Lue keskustelun säännöt.
kokeneemmat äidit, auttakaa, mitä teen ? !
30.01.2012 |
Lapsellani on kamala uhmaikä. En kehtaa viedä häntä enää julkisille paikoille. Hän heittelee tavaroita, potkii ja huutaa. Kohtaus voi tulla esim mc donaldissa, jos hän saa jostakin päähänsä, ettei sittenkään halua hampurilaista. Ei sillä, että usein kävisimme mäkissä, mutta esimerkkinä.
Hän saa kohtauksia kotonakin, jos en heti ota häntä syliin tai tee jotakin, mitä hän haluaa. hän heittää leluja , potkii minua, jos menen lähelle ja yritän rauhoitella. Holdingissa menee paniikkiin ja raivo vain yltyy. Olenkin jättänyt hänet vain lattialle makaamaan ja huutamaan ja mennyt itse toiseen huoneeseen kiroilemaan hiljaa tai vain istumaan ja pidättelemään itkua.
Kohtauksia tulee myös yöllä, ja ne olen laittanut painajaisten piikkiin. Menen itse raivon valtaan, kun lapsi herättää minut syvästä unesta potkimalla kylkiin tai huutamalla hysteerisesti, jolloin häneen ei saa mitään yhteyttä. Haluaa syliin, mutta sitten kuitenkin sylistä pois. En osaa itse pysyä rauhallisena vaan rupean huutamaan.
Välillä mene sohvalle istumaan keskellä yötä ja tunnen ihan kauheaa raivoa omaa lastani kohtaan. Hän on ihana lapsi ja rakastan häntä, mutta tuo raivoaminen vie minultakin kaikki voimat. Niin, ja lapsi osaa kyllä puhua jo hyvin, joten sekään tuskin syynä. Itse olen sitä mieltä, että tulisella temperamentilla varustettu lapsi normaalin rajoissa, mutta minä itse, hänen äitinsä, en osaa suhtautua tähän raivoamiseen oikein. auttakaa...
Kommentit (13)
tai sitten on kasvatuksessa vikaa. Ei kuulosta normaalilta, tulee liian usein, liian voimakkaina ja öisin tulevien takia olisin jo varsin huolestunut.
Kuulostat kyllä epävarmalta ja mistä lie kirjoista olet lukenut tuosta holdingistakin. En ikinä käyttäisi tuollaista termiä siitä kun otan oman lapseni syliin tutkaillessani onko siitä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten on kasvatuksessa vikaa. Ei kuulosta normaalilta, tulee liian usein, liian voimakkaina ja öisin tulevien takia olisin jo varsin huolestunut.
Kuulostat kyllä epävarmalta ja mistä lie kirjoista olet lukenut tuosta holdingistakin. En ikinä käyttäisi tuollaista termiä siitä kun otan oman lapseni syliin tutkaillessani onko siitä apua.
Tuo "holding" särähti kyllä minunkin korvaan jotenkin ikävältä ja liian teoreettiselta jos näin voi sanoa.
Minä laitan joskus (harvemmin tosin) itse korvatulpat korviin kun uhmaikäinen huutaa oikein kovaa... silloin sen huudon toki kuulee, mutta sen verran vaimeammin ettei itsellä painetaso nouse liian korkeaksi ;)
hyviä neuvoja suurimmaksi osaksi olet kanssasiskoilta saanut.muista myös löysätä vähän,nainen!kokeileppa raivareihin huumoria.hassusti laulettu laulu,ilmeet,eleet tepsii meidän pikkuneidin raivareihin!monta,monta kertaa raivarit loppuvat hersyvään nauruun! =)
Yritä jaksaa, neuvolastakin toivottivat jaksamista fiksun, mutta vaikean lapsen kanssa. Nyt on mitä ihanin ala-asteikäinen, koulu menee hienosti, opet kehuu hyvää käytöstä.
Älä käytä sitä holdingia, se on vain niille lapsille, jotka siinä saa pysymään. Jos raivo yltyy, niin ei auta kun sivusta seurata, ettei itseään loukkaisi ja yrittää estää tavaroiden rikkominen tietysti.
