ei kokemuksia voi verrata toisiinsa, sillä jokainen kokee asiat omalla tavallaan.



Dummy + nukkuva kaksikko (6 kk)

Pari korvikemaidolla omiaan ruokkivaa ystävääni puhkesivat valtavaan selittelyyn kun kuulivat, että meillä lapset ovat pelkällä rintamaidolla.

Imetystilanteet näiden ihmisten läsnäollessa käsitti hiljaisia hetkiä, jonka ajaksi normaali iloinen rupattelu katkesi sekä kiusaantuneita katseita.



Se oli sikäli ihmeellistä, että en koskaan, enkä milloinkaan ole näiden ystävieni imetystaitoja millään tavoin epäillyt saati arvostellut korvikemaidon antamisesta. Enkä sitä aio tehdä vastaisuudessakaan!

Ajattelen asiaa vain lapsen ruokinnan kannalta: Tavasta viis! Pääasia, että lapsi kasvaa ja voi hyvin!



Yhdyn sanontaan " se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" .

ja epäilit, ettei sellaisia viestejä olisikaan.



Tässä muutama linkki. Omasta kokemuksestani sanoisin, että imetyksen etuja tuntuu olevan oikeutettua ja täysin normaalia julistaa ja puolustaa julkisesti ja niistä saa esitelmöidä joka paikassa, mutta jos joku erehtyy jossain mainitsemaan yhdenkin positiiviselta kuulostavan asian korvikeruokinnasta, niin hän saa heti niskaansa ihan hirveän ryöpyn vaikkei hän olisi puhunut imetyksestä halaistua sanaa.



Kaikkien korvikeruokkijoiden pitäisi siis aina ja joka paikassa voivotella omaa surkeuttaan ja alistua huonommuuteensa, jolloin heille voidaan lohduttavasti todetä, että kyllä hekin ovat ihan hyviä äitejä. Jos korvikeruokkija kuitenkin erehtyy kulkemaan pää pystyssä ja joskus vaikkapa toteamaan, kuinka helppoa tai mukavaa korvikeruokinta on, niin hänet leimataan heti imetyksen vastustajaksi ja huonoksi äidiksi - ihan riippumatta siitä tietääkö kukaan korvikeruokinnan todellista syytä.





Tässä siis kaksi keskustelua, jotka noin äkkiseltään löysin aiheesta:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=3616312&p=&mpage=1&tmode=…



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=&m=2239928&p=6&tmode=…





Ja tässä linkki vielä imetystukilistan sivuille, joissa muutaman asiallisen rintaruokinnan edun lisäksi esitetään kyllä aikamoinen määrä suoranaista roskaa, panettelua imettämättömistä vanhemmista ja aivan järjettömiä yleistyksiä sekä tolkuttomia väitteitä!



http://www.imetys.fi/itu/101_toka.html

Siis noita linkkejä mitä edellinen kirjoittaja oli laittanut! Kaikkea sitä kuuleekin.

No joo.....olen mielestäni imetysmyönteinen ihminen. Meillä on yksi lapsi. Kuinkas kävikään....alun olin lapsestani erossa, maitoa tihkui todella vähän ja sitkeällä yrittämisellä sain aloitettua lypsämisen. Viikko syntymästä sain lapseni ensimmäistä kertaa rinnalle. Kyllähän sitä nyt jollain lailla tuli mutta ei ikinä tarpeeksi!

Eipä muuta kun mies lähti kerrankin keskellä yötä korviketta ostamaan. Tuli ihan se mainos mieleen jossa mies nojaa kaupan ovea vasten ja sanoo " voi itku" :)

Kavereilleni itkin monta kertaa sitä että lapsemme heittäytyi täysin tikuksi rinnalla ja itkevää vauvaa on todella vaikeaa kuunnella siinä mielentilassa. Yritin lypsää ja tulos oli parhaimmillaan huimat 60ml! No, parempi sekin kuin ei mitään.

Pari kuukautta niin sitä ei tullut yrityksistä huolimatta kuin 10ml. Lopetin siihen todella pettyneenä ITSEENI!

Toki tajusin että en voinut tilanteelle mitään, pakko oli ajatella että pääasia että lapsi saa ruokaa, oli se sitten rinta tai purkki.

Mutta kyllä harmitti muiden kommentit. Esim. kesällä uimarannalla ollessamme täysin vieraat ihmiset ihmettelivät että kuinka olen uimassa kun imetän!? Monet myös sanoivat että taitaa äidin bilejalka vipattaa jne..

