Lue keskustelun säännöt.
Kauan teillä kesti tottua taas työelämään pidemmän työttömyyden jälkeen?
19.03.2023 |
Olen ihan innoissani aloittamassa työn taas ja yritän valmistautua uuteen arkeen.
Olen ollut aika huono kuntoinen, pyrin syömään terveellisemmin ja totuttautumaan uusiin rutiineihin.
Olen aika rennosti elänyt ja nyt kun saa painaa tukka putkella niin jännittää vähän, että miten väsynyt sitä on ensimmäiset viikot.
Kauan teillä kesti tottua aikaisiin herätyksiin ja suorittamiseen?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totun heti, koska keskityn aina hetkeen.
Nopeasti tottuu. Hyvin myös huomaa, että sitä tarvitsee työtä ja ihmisiä elämään, vaikka aina vannoo muuta. Ei sitä kotona saa yhtään enempää aikaiseksi, vaikka ei olisi töissä.
Alkaa aina kaduttaa, kun työkaverit urpoja.
Putosin hyvästä päällikköhommasta kortistoon. Vajaan vuoden päästä otin lusikan kauniiseen käteen ja menin alemman tason hommiin, että saan edes jonkunlaisen eläkkeen. 4v nyt mennyt, ja ketuttaa koko ajan. Aik tason hommiin pääsystä en enää haaveile. En siis ole tottunut nyk työhöni kunnolla, mutta etäpäivät auttaa kitkuttelussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin monta vuotta kotona.
Nyt vuiden ollut töissä.
Tuntui että arki lähti heti rullaamaan.
En tosin tee täyttä viikkoa ja tykkään työstäni eli siinä mielessä on mielekkäämpää.
Täysiä tunteja en jaksaisikaan.
Kylläpäs täällämon sunnuntaiaamun negailijoita liikkeellä.
Eka viikko voi olla aika rankka tulet olemaan väsynyt koska pelkästään uuden oppiminen ja alkustressi väsyttää.
Mutta se menee ohi, luota siihen.
Fyysinen rasituskin (työnkuvasta riippuen) tuntuu varmasti, mutta sekin helpottaa, luota siihen.
Muista että kyse on sinun omasta asenteesta. Jos vingut ja valitat kokoajan, ruokit itse itsellesi ikävää fiilistä; en tykkää, en tykkää, en tykkää
Niin työnteko ja aamuherätykset tulee olemaan ankeita.
Mutta jos hoet itsellesi ja muille että; ompa kiva päästä taas duuniin ja oppia uutta ja tutusta uusiin ihmisiin, mousta pois sohvalta ja saada taas "elämä" kodin ulkopuolelle, niin jaksaminenkin on paljon helpompaa ja työssäkäynnistä tulee taas osa normi elämää eikä pakkopullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Putosin hyvästä päällikköhommasta kortistoon. Vajaan vuoden päästä otin lusikan kauniiseen käteen ja menin alemman tason hommiin, että saan edes jonkunlaisen eläkkeen. 4v nyt mennyt, ja ketuttaa koko ajan. Aik tason hommiin pääsystä en enää haaveile. En siis ole tottunut nyk työhöni kunnolla, mutta etäpäivät auttaa kitkuttelussa
Pääsit sentään hommiin, hyvä. Minulla kokemus että johtajia ja päälliköitä ei kukaan halua enää palkata muihin tehtäviin.
Mulla vaikeinta on aina tajuta se, kuinka pieneen aikaikkunaan joutuu kaikki tekemisensä puristamaan. Muutaman viikon on ihan hukassa ja tuntuu siltä, ettei ehdi mitään. Toisinpäin rentoutuu äkkiä. Olen reilun puolet vuodesta töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika nopeasti siihen tottui. Ja uusi työ jännittää joka tapauksessa alussa, vaikka ei olisikaan ollut työtön.
En ole ollut koskaan työtön. Pidän työnteosta. Olen aina pitänyt. Olen ollut siivoojana, sairaalassa hoitoavustajana kunnes keksin hankkia työn ohella kaupallisen koulutuksen . Sitten toimistotyötä ja hankin myös työn ohella johtamiskoulutuksen ja sen jälkeen olen ollut ison toimiston johtaja. Työ on ihanaa ja ohessa olen huoltanut kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon. Minulle kävi samoin ja olen jo 55+, joten hyvä me.
Olen nyt kolmatta kuukautta hommissa ja alkaa olla uudet rutiinit hallussa. Päivät ja viikot vilahtavat vauhdilla ohi. Illalla toki väsyttää mutta olen pitänyt viikonloput lepoaikana, enkä ole nyt haalinut sinne liikaa tekemistä. Olen katsonut että viikon varrellakin tulee tarpeeksi unta.
Kunto on kohentunut koska kuljen julkisilla, päivässä tulee kivasti kävelyä ja painokin putoaa aktiivisuuden lisääntyessä. Stressi rahan riittämisestä on poissa. Kaikin puolin siis oikein hyvä työhön paluu. Toivottavasti sinäkin huomaat hyviä muutoksia arjessa.
Paskaahan työ on, mutta heräämisiin ja rytmiin oppii noin 1 minuutissa.
Työttömänä 5 vuotta, nyt taas oravanpyörässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyllä 1996 olin pari kuukautta työttömänä. Sen jälkeen olen nyt yrittänyt totutella takaisin työelämään, mitä siitä tulee, 27 vuotta, mutta vaikeaa tuntuu olevan.
Minä sopeuduin töissä käymiseen hyvin, muulla perheellä saattoi olla vähän vaikeuksia kun en ollut enää 24/7 kokkaamassa, pitämässä paikkoja siistinä ja avustamassa kaikessa mahdollisessa.
Olipa ihanaa mennä töihin. Kunto tosin repsahti kun aikataulut oli sellaiset ettei voinut enää käydä tutussa jumpassa ja liikkumassa niin paljon kuin työttömyysaikana.
Töihin paluu tuntui helpolta ja kivalta opiskeluun verrattuna. Olen työssä jossa tarvitsee vain noudattaa säännöllistä aikataulua eikä joudu tekemään aikataulua itse. Työmäärän kanssa ei tarvitse epäillä että ehtiikö tekemään vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa aina kaduttaa, kun työkaverit urpoja.
Monessa eri työssä olen ollut, koskaan ei ole mitään valittamista työkavereissa ollut. Joka työpaikalle kyllä osuu aina yksi josta en hirveästi pidä. Mahtaa olla ahdistavaa, jos kaikissa työkavereissa on jotain vikaa.
38 vuotta työelämää takana! Vihdoinkin pääsin pois siitä helvetistä. Elämä on alkanut hymyilemään aivan uudella tavalla.
Ei siihen paskaan ikinä totu.