Tosin minun on helppo tässä jaksamisia toivottaa, jostain syystä poikani ei saanut pahimpia kohtauksia kuin kotona. Pienemmät sisaruksensa sen sijaan, mielestäni enemmän keskivertouhmailijoita, ovat saaneet kohtauksia myös ihmisten ilmoilla ja SE OLI KAUHEAA. Ymmärrän, että kestämistä on. Heidän kohtaukset olivat kuitenkin astetta iisimpiä ja itsekin oli jo pakosta oppinut niitä kestämään, mutta jos se nyt yhtään tippaa lohduttaa, niin lapsesti ainakinn on mitä todennäköisimmin aivan normaali ja ties miten "helppo" piakkoin.
Neuvolasta sain aikoinaan myös jonkun lastenpsykologin numeron ja ihan normitapaus kovauhmaisesta lapsesta poikani oli hänenkin mielestään myös. Se auttoi vähän jaksamaan, että keskivertoa fiksuksi arvelivat. (Tuon tosin sanoivat ehkä vain minua lohduttaakseen, mutta nyt koululaisena lapsi on fiksuksi todettukin)
Sinun elämäsi on nyt tuollaista tällä hetkellä ja joskus sitten jotain muuta. Eipä tuohon voi juuri muuta sanoa. Päivä päivältä vaan yrität kuurouttaa itsesi kohtausten aikana, jottet ottaisi niitä niin itseesi.
Lähipiirissäni oli toinen samantapainen lapsi kuin omani ja ap, sinun (poikia näköjään kaikki). Hänkin on nyt mitä ihanin koululainen.
Tilanne on ulkopuolisen silmin ja korvin absurdi,joten voit myös itse suhtautua siihen niin. Tulpat korviin ja syy hymyssä puuhailet omiasi..
vielä kerran voimia sinulle ei-ihan-keskiverto-oppikirja-tapauksesi kanssa, joka on varmasti hieno lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten on kasvatuksessa vikaa. Ei kuulosta normaalilta, tulee liian usein, liian voimakkaina ja öisin tulevien takia olisin jo varsin huolestunut.
Kuulostat kyllä epävarmalta ja mistä lie kirjoista olet lukenut tuosta holdingistakin. En ikinä käyttäisi tuollaista termiä siitä kun otan oman lapseni syliin tutkaillessani onko siitä apua.
Ei kuulosta minustakaan kauhean kivalta. Jos esim. minulle tehtäisi niin luultavasti suuttuisin vielä enemmän. En ole koskaan ymmärtänyt sitä mihin se auttaa saati mitä pieni siitä ajattelee jos äiti pitää tiukassa otteessa.
Kannattaa olla yhteyksissä neuvolaan, että saa apua.
Tuo "holding" särähti kyllä minunkin korvaan jotenkin ikävältä ja liian teoreettiselta jos näin voi sanoa.Minä laitan joskus (harvemmin tosin) itse korvatulpat korviin kun uhmaikäinen huutaa oikein kovaa... silloin sen huudon toki kuulee, mutta sen verran vaimeammin ettei itsellä painetaso nouse liian korkeaksi ;)
Kyllähän kaikki tietää, että tuo on uhmakohtaus. Ei se estä ihmisten ilmoilla liikkumista. Ei sinun tarvitse hyvitellä tai hyssytellä, jotta välttäisit lapsen kohtaukset. Sillä tavalla vain pahennat tilannetta. Lapsi voi tuntea olonsa turvattomaksi, jos annat periksi. Myöhemmin käyttää tuota hyväkseen saadakseen haluamansa.
Lapsen pitää saada niitä kohtauksia. Kohtauksien aikana voit ottaa syliin, jos tuntuu, että se auttaa lasta pääsemään kohatuksen yli. Tai sitten voit olla syrjemmällä, mutta läsnä. Sano, vaikka että tiedät mikä lasta harmittaa. Kohtauksen jälkeen voit myös puhella asiata pidemmin. Älä mene toiseen huoneeseen, äläkä ota itseesi noita lapsen kohtauksia. Ei ne ole sinun vikaai, eikä lapsen vika. Ne vain tarkoittaa lapsen kasvamista. Koeta asettua kohtausten yläpuolella. Älä pelkää niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä on säännölliset ja turvaa luovat päivärutiinit. Ole jämäkkä ja määrätietoinen, pidä kiinni siitä mitä sanot tai uhkaat. Ja älä välitä muiden mielipiteistä, jos lapsi raivoaa niin so what. Elämä on.
