KULTAINEN 60-LUKU..MAANANTAI

Viikon lomalla olinkin sairaalassa, kun pojasta löytyi kaikkea pientä vaivaa, jotka nyt on sitten toivottavasti mennyttä.

mukava kun sai itse palautua kokonaan, kun kotiin palauttua oli sellainen härdelli päällä ja viikon " sihteerin" työt odottamassa, onneksi äitini oli pari päivää apuna, eiköhän tämä tästä lähde luovimaan neljän pienimmän kanssa päivä kerrallaan.

Tsemppiä vaan kaikille synnyttämään meneville ja onnea synnyttäneille.

Ja terveisiä Ukulelelle, mites lähti kotona arki sujumaan?

Mehän ehdittiin sairaalassa monta päivää jo poijittaa lehmiä ym. kun pääsimme pois samana päivänä;)

Supermam ( toivon totisesti olevani nimimerkkini veroinen ainakin seuraavat pari kuukautta:DD )

ke 16.11 klo 08.17 poika 3410g 54cm . Kirjoittelen koko tarinan myöhemmin. Kotona on mennyt hyvin tosin vähän tarvii herätellä päivällä syömään kun on sitä keltasuutta, mutta käytiin tänään neuvolassa punnutuksella tänään ja on kohta syntymäpainossaan, mennään vielä tarkistuttamaan pe paino. Aluksi ei meinannut saada otetta rinnasta kun sai siellä lasten osastolla pullosta, mutta nyt on rintakmin kanssa harjoitellut ja välillä jo ilmankin.



ukule+poika 6pv

Ihanaa varmaan olla pikkunyyttien kanssa jo kotona.

Hyvä että kaikki meni hyvin ja pienet voi hyvin.

Onneks enää kolme kuukautta itselläkin aikaa. Sehän menee yhdessä hujauksessa.



niisku 26+6

Helinä; eiköhän nuo muutkin vatsakkaat tänne kohta ilmesty... Huomasin itse, että paras konsti käynnistää synnytys on yrittää unohtaa koko juttu, silloin se yllättää positiivisesti! Helpommin sanottu kuin tehty, kyllä vaan, ja allekirjoittanuthan oli varsin kypsä loppuvaiheessa.



Tsemppiä silti sinne, muistan vielä hyvin tuon olotilan, helpotusta on kuitenkin luvassa aika pian!



Pääsky

No voi pahus, eikös Helinän masuvauva ottanut mun isänpäivätoivotuksia tosissaan ;) ? Toivottavasti nyt ainakin sukulaiset ja tuttavat ymmärtävät olla soittelematta ja kyselemättä tilannetta... Se mahtaa olla ärsyttävää... Ihan kuin sitten ei kerrottais kun uutisia on! Koita kestää vielä nää viimeiset päivät - ja Japis ja Kasperina myös.



Tänne ei kuulu uutta; eli samat vanhat vaivat, ja maha on jättiläismäinen. Heitin viime raskauden jälkeen kaikki äitiys-alushousut menemään (olivat kirjaimellisesti riekaleina), ja nyt taitaa olla lyönyt se hetki, jolloin ei enää normaalit ' pikkarit' mahdu jalkaan eli rullautuu ällöttävästi puolitankoon ja olo on entistäkin lihavampi. Huomenna on toka neuvola, ja veikkaan että painoa on tullut jo sen verran kuin ekassa raskaudessa yhteensä. :P



Mun vanhemmat starttas tänä aamuna etelänmatkalle (Azorit), ja täytyy sanoa että hyvin on ajankohta valittuna. Kyllä sitä valohoitoa kaipais itse kukin...