Kumpa ihmiset tajuaisivat että tilanteita on hyvin monia. Tiedän itsekin sellaisia ketkä luovuttaa imetyksen, antaa korviketta ja avot! Kerralla paremmin nukkuva lapsi, voi taas polttaa tupakkaa ja ottaa viinaa. Poltan itsekin, sitä en tuomitse....Mutta sen takia en kyllä korviketta antaisi. Osasin olla polttamatta ennen imetyksiä.

Tuo ensimmäinen oli kyllä aivan kamala, mutta mielestäni aivan selvästi vain provosointitarkoituksella kirjoitettu. Kirjoittaja halusi sohaista ampiaispesään, enkä todellakaan usko hänen olevan tekemisissä oikean imetystukitoiminnan kanssa.



Toisessa linkissä en kyllä läpiselailemalla huomannut korvikeäitien syyllistämistä tai haukkumista, lähinnä silmiin pisti keskustelu pulloruokinnan epähygieenisyyden tuottamasta allergiasuojasta. Tai sitten en vain osannut tulkita niitä syyllistäviä kommentteja syyllistäviksi... Jos vielä minulle sokealle/tyhmälle kertoisitte, mitkä siellä erityisesti olivat niitä fasistisia kommentteja..



Minusta on eriasia, kirjoitetaanko jostain asiasta tahallinen provosointi (niinkuin tuo eka linkki) vai haukutaanko " vastapuolta" ihan vakavissaan kirjoitetuissa viesteissä.



Siinä missä korvikeruokittujen vauvojen äidit haluaisivat, että ilkeitä kommentteja heittelevät ottaisivat huomioon erilaiset oikeasti vakavat syyt, joiden vuoksi äiti ei oikeasti pysty imettämään, ja että joidenkin harvojen äitien mahdollisesti laiskuudesta tms. " vääristä" syistä johtuvaa imettämättömyyttä ei yleistettäisi koskemaan kaikkia " korvikeäitejä" , niin aivan samalla tavalla me imetystukea halukkaille tarjoavat emme haluaisi tulla leimatuiksi fasisteiksi ja natseiksi tuommoisten provosoivien jästipäiden (kuten ekan linkin ketjun aloittaja) vuoksi.

Voi kamala kun tuli pitkä virke, toivottavasti tuosta saatte ideasta kiinni... Lukion äidinkielen opettajani varmaan repisi viimeisetkin hiukset päästään, jos näkisi tuon.. :)



Mutta siis kaipaisin suvaitsevaisuutta, yritetään olla yleistämättä huonoja kokemuksiamme, ja ennenkaikkea: kunnioitusta on vaikea saada, jos itse käyttäytyy halveksivasti toisia kohtaan. Ja nämä sanat tarkoitan siis molemmille puolille... tosin yhtään pakkoimetyksen kannattajaa ei tässä ketjussa tainnut ilmoittautua...

Tähän aiheeseen liittyy. Vauva tarvitsee ruokaa, vauva ruoka on pienenä maito, tuli maito pullosta tai tissistä.



Oma suhtautuminen on aika neutraali. Ei imetys ole hienoa tai epähienoa. Omasta mielestäni mielenterveys, harmonia ovat tärkeämpiä myös vauvalle kuin stressaaminen ja kiristynyt tunnelma.



Kannattaa imettää, koska sillä SAATTAA olla allergioita ehkäisevä vaikutus. Myös vieraiden proteiinien välttäminen SAATTAA olla hyväksi vauvalle. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että hampaat irvessä, hirvittävän stressin kanssa imettäminen ei ole hyväksi.



Mutta pääasia että vauva saa ruokaa. Meillä ei ollut mitään ongelmia, vauva imi heti tissiä, ei mennyt tissit rikki, eikä mitään ongelmia ollut. Kunnes uhden vk:lopun stressi tyhjensi suihkutissit. En olisi ,illän uskonut mahdolliseksi moista. No vauva on ollut pullovauva sitten 2kk lähtien. Yritin kyllä saada maitoa takaisin, lepäsin, join ja söin hyvin ja join mammateetä. Mutta osittaisimetyksellä oltiin hetken.



Ei sillä että tuostakaan olisin mitään stressiä ottanut. Mutta en kerrassaan ymmärrä tätä imetykseen liittyvää hysteriaa. outoa kerrassaan, että vauva ruuasta tulee tälläinen hulabaloo.

