Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät kaipaa kaukomatkoja tai isoja summia rahaa
29.01.2012 |
uskon että he haluavat vain elää ja ovat onnellisia siitä että ovat saaneet syntyä onnelliseen perheeseen. Aina ei riitä raha kaikkeen mitä haluaa mutta mitä siitä? Minusta on ihan hyväkin opettaa lapsille ettei raha kasva puissa.
Kommentit (67)
Tällä hetkellä teini esim. haluaisi itselleen mopoauton. Mopokorttia varten on tehnyt töitä ja ihan itse on säästänyt siihen rahansa. Tuo mopoauto meillä olisi kyllä varaa hankkia mutta, koska mun ja miehen mielestä siinä ei oke mitään järkeä, ollaan teinille sanottu, että sitä ei tule saamaan. Korttia varten säästetyt rahansakin saa säästää johonkin järkevämpään. Vaatteista ym. teinien arvostamusta jutuista ollan myös keskusteltu. Teinin mielestä on tietty jees, jos jollakin on 7 tietyn merkkistä hupparia. Ollaan omallemme suoraan sanottu, että vaikka meilläkin se 7 hupparia olisi varaa hankkia, niin niitä ei hankita, koska se on järjetöntä eikä myöskään tee ketään onnelliseksi tai poista ongelmia elämästä.
Matkustellaan ehkä kerran pari vuodessa. En kestä turistirysiä enkä kuumuutta ja siksi reissumme on suunnattukin muualle kuin ns. perinteisiin kohteisiin. Lapset on näistä reissuista aina ihan innoissaan ja esim ensi kesäksikin teini toivoi reissua Lysekil:in, koska siellä saa kalastaa ;).
Eli ei ne kaikki teinit ihan hirveen vaativia ole. Kasvatuskysymys, kuten joku tuolla jo mainitsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai muuten ette oo onnellinen perhe. Ja sun lapsesi ei kaipaa matkustelua, jos sä haluat matkustaa olet vain itsekäs ja se sun pitää lopettaa. Rahasi voit antaa pois, koska vain köyhä perhe on aidosti onnellinen.
En minä ajatellut lopettaa matkustamista siksi, kun minulla on lapsi. Nyt matkustetaan lapsen kanssa.
Mä ajattelin, että se liki 30 prossaa kuussa riittäisi, jonka mä annan palkastani ilomielin pois? Pitääkö mun antaa enemmän?
tai muuten ette oo onnellinen perhe. Ja sun lapsesi ei kaipaa matkustelua, jos sä haluat matkustaa olet vain itsekäs ja se sun pitää lopettaa. Rahasi voit antaa pois, koska vain köyhä perhe on aidosti onnellinen.
En minä ajatellut lopettaa matkustamista siksi, kun minulla on lapsi. Nyt matkustetaan lapsen kanssa.
kuinka nykyajan aikuiset eivät osaa sitoutua vaan ihmissuhteissakin haetaan koko ajan hyötyä toisista ihmisistä ja ne joista ei ole hyötyä, lempataan kuin rukkaset. Millaisia ovatkaan tulevaisuudessa lapsemme jotka saavat ihan kaiken.
Kuten sanoin. Siskolleni ja minulle ei IKINÄ tullut kinuamisvaihetta, sillä kaikki oli hyvin takaraivossa sisäistettynä ettei myöskään tule. Omat lapset näyttää samaa merkkiä ja vaikka kinuaisivatkin.. ei tipu. Meillä joutuvat ansaitsemaan työllä jos aikovat tietokoneen joskus saada itselleen. Puhelimet lapsilla ovat ja niidenkin eteen tekivät työnsä. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut ylenmäärin mutta matkusteltu on aina mahdollisuuksien mukaan. Kaikki lapset on sitä rakastaneet, onhan se todella laatuaikaa vanhempien kanssa. Ei siivousta, ruuanlaittoa eikä arkisia työhuolia viemässä vanhempien ajatuksia pois edes muutamaan päivään tai viikkoon.
En silti pidä yhtään huonompana tai onnettomampana lapsuutta johon ei matkustelu kuulu - olen itse todella köyhästä perheestä jossa tuo ei ollut koskaan mahdollista. Toisaalta meillä oli kesäpaikka josta sain upeita lapsuusmuistoja.
