Yhden lapsen äideillä ei ole mitään käsitystä perhe-elämästä
isommassa perheessä. siis kuinka paljon enemmän työtä, (ruuanlaitto, pyykkäys, siivous), aikataulujen sumplimista ym pitää ottaa huomioon jos on kaksi tai useampia lapsia.
Ja usein nämä yhden lasen äidit tuntuvat olevan juuri niitä joilla on kauheasti hyviä neuvoja muille. ovat mielestään niin hyviä kasvattajia. Juuri tällaiset äidit ottavat itse kaiken kunnian lastensa kehityksestä ja luulevat sen olevan vain ja ainoastaan omaa ansiotaan.
Kommentit (46)
huseeraa tällainen itseään ylivoimaisena pitävä ainokaisen äiti. On "yrittäjä" eli käytännössä tekee todella vähän töitä, miehensä opettaja, tekee kuuden tunnin työpäivää, mummi auttaa aina kun tarvitaan, asuvat koulun vieressä.
Tämä äiti tietää KAIKEN lastenkasvatuksesta, järjestää luentoja heikommille kasvattajille ja paasaa ja sekaantuu.
Voisin kuristaa hänet! Nykyään en kestä edes koko naisen ääntä!
Mä olen kahdeksas lapsi, ja olen siis elänyt hyvin isossa perheessä. Tosin ei varmaan ole sattumaa että vain yhdellä siskollani on 2 lasta, meillä muilla vain yksi. Ehkä tiedämme liiankin hyvin, millaista elämä isossa perheessä on.
Mikä sun pointti on ap? Entä sitten, jos elämä on helpompaa yhden lapsen perheessä. Jos et pärjää useamman lapsen kanssa, niin miksi hankit enemmän kuin yhden. Ihan vaan tiedoksi, että ne paketit siinä kaupan kassalla eivät ole purkkaa...
Ja joo elämä yhden lapsen kanssa on ihan älyttömän ihanaa. Muistaa kaikki koulu- ja tarha-asiat, lapsella on aina uudet vaatteet, voi matkustaa tosi helposti ympäri maailmaa, voi käydä ravintoloissa ilman, että suoritus näyttää eläintarhan ruoka-ajalta jne...
Ap revi siitä...
sellaiset yhden lapsen äidit joilla on jatkuvasti "tosi vaikeeta" tyyliin ei oo aikaa/rahaa/mahdollisuuksia tehdä mitään kun meidän Niko-Petteri on niiin vaikea... :)
kuinka vaikeeta voi olla yhden lapsen hoitaminen?
Sulkien pois tietysti erityislapset jotka varmasti on haastavampia.
kirjoittanut tähän kolme viestiä:D
isommassa perheessä. siis kuinka paljon enemmän työtä, (ruuanlaitto, pyykkäys, siivous), aikataulujen sumplimista ym pitää ottaa huomioon jos on kaksi tai useampia lapsia.
en halua käyttää suurta osaa ajastani kotitöihin ja yövalvomisiin, minulle riittää kaksi lasta (jos vain toisen saamme). Nyt elämä yhden 3-vuotiaan äitinä on ihanan helppoa!
kasvatusneuvoja en kyllä kenellekään tuputa, enkä todellakaan kuvittele tietäväni "yleisesti" lapsista mitään (toisaalta, esim. 4 lasta ei ole tutkimusmielessä kovin paljon suurempi otos kuin 1).
Mikä sun pointti on ap? Entä sitten, jos elämä on helpompaa yhden lapsen perheessä.
ei mua haittaa se, että jollakulla on elämä helppoa ja kivaa, koen että itsellänikin on vaikka meillä on neljä lasta ja eläimiä.
En vaan jaksa sellaisia jeesustelijoita jotka tulevat jakamaan "hyviä" nauvojaan eivätkä ollenkaan tajua että elämäntilanteet ja lasten tarpeet on niin kovin erilaisia erikokoisissa perheissä.
Sehän on taas tosi fiksua jos tuntee omat voimavaransa ja sen takia jää yksilapsiseksi. Palkästään vastuullinen valinta silloin.
ap
Mitä väliä, mitä joku palstapirkko kirjoittaa:D
Anteeksi, että olen olemassa.
t. yhden lapsen äiti
Voi panostaa lapseen ja lapsen useampaan harrastuksiin sekä lomailuun ihan eri tavalla kuin useamman lapsen kanssa. Lapsi on sosiaalinen, jolla on paljon kavereita, koulussa kaikki sujuu loistavasti ja elämä on muutenkin helppoa ja sujuvaa. Parempaa ei voisi ollakaan !!!
