Yhden lapsen äideillä ei ole mitään käsitystä perhe-elämästä

Vaikka onkin 4 lasta ja kaikki alle kouluikäsiä.



Jotenkin riittää aikaa lapsille ja itsellekin. Koneet onneksi meillä siivoaa puolestani, sittenhän se olisi ikävää jos pitäisi käsin pestä pyykki, astiat ja muu.



En näe että meillä olisi enempi siivottavaa kuin pienemmässä perheessä. Monessa asiassa meillä on hyväksi koettuja rutiineja ja asioita jotka helpottaa elämää.

Meillä ei ole ollut vaikeaa yhden, kahden, kolmen tai neljän lapsen jälkeen (mitä nyt kaikilla muillakin on osansa). En olisi tehnyt lapsia lisää jos niitä ei jaksaisi hoitaa..



Minusta lapsettomatkin saa vinkua vaikeaa elämäänsä. Itse en aina kehtaa sanoa mikä on vaikeaa koska siihen joku ilkeä ajattelisi että olen itse lapsia näin paljon vääntänyt.



Ap: sinuna ottaisin vinkkejä vastaan yhdenkin lapsen äidiltä. Se voi olla se sopiva vinkki! Mitä sitten jos se tulee pienemmältä perheeltä?

Minusta vinkeissä ei ole ongelmaa, mitä enempi on mitä kokeilla niin sitä parempi!!

Ei minun antama vinkki välttämättä sovi teille tai sille yhden lapsen perheelle.



Ryhdistäydyhän nyt sisko! ;)

mulla on jonkinlainen käsitys monilapsisen perheen elämästä. Sen vuoksi mulla on vain yksi lapsi!

jaahas, mulla on yksi lapsi pari koiraa ja kissa, että kuule siinä on perhettä ihan riittävästi. Yhtään lasta tai elukkaa ei tuu kyllä enempää, sillä aika ei tosiaankaan riitä.

Voin sanoa, että hitto ku on ikävä aikaa jolloin olin yhden yh!



Välillä tekisi mieli erota ja jättäytyä yhden lähivanhemmaksi ja kahden etäksi.

Etkö sinä koskaan ole ollut yhden lapsen äiti?



Miten se teillä aina tahtoo unohtumaan. Onko niitä lapsia pakko vääntää niin tiehään tahtiin että sitten ei ehdi muuta elämää elämään kuin arvostelmaan yhden lapsen vanhempia. Ja kyllä ajattelin itsekin toisen lapsen tehdä muutaman vuoden sisällä. Mutta sitä ennen en suostu ymmärtämään sinua, koska minun elämä nyt vain on ihan erilaista.



Monikkoäidit on on sitten asia aivan erikseen.

"En näe että meillä olisi enempi siivottavaa kuin pienemmässä perheessä. Monessa asiassa meillä on hyväksi koettuja rutiineja ja asioita jotka helpottaa elämää.

Meillä ei ole ollut vaikeaa yhden, kahden, kolmen tai neljän lapsen jälkeen (mitä nyt kaikilla muillakin on osansa). En olisi tehnyt lapsia lisää jos niitä ei jaksaisi hoitaa.."



On aika luonnollista että sotkua syntyy enemmän, kun on enemmän ihmisiä. Pesetkö koko ajan pyykkiä, vai miten teillä ei ole pesemätöntä pyykkiä odottamassa? Meillä korissa on aina likaisia, koska kone pyörii vasta kun on täynnä.



Olen halunnut monta lasta ja jaksan hoitaa heidät kaikki. En silti epäile ettei monessa olisi isompi työ kuin yhdessä, keskimäärin ajatellen. Se ei ole minulle ongelma, mutta en ymmärrä miksi pitäisi väittää että elämämme on täsmälleen samanlaista kuin ilman lapsia/yhden kanssa.



Neljän äiti

isommassa perheessä. siis kuinka paljon enemmän työtä, (ruuanlaitto, pyykkäys, siivous), aikataulujen sumplimista ym pitää ottaa huomioon jos on kaksi tai useampia lapsia. Ja usein nämä yhden lasen äidit tuntuvat olevan juuri niitä joilla on kauheasti hyviä neuvoja muille. ovat mielestään niin hyviä kasvattajia. Juuri tällaiset äidit ottavat itse kaiken kunnian lastensa kehityksestä ja luulevat sen olevan vain ja ainoastaan omaa ansiotaan.

