Mitä tekisit 15-vuotiaan tytön ylipainolle? (ov)

Tytön mitat on 164cm ja 58kg. Paino on viimeisen vuoden aikana noussut 8kg ja on edelleen nousussa. Terveydellisessä mielessä eniten huolestuttaa painon kertyminen vyötärön ja vatsan seudulle. Miehen puolelta kun on tosi suuri riski esim. tyypin 2 diabetekseen. Kouluterkka oli myös kiinnittänyt huomiota tähän vatsa-asiaan.

ap

Miten terkka kiinnittänyt huomiota? Selkä notkolla?

Kouluterkka siis sanoi, että nähdessään tytön vastaanotolla hän mietti, että tytöllä on iso paino-ongelma juurikin siksi, että vatsa on niin massiivinen. Oli sitten yllättynyt mitat otettuaan, että pituus-painosuhde ei ollut tuon pahempi. Ja tuo paino on siis syksyltä. Olen vakuuttunut, että jos tyttö kävisi vaa'alla nyt, niin painoa on tullut 3-4kg lisää tuon ja erit. joulun aikana. Ainakin, kun ostettiin nyt uusia housuja, niin oli taas otettava uusi tuumakoko. Ennen joulua meni vielä 29/32, nyt piti ottaa 31/32. Ja saman 'putiikin' housuista kyse eli ihan hirveesti nuo koot ei varmaan heitä housujen välillä.

ap

Jos naisihmisellä kertyy vyötärölle rasva, voi olla kyseessä polykystiset munasarjat. Onko tämä tutkittu? Noin muuten kyllä todella ihmettelen tuota puhetta, että hän olisi noilla mitoilla lihava. Ruumiinrakenne nyt vaan voi olla epäsuotuisa hormonitoiminnan takia. Onko hänellä kovin stressiä? Onko enää kasvanut pituutta?

Katsonkin heti googlesta. Kiitos!

ap

ratkaisu.



Mä lähtisin purkamaan tilannetta siitä, että miksi tyttö syö liikaa. Eikö hänellä ole normaalia ateriarytmiä, naposteleeko aterioiden välillä, jättääkö aterioita väliin? Syökö koulussa normaalin ruuan, syöttekö yhdessä?



Jos tytön ruokarytmi on kunnossa, lähtisin selvittämään, onko psyykkisellä puolella jotain pahaa oloa, mitä tyttö hoitaa syömällä herkkuja?



15-vuotiaat voi olla melkoisia kompleksikimppuja. Ehkä hän ei esim. koe kuuluvansa perheeseen, jos kaikki muut ovat fyysisesti erilaisia kun hän tms.



Kouluterveydenhoitajalta saisi varmaan apua.

Elikkäs ite oon 15-vuotias tyttö ja olen ollut ylipainoinen, mutta laihduin.Aluksi oli raskasta, mutta kyllä se siitä kun intoa ja tahtoa riitti! Teidän pitää näyttää Tytölle esim kuvia ylipainoisista ihmisistä tai kertoaa mitä kaikkea ylipaino voi aiheuttaa.Voisitte sopia esim. aluksi karkkipäivän (vaikka Lauantai) ja antaisitte vaikka 3 euroo, että saa ostettua karkkia silloin lauantaina! ja asit vaikka sunnuntaisin liikuntaa ja käskekää JUODA PALJON!!!!