Lapset ovat todellakin oppineet ettei raha kasva puussa, nyt jo aikuiset lapset ovat 15v lähtien käyneet koulun ohella töissä ja maksaneet omat kulunsa (huvittelun, muotivaatteet ja esim puhelinlaskun). Hyvin ovat oppineet; menestyvät ja ovat jo päässeet omaan elämään kiinni. On asunnot yms.
Ja onnellinen perhe olemme edelleenkin
On valintakysymys, matkustetaanko ollenkaan/kotimaassa/ulkomailla, hankitaanko kallista/halpaa vaatetta tms., syödäänkö ulkona/kotona, eletäänkö pihistellen ja säästäen/kuluttaen. Pitää miettiä, miten haluaa/pystyy elämään, ja käyttää tulot sen mukaan. Se on vanhempien päätettävä. Lapset sopeutuvat huonosti tai hyvin, nähdäkseni riippuen siitä, miten vanhemmat siihen elämään asennoituvat ja miten opettavat lapsiaan asennoitumaan. Kyllä lapset ymmärtävät se, että toisilla on enemmän rahaa kuin toisilla. Jokapäiväinen elämä vain ei saa olla kurjaa ja surkuttelemista! Jos on valittu säästäväinen elämä (jollakin tavoitteella), pitää käyttää mielikuvitusta ja nähdä vaivaa, että silti pidetään välillä hauskaa ja huvitellaan. Lasten pitää myös nähdä ja ymmärtää, mitä säästäväisyydestä hyödytään. Mielestäni ei ole oikein, jos koko perhe säästää, jotta aikuiset pääsevät kahdenkeskiselle matkalle/saavat ökyauton/pukeutuvat kalliisti tms. Kaikkien pitää hyötyä jollain tapaa pihistelystä. Jos säästäväisyys on pakon sanelemaa tulojen vähyyden vuoksi, pitää jotenkin saada lapset sekin ymmärtämään, kuitenkin ilman turhia voivotteluja ja säälittelyjä; ei pidä opettaa lasta itsesääliin. Kannattaa ottaa selvää, voisiko jostain järjestyä tuettua lomaa tms muuta tylsän arjen rikkovaa. Minusta lasten onnellisuus (rahatilanteesta riippumatta) on paljolti vanhempien asenteesta ja esimerkistä kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ei saa jotain määrättyä harrastusta.
Tulee vaikea elämä kun tajuaa, että muutenkaan ei kaikkea saa läpi elämässään. Ei ihmissuhteissaan ja yleisesti ottaen ei elämä mene aina niin kuin suunnittelee.
Vaikka kuulostaa hurskastelulta niin olen onnellinen kun olen teineilleni saanut opetettua, että ei kannata pilata elämäänsä ja olla onneton ihan pikkujuttujen takia. Onnellisuus löytyy ihan sielä omasta itsestä. Onnelliseksi ei tee kukaan toinen ihminen, ei materia, ei reissut. Ne on kivaa lisää elämässä.
Mutta että jonkun lapsi on onneton kun ei päässyt matkalle tai ei saanut jotain harrastusta. Aika pahalta kuulostaa.
itse muistan lapsena ettei todellakaan vatvottu rahoista kavereiden kanssa eikä arvotettu toisia sen mukaan onko heillä varaa matkustella. APUA!
nykyään niin monilla on varaa matkustella ja ostella ties mitä, että se pistää silmään, jolla ei ole. Ainakin mä olisin lapsena kaivannut matkoja ja jos lapsi esim. haluaisi harrastaa jotain, mihin ei ole varaa, niin kyllä se tekee onnettomaksi.
ja lapsetkin on niistä nauttineet.
lentämällä ja matkustamalla.
