Lue keskustelun säännöt.
Lapset eivät kaipaa kaukomatkoja tai isoja summia rahaa
29.01.2012 |
uskon että he haluavat vain elää ja ovat onnellisia siitä että ovat saaneet syntyä onnelliseen perheeseen. Aina ei riitä raha kaikkeen mitä haluaa mutta mitä siitä? Minusta on ihan hyväkin opettaa lapsille ettei raha kasva puissa.
Kommentit (67)
Ja olen opettanut lapsenikin siihen. Pienestä pitäen opetin heille, että kannattaa käydä koulua ja opiskella kieliä. Kun saa hyvän ammatin on varaa matkustella ja kun osaa kieliä ei ole riippuvainen seuramatkojen oppaista vaan voi seikkailla omin päin missä haluaa. Varhaisteinit rakastivat esim. Berliiniä, Lontoota, Barcelonaa. Kun Berliinissä oli nähty Nefertitin pää ja muut muuumiot, Lontoossakin piti päästä katsomaan Rosetta Stone ja muut Egyptin ihmeet ja itsestään selvyys näiden jälkeen oli Barcelonan pieni egyptiläinen museo. Historian tunneilla luetut asiat jäävät paremmin mieleen, kun pääsee myös näkemään ja kokemaan asioita. Toinen maailmansota avautui lapsille ihan eri lailla Amsterdamissa kun he tutustuivat Anne Frankin taloon ja olun etukäteen luetuttanut hänen päiväkirjansa heillä. Äitinä tuntuu mukavalle, kun lapsi oivaltaa jossain paikassa "hei, tästähän me ollaan luettu koulussa" ja itse nähtynä ja koettuna historia ja kulttuuri eivät ole ulkoa opeteltavaa pakkopullaa vaan henkistä pääomaa. Kiva myös seurata kun osaavat asioida ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi ihan itse, ainakin kaupoissa. Tai vaihtaa muutaman sanan samanikäisen, mutta erimaalaisen kanssa. Ainahan sitä lapsilleen haluaa parempaa kuin itselleen. Matkustamiseen käytetyr rahat eivät valu hukkaan ainakaannkaupunkilomilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ihanan realistinen ja viisaasti muotoiltu vastaus! Olen samaa mieltä!
eikä hyvä lapsuus ole kiinni kaukomatkasta eikä tavaramäärästä (voisi jopa sanoa, että turha kuluttaminen tekee tyhjäksi)
Mutta maailma muuttuu. Ihmiset matkustavat, käyvät kahviloissa, ulkona syömässä.. miltä lapsesta tuntuu kun koulussa muut kertovat kesäloman jälkeen käyneen siellä sun täällä ja itse tehty piknikretki luontoon (vaikka siellä kuinka ihanaa ois ollutkin!) Tai talvilomalla toiset kävi etelässä, toiset Lapissa laskettelemassa, toiset kaupunkireissulla euroopassa ja itse oltu vaan kotona?
Mulla on 5 sisarusta eikä todellakaan matkusteltu lapsena. No kesällä tehtiin aina mökki- ja tai asuntoautoreissu etelä-suomeen ja samalla käytiin linnanmäellä ja niistä reissuista on jäänyt hyvät muistot ja muistan kuinka mukavaa meillä oli; yövyttiin asuntoautossa, pysähyttiin eri paikoissa, syötiin eväitä jne.jne
Ja mulla oli hyvä lapsuus, toki rahattomuus jossain määrin vaivasi ja varsinkin teini-iässä, kun ei ollut samallailla vaatteita kuten muilla (en ole tästä äidille puhunut, en tiedä tiesikö edes, tuntuu että hälle jäänyt muistot että meillä ollu tavaraa kuten muillakin)
Mutta se on mielestäni väärin,että lapset ei pääse koskaan mihinkään matkalle, syömään, elokuviin tms. Varsinkin jos vanhemmat itse käy kerran vuodessa ulkomailla
Peruselintason ylläpitoon meillä on varaa. Se ei sisällä jokaiselle omaa huonetta, ei välttämättä merkkivaatteita, ei viimeisen päälle olevia kännyköitä tai kallista harrastusta jokaiselle. Matkustelua emme miettineet lainkaan, me katsomme matkustelun luksustuotteeksi. Todennäkoisesti lapset saavat jonkinlaisia "traumoja", mutta elämästä ei selviä ilman mielipahaa.
Lapset ehkä tulevat kritisoimaan sitä miten lapsena ei ihan ollut varaa siihen mihin joillakin muilla mahdollisesti oli, mutta toisaalta tuskinpa he osaisivat kuvitella elämää ilman yhtä perheenjäsenistämme. Näin on hyvä. Lapsia on kolme, kenties joskus neljäskin tulee.
En voisi kuvitella jättäväni laosen tekemättä vain, jotta rahat riittäisivät matkustamiseen.
Näillä "ei lapsi kaukomatkoja tarvitse"-tyypeillä asuu koko perhe ja lähisuku Suomessa?
Katsos, on myös perheitä, joiden lähiomaiset voivat asua toisessa maassa tai vaikkapa toisella puolella maapalloa.
Ei meidän kaukomatkoissa kyse ole mistään materiasta tai kerskakulutuksesta, vaan yksinkertaisesta tarpeesta olla yhdessä rakkaimpien kanssa ja vierailla tutuissa paikoissa, joissa lapset asuivat aikaisemmin.
Laajennetussa mittakaavassa kotimaan-matkailua ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä "ei lapsi kaukomatkoja tarvitse"-tyypeillä asuu koko perhe ja lähisuku Suomessa?
Katsos, on myös perheitä, joiden lähiomaiset voivat asua toisessa maassa tai vaikkapa toisella puolella maapalloa.
Ei meidän kaukomatkoissa kyse ole mistään materiasta tai kerskakulutuksesta, vaan yksinkertaisesta tarpeesta olla yhdessä rakkaimpien kanssa ja vierailla tutuissa paikoissa, joissa lapset asuivat aikaisemmin.
Laajennetussa mittakaavassa kotimaan-matkailua ;)
näin myös meillä. Miehen suku asuu kaukana ja sinne menemme aina kesällä uukaudeksi, nyt jo lapset puhuu että milloin lähdetään ja kaipaamme itsekin sinne. Tänä talvena teemme myös reissun keski-eurooppaan ihan siitä syystä, että haluamme. Muuten matkustamme Suomessa sukulaisten luokse, pari kertaa vuodessa. Teemme myös luontoretkiä, jotta pääsemme luontoon ja arvostan Suomen kaunista luontoa ja metsän rauhaa.
Kyllä se perheen onni kaikesta muusta syntyy kuin matkustamisesta tai tavaroista, matkat ovat kuitenkin aika pieni osa elämää, vaikka käytäis 4 kertaa vuodessa ulkomailla. Lapset kaipaa muutakin.
Olemme pienituloisia, mutta lapset halutaan pukea hyvin jne. Myös kun ovat aikuisia niin halutaan heitä auttaa, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Aina sitä tosiaan haluaa lapsille vähän parempaa vaikka omakin lapsuus ois ollu hyvä.
Meillä on kuitenkin vain nämä kaksi lasta, ja näille haluamme antaa aikaa, rakkautta ja yhdessä vietettyä aikaa, jossain määrin matkoja ja sitä materiaakin
Ja se on sinusta ylpeilyn aihe? Eiköhän tuollaiset jutut osaa ihan perus viisivuotiaskin.