Tytön mitat on 164cm ja 58kg. Paino on viimeisen vuoden aikana noussut 8kg ja on edelleen nousussa. Terveydellisessä mielessä eniten huolestuttaa painon kertyminen vyötärön ja vatsan seudulle. Miehen puolelta kun on tosi suuri riski esim. tyypin 2 diabetekseen. Kouluterkka oli myös kiinnittänyt huomiota tähän vatsa-asiaan.

ap

Tytön painoindeksi on 21,6. Vaikka painoindeksi soveltuukin parhaiten 20 - 60-vuotiaiden tilanteen arviointiin, kertoo kyllä noin alhainen lukema, että tyttösi ei missään tapauksessa ole lihava, edes lievästi. Normaalipainon ja lievän lihavuuden välinen raja-arvo on siis 24,99. Lievästi (!) lihavaa tyttösi alkaisi lähestyä vasta, kun hän painaisi 67 kilogrammaa eli yhdeksän kiloa enemmän kuin nyt. On aivan tavallista, että naisen paino murrosiän aikana nousee muutaman kilon hormonaalisen vaihtelun ja rasvan kertymisen (rinnat ja lanteet) takia. Itsekin muistan, että yläasteelta lukioon siirtyessäni olin pyöreähkö (158 cm ja noin 56 kg) ja että kolmen vuoden aikana ilman mitään tietoisia dieettejä tai urheiluharrastusten aloittamisia painoni putosi noin viisi kiloa, ja siitä lähtien se on pysynyt suunnilleen samassa. Tällä hetkellä painan 50 kg ja olen 158 cm pitkä, ja olen mielestäni suorastaan laiha.

Kahdeksan kiloa painon kertymistä vuodessa on toki paljohkosti, mutta ei se nyt tytön pituuden huomioonottaen mitenkään pöyristyttävä määrä ole. Jos tyttösi EI olisi kerryttänyt tuota kahdeksaa kiloa, hän olisi aivan normaalin painon ja lievän alipainon rajalla varsinkin, kun hänen kropassaan kertomasi mukaan ei lihas juuri paina.

Luin tämän ketjun vielä kokonaan läpi pari kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että en ihan ymmärrä jokaista syyttävää kommenttia.



Mielestäni en missään vaiheessa esim. kirjoittanut:

- etteikö meillä herkuteltaisi

- että tytön ei annettaisi syödä tarpeeksi ja rauhassa

- että hänelle huomauteltaisiin hänen syömästään ns. kunnon ruoasta

- että hänen ns. kunnon ruoan syömistä rajoitettaisiin

- että häntä piinattaisiin jatkuvilla huomautuksilla painosta ja

liikkumisesta

- että hänen ulkomuotoaan arvosteltaisiin

- etteikö häntä kunnioitettaisi sellaisena kuin hän on

- että häntä ei koskaan kehuta

- että tytölle korostettaisiin laihuuden ihannointia



Tuossa nyt vaan joitakin, mikä ekana tuli mieleen. Kaikki em. kohdat on kyllä ketjussa kumottu, mikäli vaan ljaksaa/haluaa/ymmärtää lukea.



Ja jos tuo 'ilmoitus lähti' tarkoittaa sitä, että lastensuojelu tms. ottaa yhteyttä ja tahtoo kotikäynnille, niin meille se on ihan ok. Ehkä sitä en ymmärrä mutta eipä meillä mitään salattavaakaan ole. Missään asiassa. Ilm. ei sitten vaan enää saa olla edes huolestunut lapsensa terveyteen liittyvistä asioista? Eikä surkeampikaan perheitä täältä löydy tarkastettavaksi...



Sitä tosin jäin miettimään, että miten tyttö siihen käyntiin ja lastensuojeluasiaan reagoi? Ehkä sillä ei olekaan ihan niin positiivista vaikutusta asiaan kuin mitä ilmoituksen alulle laittaja ajatteli. Tyttö on kuit. kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen elämäänsä. Tänään juuri keskusteltiin asiasta, kun lehdessä oli raporttia kouluterveyskyselyn tuloksista. Myös kouluterv.huollon teettämän nuorison terveystarkastuksen kyselyn perusteella, tytön psyyke ja kotiolot on ihan kunnossa.



ap

"Kotona ei voi olla mitään herkkuja, koska tyttö syö kaiken 'salaa'. Kiva olisi esim. vkonloppuna joskus leipoa jotain mutta tytön takia ei huvita, koska tietää hänen saaneen muutenkin jo ihan liikaa energiaa. Vieraiden jälkeen pitää kaikki keksi ym. rippeet heittää salaa pois, ellei halua tytön niitä syövän."

