Mitä tekisit 15-vuotiaan tytön ylipainolle? (ov)

Olen noin 170cm pitkä. 15 vuotiaana painoa oli noin 80kg. Eli olin lihava tai jos multa kysytään olin muodokas en lihava. Mulla on leveät hartiat ja leveä lantio. Ja malliltani sellainen, että ruikkua ei saa mitenkään.



Mulla nuorena oli ongelmana äiti joka motkotti. Oi voi kun oot niin lihava. Et ikinä kyllä pääse naimisiin jos et laihdu. Sehän nostatti itsetuntoa joopa joo. Karkkia kannettiin kotiin ja rahaa annettiin. Mikäs sen ihanampaa syödä kun kerta on jo lihava niin mitä se enään haittaa vaikka söis.

Rahaa ei muka ollut harrastuksiin, mutta tylsääkin tylsempiin ulkomaanmatkoihin joo jossa isän kännäilyä piti katella.



Minä söin herkkuja masentavaan fiilikseen tai nälkään. Koulu ruoka ei ollut mieleen ja kotona ruoka oli melko myöhään.



Itse en paasais nuorelle siitä lihavuudesta. Vaan ohjaisin hieno varaisesti. Kaapissa helppoa ja terveellistä naposteltavaa mikä on helposti otettavissa. Ja yrittäisin ehkä nostattamaan itsetuntoa. Kehuisin enemmän niitä hyviä piirteitä. Koska vaikka olis lihava niin kyllä lihavassakin on hyvää.

Kannustaa helppoihin harrastuksiin. Lihavaa ei kannata ensimmäisenä houkutella juoksemaan. Vaan keilaamaan, uimaan tai rullaluistelemaan.



Itse rullaluistelin nuorena paljon jossain vaiheessa ja mulla oli hiton hyvä kunto, vaikka painoa olikin. Silloin taisin olla 16v.



Niin ja sekavasta sepostuksesta jatkan nyt tähän kohtaan elämääni. Olen yhä lihava. 29 vuotias ja aivan liian lihava. Laihduin jo tuossa reilu vuosi sitten hyvin, mutta raskauden ja imetyksen myötä paino tuli takaisin.



Olen koko ikäni taistellut painon kanssa. Ja herkut on lohtu ja nautinnon lähde.



Älä tee isoa numeroa lihavuudesta. Yritä vaikuttaa asioihin muutoin kuin nalkuttamalla ja valittamalla.



Tsemppiä.

Noilla mitoilla en kyllä sanoisi ketään lihavaksi, mutta huolestuttavaa toki on se, että paino on noussut vuoden aikana 8kg jos pituutta ei ole tullut. Nykynuorilla näyttää olevan yleisenä trendinä tuo vatsamakkara ja yksi iso syyllinen siihen on yletön sokerinsaanti sekä se että ei liikuta yhtään. Vartalosta tulee sellainen löysä plösö.



Onko raskaus mahdollinen? Tuo kilpirauhasasia kannattaa myös tutkia.



Sen sijaan se vastaaja joka sanoi tyttönsä olevan kokoa 44 mutta ei lihava niin sitä en kyllä usko. Vaikka nuori nainen olisi 2metriä pitkä niin tuollaisia vaatekokoja ei tarvitse ellei ole lihava!

Noilla mitoilla en kyllä sanoisi ketään lihavaksi, mutta huolestuttavaa toki on se, että paino on noussut vuoden aikana 8kg jos pituutta ei ole tullut. Nykynuorilla näyttää olevan yleisenä trendinä tuo vatsamakkara ja yksi iso syyllinen siihen on yletön sokerinsaanti sekä se että ei liikuta yhtään. Vartalosta tulee sellainen löysä plösö.

Onko raskaus mahdollinen? Tuo kilpirauhasasia kannattaa myös tutkia.

Sen sijaan se vastaaja joka sanoi tyttönsä olevan kokoa 44 mutta ei lihava niin sitä en kyllä usko. Vaikka nuori nainen olisi 2metriä pitkä niin tuollaisia vaatekokoja ei tarvitse ellei ole lihava!

Olin lihava lapsi ja teini. Äitini painosti minua laihduttamaan, vaikka itse oli n. 140 kg ja ruokailutottumuksemme olivat ihan päin honkia.

