Lapset eivät kaipaa kaukomatkoja tai isoja summia rahaa

teinikin on onneton siksi ettei saa harrastaa juuri sitä mitä haluaa? Eikö se teini voi itse mennä hankkimaan sitä rahaa vaan pitää mamman kukkarolla kerjätä joka asiaa?

musta on aika kurjaa, jos lapsen pitää mennä töihin, koska vanhemmat ovat liian köyhiä. Opiskelun pitäisi olla lapsen ja teinin työ, eikä vanhempien mokien paikkaaminen.

onnellinen perhe tekee asioita yhdessä -myös matkoja -edes joskus. Meidän alakoululaistytöt ovat päässeet ehkä kerran vuodessa tai kahdessa Eurooppaan, yleensä Italiaan, ja odottavat sitä aina kun kuuta nousevaa. Muihin matkoihin meillä ei varaa ole, isovanhemmille mennään ehkä 4x/vuosi (200 km matkaa). Elämme kädestä suuhun mut viikon reissuun rahat jostain revitään, niin paljon nuo siitä tykkäävät ja sellaisesta oppivatkin -eri kulttuuria, eri kieliä, erilaisia tapoja jne.

Kaukomatkoille me ei varmasti päästä eikä mennä ikinä. Etelä-Eurooppa riittää :)

Emme koskaan matkustelleet, koska vanhempani maksoivat omaa taloa eikä äitini ollut töissä. Ainoat matkat tehtiin autolla sukulaisiin tai isovanhempien luokse. Äiti oli aina kotona, leipoi ja ompeli vaatteita. Totuimme siihen, että rahaa oli vähän. Meille ei ostettu kalliita vaatteita, mutta silti meillä oli aina hienot vaatteet, koska äitini oli niin taitava ompelija. Isäni oli tavallinen duunari ja sai kohtalaista palkkaa, mutta ei sillä ihan helposti maksettu kaikkia laskuja. Kävimme usein koko perheellä uimassa, hiihtämässä, luistelemassa, pulkkamäessä, leivoimme, askartelimme, maalasimme, pelasimme pelejä, luimme kirjoja ym. kivaa. En muista, että olisin koskaan kaivannut mitään muuta mitä sain. Nyt vanhempani matkustelevat paljon kahdestaan, kun isä on eläkkeellä, he ovat tottuneet elämään pihisti arkea ja talo on maksettu. He ovat onnellisin pariskunta kenet tiedän ja maailman ihanimmat vanhemmat ja isovanhemmat.

uskon että he haluavat vain elää ja ovat onnellisia siitä että ovat saaneet syntyä onnelliseen perheeseen. Aina ei riitä raha kaikkeen mitä haluaa mutta mitä siitä? Minusta on ihan hyväkin opettaa lapsille ettei raha kasva puissa.

ja uhota tilanteen menevän huonompaan, kun kaikilla se ei ole niin.

ei täällä pääkaupunkiseudulla ainakaan pääse teini-ikäinen töihin kuin hyvillä suhteillä. Ei edes kesätöihin. Alle 18-vuotiaan on todella vaikea päästä kesätöihinkin. Minusta sitä paitsi väärin, että teini-ikäisen koululaisen pitäisi itse osallistua omiin kustannuksiin. Vanhemmillahan se elatusvastuu on.

että nykylapsilla köyhyys tuntuu erilaiselta, koska on niin paljon esimerkkejä ympärillä toisenlaisesta elämästä, ennen oli varmasti normaalimpaa se, ettei ole varaa uusiin vaatteisiin, harrastuksiin, matkoihin jne.

näin hokee yks tuttava aina ja ihmettelee miten meillä on.No kerran vuodessa häivymme aurinkoon.Mutta ompahan sitten tässä toinen puoli,siinä perheessä lapset saavat kaiken ,vaikka on toimiva känny ,niin ostetaan uus kun teini vaatii.Ja vaattet pitää olla viimeisen päälle.Pelilaitteita on joka lähtöön.Joskus olen sanonut opi sanomaan lapsille EI ,esim teini on juuri saanut uuden lippiksen mutta kuukauden päästä se ei olekkaa hyvä.Ja lippikset ei ole mitään 10e lippiksiä.Ja jos joka päivä heittää lapsille rahaa niin kyllähän sitä rahaa menee.