Lapsenlapsille olisi parempi jos tekisitte ne hemmotellut kakaranne onnellisiksi hieman ekologisemmin, eikä lentämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki olin onneton lähinnä isän alkoholismin vuoksi, mutta ehkä olisi auttanut, jos olisi sitten ollut jotain materiaalista onnea, vaikka emme olleetkaan köyhiä, muistan vain että kadehdin kaveria joka pääsi aina aurinkomatkoille (vaikka kadehdin tietenkin enemmän hänen vanhempiaan). Eli tottakai suurin onnettomuus lapsille tulee vanhempien päihteidenkäytöstä ja sellaisesta.
on elämän varrella kertynyt rahaa. Meillä vanhin lapsi on nyt 10v. eikä hänellä ole mitään hajua siitä, että rahaa olisi käyttää vaikka mihin. Kun tuli ajankohtaiseksi pelikoneen hankinta, ei sitä todellakaan ostettu siltä istumalta. Lapsi oppi viikkojen aikana ymmärtämään, että kuinka kallis sellainen hankinta (n. 250e) on ja että siihen säästetään rahaa...
Hänestä on kasvamassa selvästi fiksu rahan käyttäjä, ymmärtää jo hyvin opiskelujen tärkeyden ja sen, että vain työtä tekemällä voi sitä rahaa käyttöönsä saada.
Ja juu, kyllä me matkustellaan perheenä yhdessä, ja ihan mukavat harrastuksetkin ovat lapsilla, mutta rahan käyttö on meillä viisasta. Ipod jää suosiolla kauppaan, vaikka onhan sitä kiva käydä vähän "hiplaamassa"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapsetkin on niistä nauttineet.
lentämällä ja matkustamalla.
Lapsenlapsille olisi parempi jos tekisitte ne hemmotellut kakaranne onnellisiksi hieman ekologisemmin, eikä lentämällä.
kuule paljoa sun ekologisuutesi kiinnosta.
Nimim: 3 matkaa tälle vuodelle varattuna -neljäs syyslomalle suunnitteilla.
Eikä kiinnosta lapsiakaan, kovasti odottavat kun kohta lähdetään kahdeksi viikoksi lämpimään pois täältä kylmyydestä -ahh!
ei suinkaan tarkoita sitä, että lapset ovat hemmoteltuja ja saavat kaiken mitä haluavat kun sormellaan osoittavat. Uskomatonta, että joku edes luulee noin!
Ja elämässä nyt vaan tulee pettymyksiä, mikä sinä olet määrittelemään mistä itse kukin saa tulla onnettomaksi? Mistä sinun "teinisi" tulevat onnettomiksi? Ei mistään?
tai ei saa jotain määrättyä harrastusta. Tulee vaikea elämä kun tajuaa, että muutenkaan ei kaikkea saa läpi elämässään. Ei ihmissuhteissaan ja yleisesti ottaen ei elämä mene aina niin kuin suunnittelee. Vaikka kuulostaa hurskastelulta niin olen onnellinen kun olen teineilleni saanut opetettua, että ei kannata pilata elämäänsä ja olla onneton ihan pikkujuttujen takia. Onnellisuus löytyy ihan sielä omasta itsestä. Onnelliseksi ei tee kukaan toinen ihminen, ei materia, ei reissut. Ne on kivaa lisää elämässä. Mutta että jonkun lapsi on onneton kun ei päässyt matkalle tai ei saanut jotain harrastusta. Aika pahalta kuulostaa.
itse muistan lapsena ettei todellakaan vatvottu rahoista kavereiden kanssa eikä arvotettu toisia sen mukaan onko heillä varaa matkustella. APUA!
nykyään niin monilla on varaa matkustella ja ostella ties mitä, että se pistää silmään, jolla ei ole. Ainakin mä olisin lapsena kaivannut matkoja ja jos lapsi esim. haluaisi harrastaa jotain, mihin ei ole varaa, niin kyllä se tekee onnettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ja kaukomatkat ovat plussaa, mutta niillä ei saa korvattua onnellisuutta ja rakkautta. Lapsi voi olla onnellinen ilman thaimaanmatkoja, mopoautoja ja uusia kännyköitä, mutta lapsi tuskin voi olla onnellinen ilman rakkautta.
Tietenkin on ihan kiva, jos lapset saavat ylimääräistä huvia. Kuitenkaan ei ole hyvää kasvatusta hankkia lapselle kaikkea, koska hän haluaa sillä hetkellä. Extran eteen pitää myös tehdä jotain, sillä muuten ei opi. Eikä sen tekemisen tarvitse olla mikään kohtuuton piina, vaan sellainen ettei aina saa helpolla sitä mitä kinuaa. Lomat tietty ovat hieman eri juttu, niitä tuskin kukaan hankkii palkinnoksi tai peruu rangaistukseksi.