Isäni myös on kommentoinut painoani ja kerran jopa mittasi mittanauhalla takamukseni, vitsillä.



Voitte kuvitella minkälainen itsetuntoni oli kauan.

Olin lihava lapsi ja teini. Äitini painosti minua laihduttamaan, vaikka itse oli n. 140 kg ja ruokailutottumuksemme olivat ihan päin honkia.

Isäni myös on kommentoinut painoani ja kerran jopa mittasi mittanauhalla takamukseni, vitsillä.

Voitte kuvitella minkälainen itsetuntoni oli kauan.

Kurjaa, että olet kokenut tuollaista. Meillä tilanne on kuit. vähän toisenlainen.

ap

Oma tyttoni on vajaa 10v ja pituutta on siina 145 cm ja painoa 50 kg. Han on ns paarynamallinen ja vatsan seudulla on punsaasti massaa seka reidet ovat erittain tuhdit. Kayttaa kokoa 38 naiset tai 176 cm lapset (tama koko on usein liian pieni vyotarosta) tytto on myos jo kehittynyt rinnoistaan.Hihoista ja lahkeista leikkaan 25 30 senttia pois ja uudelleenmuotoilen uudet vaatteet....Han on pullukka pyoreakasvoinen, mutta hyvaksyy itsensa selaisena kun on. Vaikeampi hyvaksya ihmisten reaktioita laihuuden ihannoinnissa.Tyttoni sanoo,etta on tarkeaa se mita on paan sisalla ja sydammessa ,se mita ulkoisesti naet ei ole todellista.



En missaan tapauksessa aloita hanen kanssaan jojoilua jo 10v sehan kestaa koko ian ajan. Sitten kun itse haluaa ja kokee kroppansa muodon hairitsevaksi tuen hanen muodonmuutostaan.Saali etta ihmiset muokkaavat mielipiteet ihmisen ulkonaon perusteella.

Onneksi. Se olisi ollut aivan kamalaa, jos ei kelpaisi omalle äidille.

Joskus äitini saattoi sanoa jotakin joka pikkasen viittasi ylipainooni ja mä loukkaannuin syvästi siitä.

Rakasta lapsesi sellaisena, tarjoa kotona hyvää terveellistä ruokaa. Anna teinin olla.

Niin, kauniimpi vaihtoehtoko se on, että tytär sairastuu psyykkisesti äidin läskiterrorista?

KErro vielä mitkä on tyypillisiä sairauksia nuorille ylipainoisille, ja prosentit kuinka moni niihin sairastuu. Tämä läskivaino on kyllä mennyt ihan älyttömäksi.

Eihän lapsia saakaan millekään laihdutuskuurille laittaa. Mutta vanhempien tehtävä on laittaa terveellistä ruokaa, ohjata oikeisiin annoskokoihin ja terveelliseen ruokavalioon sekä liikkumiseen. 10-vuotiaan painon ei tarvitse tippua, pituuskasvu korjaa vääristymän, kunhan vain painoa ei tule lisää.



Minusta on vanhemmilta väärin ajatella ettei halua tehdä lapsensa terveyden eteen mitään. Merkittävä ylipaino kun on ihan selvästi terveysriski monilla tavoilla. Se että kotona ohjataan terveellisyyteen ei tarkoita sitä etteikö vanhempi hyväksyisi lasta sellaisena kuin hän on.

Tähän ketjuun oli kommentoinut muutama teini-iässä ylipainoinen/lihava ja jos en ihan väärin muista niin kaikki olivat nyt vielä aikuisinakin ylipainoisia/lihavia. Eli siinä suurin syy, miksi lapsuus/nuoruusiän lihavuudesta tulisi olla huolestunut.



Lihavilla esiintyy useita liitännäissairauksia mm. tyypin 2 diabetestä, mbo:ta, verenpainetautia jne. Usein lihavuuteen liittyy myös fyysistä inaktiivisuutta. Havainnoivissa tutkimuksissa on mm. todettu, että fyysisesti inaktiiveilla on moninkertaisesti suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin

esim. tupakoitsijoilla tai alkoholin suurkuluttajilla.