Kuten sanoin. Siskolleni ja minulle ei IKINÄ tullut kinuamisvaihetta, sillä kaikki oli hyvin takaraivossa sisäistettynä ettei myöskään tule. Omat lapset näyttää samaa merkkiä ja vaikka kinuaisivatkin.. ei tipu. Meillä joutuvat ansaitsemaan työllä jos aikovat tietokoneen joskus saada itselleen. Puhelimet lapsilla ovat ja niidenkin eteen tekivät työnsä.



8

silloin, kun minä olin lapsi. Ei 70-luvulla kaivattu rahaa. Koska kellään ei ollut rahaa, ei kukaan käynyt kaukomailla, suurimmalla osalla oli perityt vaatteet.

kun se pääsi yhden kerran Helsinkiin ja ihan Linnanmäelle käymään. Meillä ei ollut rahaa tuhlata matkusteluun. Toisaalta vaikka olisi ollut, ei tollaiseen olisi tuhlattu, se on kun oli ja on vanhempien mielestä turhaa rahan tuhlausta.



Omat lapset ovat päässeet Linnanmäelle ja muutaman kerran ulkomaillekin asti. Pienituloisia olemme, joten noita varten on saanut säästää tietoisesti. Lapsetkin ovat oppineet sen, että raha ei riitä kaikkeen. Jos haluaa jotain, pitää välillä valita, mistä on valmis luopumaan sen vuoksi.

Eikö lapsi voi olla onnellinen matkustelevassa perheessä :-)? Varakkaammasta perheestä voi löytyä yhtä lailla onnea tai olla löytymättä kuin köyhemmästäkin perheestä.



Meillä lapset haluavat matkoille ja kivaa se on myös meistä aikuisista. Yhdessä on kiva matkustaa, saa olla yhdessä ja nauttia uusista kokemuksista.

niin sanoisin että lapsi ei tarvitse suuria summia rahaa ollakseen onnellinen. Mutta vanhemmilla tulisi mielestäni olla sen verran rahaa jossakin jemmassa, tai ainakin turvaverkkojen kautta lainattavissa, että selviää kun elämä heittelee.



Kun meillä alkaa olla sellainen elämäntyyli, että tavaraa, vaatteita, matkoja, jne. täytyy olla vaikka rahaa ei niin olisikaan, niin voi käydä todellakin niin, että tavaraa on muttei rahaa maksaa laskuja tai ostaa ruokaa. Jos toinen vanhempi jää työttömäksi, ollaan tosi tiukilla. Jos lapset on totutettu siihen, että on kaikenlaista uutta ja hienoa, niin tokihan se silloin kokevat että se on onnellisuuden mittari. Ja kaveripiirissäkin on tärkeää että on uusinta uutta. Näinhän se on aina ollut, ja aina on ollut niitäkin joilla ei ole. Lapset kuitenkin kasvaa, ja toivottavasti jossain vaiheessa tajuavat ettei niillä tietynmerkkisillä vaatteilla ole niin väliä. Onko oikein, että vanhemmat vielä enemmän antavat lapsilleen kuvan, että kuuluu saada kaikki mitä haluaa, vaikka se tarkoittaisi sitä että perhe elää yli varojensa? On tosi traagista kuunnella kun teini sanoo ettei mitenkään voisi käyttää jotain halpahallin vaatetta tai ei suostu ajamaan vanhalla autolla, ja kuitenkin vanhemmat ajaa puhkiruostuneella koslalla ja tekee ympäripyöreitä päiviä, että lapsi saa harrastaa.



Tulipa paatosta, mutta siis pointtini oli että olisi hyvä opettaa lapsia arvostamaan a) omia tavaroitaan ja hoitamaan niitä b) ymmärtämään vähän rahasta, vaikka rahaongelmista heidän ei tarvitsekaan huolehtia ja c) tajuamaan että tärkeää on että on lämmintä päällä, ei niinkään se onko merkki juuri oikea ja lojuuko niitä vaatteita nurkissa 10 vai 50.

