Mitähän ne naiset on aatelleet jotka on 1800-luvulla saaneet orgasmin yhdynnässä?

ekan lapsensa avioliitossa tehneet on varmaan mun vanhemmat! Tai ainakin molemmat mun mummuista on ollu raskaana ennen ku naimisissa. Isomummuista epäilen samaa, täytyy varmaan tehdä vähän sukututkimusta...

Mitähän ne naiset on aatelleet jotka on 1800-luvulla saaneet orgasmin yhdynnässä? Kauhean kielteinen ja ahdasmielinen ilmapiiri, seksi täysin tabu aihe ja ainoa mielikuva seksistä naisilla on pelkkä kärsimys ja jälkeläisten teko?

Miltäköhän heistä on mahtanut tuntua kun se onkin ollut nautinnollista? Oletan, että klitorista ei ole kauheesti tunnettu tuolloin...

Toivottavasti ap seuraat tätä ketjua yhä, koska yritän nyt tosissaan tyydyttää uteliaisuutesi. ;) Vastaus on pitkä, mutta en keksinyt lyhyempää tapaa valottaa asiaa.

Tietäminen ja tunteminen nykyaikaisessa mielessä ovat myös olleet 1900-luvulle saakka aika samantekeviä asioita. Harvalla on ollut pääsyä tiedon lähteille ja enemmistöllä ihmisistä käsitykset todellisuudesta ovat perustuneet ensisijaisesti omaan havaintoon. Etenkin kun yleiset käsitykset naisista ja seksistä ovat kulkeneet laidasta laitaan ja olleet usein jopa sisäsisesti ristiriitaisia.

Hyvä seksi on siis epäilemättä tuntunut 1800-luvun naisesta ihan yhtä hyvältä kuin nykynaisestakin. Seksin myönteisyyttä kansannaiselle on kuitenkin varmasti laskenut synnyttämisen ja raskauden vaarallisuus ja rasitus, tarve varjella mainetta sekä avioseksiin liittyvä ei-vapaaehtoisuus: seksi vaimon kanssa on ollut hyvin pitkään miehen yksipuolinen ja ehdoton oikeus ja molemminpuolista suostumusta ja mielihyvää painottavan kulttuurin puuttuessa seksin nautinnollisuuteen naiselle on varmasti kiinnitetty vähemmän huomiota. Sitä, että nainen nauttii (aina) seksistä ei ole pidetty edes hyvän avioliiton edellytyksenä.

Se, mitä naisen on ajateltu tai odotettu kokevan, on kuitenkin vaikempi kysymys. Seksiin ja sukupuoliin liittyvä tieteellinen ja aattellinen kehitys ei ole ollut mitenkään kovin suoraviivaista ja loogista ja puhtaalla tiedolla on ollut siinä aika vähän roolia. Sukupuoli(ero) ja seksuaalisuus ovat sen verran latautuneita aiheita, että sekä yleistä mielipidettä että tieteellistä keskustelua on tyypillisesti säädellyt enemmän se, mitä pitää ja voi todeta kuin se, mitä on havaittu tai osoitettu.

KLITORIS

Klitoris on toki aina ollut siellä missä se on, mutta virallisesti se löydettiin 1559. Riippumatta kadunnaisen ja -miehen aiemmasta kokemuksesta - johon naurunappula varmasti kuului, kuten tässäkin ketjussa on huomautettu - tuota ennen sitä ei ole tunnustettu ja nimetty, koska sen olemassaolo oli epäolennaista tai jopa ristiriitasita siihenastisen lääketieteellisen konsensuksen suhteen.

Vanhassa lääketieteessä sukupuolia ei suoranaisesti ollut kahta, vaan sukupuolieroa pidettiin eräänlaisena yhden sukupuolen liukumana, jossa on mies ja keskeneräinen, vajavainen mies.*** Tästä syystä naisen värkkiä käsiteltiinkin ensisijaisesti puuttellisena ja sisäänpäinkääntyneenä peniksenä. Tavoite oli löytää naisen ulko- ja sisäsynnyttimistä peniksen ja kivesten kehittymättömät tai epämuodostuneet vastinkappaleet ja koska miehen sukuelimissä ei ole vastinetta klitorikselle, sitä ei pidetty relevanttina tai maininnan arvoisena vaan enemmänkin hyvää teoriaa sotkevana triviaalinen tosiseikkana. ;)

NAISEN SEKSUAALISUUS, KIELLETTY AIHE?

Näkemyksen muodostaminen (elävän) naisen sukupuolielimien ja kiihotusken yheydestä on jäänyt vähän ohueksi myös sen jälkeen, kun tajuttiin edes ohuesti, että vagina ei ole kummallinen penis. Asian tabuluonteessa ei kuitenkaan ole ollut kyse häveliäisyydestä tai seksikielteisyydestä vaan sukupuolieroista ja vallasta.