Okei - toisen ongelma alkoi minusta siitä, kun Mimimu (viesti 29) esitti listan korvikeruokinnan eduista, aivan kuten Pirttihirmu (viesti 5) oli aiemmin esittänyt listan imetyksen eduista (sillä erotuksella että Mimimu ei mollannut imetystä, mutta Pirttihirmu vahvasti liioitteli pulloruokinnan vaikeutta). Molemmat esittivät minusta listansa ihan omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja omista kokemuksistaan täysin asiallisissa teksteissään syyllistämättä muita.



Pirttihirmun viestin vastaanotto oli täysin neutraali, mutta Mimimu sai niskaansa välittömästi ryöpyn imettäjiltä: korvikeruokinnan eduista ei ole lupa mainita ääneen! Lisäksi hänen kirjoitustaan tulkittiin täysin villisti ja ihan vastoin sitä, mitä hän oli todellisuudessa kirjoittanut. Pandorella (viestit 32, 41) haukkuu avoimesti Mimimun juttuja potaskaksi laittaen samalla linkin imetystukisivulle, jossa viitteet ja todistusaineisto eivät ole yhtään sen kummempaa imetyksen eduista.



Myös minä-ite -nimimerkki (viestit 55, 58) vähättelee aika rankasti niitä äitejä, jotka eivät pysty imettämään. Minusta yksikin tällainen äiti ansaitsee tulla kohdelluksi asiallisesti vaikka olisi kuinka harvinainen tapaus tahansa. Kovin vähättelevä on myös Elina 75 viesti (57), joka pitää imetyksen onnistumattomuutta pelkkänä motivaatio-ongelmana (¿motivoitumattomien¿ äitien ¿hyväksyminen¿ vain pahentaa asiaa).



Kaikkein pahinta ja kovin yleistä näissä keskusteluissa on se, että jatkuvasti väitetään imettämättömien äitien itse syyllistyvän ja tehdään tästä se johtopäätös, että silloin syyllisyys on aiheellista (esim. ¿En voi sille mitään, jos noista sanoistani tahallasi syyllistyt¿, viesti 58). Jos siis uskaltaa valittaa siitä, että kohdellaan huonosti niin silloin on ansainnut tulla kohdelluksi huonosti! Olen esimerkiksi itse joutunut tuon kommentin kohteeksi kymmeniä kertoja, vaikka olen aina pyrkinyt vain korjaamaan asiavirheitä ja kertomaan, että poikkeuksiakin löytyy.





Muistan myös yhden toisen keskustelun, jossa korvikeruokinnan " etulista" sai vielä rankemman vastaanoton ja listan tekijää haukuttiin avoimesti. Harmi, etten löytänyt tuota viestiketjua millään.

että jaksoit vääntää ratakiskosta. ;-D Toivottavasti joku edes suostuu huomaamaan, että myös imetäjät sortuu pullo-äitien halventamiseen, myös tästä riidasta löytyy kaksi osapuolta. Olen miettinyt, etta ovatko ne, jotka sortuvat toisten äitien solvaamiseen jotenkin epävarmoja omasta äitiydestään ja koittavat peitellä omaa epävarmuuttaan hyökkäävyydellään? Siis sekä imettävien että ei-imettävien joukoissa? No, meni ohi aiheen ja kotipsykologiaksi, mutta niin täällä usein. Tsemppiä kaikille jotka ruokitte vauvanne tavalla tai toisella ja huolehditte siitä että lapsillanne on hyvä elämä sekä onnellinen ja hyvinvoiva perhe.



Kaisu

Kaipa sitten tosiaan lukaisin viestiketjun liian hätäisesti, kun nuo eivät niin hypänneet silmille sieltä. Viestien sävy oli kyllä aika kova, vaikka ei tuollakaan kukaan kai sentään syyllistynyt suoranaiseen haukkumiseen ja nimittelyyn.



En tällä tarkoita, että minusta olisi hyväksyttävää kirjoitella tuohon sävyyn, mutta haluan vain huomauttaa siitä ilmapiiristä, joka joidenkin tässäkin ketjussa kirjoittaneiden teksteissä vallitsee: että tuommoista ikävästi vihjailevaa tekstiä korvikeäideistä ei saisi kirjoittaa (mistä olen kyllä samaa mieltä!), mutta imetystukea antavia kyllä saa automaattisesti kutsua natseiksi ja fasisteiksi. :(



Haluan siis vain puolustella meitä, jotka kuvittelemme tekevämme hyvää kannustaessamme ja yrittäessämme auttaa toisia imetystaipaleella, en hyökätä ketään vastaan vauvanruokintametodin perusteella.