Sehän on taas tosi fiksua jos tuntee omat voimavaransa ja sen takia jää yksilapsiseksi. Palkästään vastuullinen valinta silloin.

ap

mä uskon, että voimavarani kyllä riittäisivät useamman lapsen kanssa, mutta haluan suunnata voimavarani muuhun kuin lisääntyneisiin kotitöihin (esim. uraan, hauskanpitoon ja harrastuksiin).

Mikä sun pointti on ap? Entä sitten, jos elämä on helpompaa yhden lapsen perheessä. Jos et pärjää useamman lapsen kanssa, niin miksi hankit enemmän kuin yhden. Ihan vaan tiedoksi, että ne paketit siinä kaupan kassalla eivät ole purkkaa...

Ja joo elämä yhden lapsen kanssa on ihan älyttömän ihanaa. Muistaa kaikki koulu- ja tarha-asiat, lapsella on aina uudet vaatteet, voi matkustaa tosi helposti ympäri maailmaa, voi käydä ravintoloissa ilman, että suoritus näyttää eläintarhan ruoka-ajalta jne...

Ap revi siitä...

Mitäpä tosiaan väsäsit useampia jos se noin vaikeaa on. Mulla on kolme ja olen yh ja pärjään vallan mainiosti, kerran oli meilläkin vaan se yksi ja yhtäkään en näistä pois vaihtaisi.

Kaduttaako, ap? :)

Mutta onko sinulla käsitystä erityislapsen/lasten kasvatuksesta? Monella suurperheellisellä on useampi lapsi, koska aiemmat ovat olleet helppohoitoisia ja menevät "siinä sivussa". Erityislapsen kanssa menee niin järki, aika kuin rahatkin...



t. ensi viikolla osastolle

on heidän käsityksensä perhe-elämästä, useimmilla erilainen kuin naapurin vastaavalla kokoonpanolla. Usemamman lapsen perheillä taas omanlaisensa, omassa tilanteessa muodostunut.



Minusta kaikki oli jotenkin hankalaa siloin kun oli vain yksi lapsi. Monet kaverit elivät sellaista ihanaa ja rentoa vauva-aikaa, mutta minä en vain osannut. Heilläkin siis vain yksi lapsi, mutta elämäntilanne, vauva ja asenne eri.



Nyt meillä on kolme lasta (alle 5v.) ja minusta kaikki on paljon helpompaa kuin sillon 4 vuotta sitten. (jollei isoimman kerhoonviemisiä oteta lukuun). Olin silloin uusi äiti, epävarma ja stressaantunut. Nyt on kokemusta (monenlaisista ongelmistakin), ei jaksa pingottaa, ja jotenkin seestynyt, tottunut ja ihastunut tähän perhe-elämään.



Ei tuota voi yleistää, on oikeasti hyviä kasvattajia yhden lapsen vanhemmissa, huonoja monilapsisissa. Ja toisinpäin. Sen myönnän, etten itsekään voinut käsittää aiemmin, kuinka joillakin oikein voi olla monta lasta, ja silti ihan mukavaa ja rentoa arkea.



Nyt olen varmaan joskus se ärsyttävä kolmen lapsen äiti, joka tuputtaa neuvojaan muka varovaisesti. Haluaisin niin, että joku pääsisi edes vähän helpommalla kuin minä, jonka eka vauva-aika meni valvomiseen, stressaamiseen ja ylihuolehtimiseen.