Em. johtuen minulla on mielestäni oikeus ja velvollisuus olla huolestunut lasteni elintavoista ja myös yrittää puuttua epäterveellisiin sellaisiin. Varsinkin, kuten jo edellä kirjoitin, asialla ei tyttöä ole mitenkään piinattu, halveksittu tai painostettu.



ap

ANna sen lapsen olla. Kaiken tämän jälkeen hän varmasti TIETÄÄ jo ihan kaiken. Ja mitä enemmän painostat ja teet asiasta numeroa ( kuinka hiuenovaraisesti sen sitten teetkin), sitä varmemmin tyttö viimeistään siinä vaiheessa, kun muutta omilleen, paisuu kuin pullataikina, kun pääsee sun natsimeiningin ulkopuolelle.



Mikä siinä nyt NIIIIN kamalaa on, jos lapsesi on lihava? Ei se lihavuus todellakaan tarkoita sitä, että saman tien sairastuu ja elämä on kamalaa. Lihavuudesta vaan on tehty ihan kamala peikko nykyaikana, vaikka varsin moni elelee täysin onnellisena läskiensä kanssa. Ja samaan aikaan hoikat ja liikunnalliset sairastuu ihan samalla tavalla vakaviin sairauksiin kuin lihavatkin.



Totta kai olisi kiva, että meistä jokainen olisi normaalipainoinen ja liikunnallinen, mutta kun ei ole. Niin hyväksyttäisiin toisemme sellaisina kuin olemme ja nautittaisiin elämästä. ONko liikaa vaadittu?

Tähän ketjuun oli kommentoinut muutama teini-iässä ylipainoinen/lihava ja jos en ihan väärin muista niin kaikki olivat nyt vielä aikuisinakin ylipainoisia/lihavia. Eli siinä suurin syy, miksi lapsuus/nuoruusiän lihavuudesta tulisi olla huolestunut.

Lihavilla esiintyy useita liitännäissairauksia mm. tyypin 2 diabetestä, mbo:ta, verenpainetautia jne. Usein lihavuuteen liittyy myös fyysistä inaktiivisuutta. Havainnoivissa tutkimuksissa on mm. todettu, että fyysisesti inaktiiveilla on moninkertaisesti suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin

esim. tupakoitsijoilla tai alkoholin suurkuluttajilla.

Em. johtuen minulla on mielestäni oikeus ja velvollisuus olla huolestunut lasteni elintavoista ja myös yrittää puuttua epäterveellisiin sellaisiin. Varsinkin, kuten jo edellä kirjoitin, asialla ei tyttöä ole mitenkään piinattu, halveksittu tai painostettu.

ap

Mun mummoni oli ikänsä ylipainoinen, laittoi voita pullan päälle, ja eleli vielä 93-v omillaan kotonaan terävänä kuin partaveitsi. Ehti olla kuukauden sairaalassa, kun viimein sydän petti.

Tiesitkö ap, että tuo sun inaktiivisuutesi koskee ihan samalla tavalla laihoja jotka ei liiku? Eli jos sä olet nyt lapsestasi huolissasi, niin jätä se painon kyttääminen, ja keskity vaan siihen liikuntaan.

Ja että mua sitten ärsyttää noi tilastojen hokemiset. Oletkos katsonut ollenkaan niitä tilastoja, joissa kerrotaan kuinka moni aktiiviliikkuja vammautuu/kuolee vuosittain? Ai kamala, kyllä on liikunta vaarallista.

Toisille se jopa käy ihan työstä ;)! Ja mitä aktiiviliikkujiin tulee, niin ihan niin paljon niitä ei kyllä kuole kuin inaktiiveja ja lihavia. Koska nyt on kuit. vapaapäivä, en jaksa kaivaa katsausartikkeleita tähän referensseiksi.



Jotenkin ymmärrän myös jo, miksi lihavuus ylipäätään on Suomessa muodostumassa todelliseksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi!



ap

En yhtään mitään. Mietippä mitä sä teet sen kehitykselle ja itsetunnolle? Ton ikäselle meet ehdottelee painon tarkkailua nii se joku päivä kuolee anoreksiaan. Nyt hyvä nainen, älä mee puuttumaan, lähemmäs 20v voit sitte sanoo että mitens olis, mennääks jumppaa? Mut ei nyt, EI!

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/pgr/200.036.html



lapsesi ei ole lihava,onneksi. Ja jos mahamakkarat vaivaa, anna vaiks istuimeksi jumppapallo, sano, että tekee selälle hyvää. tai jotain muuta.