Mutta kaikenkaikkiaan, nämä pari viestiketjua (tämä ja imetyksen loppumisen surua käsittelevä) ovat kyllä antaneet paljon lisää mietiskelemisen aihetta tästä asiasta, vaikka olinkin tätä jo viime aikoina muutenkin pohdiskellut. Ehkäpä (toivottavasti) osaan jatkossa ottaa paremmin huomioon tämän puolen imetystiedon jakamisessa ja muistuttaa muitakin imetyksen vertaistukea antavia pohdiskelemaan asiaa uudelta kantilta.

Vai että " se koira älähtää johon kalikka kalahtaa" ...



Tuli vaan mieleeni, että jospa onkin niin, että korvikeruokkivat ystäväsi ihan vilpittömästi surevat omaa imettämättömyyttään, ja siitä johtuu tämä vaivaantunut tunne. Että kyse ei olekaan " imetysnatsien" vihaamisesta tai mistään muustakaan pahasta/ ilkeästä suhtautumisesta, vaan ihan puhtaasta surusta, pahasta mielestä, haikeudesta tms.



Jospa siihen kannattaisikin suhtautua myötätunnolla?

itse en ole oikeassa elämässä törmännyt mihinkään vastakkainasetteluun imettävien ja ei-imettävien välillä, vaan täällä palstaillessa. Täällä tuntuu olevan täysi sota päällä, toiset toitottaa imetystä ainona oikeana juttuna ja " korvikeäidit" taas yrittävät puolustautua tahollaan. Miksi ihmeessä yleensä kenellekään kuuluu imettääkö vai antaako korviketta? Eiköhän kukin ole omalle lapselleen paras mahdollinen äiti. Kummallakaan " puolueella" ei ole minun mielestäni varaa mennä toisia arvostelemaan. Onhan palstalla äitejä jotka antaa kunkin taplata tavallaan ja tekee itse omallaan, mutta kun tuntuu, että kovimman äänen pitävät vain ne jotka ovat leimaamassa toisia imetysfanaatikoiksi tai huonoiksi äideiksi niitä jotka eivät imetä. Eihän niitä sanoja " korvikehörhö" tai " tuttipullonatsi" täällä esiinny, mutta kuitenkin toisilla on tapana hyökätä niiden äitien kimppuun jotka antavat korviketta sanoen että " Miksi ihmeessä annat korviketta kun kyllä sitä maitoa tulee jokaiselta kun vaan tarpeeksi yrittää" . Eli ei täällä hyökätä vain imettäjien kimppuun, kyllä imettäjät tekee ihan sitä samaa korviketta antavillekin. oliupa sekavaa, mutta toivottavasti joku ymmärtää ajatukseni. Tiivistettynä varmaan, että ihan samalla tavalla täällä hyökätään imettäjien puolelta kuin korviketta antavienkin.



Jep, annetaan kaikkien kukkien kukkia :-)



Kaisu joka antoi lopulta myös korviketta kun tyttö kuihtui olemattomiin vaikka äiti hampaat irvessä koitti imettää kellon ympäri...

Ei välttämättä liity tähän aloitukseen, tai ehkäpä sittenkin..



Kun vielä odotin tätä ensimmäistä vauvaani, niin ihmettelin kiivana käyvää imetyskeskustelua; lähinnä ihmettelin sitä, että onko imetys ja sen onnistuminen tai epäonnistuminen tosiaankin niin tunteisiin käyvä asia, että tuntuu ettei siitä voida käydä asiallista keskustelua vaan kaikilla tuntui olevan niin vahvasti joko-tai asenne imetykseen. Ja että se tosiaan nostaa tunteet niin voimakkaasti pintaan.



Nyt oltuani kaksi kuukautta äitinä, olen huomannut, että imetys tosiaankin vaikuttaa vahvasti omiin tunteisiini, mutta tosiaankin vain omiini. Minulle on edelleenkin ihan yksi lysti kuinka naapuri ruokkii oman lapsensa. Itse imetän osittain ja annan lisäksi vastiketta, näin meillä mennään ihan ok.



Vaikka välillä itselle tulee itku tissin antamisesta ja välillä taas pullon antamisesta, että ota tästä sitten edes selvää, kumpi ruokkimistapa on itsestäni parempi, ehkäpä meidän tilanteessa juuri yhdistelmä on sopiva.



Kaikille äideille hyvää maanantaita ja yritetään pitää lapset tyytyväisinä kullekin sopivalla tyylillä.

molli

Seurailen tätä palstaa hyvin satunnaisesti, mutta joskus jään seuraamaan ja kirjoittelemaan johonkin (imetysaiheiseen) keskusteluun. Toistaiseksi en ole vielä huomannut yhtään viestiä, jossa olisi väkisin yritetty pakottaa ja kannustaa ketään imettämään.