kyllä ne ainoat lapset vasta ovatkin RAIVOSTUTTAVIA!! Pojalla kaksi tällaista kaveria, ja suvussakin yksi tällainen lapsi, ja voi herranjumala miten luulevat olevansa suoraan jumalasta seuraavia! Täälläkin kyläillessä KOKO AJAN niitä pitää katsoa, niiden tekemisiä kehua, itsetuntoa nostaa ("olet hyvä, kyllä sinä opit, osaathan sinä"....) kun koko ajan valittavat, "kun en osaa", "en jaksa", nari nari nari. Ihan tauotta! Kulkee perässä ja valittaa, eivät osaa leikkiä ikätasoisesti, vaan kulkevat aikuisen perässä. Ne pitää päästää kahvipöytään ensimmäisenä, niiden pitää saada jälkiruoka ensimmäisenä, voittaa joka peli, olla ensimmäisiä ja parhaita. Tai pitäisi, mutta meillä lapset on lapsen tasalla tasaveroisena, ja sen tajuaminen on ainokaisille hyvin hankalaa, kun kotonaan ovat niitä jumalia, jotka päättävät kaikesta vaatteista ruokaan, minne mennään ja milloin tullaan takaisin!



ps. olen itsekin ainoa lapsi, ja itsekin kuvailemani kaltainen...valitettavasti! Sitä samaa piinaa en omille lapsilleni halunnut, siksi heitä on useita.

isommassa perheessä. siis kuinka paljon enemmän työtä, (ruuanlaitto, pyykkäys, siivous), aikataulujen sumplimista ym pitää ottaa huomioon jos on kaksi tai useampia lapsia.

Ja usein nämä yhden lasen äidit tuntuvat olevan juuri niitä joilla on kauheasti hyviä neuvoja muille. ovat mielestään niin hyviä kasvattajia. Juuri tällaiset äidit ottavat itse kaiken kunnian lastensa kehityksestä ja luulevat sen olevan vain ja ainoastaan omaa ansiotaan.

että monilapsisenkaan perheen ÄITE ei anna pilkata itseään ja sillä sipuli.

no minä en ole ketään neuvonut joten ihan turhaan mua loukkaat ja haukut



mä kyllä tässä ohessa hoidan oman työn, miehellä on vuorotyö ja toinenkin työ viikonloppuisin, ja hoidan kolme pitkäaikaissairasta omaista (lääkkeet, kaupassakäynti jne) mutta enhän minä sit vissiin mistään mitään tiedä sekä pyöritän pienimuotoista omaa yritystäkin siinä jossain välissä



t. yhden lapsen äiti

Näyttää taas olevan keskustelua yhden lapsen äidit vastaan monen äidit... :) Ei minun mielestä monen lapsen kanssa välttämättä ole mitenkään työlästä! Meillä on 5 lasta; vauva, 1-v, 3-v, 4-v ja 7-v. Lapsista kaksi ei ole edes biologisesti meidän, vaan sukulaiselta useamman sattuman kautta adoptoituja. Käydään miehen kanssa töissä systeemillä minä aamut, mies illat tai toisinpäin. Viikonloput ovat sentään vapaita.



Sitä vaan joutuu vaatimaan lapsiltakin enemmän esim. siivouksen ja pienempien sisarusten viihdyttämisen suhteen. Tottakai saavat myös kiitoksen näin tehdessään. Meillä esim. lapset tietävät, että ei ole varaa valittaa siitä, onko aamupalalla muroja vai puuroa, ottaako maitoa vai mehua, minkävärisen paidan voi valita tai mihin saakka illalla voi valvoa. Tietysti saavat leikkiä ja temmeltää, mutta turha vääntö on ollut pakko karsia pois. Olen opettanut viemään esim. likaiset pyykit pyykkikoriin 2-vuotiaasta alkaen, samaten laittamaan likaiset astiat tiskikoneeseen. Puhtaat pyykkinsä lajittelevat omiin kasoihin ja minä sitten viikkaan kaappeihin. Pitävät lajittelua hauskana leikkinä eikä tuo koneen tekemä pyykinpesu minusta ole sinänsä homma eikä mikään. 3-v poika kattaa pöydän mielellään. ruuanlaitto seitsemälle ei ole oikeastaan yhtään sen työläämpää kuin pienemmälle perheelle. Ainoastaan rahaa palaa älyttömästi! 7-v ei osallistu ihan yhtä paljon kuin muut lapset, koska on erityislapsi, mutta on alkanut esim. vaihtaa lattialla vauvalle vaippaa mielellään. 4-v poika auttaa pienempiä pukemisessa joka päivä, 2-v tyttö pyyhkii pölyt niin tehokkaasti, että itse en sitä koskaan tee. Kuka tahansa suostuu imuroimaan koska tahansa ja jos jälki ei ole ihan täydellistä, joku toinen voi jatkaa hommaa. Kuka tahansa isommista lapsista osaa syöttää vauvaa. Leuluja jouduin itse keräämään viimeksi joskus ennen viime joulua.