Hyvää viikonalkua t. Jymy, kalanpoika ja konkkaronkka

Etköhän sinä Helinä jo aika pian pääse kaveriksemme vauvapuolelle. :) Kun tuo laskettu aikakin on tänään. Mutta tuo Pääskyn neuvo kuulosti ihan järkevältä.. Yritä keksiä jotain mukavaa tekemistä ja unohtaa koko juttu hetkeksi. Ja uskon kyllä, että helppoa se ei ole... Täytyy tunnustaa, että ei ollut helppo asia sekään, kun minulta lirahvtivat ne vedet etuajassa. Henkisesti kun olin valmistautunut siihen, että pitkäksi menee kuitenkin. Niin tai näin, aina väärinpäin. ;)



Jaksamista!

-Kirahvi ja Soli-

Täällä sataa ja tuulee oikein syysmyrskymeiningillä.



Ite olen kotosalla esikon kanssa, ollaan molemmat virustaudin kourissa. Käytiin eilen lääkärillä, muttei onneks ollut tarvetta mihinkään antibioottikuureihin. Oli naislääkäri, ja heti kun se kuuli mun tän taudin lisäksi vielä yrjöilevänkin näillä viikoilla, räppäsi kokonaisen viikon sairaslomaa! Ja minä, täysin työmoraalini menettäneenä, olin pelkästään ja vain ja yksinomaan tyytyväinen. Tällainen työelämän ihmishylkiö minusta on tullut!



Olo on kyllä kelju, en kauaa tässä jaksa istua. Viime yönä tuntui siltä, että Tama jumppasi! Tuli niin monta nykäystä samaan kohtaan massua, että vaikka ilmavaivoistakin kärsin (söin eilen pöljä parsakaalia, mutta kun se on HYVÄÄ), se ei enää jotenkaan sopinut suolistokaasujen kuvioihin. Nyt odotan innolla että saisin tuntea tätä lajia lisää! Innostavaa! Voi että kun nyt vaan Tama kasvaisi ja voimistuisi äkkiä niin, että muutkin sais jo tunnustella potkuja masun päältä! En malta oottaa, sillä lapsille se on varmaan ihan huippukokemus, ja täytyy sanoa, että toi mein isäntäkin on jo alkanut aika odottavasti tonne mun masuun huhuilla, että haloo onko ketään kotona. :-)



Helinä, tee itellesi vaikka ranskalainen manikyyri, jossa menee tosi kauan. Jahka oot lakkaamassa niitä valkosia kynnenkärkiä (ja etenkin jos näyttää onnistuvan) niin kyllä ainakin JOTAIN alkaa tapahtua! :-D

Tiiän kyllä, miten kypsää on siellä loppusuoralla, etenkin jos kaikki soittelee kuten meille, että VIELÄKÖ sä siellä nyt olet. Teki mieli vastata, että ei, en ole. Toi esikoinen meni sen verran yli että lopulta mies vastasi aina puhelimeen (sillä oli kesäloma) ja ohjeistuksena oli, että jos siellä on meidän jommankumman äiti niin mä olen suihkussa/kaupassa/kaupungilla. Sitä kaakatusta ei enää kestänyt.

t. Bonita 17+2

Unohdin (-huom- tätä tasoa mun raskauteen syventyminen on... ;) aamulla kirjoitella, että viime yönä, kun makailin puoliksi kyljelläni, puoliksi vatsallani, niin tuntui _monta_ kertaa sellaista metkaa työntöä! Ei ollut mitään pulputusta, kalanpyrstöö, perhosensiipee tms. vaan ihan kuin hitaasti sisuskalut vaihtais asemiaan. Nyt tää tunne oli syvemmällä ja alempana kuin ne aikaisemmat, joten melkein alan uskoa, että jospas oliskin liikettä eikä vaan kaasuosastoa!



Aikamoista yhteensattumaa! :)



Toisaalta, eilen tuli kieltämättä vedeltyä pippuripihvi ja timjami-lohkoperunoita oikein mahtavalla halulla... Eli kyse voi tietysti olla myös ahneen mamman ruoansulatuselimistön voihkeesta.