Jos joku valittelee imetysongelmiaan täällä tai jossain muualla, ihmiset ihan hyvää hyvyyttään yrittävät auttaa, kukin oman kokemuksensa ja näkökulmansa kautta. Ne, jotka pitävät imetystä tärkeänä itselleen, ehkä vaistomaisesti ajattelevat, että kysyjä kaipaa tukea ja kannustusta imetyksen onnistumiseen ja luettelevat hänelle keinoja ratkaista tämä ongelma ja yrittävät sanoa kannustavia sanoja.



Vaan jos kysyjä onkin jo mielessään luopunut imetyksestä, eikä ehkä alunperinkään kokenut sitä mitenkään ihmeellisen erityisenä (mikä on ihan OK!!), vaan kaipasi vain " luvan" , yleisen hyväksynnän, että voi " hyvällä omallatunnolla" siirtyä korvikkeisiin, niin siinä tapauksessa hänestä (ja niistä ulkopuolisistakin joille imetys ei tunnu tärkeältä ja/tai jotka tässä tilanteessa suosittelevat korvikkeita) saattavat imetystukineuvot tuntua ahdistavilta ja pakottavilta.



Minun on vaikea uskoa, että kenenkään imetysneuvoja jakelevan tarkoituksena on mitenkään väkisin pakottaa tai painostaa ketään imettämään, vaan kannustimena on halu auttaa omaksi näkemällään parhaalla tavalla.



Ehkäpä voisitte vinkata mulle keskusteluja, joissa on näitä painostavia ja fasistisia kommentteja!? Itse en ole semmoisia vielä huomannut (tai osannut tulkita niitä sellaisiksi), sen sijaan näitä imetysfasismi-syytöksiä olen bongannut useita...

Kyllä se imetys on niin arka asia, että eniten älähtävät ne, jotka eivät ole sinut oman imettämisensä/imettämättömyytensä kanssa.



Minä älähtelin muutama vuosi sitten oikein äänekkäästi - inhosin kaikkia " imetysnatseja" jotka aina hokivat että äidinmaito on parasta ruokaa lapselle. Arvannette, että tämä kenties johtui omasta silloisesta tilanteestani? Esikoisen kanssa imetys meni kyllä niin metsään kuin vain voi. Ja kohdistin omalla asenteellani itseeni kauheita paineita todistaa, etten ole huono ihminen kun en yrittänyt kovemmin, että imetys onnistuisi.



No, kuopuksen kohdalla ääni muuttui. Olin varma, ettei siitä taaskaan tule mitään (ja alkuvaikeudet olivatkin aivan samoja kuin esikoisen kanssa), mutta yllättäen homma alkoikin sujua. Nautin imettämisestä, siitä tuli todella hyvä mieli, ja se yhteys minkä tunsin itseni ja lapseni välillä, oli jotain todella ihanaa.



Ja nyt olen minä ilmeisesti se imetysnatsi?



Pointtini oli, että imetysmyönteisiä helposti syyllistetään saarnaamisesta AIHEETTOMASTI. Järkytyksekseni sain lukea paikkakuntani sanomalehdestä yleisönosaston kirjoituksen TERVEYDENHOITAJALTA, joka haukkui yli-innokkaita imettäjiä. Mutta niinpä oli sivulauseessa sitten omasta kokemuksestaan, ja imetys hänellä itsellään epäonnistui oman lapsensa kanssa. Eli hän ei edelleenkään ole päässyt siitä huonommuuden tunteesta. Raivostuttaa vaan, että hän työnsä kautta vaikuttaa niin moneen äitiin, ja varmasti on pienempi kynnys tuollaisella terkkarilla sanoa että " annapas korviketta" .



Ja korvikkeessa ei todellakaan ole mitään vikaa, ei ne lapset siihen kuole. Mutta niin panettelevalta kuin se kuulostaakin, äidinmaito on lapselle ravinnollisesti parasta ruokaa. Mutta se ei tee kenenkään lapsesta tai äidistä parempaa kuin toisen.

Ettei kukaan tulkitsisi noita lainausmerkkejä väärin...



Korvikkeeseen siirtyminen _" hyvällä omallatunnolla" _, ei tarkoittanut sitä, että siitä pitäisi mielestäni tuntea huonoa tai hyvää omaatuntoa. Minusta on siis jokaisen oma valinta, antaako korviketta vai äidinmaitoa, molemmat ovat minusta mainioita tapoja ruokkia lasta, enkä halua arvostella kenenkään valintoja.