Ja nyt kirjoitat toista. Eli mulle ainakin nyt jäi epäselväksi, että miten päin teillä nyt on...

Luin tämän ketjun vielä kokonaan läpi pari kertaa ja täytyy kyllä sanoa, että en ihan ymmärrä jokaista syyttävää kommenttia.

Mielestäni en missään vaiheessa esim. kirjoittanut:

- etteikö meillä herkuteltaisi

- että tytön ei annettaisi syödä tarpeeksi ja rauhassa

- että hänelle huomauteltaisiin hänen syömästään ns. kunnon ruoasta

- että hänen ns. kunnon ruoan syömistä rajoitettaisiin

- että häntä piinattaisiin jatkuvilla huomautuksilla painosta ja

liikkumisesta

- että hänen ulkomuotoaan arvosteltaisiin

- etteikö häntä kunnioitettaisi sellaisena kuin hän on

- että häntä ei koskaan kehuta

- että tytölle korostettaisiin laihuuden ihannointia

Tuossa nyt vaan joitakin, mikä ekana tuli mieleen. Kaikki em. kohdat on kyllä ketjussa kumottu, mikäli vaan ljaksaa/haluaa/ymmärtää lukea.

Ja jos tuo 'ilmoitus lähti' tarkoittaa sitä, että lastensuojelu tms. ottaa yhteyttä ja tahtoo kotikäynnille, niin meille se on ihan ok. Ehkä sitä en ymmärrä mutta eipä meillä mitään salattavaakaan ole. Missään asiassa. Ilm. ei sitten vaan enää saa olla edes huolestunut lapsensa terveyteen liittyvistä asioista? Eikä surkeampikaan perheitä täältä löydy tarkastettavaksi...

Sitä tosin jäin miettimään, että miten tyttö siihen käyntiin ja lastensuojeluasiaan reagoi? Ehkä sillä ei olekaan ihan niin positiivista vaikutusta asiaan kuin mitä ilmoituksen alulle laittaja ajatteli. Tyttö on kuit. kaikesta huolimatta ihan tyytyväinen elämäänsä. Tänään juuri keskusteltiin asiasta, kun lehdessä oli raporttia kouluterveyskyselyn tuloksista. Myös kouluterv.huollon teettämän nuorison terveystarkastuksen kyselyn perusteella, tytön psyyke ja kotiolot on ihan kunnossa.

ap

kun sitä ei lapsella ole grammaakaan? Lasten ja nuorten painoindeksi antaa vastauksen, että lapsesi on normaalipainoinen. Tätä minä en käsitä! Etkä vastaa tähän kysymykseen, jankutat vain tuota ylipainoasiaa suu vaahdossa.

lääkärisivuston laskurilla, aineistopohjana käytetty suomalaisten lasten ja nuorien mittoja. Tyttäresi EI OLE ylipainoinen, joten lopeta se saatanan jankutus ja hae apua!





Suomalaisen lääkärisivuston(duodecim)

lasten ja nuorten painoindeksilaskuri sanoo näin



Aikuista vastaava painoindeksi on noin 22.3 kg/m2.



Lapsi on normaalipainoinen.



Tämän lapsen normaalipainon alue on 44.3 - 65.5 kg.

ja jankuttaa ylipainosta, koska sitä ei ole, ei edes lähelläkään. Miksi, sano nyt hyvä ihminen miksi? Miksi jankutat asiasta, koska mitään ongelmaa ei ole? Muutakuin sinun sairaassa päässäsi