Sillä kun keikkuu television ääressä tai tietokoneella, jumppaa jo ihan vahingossa vatsaansa. Nimim. kokemusta. Mullakin on pömppömaha. Istuin kolmisen kuukautta jumppapallolla televisiota katsoessa -> hävisi maha, ja tuli vyötärö. Sittemmin sorruin sohvalle takaisin. Löytyi myös se pömppö :D

Kysymys teille, jotka suhtaudutte tähän asiaan hyvin negatiivisesti: Eikö teidän mielestä terveyskasvatus kuuluu äidin/vanhempien tehtäviin? Onko se teidän mielestänne turhaa ja tarpeetonta ja esim. neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta kasvuseurannat tulisi poistaa kokonaan? Tai ehkä niin, koska miksi mitata jotain, jos mittauksen tuloksiin ei kuit. koskaan saa puuttua! Ja viel, mikä teidän mielestänne olisi oikea toimi puuttua alati lisääntyvään lihavuuteen?



Ja anoreksia-asiasta vielä, että nykyään anoreksiaan sairastuu moni myös vanhemmalla iällä. Lisäksi kaikki teinit, joiden painonkehitykseen puututaan, eivät suinkaan sairastu syömishäiriöihin. Painontarkkailusta meillä tuskin voi puhua, jos lasta punnitaan kerran vuodessa ja sekin koulun vuosittaisessa tarkastuksessa!



ap

tyttö tarvitsee mielenterveyspalveluja ensisijaisesti. Kun pää saadaan kuntoon loppuu lohtu syöminen ja alkaa aktiivisempi elämä.

Kysymys teille, jotka suhtaudutte tähän asiaan hyvin negatiivisesti: Eikö teidän mielestä terveyskasvatus kuuluu äidin/vanhempien tehtäviin? Onko se teidän mielestänne turhaa ja tarpeetonta ja esim. neuvoloista ja kouluterveydenhuollosta kasvuseurannat tulisi poistaa kokonaan? Tai ehkä niin, koska miksi mitata jotain, jos mittauksen tuloksiin ei kuit. koskaan saa puuttua! Ja viel, mikä teidän mielestänne olisi oikea toimi puuttua alati lisääntyvään lihavuuteen?

Ja anoreksia-asiasta vielä, että nykyään anoreksiaan sairastuu moni myös vanhemmalla iällä. Lisäksi kaikki teinit, joiden painonkehitykseen puututaan, eivät suinkaan sairastu syömishäiriöihin. Painontarkkailusta meillä tuskin voi puhua, jos lasta punnitaan kerran vuodessa ja sekin koulun vuosittaisessa tarkastuksessa!

ap

Mutta sehän on tasapainoilua. Luitko sen ketjun, jossa kerrottiin pahimpia koululääkärikäyntejä? Sielä oli muutama, jotka oli joutuneet kouluterkan sanomisten takia ikuiseen painokriisiin. siis jonkun kouluterveydenhoitajan kommentin takia lihoneet/anorektisoituneet/tms. Hurja ajatuskin. Mitä sitten voivat vanhempien kommentit aiheuttaa?

Itsellä on kymmenvuotias erittäin laiha lapsi. Hän pelkää, ettei kelpaa kouluterkalle. Oikein jännitti, että toivottavasti se ei sano, mitään negaa lapsen painosta. Seuraavalla kerralla pistän varmaan etukäteen soittaen/mailaten.

Ei tietenkään kaikki sairastu. Mutta sanoisin, että tässä on peräänkuulutettu tasapainoilua.

Painoindeksin mukaan (minä laitoin sen tuossa ylempänä), lapsesi ei ole ylipainoinen. Jos hänellä kertyy ns. väärään paikkaan niitä kiloja, ensisijainen tehtävähän olisi nyt löytää se hänen liikuntalajisna. en usko, että teillä siis ruokavaliossa on mitään ongelmaa. Aluksi kait se liikunta olisi oltava jokin "huijattava" liikunta. Jokin, johon tulee alettua vähän niinkuin vahingossa.

Hyvä ap,

Kirjoitat että tyttäresi isän puolelta on diabetes 2:sta. Sen lisäksi kirjoitat että tyttö syö paljon hedelmiä.