Itse haluan tarjota imetystukea niille äideille, jotka sitä haluavat. Ja tukeen kuuluu, että jos äiti haluaa siirtyä korvikkeisiin, hänen päätöstään kunnioitetaan ja tuetaan siinäkin.



Pitäisiköhän ongelmistaan kertovilta äideiltä ensimmäisenä kysyä, haluavatko he oikeasti neuvoja imetyksen jatkamiseen vai " luvan" lopettaa...? Näin ei tulisi tyrkytettyä neuvoja, jotka voivat aiheuttaa mielipahaa...

En minäkään mitenkään arvosta noita mainittuja nimityksiä, mutta olen kyllä törmännyt tilanteisiin, jotka koen aika ahdistaviksi. Ja kyllä, meillä ollaan osittaisimetyksellä, jota yritän koko ajan painottaa enemmän korvikkeen suuntaan...



Tosiasia on, että imetys ei aina onnistu ja onnistumista ei ainakaan helpota hyvää tarkoittavien täysimettäjien lauma, joka hokee, että jaksa vaan, kyllä se varmasti onnistuu vielä, kun lapsi itkee nälkäänsä ja laihtuu eikä enää jaksa imeä. Eli on tilanteita, joissa korviketta on ihan pakko antaa.



Itse toivon voivani täysimettää ja yritinkin. Meillä lapsi sairastui ja sairastuminen huomattiin siitä, että paino oli melkein kaksiviikkoisena edelleen laskussa... Lapsi oli sitten 10 päivää sairaalassa, osin letkuruokinnassa eikä todellakaan jaksanut imeä ja maidon tulo väheni todella rajusti. Toki lypsin parhaani mukaan, mutta ilmeisesti huolehtiminen ja väsymys saivat aikaan sen, että päivässä tuli maksimissaan 80 ml äidinmaitoa, jolla pelkästään ei todellakaan ruokita aliravittua lasta. Joten korviketta sai ja saa edelleen. Silti jokainen korvikkeeton syöttö tuntuu voitolta.



Kaikesta imetysmyönteisyydestäni ja motivoituneisuudestani huolimatta, karvat nousevat minullakin pystyyn, kun kuulen kommentteja aiheesta: " Pitää vaan jaksaa yrittää" , " Ei saa luovuttaa" jne. Minun lapseni olisi kuollut ilman korviketta. Joten please, ymmärrystä, imetys todellakin on herkkä ja tärkeä asia, mutta tervettä järkeä saa ja pitää käyttää myös tässä asiassa. Uskon, että jokainen äiti ymmärtää, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, korvikkeen antoon on vain aika monia syitä...

Myönnän, että olen imetysmyönteinen ihminen ja siltä pohjalta jakelen neuvoja ja omia kokemuksiani vauvojen ruokintakysymyksissä tällä palstalla ja myös ihan oikeassa elämässä jos joku kysyy. Miten neuvoisinkaan korvikkeiden käytöstä kun minulla ei ole siitä minkään valtakunnan kokemusta? Ymmärrän kuitenkin myös sen, että kaikilta imetys ei onnistu, vaikka tekisi mitä ja silloin on tietenkin annettava korviketta. Hyvä äiti ajattelee vauvansa parasta ja vauvan paras on se, että hän saa ravitoa (ja rakkautta). Imetys sinäänsä ei tee kenestäkään äidistä toista parempaa.



Tällä palstalla imetyshörhön arvonimen saavat useinmiten ne, jotka erehtyvät sanomaan, että rintamaito ON imeväisen parasta ravintoa. Olen täältä kyllä joskus lukenut aika syyllistäviä kommentteja myös imettäjien puolelta ja voin kuvitella, että ne kolahtavat aika rankasti niihin, jotka tekevät " surutyötä" epäonnistuneen imetyksen johdosta. Imetyksen onnistumisen/epäonnistumisen määrää minun mielestäni jokaisen äidin omat tavoitteet ja ajatukset. Jos joku on asettanut tavoitteeksi imettää 4 kuukautta ja hän imettää sen 4 kk niin hänen mielestään imetys on oikein onnistunut, mutta jos joku, jolla on tavoitteena imettää vuosi, pystyykin imettämään vain sen 4 kk, mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän kokee imetyksensä epäonnistuneen.