Mä olen ollut pienestä asti vähän pyöreä ja haukuttiin koulussa yms. Noh, mitä siitä seurasi, musta tuli hullun tarkka kaikessa syömisessä, laihduin yli 15kg 1,5kk aikana, tiedän edelleenkin kaikkien ruokien kalorit. Kun lähdin kavereitten kanssa viettämään iltaa, niin en syönyt koko päivänä mitään, koska ajattelin vain niitä kaloreita mitä tulee siitä siiderin juonnista... Laskin etten vahingossakaan saa enempää (siis muina kuin bilepäivinä) kuin 1000kcal ja treenasin sikana, kuljin työmatkat fillarilla yms.. Että jos tälläseen kierteeseen haluatte lapsenne, niin joo haukkukaa läskiks.. Ja siis mulla meni tähän pisteeseen vaikkei kotona koskaan puututtu mun syömisiin/painoon..

Sinun kaltaisesi äidit ovat kauheita. Olet tehnyt numeron herkästä asiasta. Ei ihme, että tyttö syö suruunsa!



Ihmiset lihovat eri lailla, toiset helpommin, Varmasti tyttö kokee epäreiluna, että te muut ette liho niin helposti. Liikunta ei laihduta, jos et sattunut tietämään.



Lopeta heti huomion kiinnittäminen asiaan. Teinisi kapinoi sinua vastaan lihomalla ja todellakin vahingoittaa sillä vain itseään!

Lähipiirissä on yksi vastaava tapaus. Laihdutettiin "terveellisesti" ja korostettiin painoa varhaisteininä. Nyt tytöllä on bulimia! Kamalaa katsoa, kun vanhemmat ovat vain innoissaan nätistä ulkonäöstä...

Tytön mitat on 164cm ja 58kg. Paino on viimeisen vuoden aikana noussut 8kg ja on edelleen nousussa. Terveydellisessä mielessä eniten huolestuttaa painon kertyminen vyötärön ja vatsan seudulle. Miehen puolelta kun on tosi suuri riski esim. tyypin 2 diabetekseen. Kouluterkka oli myös kiinnittänyt huomiota tähän vatsa-asiaan.

ap

Helvetti ap jos tää ei ole provo niin susta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Koitat laihduttaa kasvavaa lasta normaalipainon sisällä!

Mielestäni kirjoitin tytön ylipainosta, en lihavuudesta. Tytön pituus-painosuhde terkan mukaan on +13 ja myös hän oli asiasta huolestunut juurikin tuon vuoden aikaisen painonnousun takia. Näillä elintavoilla ja painonnousulla ei nim. mene kauaa, että tyttö onkin sitten jo lihava.

ap

Olen itse hyvin raskastekoinen, ja teininä painoindeksi seilasi 23-25 välillä.

Teininä jo rasvan kertyminen oikeisiin paikkoihin, eli se mikä tekee naisesta naisen, lisää painoa. Ja varmaan tekee sinun mielestäsi tytöstä läskin näköisen... Sinulla ap ei kyllä ole ihan kaikki kotona. Katso peiliin!

Tiedän omakohtaisesti, että painokäyrän yläreunoilla oelvan lapsen vanhemapana on koko ajan varpaillaan. Ja lasten ja nuorten lihavuus on iso ongelma, mutta siltikin, ota rauhallisesti. Noilla kertomillasi mitoilla tyttäresi ei ole lihava, pyöreä kyllä.

Vittu te ootte kaikki ihan sairaita!