Täytyy aloitella Bonita sitä ranskalaista manikyyriä, jos siinä olisi joku salaisuus.. Tähän hätään kelpaa vinkki kun vinkki.



Mitkä päivät sulla Pääsky muuten oli menossa kun Valio päätti tulla maailmaan? Ja oliko kaikki ed. lapsetkin meneet samoihin lukemiin?



Täytyy oikeesti alkaa ajatella jotain muuta.Mutta olen huomannut, että shoppailu ei ole parasta viihdettä. Menee rahat ja muo ärsyttää kun ihmiset jo tuijottaa kun olen niin iso.(TAI KUVITTELEN ETTÄ NE TUIJOTTAA...)Lisäksi väsyn ja alkumetreillä ja on pakko tulla kotiin, joten reissu jää lyhyeksi.



Helinä ja vieläkin sama maha..

Hei vaan, ihanaa istua sisällä lämpimässä koneen ääressä, poika nukkuu ja ulkona on melkein myrskyisää.



Pääsky, minuakin kiinnostaisi tuo sama asia kuin mitä Helinä kyseli, eli millä rv.llä Valio syntyi? (anteeksi kun en muista, vaikka siitä ei niin pitkä aika ole)!

Bonita, samaa kyselisin sinulta. Jos sinulla ensimmäinen synnytys meni paljon yli tuon LA:n, miten sitten kävi seuraavan kanssa? Olen juuri kysellyt tuota samaa synnytysasiapalstalta eilen(eli jos eka synnytys alkaa paljon yli LA.n, miin miten sitten seuraava), mutta ainakin toistaiseksi on ollut hiljaista.



Ja kiitokset vielä tsemppauksesta, kaikki ketkä jaksavat meitä täällä tsempata:)!



Jymy ja Bonita, Onneksi olkoon, eiköhän nuo ihan liikkeiltä kuulosta nuo tuntemukset! Paljon lisää niitä ihania tuntemuksia toivotan teille!



Ja Jymy, ihan hyvää kun " palautit minut maan pinnalle" tuon kertomuksesi kanssa siellä aiemmassa pinossa- on se varmasti tosi raskasta, tuo mitä olet joutunut kokemaan monta kertaa- että vaan lasketaan ja odotetaan, että tarpeeksi raskausviikkoja ja kiloja pienokaisella olisi kasassa! Sama tuo pakkolevon kanssa- siinähän on ihan oikeasti pikkuisen hengestä kysymys. Joten oikeasti, eihän tässä mitään hätää ole! (vaikka turhauttavaa ja masentavaa voi välillä olla).



Oma tilanteeni on tällä hetkellä se, että toivon, että mitään ei vielä tapahtuisi. Näyttäisi siltä, että ei tällä, vaan mahdollisesti seuraavalla viikolla olisi sitten suunniteltu sektio edessä. Kahden pelon välillä pitäisi valita pienempi, ja nyt tuon ahdas lantio epäilyn jälkeen, olen itse ruvennut kallistumaan siihen, että suunniteltu sektio saattaisi olla turvallisin synnytystapa kuitenkin. Tämän lisäksi sain viime perjantaina suuremman painoarvion kun mitä on aikaisemman veikattu(no, tietysti ne arviot voivat heittää), mikä ei helpota tilannetta ollenkaan, jos alatiesynnytys lähtisi käyntiin. Tämän synnytystapaasian kanssa on vekslattu kohdallani niin paljon, että oikeastaan ei löytynyt enää paljon vapaita sektioaikojakaan. Mitään vastaavaa kuin viimeksi, että ensin yritetään tosi kauan alakautta ja sitten kiireellä kuskataan leikkauspöydälle, en haluaisi enää kokea.



Vauva näyttäisi nyt ottavan kunnon kasvuspurtti, maha kasvaa silminnähden päivästä toiseen, ja välillä tuntuu, että vatsanahka kohta repeää. Muutaman pirteän päivän jälkeen on ollut takapakkia ja vauhti on nyt mallia " etana" .