Se että näkee miten asiat tehdään eri tavalla kuin kotona tai että ihmiset ovat erinäköisiä, puhuvat hassua kieltä mutta ovat silti ystävällisiä. Suomessa pitäisi matkustaa vähän myös, että tajuaisi arvostaa maamme kauneutta ja koskematonta luontoa. Se kun alkaa olemaan todellinen harvinaisuus tässä maailmassa...



Meidän 4-vuotias on käynyt vain Ruotsissa ja Virossa, mutta niitä matkoja odottaa aina innolla ja rakastaa nähdä erilaisia paikkoja. On käynyt kotimaassa tsekkaamassa mm. Turkua sekä Helsinkiä ja tykkäsi molemmista kovasti. Nyt viime aikoina on jutellut että tahtoisi matkustaa lentokoneella, saas nähdä minne menemme seuraavaksi siis :).

tuo on minusta väärin. Lapsesi joutuvat hyvin epätasa-arvoiseen asemaan muiden kanssa, jos heidän täytyy odottaa, että saavat jostain töitä hankkiakseen sillä rahalla tietokoneen. Yläkoulussa edellytetään koulutöissä, että kotona on tietokone ja netti. Meillä on jo kolme yläkouluikäistä, enkä ole kuullut kenenkään kertovan, että joku luokkakaveri olisi joutunut tekemään tiettyjä hommia koulussa, koska kotona ei olisi konetta.

itse muistan lapsena ettei todellakaan vatvottu rahoista kavereiden kanssa eikä arvotettu toisia sen mukaan onko heillä varaa matkustella. APUA!

ja lapsetkin on niistä nauttineet.

kaikki rahansa sisustamiseen ja kodin uusimiseen, monta kertaa vuodessa uusia huonekaluja ja jotain muuta tällasta ostamassa. Sitten heillä menee sellasee kaikkeen pieneen arkitavaraan rahaa enemmän kuin meillä, missään ei säästellä ja mitään ei jää säästöön.

Me säästetään matkoihin. Joka kuukausi menee tilistä suoraan matkatilille ja siitä sitten kertyy sellanen summa että joka vuosi matkustetaan ulkomaille reissuun.

Ihmiset laittaa rahansa eri asioihin. Asia ei ole niinkään varasta vaan halusta.

"meillä ei ole varaa matkustaa ulkomaille" näin hokee yks tuttava aina ja ihmettelee miten meillä on.No kerran vuodessa häivymme aurinkoon.Mutta ompahan sitten tässä toinen puoli,siinä perheessä lapset saavat kaiken ,vaikka on toimiva känny ,niin ostetaan uus kun teini vaatii..

ei kukaan nyt käy lahtaamaan perhettään sen takia, ettei ole varaa viedä lapsia matkoille tai ostaa heille tietokonetta, näille tiedoksi että vaikka lasta harmittaisi matkojen puute niin mieluummin se on kuitenkin elossa ja menee matkoille sitten aikuisena omilla rahoillaan. Ja toki sellainen lapsi on onnellisempi, jolla on rakastavat mutta köyhät vanhemmat, kuin sellainen, jolla on paljon rahaa mutta josta vanhemmat eivät välitä. Ja vaikka lasta harmittaisi lapsena köyhyys, niin pääsee se siitä yli sitten aikuisena.

En minä ajatellut lopettaa matkustamista siksi, kun minulla on lapsi. Nyt matkustetaan lapsen kanssa. Ja tasan tarkkaan muksu tietää, ettei raha kasva puussa. Olemme opettaneet, että äiti ja isi kävi paljon kouluja ja oli koulussa ahkeria, että saivat hyvät työt. Ja että työt pitää tehdä hyvin, että saa rahaa. Lapsi saa itsekin aina rahaa, jos kokeet menevät hyvin.



Se ei tarkoita sitä, että kasvattaisimme lapsesta rahaorientoituneet kusarin, mutta totta kai on mielestäni hyvä opettaa opiskelun, ahkeruuden ja rahan välinen korrelaatio. Ja matkustaminen avartaa ihan älyttömästi. Opettaja nauroi joskus vanhempainvartissa, kun olivat biologiassa käsitelleet nisäkkäitä ja hän näki lapseni olemuksesta, kuinka hieno kokemus oli ollut, kun lapsi oli nähnyt sinivalaita ja sai kertoa niistä.