Meillä on siis perheessä ylipainoinen teini. Tyttö on ollut pienestä asti pulska ja asiaan on alettu kiinnittää huomiota jo monta vuotta sitten. Neuvolan ohjeilla saatiinkiin tyttö hoikistumaan kaksi vuotta sitten pituuskasvun ohella. Tytölle ei tuolloin vielä ole puhuttu laihduttamisesta tms. vaan asia hoidettiin pienillä muutoksilla ja kannustamalla hyvin mukavuudenhaluista tyttöä liikkumaan. Nyt paino on taas noussut pienen ajan sisällä monta kiloa. Vaatteita ostettaessa, täytyy aina ostaa yhä suurempia. Tietty normaaliakin, että tyttö kasvaa mutta kaikki 'kasvu' vaan tulee lantiolle ja vatsan seudulle :(. Tyttö sanoo itsekin, ettei halua tulla lihavaksi mutta teot eivät ole ollenkaan suhteessa tähän toiveeseen! Liikuntaa tyttö ei harrasta ollenkaan, jos siksi ei lasketa päivittäisiä kävelyjä lähikauppaan herkkuostoksille. Kotona ei voi olla mitään herkkuja, koska tyttö syö kaiken 'salaa'. Kiva olisi esim. vkonloppuna joskus leipoa jotain mutta tytön takia ei huvita, koska tietää hänen saaneen muutenkin jo ihan liikaa energiaa. Vieraiden jälkeen pitää kaikki keksi ym. rippeet heittää salaa pois, ellei halua tytön niitä syövän. Meillä on myös kaksi nuorempaa lasta, joilla ei paino-ongelmia ole. Paremminkin menevät miinuskäyrillä samoin kuin minä ja mieskin. Nuoremmilla lapsilla on paljon harrastuksia kuin myös me vanhemmat ollaan liikunnallisesti aktiivisia. Aikaisrmmin ajattelinkin, että esikoinen myös jossain vaiheessa 'omii' perheen yhteiset tavat mutta tilanne menee siis vaan pahempaan suuntaan. Nyt olenkin yrittänyt kannustaa tyttöä liikkumaan sekä löytämään jonkun harrastuksen. Ollaan myös luvattu kuljettaa ja maksaa, mikäli harrastus on kallis tai pitkän matkan päässä. Olen myös sanonut, että painonnousun takia ei karkkia voi vetää samaan tahtiin ja liikuntaa pitää olla. Ehkä väärin mutta en kyllä suostu vierestä katsomaan, kun tyttö pilaa tulevaisuuttaan! Nyt tyttö sanoikin, että sanominen ärsyttää häntä. Mutta mitä mun sitten pitäisi tehdä? Kertokaas te!

Sanomisella ja asiaan negatiivisesti puuttumisella sä et saa aikaan kuin sen, että lapsi menettää itsetuntonsa, ei tunne itseään hyväksytyksi, todennäköisesti kehittää itselleen syömishäiriön ( ellei hänellä jo ole sellainen, esim. BED), ja se olet lopulta SINÄ joka sen tytön tulevaisuutta tuhoat, ei lapsi itse. Mä olen ollut nuorena lihava, ja vieläpä finnejä piisasi, ja ai että se risoi äitiäni. Sain kuulla siitä jatkuvasti, ja tiedätkö ap. ihan kuten sinunkin tyttäresi, minäkin yritin. Mutta kun se ei vaan ole joillekin todellakaan helppoa. Se mitä mä olisin kaivannut, olisi ollut rakkaus ja hyväksyntä. Ihan kiva, että olette luvanneet tyttärelle harrastuksen ja kuljetukset, mutta se ei selvästikään häntä kiinnosta. Joten antakaa olla. Auttakaa tyttöä sen sijaan löytämään sellaisia asioita ja harrastuksia, jotka häntä kiinnostaa. Te yritätte nyt pakottaa häntä elämään sellaista elämää, joka TEILLE sopii. Se sama ei kenties ole teidän tyttärellenne se oikea tapa. Niin ja minä olin siis lihava lapsi ja nuori, ja nyt olen lihava 33-v nainen. Mun mielestä on äärimmäisen loukkaavaa, että sinä selität, että olen jollain tavalla pilannut elämäni. Millä oikeudella selität sellaista ja väität niin tyttärellesikin? Miksi yrität ehdoin tahdoin opettaa tytärtäsi huomaamattomaksi ja häpeämään itseään? Samaa yritti äitini minulle, mutta kas, en suostunut. Ja olen aina pärjännyt elämässäni loistavasti, ihan muilla avuilla kuin ulkoisilla. Mulla on aina ollut tarpeeksi miesseuraa ja viimeiset 10 v olen ollut naimisissa, mulla on kolme lasta ja just sain töissäkin ylennyksen. Kerro mulle nyt vielä, että miten se elämä on ollut pilalla? Mene ap itseesi, ja lopeta se lapsesi kiusaaminen.