Paljon terveisiä ja hyvää viikonjatkoa kaikille kultaisille!

t. kasperina

rv 38+5 (tai 39+0, sairaalan mukaan)



PS. Helinä, kyllä ihmiset tuijottaa, ei se pelkkää kuvittelua ole;)! Ja moni varmasti säikähtää, että synnytys käynnistyy samana hetkenä ja joutuu itse kätilöksi:) Asian parempaan puoleen kuuluu, että joku saattaa kaupassa jopa avata oven sinulle, ja eilen autokin pysähtyi ihan ajoissa ja odotti että lyllersin etanavauhdissa kadun yli...joten paras nauttia näistä pienistä asioista, kuukauden päästä ne ovat muisto vain!

Valio syntyi tasan rv 40+0, täsmällisyyden pistän horoskooppimerkin piikkiin kun edellinenkin oli samaa merkkiä ja hänkin syntyi täsmälleen la. Isommat lapset ovat olleetkin sitten mallia yliaikainen...Esikoinen kaksi viikkoa, toinen viikon ja kolmas vajaa viikon. Tuo kolmonen on käynnistetty kun pyysin ja anelin valvottuani 3 yötä supistusten kourissa. Sitä käynnistystä en ekana vaihtoehtona voi kenellekään suositella, oli aika nopeeta toimintaa.



Nuo kaksi vanhinta ovat muuten syntyneet samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan ja vielä päivän numerokin meni hauskasti, siis 2 vk yli ->17.päivä ja viikon yli ->10.päivä. Tuo nelonen sopii tähän sarjaan hienosti kun syntyi la ja se oli 3. päivä. Kuukausi kyllä kaikilla eri...



Olipas sekava selitys, jotain puuhaa odottaville kun yrittää ymmärtää mun pehmenneiden aivojen tuotoksia ;)))

Helinä ja Kasperina, mulla esikoinen meni 8 päivää yli ja numero kakkonenkin olis varmaan mennyt saman verran (mulla oli siihen aikaan tosi pitkä kuukautiskierto, silloin se LA ei oikeen tahdo pitää paikkaansa), mutta olin NIIN tuskainen, että kun kolme päivää oli menty lasketun ajan yli, anoillen ja rukoillen ja krokotiilinkyyneleitä vuodattaen houkuttelin haluttoman (kukapa haluaisi litistyä Titanicin kokoisen naisen alle) siippani sekstailuun. Enkä muuten lähtenyt pesulle, olin varannut siteen pöksyihin ja nukuin koko yön " herkut" sisuksissa. (Kauheeta, raadollista stooria tämäkin, mutta täällähän me naiset ollaan samassa veneessä...) No, seuraavana aamuna meni limatulppa ja alkoi pikkasen nippailemaan, ja vielä samana iltana klo kymmenen aikaan pitelin pikkuista poikaani sylissäni. Että minulla kyllä ainakin seksi hoiti tehtävänsä.

t.Bonita

Meillä alku menikin liian hyvin ja tiistaina illalla viimeviikolla nousi minulle kova kuume, eli jouduin takaisin NKLle. Tulehdusarvot olivat huimat ja olin antibioottitiputuksessa melkein viikon (kohtutulehdus) ja tänä iltana sitten kotiuduttiin uudelleen. Vauva oli onneksi mukana sairaalassa ja imetystä ei tarvinnut lopettaa, mutta oli se aika hurja kokemus. Edelleen kyllä sanon, että henkilökunta oli loistavaa ja teki oloni niin hyväksi kuin mahdollista.



Mutta positiivisempiin asioihin, ymmärsin että Hilima on myös saanut vauvansa. Onneksi olkoon oikein paljon Hilima! Milloin tämä tapahtui ja miten kaikki sujui? Onko joku muukin saanut jo vauvansa?