Ihmettelen, onko joku sitä mieltä, että vahingoitan lapsia? Huutamalla en ole mitään opettanut, ainoastaan houkuttelemalla ja kannustamalla. Teitysti pinna palaa minullakin, jos joku tahallaan törttöilee tai sotkee tai jos olen itse tavallista väsyneempi. Näin kai käy myös yhden lapsen vanhemmille. Mutta tällaiset kotityöt lapset ovat oppineet kyllä yllättävän helposti; toistoa ja neuvoja on tietysti tarvittu paljon. Meillä myös mies on hyvänä esimerkkinä lapsille; tekee saman verran sekä kotitöitä että ansiotöitä kuin minä.



Harmittaa se, että nykyään ei osata enää vaatia lapsilta mitään sellaista, jonka saattaisivat oppia ikänsä puolesta helposti, jos vain vanhemmat ymmärtäisivät vaatia. Meillä lapset ylpeilevät taidoillaan ja nauttivat osallistumisesta perheen elämään, mutta vastaavasti kaikkien ahkeruuden takia ehtivät ehkä saamaan enemmän henkilökohtaista huomiota ja apua kuin muissa yhtä suurissa perheissä. Myös vanhempien pinna löystyy ja iltaisin jaksaa viettää sitä kahdenkeskistä aikaa tv:n puoliunessa toljottamisen sijasta.

lienee luonteenpiirre, joka ei riipu lasten lukumäärästä. Itse ainakin tiedän monen lapsen äitejä, jotka suhtautuvat yhden lapsen äiteihin vähän kuin itsekin lapsiin, jotka eivät oikein tiedä ja osaa. Toki hienoa, jos ovat monta lasta kasvattaneet, mutta hienoa on sekin, että yhden lapsen äiti kasvattaa omaansa.



Minulla on kaksi lasta neljän vuoden ikäerolla. Ryhmädynamiikka on ilmiö, johon tutustuin vasta kuopuksen kasvaessa pois potkuhousuista. Järkytyin sitä kiistojen määrää suhteessa siihen, miten valtavasti veljekset pitävät toisistaan. Toisaalta en edes haluaisi meille mitään "laumaa", joka torveilisi keskenään, kun minä vääntäisin pyykkivuoria pienemmiksi. Eli sisaruksista on ilonsa, mutta niin on siitäkin, että ehtii paneutua lasten asioihin :) Mutta työmäärä ei kaksinkertaistu toisen syntyessä. Ihan sama olenko puistossa yhden vai kahden kanssa, en sillä hetkellä voi hurvitella omissa harrastuksissani tms. Eli kyllä se yksikin lapsi vie aikaa!

vaikkei ole ainokaistakaan lasta. Saa siitä jotain osviittaa, kun hyysää miehen pieniä lapsia joskus parikin viikkoa putkeen ja on itse asunut isossa perheessä. Mutta joo, eihän mulla ole mitään käsitystä ja oon superkasvattaja.

ja se työn määrä on yksi syy miksi en halua isoa perhettä...

ei ole vielä ehtinyt ajatellakaan toisen lapsen hankkimista? Supermammat tietysti pyöräyttävät lapsia lestadiolaiseen tapaan jonossa, mutta jotkut saattavat haluta lapsilleen vähän enemmän ikäeroa. Tuleeko heistä vasta silloin kunnon äitejä ja vanhempia, kun on useampi lapsi? :D ei oo totta. Mikä näitä monilapsisen perheen äitejä vaivaa? Mistä tuo katkeruus oikein kumpuaa? Joo, te oikein UHRAATTE elämänne lapsillenne ja tingitte omasta edustanne, jee. Kiillotelkaa vain sitä kruunuanne, minua ainakin kiinnostaa oma onnellisuuteni siinä määrin, etten jaksa leikkiä marttyyriä.