joku siis todella lapsee lapsilukunsa sen mukaan...?

kuin ääripäitä!



Ap, totta kai elämässä voi tapahtua MITÄ TAHANSA ja kaikkein huolellisimmin suunniteltu ja vakaakin talous voi romahtaa. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suunnitelmallisuus ja realistinen varautuminen elämässä olisi tarpeen. Aikuisen ihmisen elämään pitäisi kyllä kuulua vastuun ottaminen päätöksistään. Ennakoidaan ja mietitään, mihin elämässä on resursseja (ja en puhu vain taloudellisista resursseista) eikä vain toimita mielitekojen varassa.



KYLLÄ, vastuullinen ja vakaa vanhempi SUUNNITTELEE perheensä taloutta ja elämää ja perhemallia ja perhekokoa lastensa parasta ajatellen. Kädestä suuhun eläminen, lasten tehtailu vailla taloudellista turvaa, liian isot asuntolainat ym. eivät ole aikuisen ihmisen vastuullisia ratkaisuita.

parisuhde eikä turvaverkkoa ollenkaan ja mä olen 15 v. ja kouluttamaton ja kroonisesti sairas ja mielenterveyspotilas, niin se on kuitenkin ihan ok, jos nyt päräytän 8 muksua putkeen ja elätän ja kasvatan ne yhteiskunnan varoilla ja resursseilla, koska elämässä voi kuitenkin käydä mitä vaan ja kyllähän kaikilla on moraalinen oikeus tehdä lapsia koska vaan, mihin tahansa tilanteeseen ja just niin monta kun haluaa, niinkö? Et ei niinku ole ollenkaan TODENNÄKÖISEMPÄÄ, että asiat menee mukavasti, jos mulla on työ ja ehkä koulutus ja vähän säästöjä ja hyvä parisuhde ja ikääkin ehkä muutamia vuosia enemmän?



TOTTA KAI lapsilukua pitää miettiä perheen taloudellisen(kin) tilanteen mukaan!

on varaa! Kuka niitä lapsia hankkii tuosta vaan, tietämättä, voiko elättää ne? Meillä varaa oli kahteen, jotka on nyt hankittu. Kolmas olisi kiva, mutta ei mahduttaisi enää nykyiseen asuntoon millään (tämäkin on meille oikeastaan liian hintava ja isompaan ei mitenkään olisi rahkeita) ja muutenkin olisi talouden kanssa tiukkaa. En halua kolmatta lasta niin paljon, että sen takia koko perheen pitäisi kitkuttaa seuraavat kymmenen, viisitoista vuotta. Ja ihan totta, mistäs sitä tietää, koska tapahtuu jotain ikävää, mies joutuu työttömäksi, itse sairastun, mitä vain. Sitäkin ajatellen on oikein hyvä, ettemme ole nyt taloudellisesti äärirajoille venytettynä.

on se että voi käydä niin, että jää vaikka yllättävän pitkäksikin aikaa tulottomaksi. Jenkeissä esimerkiksi on "tavallista" (ei kaikki pysty tai osaa, mutta suositellaan), että on tilillä vähintään muutaman kuukauden tulojen verran rahaa, jos tulee yllättävä työttömyys tai muuta. Suomessa se ei välttämättä käy mielessä, kun on alitajunnassa se että jostain luukulta saa rahaa kuitenkin. Välttämättä ei kuitenkaan ihan samaan hätään saa, jos työttömyyskassassa sattuu olemaan kahden kuukauden jonot. Silloin rahat tulee kyllä joskus, muttei heti kun palkka jää saamatta.



Voi myös käydä niin, että lapsi sairastuu vakavasti, etkä saa palkallista lomaa enempää kuin ne pari hassua kuukaudessa.



Siksi minusta ei ole outoa ajatella, että tekee lapsia (ja ottaa muita "riskejä" elämässä) suurin piirtein sitä mukaa kun on saanut elämässään turvatyynyjä kasaan. Ei se tarkoita etteikö köyhät voisi tai saisi saada lapsia, tai etteikö mitään katastrofeja voisi silti tapahtua, tai etteikö voisi tulla tiukkaa joka tapauksessa.

laskettu talous aina niin, että yhden tuloilla elää, maksaa lainat jne.



Tähän on sitten mahtunut mm. minun vakava sairastumiseni ja hoitovirhe, minkä takia olin tulotta 1,5 vuotta. Sain kyllä rahat oikeustoimin, mutta todellakin viiveellä.



Samaten olemme selvinneet miehen irtisanomisesta ja firman käynnistämisestä, jolloin minä elätin perhettä kaksi vuotta.



Meillä ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, mikä varmaan on oikeasti opettanut mitoittamaan tulot ja menot.



Olemaan aikuisia.

Kun eihän sitä voi laskelmoida! Ja lapsiluku on suoraan verrannollinen onnellisuuteen :D

Kuka niitä lapsia hankkii tuosta vaan, tietämättä, voiko elättää ne?

ihan hyvin toimeen ollaan tultu vaikka ei matkustellakaan. Toisaalta me olemme enemmän kotimaan matkailun kannsalla muutenkin että sikäli ei haittaa yhtään :)

Lapsellista ja keskenkasvuista edes kuvitella että pystyisi kaikkeen varautumaan ennalta :D t. 36v elämänkokemusta omaava

Mulla on ollut säästötili siitä asti kun aloin tekemään palkallista työtä, eli 15-vuotiaasta.

Vaikka jouduinkin säästämisen takia esim. opiskeluaikana elämään todella niukalla linjalla niin se kannatti. Kaikki lahjarahat sekä kaikki vähänkin ylimääräinen meni heti säästöön.

Nyt minulla on sen verran säästöjä että pesukone, astianpesukone sekä jääkaappi saisivat mennä yhtäaikaa rikki, eikä se hetkauttaisi talouttamme miinukselle.

Säästöjen ansiosta minulla on pesämunaa jos miehelleni sattuisi jotain tai jos tulisi ero (avioehto on olemassa) en jäisi puille paljaille, vaikka olisinkin ollut kotona sen 10-vuotta (nyt vasta kolmas vuosi menossa).

Lapsillemme voimme ostaa parasta ja laadukkainta, eikä miehen tarvitse elättää koko perhettä vaikka minä en olekaan nyt kokopäivä töissä.

Ja tämänkö takia minä olen lapsellinen ja keskenkasvuinen? Että olen varautunut elämään suunnittelemalla talouttani teini-ikäisestä asti?

Minusta se on ollut vain ja ainoastaan fiksua.

t: 25-vuotias, rahatilannetta miettien lapset suunnitellut

Neuvonnassa nimenomaan painotettiin, että perheen talous pitää laskea.



Samanlainen neuvonta olisi näemmä tarpeen myös biolapsia harkittaessa - äitiysneuvolaan pitäisi ottaa pakollinen osuus laskelmien tekoa ja isien osallistuminen pakolliseksi!