Raivoavaa lasta ei mielestäni ole hyvä jättää yksin tunteensa kanssa. Yritä pysyä rauhallisena, raivo kestää aikansa. Älä tee liian tiukkoja aikatauluja, jos mahdollista, että raivokohtauksen tullessa sinulla on aikaa pysähtyä lapsesi vierelle. Kiellä ja estä ehdottomasti lastasi satuttamasta sinua, itseään tai muita. Pidät sylissä tarvittaessa tiukastikin, kunnes rauhoittuu. Kerrp se lapselle, että pääsee heti pois kun on rauhoittunut ja odotat todella niin kauan että oikeasti on rauhallinen. Aikaa menee alkuun varmaan ainakin tunti, myöhemmin ehkä vähemmän. Kerro lapselle etukäteen mitä kohta tapahtuu tai mihin aiotte mennä, että hän pystyy valmistautumaan. Pidä paljon sylissä kun hän on rauhallinen, kerro että rakastat ja hellittele. Tehkää yhdessä mukavia asioita silloin kun hän on rauhallinen. Se riittää, ei raivo ja uhma ole vaarallista. Rasittavaa vain ja vaatii sinulta aikuisuutta, joskus ehkä menee hermokin, mutta sekään ei ole vaarallista kunhan et vahingoita lasta. Joskus äitikin saattaa karjua, eikä sekään lasta riko. Jaksamista!
saattaa kertoa lapsen turvattomuudesta, ja sinun epävarmuudestasi. Tai sitten ei. Sinä tiedät miten toimitaan, kerro se lapselle äläkä epäröi. Anna lapsen uhmata, ja pidä rajoista kiinni siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien lapset saa raivareita. Ei se ole vaarallista eikä kamalaa. Meidän lapsilla julkiset raivarit on järjestään loppuneet siihen yhteen, jonka jälkeen lapsi on otettu rauhallisesti syliin ja kannettu autoon odottamaan, aikuisen kanssa tietysti. Kun kauppareissu tai muu kiva jää väliin, kyllä kovapäisempikin ärrimurri muutaman kerran jälkeen muistaa. Kotona olen välillä joutunut laittamaan lapsen sängylle ja istumaan varovasti itse päällä, ettei tule vahinkoja, kun meno on ollut tolkutonta. Rauhallisesti jutteli, enkä entanut tuumaakaan periksi, kyllä se sitten aikanaan ohi meni. Raskas ikä tuo raivareitten saanti, mutta kun nyt jaksat pitää pintasi ja pistät lapsen aisoihin, on edessä monta mukavaa ja tasaista vuotta!
vähän siltä, että olet antanut lapsellesi paljon periksi? Osaatko olla johdonmukainen? Eli tietynlaiset tilanteet hoidetaan aina tietyllä tavalla? Esim. jos meillä ilmoittaa ensin että haluaa hampparin, mutta sitten tilattuamme ei sitä haluakaan, niin muuta ei ole tarjolla. Jos ei hamppari kelpaa niin olkoon syömättä. Jos alkaa riehumaan niin ottaisin lapsen kantoon ja poistuisin paikalta. Sanoisin lapselle että ihan heti ei tarvitse olla vaikka mäkkäriin tms. Jos lapsi riehuu kotona, esim nakkelee leluja, ottaisin kyseisen lelun pois ja sanoisin, että tämän lelun saat sitten kun osaat olla nakkelematta sitä. Meillä huutavat ja raivoavat lapset menisi huoneeseensa/miettimispaikkaansa miettimään ja saisivat tulla pois kun osaisivat käyttäytyä. Anteeksipyyntö kuuluu meillä käytöstapoihin.