Katsoisin asiaa näin: jos hänellä on taipumusta diabetes 2:een voi olla että insuliiniherkkyyttä on aika lailla. Siis että verensokeri heittelee joka kerta kun syö hiilareita. (Hiilarit: esim pasta, peruna, leipä, hedelmä.)



Jos pystyisitte pitämään verensokerin tasaisempana sitä kamalaa makeanhimoa ei olisi!! Jos muut perheenjäsenet ovat hoikkia eikä tunne makeanhimoa on hyvin mahdollista että teillä toimii vähärasvainen ja korkeahiilihydraattinen ruokavalio. MUTTA: jos tyttö on perinyt toisenlaisen insuliiniherkkyyden hän ei siedä korkeaa hiilaripitoisuutta ruokavaliossa!





Ehdotan että lukisit "Andreas Eenfeldt: Ruokavallankumous" ja tutustuisit tarkemmin tähän insuliiniproblematiikkaan. Sen jälkeen olisi viisasta vähentää hiilareita, ainakin hedelmät. Ja tilalle pitää ottaa rasvaa että tyttö pysyy kylläisenä.



Itselläni oli valtava insuliiniherkkyys, kova makeanhimo päivittäin. Ja suuren sokerin syönnin (esim karkkipussin) jälkeen tuli aivan flegmaattinen olo. Myös masennustyyppisiä oireita oli, heti syönnin jälkeen ja seuraavana päivänä. Tuntui kuin sokeri aiheuttaisi krapulan.



Kuitenkin olen low carb high fat-ruokavalion (siis karppaus) avulla pääsemään makeanhimosta irti. Siis ihan oikeasti!! Aivoni toimivat paremmin, enemmän energiaa koko ajan! Paino tippui pari kiloa, mutta se ei ole tärkeää vaan tämä uusi energia. Lapsilla ei tietysti pidä vähentää hiilareita kauheasti, mutta katsoa että hiilareiden lähde on hyvä. Ei siis hedelmää tai pastaa!



Suosittelen lämpimästi tutustumaan tällaiseen vaihtoehtoon.



t.lchf

Leipä ja muut välipalat vähemmällle, tilalle kunnon ruokaa, ei tarvitse olla mitään laihissalaattia, vaan ihan perusruokaa. Napostelut pois.



Pienilläkin teoilla voi nuorella laihdutus onnistua hyvin, ei tarvitse eikä kannata mitään dieettejä vetämään. Tärkeintä on saada tyttö ymmärtämään itse tilanteen vakavuus ja tärkeys. Kannattaa mennä esim ravintoterapeutille tai lääkärille, sellaisen auktoriteetin mielipiteellä voisi olla vaikutusta. Paras olisi jos olisi jokin oikea uhka, esim selvä ennuste siitä että tytölle tulee diabetes jos ei saa painoa alas. Itsellä oli aikanaan tämä tilanne, ja se kyllä tepsi.



Toivottavasti saat tyttösi ymmärtämään mikä on hänelle omaksi parhaaksi!

Kiitos ed. kommentoijalle! Hyvästä yrityksestäsi huolimatta, en valitettavasti lämpene yhtään tuolle lchf-ajatukselle! Mielestäni sitä ei voi suositella kenellekään koko eliniän kestäväksi ruokavalioksi. Kaikkein vähiten murkkuikäiselle teinille!



Rasvaa (pehmeää) meidän teinin ruokavaliossa tällä hetkellä on ihan tarpeeksi ja kovaa rasvaa taas ihan liikaa. Hedelmät (joita syö ehkä 1-2 erilaista päivässä) ovat todella tarpeellinen suojaravintoaineiden lähde ihan kaiken ikäisillä. Eikä sitä paitsi tämä suomalaisten alati kasvava lihavuusongelma hedelmiä välttämällä parane. Sitä en kiellä, etteivätkö suomalaiset voi hyvin reippaalla kädellä karsia hiilihydraatteja ruokavaliostaan mutta sillä kyllä tarkoitetaan eritoten niitä (piilo)sokereita, vaaleita viljatuoteita, pizzoja, hampurilaisia, sipsejä yms. täysin tarpeetonta. Karppaajienkin tulisi varmaan tutustua paremmin vaihtoehtoon kohtuus ja myöntää itselleen, että ne läskit on tullut loppujen lopuksi ihan jostain muusta syystä kuin hedelmistä, ruisleivästä ja perunasta...



ap