Ehkä hieman sekavasti ajatukseni ilmaisin, mutta suvaitsevuutta toivon keskusteluihin ihan yleisesti. Kiivastakin mielipiteiden vaihtoa on antoisaa lukea kunhan se pysyy asialinjalla ja nimittelyt jätetään sikseen.

Olen seurannut mielenkiinnolla sivusta näitä imetyskeskusteluja ja joskus vähän ahdistunutta vaimoani, jolle imetyksen vähiin jääminen oli tiukka paikka.



Olen samaa mieltä sekä tässä että tuolla toisessa äskeisessä imetysaiheisessa ketjussa kommentoineiden kanssa siitä, että ihmisten pitäisi saada " armahdus" tehdä niin kuin itse haluavat, mutta myös, että imetyksen *tukeminen* ei sinänsä ole paha asia, vaan ihailtavaa, että jotkut jaksavat antaa aikaansa ja neuvojaan muiden avuksi.



Kovin usein imetyksen *tukemiseen*, joka on sinänsä hyväntahtoista ja varmasti myös monille todella hyödyllistä, sisältyy kuitenkin sävyjä, jotka eivät ota huomioon toisten ihmisten tilanteita. Esim. omasta onnistuneesta imetyksestä hehkuttaminen ei ehkä kuulu juuri niihin ketjuihin, joissa joku peräänkuuluttaa ongelmiinsa apua, vaikka sen voi kirjoittaja itse kuvitella kuulostavan rohkaisevalta ja avuliaalta.



Olen myös törmännyt ihmisiin (myös livenä, ei vain tällä palstalla), joiden ensireaktio siihen kun sanoo vauvan olevan pulloruokinnassa on, että " voi, teillä ei sitten imetys onnistunut" . Joka siis sisältää oletuksen, että imettäminen = onnistuminen, muu = epäonnistuminen. Ja toisen oletuksen, että imettävä äiti olisi kaikkensa antaen tissit verillä yrittänyt, ja epäonnistunut, mutta kuitenkin yrittänyt. Molemmat ovat minusta aika uskaliaita väitteitä, enkä ainakaan itse menisi tuntemattomalle henkilölle ensimmäiseksi tällaisia arvolatautuneita oletuksia lausumaan.



Lisäksi olen itse pari kertaa imetystä kokeilleena hämmentynyt siitä, kuinka vähän puhutaan siitä, kuinka *h****sti* se *sattuu*!!! Oman tähänastisen kokemukseni pohjalta voisin jopa olla sitä kontroversiellia mieltä, että jos joskus lapsen synnytän, jätän imettämisen suosiolla kokonaan väliin, koska en kykene noihin kipuihin (ja koska itselleni on ollut niin ihanaa pystyä kokemaan vauvan hoitamisen kaikki puolet jo nyt, ja haluaisin ehkä antaa vaimolleni saman kokemuksen). Voi toki olla, että tilanteessa ollessani ajattelisin toisin. Aika näyttää.



Mutta suvaitsevaisuus on in! En itse menisi kenenkään imettämistä enkä imettämättömyyttä kritisoimaan, enkä myöskään toteamaan pulloruokintaan päätyneelle tai imetyksen kanssa tuskailevalle äidille, että " äidinmaitohan kuitenkin *on* lapselle sitä parasta ravintoa." (tai vastaavasti imettävälle äidille, että " eikö ole rasittavaa olla koko ajan kiinni vauvassa, eikä puolisosikaan pääse nyt luomaan häneen niin läheistä suhdetta kuin jos et imettäisi" ) Näissä herkissä tilanteissa jo joku ihan viattomaltakin kuulostava kannustavaksi tarkoitettu neuvo tai ohje tai kysymys voi loukata.



Jonkun aiemman kirjoittajan ehdotus oli kokeilemisen arvoinen: kysyä ketjun aluksi alkuperäiseltä, haluaako hän neuvoja imetyksen jatkamiseen vai tukea siitä luopumiseen. Usein alkuperäiset eivät ole tästä itsekään aivan selvillä, ja asian itselleen selvittäminen voisi selvittää tilannettakin jo huomattavasti.



pohdiskelee keskustelutyylifasisti, loukattujenpuolustusnatsi ja kompromissihörhö

-zel

Itse luin juuri eilen täällä jotakin imetyskeskustelua ja mieleni teki aloittaa samanlainen ketju, eli kiitos ketjun aloittajalle kun säästyin vaivalta!