Helinä, kyllä se vauva sinullekin vielä syntyy, tsemppiä vaikka muistan kyllä kuinka vaikeaa loppuaika oli.



Lähdenpä takaisin lepäilemään, nyt yritän ottaa iisisti, etten joudu takaisin sairaalaan, siellä on nyt vietetty tarpeeksi aikaa.



t. Triina ja poika 10 päivää

Olipas sinulla heti hurja kokemus, Triina. Onneksi moinen sitten alkaa olla ohi. Kylläpä teitä nyt koetellaan...



Hilima tosiaan sai tytön ja synnytys ilmeisesti meni tosi hyvin. Mutta hää kertonee itse kuulumisensa tarkemmin. ;)



Mutta lepäile nyt ja toivu kaikessa rauhassa.



-Kirahvi ja Soli-

No voi ei, Triina, sattuipa ikävästi! Hyvä kun pääsit hoitoon ja olet nyt parantumassa, yritä levätä niin paljon kun nyt siinä tilanteessa on mahdollista! Jaksamista sinulle!



Pääsky ja Bonita, kiva kun kerroitte vielä hieman omia kokemuksia synnytyksien alkamisista ja päivistä! Pääsky, siellä teidän riveissähän on monta hauskaa yhteensattumaa! Ja Bonita, olin jo melkein varma, että olit kertomassa, että olit rukoilemassa lääkäreiltä käynnistystä, mutta sitten tulikin hieman erilainen stoori:)!



Kirahvi, onneksi olkoon ristiäisten johdosta ja tytön kauniista nimestä!



Helinä, toivottavasti manikyyri auttoi, jollei fyysisesti(synnytys käynnistyi) niin ainakin psyykkisesti;)!



Minä taas yritän keksiä koko ajan syitä siihen, miksi synnytys ei saa vielä alkaa ja miksi en ole ollenkaan valmis siihen (joka toinen päivä tuntuu näin, joka toinen taas en jaksaisi olla raskaana enää minuuttiakaan)! Hyvin ristiriitaista on!



Hyvää yötä kaikille kultaisille!



t. kasperina

Sunnuntaina klo 12.00 isänpäivälahjaksi kolme kiloinen poika.

Kaksi tuntia ehdittiin olla synnärillä ennen syntymää ja puudutuksia ei ehditty antaa, mutta hyvin se meni ja kaikki on kunnossa, lukuun ottamatta mahaani, joka on helskutin kipeä tämän päivä sterilisaatioista, mutta toivottavasti se kuitenkin kannatti. Hyvähän täällä on nyt lepäillä ja parannella itseään.

Tähän on hyvä lopettaa, kun on seitsemän tervettä lasta;)

ja nyt nukkumaan ja odottelemaan, josko maito nousisi yöllä jo kunnolla.

Supermam ja poika 3kg, 51 cm ja 41+1

Sehän oli rivakkaa toimintaa...



Nautihan täysillä siitä kuopuksesta, Valio lähettää miehekkäitä terveisiä!



Pääsky ja Valio

Mitähän mä kädensyrjällä vahingossa räpsäsin, kun äsken lähti pelkkä otsikko ennen kuin olin edes alkanut tekstiä kirjoittaa! :-D



Supermamille oikein isot onnittelut, sulla oli kyllä vauhdikasta toimintaa, ei voi muuta sanoa!



Triina, toivottavasti vointisi kohenee pikavauhtia, nyt vaan otat niin rennosti kuin ikinä pystyt ja lepäät aina kun voit.