Palstapirkko katsoo maailmaa mustavalkoisten lasiensa läpi, näin palstalla.
Tosi elämässä koittaa olla mielinkielin kaikille, koska ei uskalla mielipidettään ääneen oikeassa maailmassa sanoa.
Helppoa se täällä on.
helvettiä, suoraan sanottuna. En koskaan uskaltaisi hankkia enempää. Toisinaan ehkä salaa haluaisin, mutta sitten muistan kuuden vuoden unettomuuden, plus kaiken muun yhtä ihanan. Vuosien terapiat (jotka jatkuvat ties kuink pitkään), useiden tuntien mittaiset raivokohtaukset, joita kesyteltiin miehen kanssa vuoronperään jne.
Mieluusti pesisin pyykkiä vaikka seitsemän lapsen edestä ja kokkailisin samalle laumalle, JOS voisin vaihtaa tämän elämän helpompaan versioon.
Ehkä olet oikeassa: en tiedä mitään perhe-elämästä. Kaikki energiani menee jossain ihan muissa sfääreissä.
yleistä -yleistäminen on idioottien touhua!
En pidä itseäni minään huippukasvattajana, tajuan myös että useammassa lapsessa on enemmän kuin tuplamäärä työtä.
Se, ettei kaikilla yhden lapsen vanhemmilla ole aivoja ajattelua varten, ei tarkoita sitä, että kaikki ovat yhtä heikkolahjaisia.
Perhe-elämä ja ison lapsimäärän kanssa eläminen on jokaiselle oma valinta, toisilta se sujuu luonnostaan, toisille jokainen päivä on yhtä tuskaa ja sitä työtä ja aikataulutusta.
Ihmettelen ettei useampilapsisissa (3+) sukulaisperheissäni ole näitä ongelmia, osa lapsista heillä jo koululaisia.
Ei muuten, mutta kun ei tajuta, että muilla voi olla useampi lapsi, joiden harrastusten takia myydään papereita, pakasteleivonnaisia, sukkia, karkkia jnejne. Ja joiden harrastuksissa on myyjäisiä, joihin pitää leipoa, viedä palkintoja yms. Sitten he olettavat ja ihmettelevät, jos kaikki eivät ole kovin innokkaita myymään kaikkea mahdollista ja järjestämään myyjäisiä.
Mä sanonkin joka tilanteessa, että me mieluummin maksamme rahalla kuin käytän vähää aikaani leipomalla myyjäisiin, joista ei saa kuin omansa pois. Mutta tuo maksaminen ei kaikille käy, pidetään ikävänä ihmisenä, jos ei kiinnosta osallistua kaikkeen.
Mulle on muuten aivan sama monta lasta kenelläkin on ja kukaan ei ole mulle tuputtanut kasvatusohjeitakaan :)
Niin makaa kuin petaa ja tyhmyydestä sakotetaan!
Meidän aika menee yhdessäolemiseen ja elämästä nauttimiseen. Ei tarvii sumplia eikä raataa. Vituttaako? :)
no olen aika usein sanonut ystävälleni, että miten se oikein jaksaa 2 pienen kanssa kun tuntuu, että en pärjää yhden kanssa :)
niin ja yleensähän itse päätetään siitä luvusta.. tehdäänkö yksi vai kymmenen lasta :) "vahingot" sitten erikseen...
Niin makaa kuin petaa ja tyhmyydestä sakotetaan!
Meidän aika menee yhdessäolemiseen ja elämästä nauttimiseen. Ei tarvii sumplia eikä raataa. Vituttaako? :)
Ei vituta, ei sitten yhtään :)
Kuten tuossa jo aiemmin vastasin, koen elämäni oikein mukavaksi ja leppoisaksi.
En vaan jaksa tätä yhtä äitityyppiä joka mielestään tietää kaikesta kaiken.
ollaan aika nuoria, joten mulla on siksi paljon yksilapsisia kavereita.
Mulla ei ole mitään käsitystä kuinka paljon enemmän työtä (ruuanlaitto, siivous, pyykkäys) on yhden lapsen perheessä, kuin meidän tässä lapsettomassa. Parin kuukauden päästä se kai selviää, kun tämä yksi ja ainoaksi jäävä täältä syntyy.
Väliajalla voin kai keskittyä vaahtoamaan, kuinka eläimettömillä perheillä ei ole mitään käsitystä kuinka paljon töitä yli kymmenen kotieläimen perheessä on verrattuna heihin.
Samalla voin jäädä pohtimaan, kuinka kerrostalossa asuvilla ei ole mitään käsitystä, kuinka paljon lumitöitä maalaistalossa tehdään.
Hohhoijjaa
Unohduit kyydistä.