Ja kyllä, meillä on varaa hankkia tavaraa ja viedä ulkomaille, mutta emme ajattele näitä itseisarvoina saati onnen korvikkeina.
Lapset toki tulevat mukaan, mutta eivät he ole ikinä päättäneet kohdetta minne mennään.
Ja tämä ei siis automaattisesti tarkoita sitä, etteivät lapsemme olisi onnellisia, vaikka joutuvatkin käymään kaukomatkolla(kin).
tällä palstalla tämä "lapset ei tarvi rahaa vaan rakkautta" sisältää lähes poikkeuksetta puolustuksen siihen, että vieroksutaan työtä, eletään sosiaalituilla ja päälle puolustellaan holtitonta lisääntymistä sillä, että on sitä rakkautta antaa vaikkei materiaa... Joo-o. Ärsyttää jo tämä avauskin sen takia.
Joka sanoo, että "me mennään ulkomaille 4 kertaa vuodessa ja silti saadaan rakkautta. Ja meidän vuositulot on 200000, vähemmän tienaavien ei lapsia kannata hankkia". Onneksi on olemassa muitakin foorumeita, tämän taso on laskenut niin pahasti. Joko rikkaita tai sossupummeja, eikä lopulta edes ole varma, onko puolillakaan kirjoittajista oikeasti edes lapsia..
tällä palstalla tämä "lapset ei tarvi rahaa vaan rakkautta" sisältää lähes poikkeuksetta puolustuksen siihen, että vieroksutaan työtä, eletään sosiaalituilla ja päälle puolustellaan holtitonta lisääntymistä sillä, että on sitä rakkautta antaa vaikkei materiaa... Joo-o. Ärsyttää jo tämä avauskin sen takia.
ja lapsetkin on niistä nauttineet.
Ja lapsenlapsesi nauttivat kun olette pilanneet maailman lentämällä ja matkustamalla. Lapsenlapsille olisi parempi jos tekisitte ne hemmotellut kakaranne onnellisiksi hieman ekologisemmin, eikä lentämällä.
Maailmaa ei voi pilata lentämällä ja matkustamalla. Maailma pilataan lasten hankkimisella. Ekologista on se, että ei hanki lapsia.
Pitää tietää vaikka ei olisi maassa käynytkään.
Se että näkee miten asiat tehdään eri tavalla kuin kotona tai että ihmiset ovat erinäköisiä, puhuvat hassua kieltä mutta ovat silti ystävällisiä. Suomessa pitäisi matkustaa vähän myös, että tajuaisi arvostaa maamme kauneutta ja koskematonta luontoa.
Ja sen olen matkailusta lasten kanssa huomannut, että kun olimme esimerkiksi viime syksynä viikon Roomassa, niin 10 -vuotiastakin kiinnostavat nyt uutiset Roomasta ja Italiasta, asia kiinnostaa häntä, hän tunnistaa kuvista nähtävyydet missä kävimme, hän muistaa heti mikä on Italian pääkaupunki, mikä on Italiassa käytettävä valuutta, millainen on Italian lippu, osaa näyttää kartalta missä päin löytyy Italia ja Rooma, puhuu sujuvasti Rooman nähtävyyksistä sukulaisten kanssa...
Matkustaminen on maantiedon tunti joka jää mieleen.
Ja sen olen matkailusta lasten kanssa huomannut, että kun olimme esimerkiksi viime syksynä viikon Roomassa, niin 10 -vuotiastakin kiinnostavat nyt uutiset Roomasta ja Italiasta, asia kiinnostaa häntä, hän tunnistaa kuvista nähtävyydet missä kävimme, hän muistaa heti mikä on Italian pääkaupunki, mikä on Italiassa käytettävä valuutta, millainen on Italian lippu, osaa näyttää kartalta missä päin löytyy Italia ja Rooma, puhuu sujuvasti Rooman nähtävyyksistä sukulaisten kanssa...
Matkustaminen on maantiedon tunti joka jää mieleen.