Meitsillä olo on k e l j u . Tää yskä tuntuu tappavan mut. Nukuinkin huonosti sen takia, ja olen ihan sippi. Esikko palasi tänään jo kouluun, se oli eilisiltana pirteä kuin peipponen, eikä lämpöäkään enää ollut. Se vielä niistää kyllä, muttei enää sellasta kamalaa keltaista limaa. Raskauden ja sairastamisen yhdistelmä on minusta ennenkin ollut kertakaikkisen tappava yhdistelmä, eikä tämä kokemus muuta mielipidettä. Yäk vaan.

t.Bonita 17+3

Onnittelut Supermamille! Kyllä tosiaan pisti poika sunnuntaina töpinäksi, kun aamulla olit palstailemassa ja muutaman tunnin päästä pikkuherra oli jo syntynyt. Onnea koko isolle perheelle.



Triina: voi surkeuksien surkeus, että sait vielä tulehduksenkin. Kyllä teidän perhettä nyt on koeteltu. Mutta onneksi on pieni poikanne syntynyt ja kaikki siltä osin mennyt hyvin. Jaksamista ja voimia sinulle ja hyvää toipumista + rauhallista vauva-arkea.



Bonitalle piti jo eilen kirjoittaa, että onnea sairaslomalle, ja ota nyt tosiaan iisisti ja lötköttele vaan. Turha kantaa ainakaan mitään huonoa omaatuntoa siitä, että on mielellään sairaslomalla! En yhtään ihmettele sitä, että olet kypsä työhösi. Ja kun opettajana - niin kuin kyllä monissa muissakin ammateissa - pitäisi jaksaa koko ajan olla skarppina ja vähintään tilanteen tasalla, mielellään muutaman askeleen edellä... Eikä sitä raskaana ja vaivaisena jaksa olla koko ajan niin topakkana kuin pitäisi (ja itse haluaisi). Varsinkin kun oma (sisäinen ;) elämä kiinnostaa enemmän kuin iänikuinen työ. - - Siis koita toipua rauhassa ja saada levätyksi.



Bonitan synnytyksen käynnistyskonstit kuulostivat kokeilemisen arvoisilta! Jospa tällä kertaa vaikka ' joutuisi' testailemaan niitä? :-D



Mulla on taas kireiden hermojen päivä. Mistä saisi voimaa kestää uhmaikäisen pojan temppuilut? Huomaan, että aamun ensimmäiset noin kymmenen tilannetta jaksan hoidella ihan aikuismaisesti ja viisaasti, mutta sen jälkeen alkaa rakoilla tämän tädin rakennelma. Ja lopulta olen aivan raivon partaalla - ja mikä pahinta - vetäisen kehiin sen marttyyriäidin roolin. Jota kyseinen herra ei edes huomaa, mutta vivahteita tajuava isoveli vieressä sitten saa traumoja. KÄÄK! *häpäeää häpeää* :-(



Iltapäivällä se neuvola. Saadaankohan sydänääniä? Liiketuntemuksia ei oo toissayön jälkeen tullut.



terv. Jymy rv 16+4

Ehdit sitten juuri ja juuri odotuspalstalle odottavana kirjoitella. :) Hieno juttu, että kaikki meni ilmeisesti jo vähän " rutiinilla" , kun harjoitustahan sinulla aiheeseen on ollut. Seitsemän lasta... Wow... Minä en enää taitaisi moiseen lukuun ehtiä mitenkään. ;) Mutta tosiaan rauhallista vauva-arkea ja onnea koko isolle perheellesi!



Ja Bonita: Ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin. Itselläni oli raskauden alussa A-virus, jonka jälkitautina sain keuhkokuumee ja olo oli aivan kammottava. Yhdistelmään tietty kuului hirveä pahoinvointi. Joten toivottavasti paranet pian. Eli lepäilehän kunnolla...



Ja Jymy: Minusta on pari kertaa kuoriutunut marttyysiäiti jo nyt... Aamuneljältä, kun vauva ei suostu nukkumaan alkavay käytöstavat kadota. ;) No, nyt on muutama yö mennyt tosi hyvin. Pitäkää peukkuja, että linja säilyy ja pikkutäti nukkuu jo ennen yhtä yöllä.