Uhmaikäiset tarvitsevat toistuvuutta ja jämäkkyyttä, toki myös paljon hellyyttä ja huolenpitoa koska ovat kahden vaiheilla: ovat äidin ja isin pieniä mussukoita vielä mutta joku tarve irtaantumiseen kuitenkin on. Koeta olla hermostumatta ja jos hermostut totaalisesti, pyydä sitä lapselta anteeksi. Meillä varoitetaan lapsia kerran pari jonka jälkeen tulee seuraus. Sellaista ei aikuinen tietenkään pyydä anteeksi, mutta jos olen raivostunut kamalasti ja huutanut kurkku suoralla lapselle, sitä kyllä pyydän anteeksi. Ei lapsen tarvitse oppia kuuntelmaan raivoavaa aikuista. Myös aikuisen pitää osata pyytää anteeksi.
Lapsi saattaa kiukutella yleisillä paikoilla enemmän sen takia, että on ehkä huomannut että yleisillä paikoilla häntä ei oikein kielletä? Tai siellä ei tule mitään seurauksia kun äiti ei uskalla kieltää kun se herättää huomiota? Ota tiukka linja ja kiellä samalla tavalla paikasta riippumatta. Enemmän minä ihmettelen äitejä, jotka eivät kiellä huonosti käyttäytyviä lapsiaan, kun niitä jotka kieltävät.
Tuo holding on vähän kyseenalainen enkä koskaan käyttäisi sitä omaani. Lapsi ahdistuu ja jos suuttumnus kohdistuu äitiin ja äiti on pitäjänä, se todennäköisesti vaan lisää sitä raivoa.
Lapsi testaa uhmaiässä rajoja ja sitä, rakastetaanko häntä kaikesta huolimatta. Ole hellän jämäkkä, johdonmukainen. Laskeudu kieltotilanteessa lapsen tasolle ja katso silmiin. Joistakin asioista voi selvitä kiinnittämällä lapsen huomion johonkin muualle, esim. leikkiin, hassutteluun yms. Meillä ainakin sellaiset turhanpäiväiset kiukuttelut jää hyvin äkkiä pois kun puhelee ja tekee normaaleja juttuja eikä kiinnitä siihen kiukutteluun huomiota. Palkitse lapsesi pienillä jutuilla hyvästä käytöksetä jos ei muu auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapselle saa antaa periksikin, huutaminen on joskus lapsen neuvottelukeino joka vain osoittaa miten älyttömän tärkeä asia on. Mutta jos menee "kiukuttelun" puolelle tai ihan hysteriaksi niin ei silloin enää mitään periksi antamisia. En tiedä oletko antanut?
Kyse ei ole pelkästään siitä että lapsi hakee rajoja, vaan siitä että lapsi on ihan oikeasti suuuuuren pettymyksensä tai turhautumisensa tai kiukkunsa kanssa aivan hukassa ja eksyksissä ja hädissäänkin. Huutaminen helpottaa, tunne ikäänkuiin vuotaa ulos ja kaikkiin suuntiin ja kovaa.
Mitä lapsi tarvitsee: sitä että ET jätä yksin (paitsi jos on pakko, yksin jättäminen on pienempi paha kuin lyöminen!), sitä että ET anna periksi ja ennen kaikkea sitä että TIEDÄT ja voit vakuuttaa lapsellekin, että tämä menee ohi.
SANOITA lapsen tunteet: sano esimerkiksi näin. "Sä olet nyt hirveän pettynyt kun sun tekee niin paljon mieli hampparia etkä saa. Tuntuu varmasti tosi pahalta. Niin, sä olet hurjan vihainen. Kyllä se menee kulta ohi. Kyllä sä tästä selviät. Huuda vaan jos on pakko.".
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Tuolla vanhempainnetissä on muitakin tekstejä joista voi olla apua, esimerkiksi "Lapsi kokeilee rajoja" on hyvä.
enkä siellä todellakaan hyssyttele häntä. en anna asioissa periksi, mutta yöllä raivokohtauksen aiheuttaja voi olla vain se, että peitto on huonosti. lapsi ei suostu holdingiin vaan menee paniikkiin. taidan itse pian ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska tuntuu, etten jaksa. päivällä raivokohtaukset vielä menee, mutta yöllä...
ap