Hyvään vanhemmuuteen ei kuulu se, että luovuttaa ja sanoo, että ok ole oma itsesi. Kyllä siinä osallistuu lapsen tulevaisuuden hankaloittaiseen jos vain luovuttaa ettei toiselle tule paha mieli?

Vanhempien velvollisuus on tehdä kaikkensa, jotta lapsi saa mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuudelleen.

ap ei kiusaa lastaan vaan välittää hänestä. Elämä normaalipianoisena ON laadukkaampaa.

Tuo on taas suurta paskaa, että elämä ylipainoisena olisi jotenkin laadutonta. Laaduttomaksi sen tekee korkeintaan ympäristön läskifasismi, mutta muuten elämän laatu on aivan muista asioista kiinni kuin painoindeksistä. Varsinkin jos vielä puhutaan ap:n tyttären kaltiasesta "ylipainosta", jota ei käytännössä siis ole ollenkaan.

Mun mielestäni ap:n selittelyt siitä, että eivät ole puuttumassa mitenkään näkyvästi tyttärensä ylipainoon ovat myös aika typeriä. Tai sitten sen 15-vuotiaan täytyy olla tosi tyhmä, jos ei muka tajua, mistä tämä liikkumaan painostaminen ja herkkujen syömisten kyttääminen johtuu.

Ja ennen kaikkea mä en ymmärrä mitä te kyttääjävanhemmat kuvittelette voivanne asialle tehdä? Kyselkääpäs vaikka täällä, kuinka monen paino-ongelmat teini-iässä on ratkaissut liikkumaan ja terveelliseen ruokavalioon painostava ÄITI??? Ihan oikeasti? Luuletteko te lisäksi, että se teini ei TIEDÄ noita asioita, joita yritätte heille tuputtaa? Ja luuletteko, että se, että hän TIETÄÄ, mutta ei syystä tai toisesta pysty, ei aiheuta ahdistusta?

Sen takia mä olen moneen kertaan yrittänyt saada ap:n ja muut tajuamaan, että tuo nyt vaan on sellainen tie, että se ei tule päättymään hyvin, jos ei nyt lopeta. Mutta toki saa ap. hyvän mielen, kun sitten kun tytär muuttaa pois kotoa, ja lihoo ihan villisti, niin voi huokailla ja ihmetellä, että kun kaikkeni tein, ja sitten kävi näin.

Pane ap sanani korvan taakse.

PS. Itse muuten sain vihdoin 30-v iässä massiivisen ylipainoni pois karppaamalla. Ja ai että sekin tuntuu vituttavan monia ihmisiä, kun sehän on ihan VÄÄRIN. Ei niin saa laihtua. Pitää laihtua niin kuin ap. ja kaltaisensa sanoo, koska se mikä sopii heille, sen täytyy sopia myös kaikille muille.

Ap:n tyttärelle ehdotan omaa lemmikkiä, koiraa, jonka kanssa harrastaa ja tehdä pitkiä kävelylenkkejä. Oman painoni olen saanut kävelemällä pysymään aisoissa. En koskaan tosin ole ollut erikoisen lihava jos en laihakaan. Lemmikiltä tyttö saisi rakkautta ja hyväksyntää ja sitä kohtaan voisi osoittaa omia tunteitaan, oppia vastuuntuntoa.



Käsitin, että ap:n tytär on eläinrakas, kun hän hoisi toistenkin lemmikkejä.

Mikään ei satuta niin paljon, kuin oman äidin kehotus laihduttaa.



Kun muutin pois kotoa, lihoin viitisen kiloa. Äitini "kaikella ystävällisyydellä" sanoi, että hän maksaa minut Painonvartijoihin, jotta voin laihduttaa ne pois.