Minä olen törmännyt sekä livenä että täällä sellaiseen ilmiöön, että imettäjiä saa arvostella ja puhutella paljon kovasanaisemmin kuin " pulloäitejä" , koska imettäjät kai koetaan sitten jollakin tapaa " onnistuneiksi" , mistä päätellään että heihin ei mikään pilkka satu. Näilläkin sivuilla minusta imettäjät yrittävät aina todella varovaisin ja ystävällisin sanakääntein ottaa kantaa keskusteluihin (mutta myönnän toki että saattavat ajattelemattaan sitenkin loukata niitä jotka eivät imetä), mutta sitten taas ne jotka eivät imetä, saavat ronskisti kirjoittaa imettäjistä aika rumastikin (esim. juuri ketjun aloittajan mainitsemia käsitteitä käyttäen).



Minulla itselläni on meneillään ihan onnistunut imetys ja olen siitä todella kiitollinen (tajuan ettei ole itsestäänselvä asia). Itselleni imetys on tärkeä asia, mutta en koskaan hehkuttele sitä ystävilleni (ellen ole täysin varma heidän samanlaisesta kannastaan ja kokemuksestaan). Sen sijaan suhteellisen monetkin tuttavani, jopa läheiset ystäväni, ovat kommentoineet imetystäni loukkaavasti. On ihmetelty miksi en anna korviketta, että pääsisin paremmin menemään. Ja kun olen kertonut että lapseni herää yhä kerran yössä syömään (on 7kk), monikin on sanonut että " tuttelilla nukkuisi kyllä" . Äidinmaitoa on sanottu " laihaksi litkuksi" , jolla lapset jäävät niin paljon laihemmiksi kuin korvikkeella. (Nämä kommentoijat ovat osa sellaisia joilla vielä ei ole lasta ja osalla taas korvikkeiden käyttö takana). Kun noita kommentteja on kuullut useamman kerran ja toistuvasti, niin olen pahoittanut mieleni, vaikka olenkin oman imettämiseni kanssa ihan sinut. Tuntuu että minua pidetään ihan hörhönä ja että olen joistakin omista tunnesyistä niin fiksoitunut imetykseen. Ja kuten sanottua: lapseni on vasta 7 kk, en ole mikään taaperoimettäjä eikä minusta sellaista tulekaan.



Itse en ole koskaan kommentoinut korvikkeiden käyttöä puolella sanallakaan, en edes niille ystävilleni, joilla vielä ei ole lasta, jotta en vahingossakaan loukkaisi heitä " etukäteen" (jos joskus saavat lapsen ja päätyvät korvikkeen käyttöön).



Mitä tällä kirjoituksella halusin sanoa? Sitä samaa kuin edelläkin, että annetaan kaikille vapaus omiin valintoihin. Ja toiseksi: myös imettäjillä on tunteet, ja hekin saattavat joskus miettiä omia valintojaan ja olla epävarmoja. Itse esimerkiksi ihmettelen itseäni siinä, että miksi tosiaan en pysty antamaan korviketta edes satunnaisesti (jotta pääsisin helpommin käymään jossakin). Yritän ottaa tämän joka viikko ohjelmaan, mutta aina keksin tekosyitä lykätä asiaa. Silloin kommentit loukkaavat: tuntuu että minun pitäisi olla valmis johonkin mihin en ole.



Ja Titanialle: sinulla on tässä ketjussa (ja joissakin muissakin jotka sattuneet silmään) harvinaisen selkeä ja kaunis tapa ilmaista ajatuksesi. Monesti olen meinannut vastata, mutta sinä olet jo tehnyt sen " kauniimmin" . Olet selvästikin imetyksen kannalla, mutta en usko että olet koskaan onnistunut loukkaamaan muitakaan, koska kirjoitat niin asiallisesti.

Olen näitä asioita aikalailla funtsinut, aluksi kiihkeämmin imetystä kannattavana ja myöhemmin jonkinmoisen kultaisen keskitien löytäneenä.



Ehkä reaalimaailmassa en aina osaa laittaa sanojani yhtä harkitusti kuin näin kirjoitellessa, kun on mahdollista viilata ilmaisuja vastaamaan paremmin perimmäisiä tuntemuksiani. :) Mutta toivottavasti olet oikeassa etten ketään ole loukannut ja toivon etten loukkaa vastedeskään, sillä haluan tosiaan vain auttaa niitä jotka apua haluavat, en patistaa ketään imettämään vastoin tahtoaan. Ehkäpä onnistuisin kantamaan korteni kekoon " imetysfasismia" vastaan - siis sitä, että kenestäkään imetyksen tukeminen tuntuu kamalata syyllistämiseltä/pakottamiselta...