Se oli kuin olisi lyöty nyrkillä naamaan, oikeasti. Typertyneenä menin, painoin silloin 71 kg (167 cm) ja olin kilon verran "virallisesti" ylipainoinen. Laihdutin kolmessa kuukaudessa 12 kg.



Ja siitä alkoi jojoilu, siitä on nyt 15 vuotta. Nykyään olen liki nelikymppinen perheellinen nainen. On tutkinto, ihana perhe ja kaikki oikeasti hyvin.



Lasten syntymän myötä paino vain nousi ja nousi, nyt ollaan 90 kilossa oltu viitisen vuotta. Nyt olisin todella onnellinen, jos painaisin nyt vain tuon 71 kg, jolla äiti minut laihduttamaan lähetti.



Tajuan, että kyse on psyykestä. Kärsin varmaan masennuksesta tuolloin opiskeluaikana, mutta kanavoin sen puuhakkuuteen ja tehokkuuteen. Minusta ei tarvinnut huolehtia, hoidin omat asiani, tein kahta työtä ja paljon muuta.



Nyt olen päässyt kärryille siitä, että miten minusta tuntuu, että minä en vain näin aikuisenakaan kelpaa vanhemmilleni. Nyt ajattelen, että en kelpaa koska olen lihava. (Tosin oma äitini on jojoillut painonsa kanssa aina).



Mitä olisin halunnut äitini tekevän? Äitini ei koskaan halunnut harrastaa kanssani liikuntaa, ei lähtenyt aerobicciin (ei halunnut hikoilla), ei uimahalliin (mustalaiset käy siellä pesulla) eikä koiran kanssa lenkille (pitää laittaa ruokaa). Äiti ei jaksanut kuljettaa minua harrastuksiin, kuljin yksin partioon, soittotunneille, ratsastamaan. Äitini ei koskaan tehnyt mitään muutakaan, mitä minä olisin halunnut. Joskus opiskeluaikoina saatoin pyytää häntä ex tempore kanssani kahville, hän vastasi että "join just". Hän myös EDELLEEN puuttuu ulkonäkööni, niin että aina häntä tavatessani kiinnitän erityistä huomiota siihen, että hiukseni ovat puhtaat ja hyvin laitetut, vaatteet istuvat ja kauniit. Tuntuu, että en riitä sellaisena kuin satun kunakin päivänä olemaan. Se on hirveää. Kuitenkin soittelemme päivittäin.



Minä söin ja syön edelleen rakkauden kaipuuseen. Siihen yksinäisyyden ja pahan olon tunteeseen. Tosin nykyään luulen, että paino on minulle suojamuuri. Voin ajatella että muut ihmiset kohtelevat minua välillä ikävästi vain sen takia, että olen lihava eikä sen takia että olisin jotenkin inhottava ihminen.



Kaiken kruunaa tietenkin se, että minulla on sisko, joka on langanlaiha. Hän on aina ollut se kauniimpi ja laihempi.



Minä olen joutunut suorittajan rooliin, koska olen niin lihava ja ruma, etten ansaitse olla laiska ja vaativa.



Minulla on nyt oma tytär. Hän on onneksi löytänyt ihanan oman liikuntaharrastuksen ja liikkumisen riemun. Olen itse mukana tytön harrastustoiminnassa kaikin sydämin, haluan näyttää hänelle, että hänen kanssaan vietetty aika on tärkeää ja haluan sen tehdä.



Huh, tulipa vuodatus. Mutta pointtini on tämä: en aio IKINÄ sanoa sanaakaan tyttärelleni hänen painostaan. Jos hän jossain vaiheessa lihoo, se on minulle merkki siitä, että minun on lähennyttävä häntä henkisesti eikä siitä, että minun on nakattava hänelle painonvartijoiden pistevihkot ja komennettava laihduttamaan.