Näkemys naisen sukuelimistä oli pitkän aikaa määritellut penis, joten kenelläkeen ei oikeastaan ollut käsitystä siitä, mitä ne oikeasti tekevät. Siitä oltiin kuitenkin varmoja, että koska nainen on miestä heikompi ja huonompi, syyn vaivoihin, jotka ovat nimenomaan naisilla yleisiä, täytyy löytyä osista, joita miehellä ei ole. Lopputulos: sukuelinten osia, joita ei tunnettu, leikeltiin ja poistettiin surutta "naistenvaivojen" kuten hysterian, vahvan sukupuolivietin ja muiden luonnehäiriöiden parantamiseksi. Munasarjojen poisto oli 1800-luvun vastaus lähes kaikkeen, mikä naisessa saattoi olla vikana. Historiallisella vaginalla kavereineen oli paha imago-ongelma.

Speculumin (se emätintähystysnokka, jota gynet käyttävät) käyttöönottoa koskenut keskustelu 1800-luvun englannissa on taas hyvä läpileikkaus siitä, miksi naisen seksuaalisuus on ollut (on?) tabu vallan kannalta. Sen käyttö naisten- ja sukupuolitautien tutkimisessa nousi uudelleen esille 1800-luvulla, mutta keskusteltaessa oleellinen kysymys ei ollut, onko se toimiva lääketieteellinen instrumentti, vaan luovuttaako se seksuaalista valtaa vääriin käsiin. Naisen sisään katsominen oli joko perverssiä tirkistelynhalua tai väärin, jo katsomalla lääkäri varasti aviomiehen yksinoikeuden vaimoonsa. Aikalaisia huolestutti myös ajatus siitä, että speculum opettaisi naiset nauttimaan välineellisestä penetraatiosta heikentäen (avio)miehen asemaa naisen seksuaalisuuden suhteen. Tästä voinee päätellä, että mielihyvä tai mielihyvä aviollisessa seksissä eivät olleet mitenkään poissuljettuja, mutta ne piti ymmärtää nimenomaan suhteessa mieheen, ei naisen omina juttuina.

Sen lisäksi, että julkinen keskutelu tai tutkimus naisen seksuaalisuudesta on ollut 1800-luvulla aidosti vaikeaa, koska se on edustanut eräänlaista "varkautta" (naisen seksuaalisuushan on hänen isänsä tai aviomiehensä yksityisasia), käsitystä ajan seksikielteisyydestä ylläpitää myös historiallinen näköharha.

1800-lukua tarkastellessa huomio kiinnittyy yleensä yläluokkaan, ja nimenomaan mannereurooppalaiseen ja englantilaiseen eläluokkaan, ymmärrettävästä syystä. Populaarikulttuuri ja historiankirjoitus kun keskittyvät tyypillisesti niihin henkilöihin ja tapahtumiin, joita pidetään tärkeinä ja oleellisina. Intuitiivinen mielikuva ajan seksuaaliilmapiiristä siis muodostuu pitkälti Jane Austenin hengessä.

Yläluokalle leimallisia taas olivat ne Austeninkin esittämät hyötyavioliitot, joissa puolisoiden välillä ei ollut mainittavia tunnesiteitä; aviomieheltä edellytettiin vakiintunutta asemaa sekä varallisuutta ja vaimolta suojatun elämän varmistamaa siveellisyyttä ja jälkeläisten asema nimen jatkajina ja omaisuuden perijöinä oli korostunut. Seksi tällaisessa liitossa on epäilemättä ollut aivan eri asia kuin seksi matti ja maija meikäläisen avioliitossa, joka on todennäköisesti solmittu aitojen tunteiden pohjalta kahden elämänkokemukseltaan enemmän yhtensopivan ihmisen välille.

ORGASMI

1800-luvun tietoisuus naisen orgasmeista on vähän kaksipiippuinen juttu.

Naisen orgasmi, jopa ns. squirttaus, on kirjattu ylös jo muinaisten kreikkalaisten toimesta. 1800-luvulle saakka sitä on kuitenkin pidetty käytännöllisenä välttämättömyytenä lisääntymisen onnistumiseksi. Painotus puhtaaseen mielihyvvän on moderni ilmiö. Esimerkiksi vielä 1700-luvun eurooppalaisessa raiskauslainsäädännössä oli ihan tyypillistä todeta erikseen, että jos nainen on tullut raskaaksi, kyseessä on ollut suostumuksellinen toimitus, koska oletettiin, että raskautuakseen nainen on saanut yhdynnässä orgasmin.

Käsitys naisen orgasmin välttämättömyydestä hedelmöittymisessä kumottiin vasta 1700-luvun loppupuolella, mutta kansanuskomuksena harhaluulo eli pitkälle 1800-luvulle. Väittämän kumoamista seurasi kuitenkin kummallinen päättelyketju. Kun oli todettu, että naisen orgasmilla ei ole mitään käytännöllistä roolia (vrt. miehen siemensyöksy - kätevä lisääntyessä), vaan naisen nautinto on käytännössä samantekevää, 1800-luvulla pääteltiin että naisen seksuaalista nautintoa ei oikeasti olekaan olemassa, vaan naiselle tyypillistä on seksuaalinen välinpitämättömyys.

Vagina- ja emätinorgasmien olemassaolo taas tajuttiin 1900-luvun alussa, jolloin teoretisointi naisen seksuaalisuudesta lähti liikkeelle uudelleen ja palasi juurilleen, kun Freud toi penisselitykset (tosin tällä kertaa psykologiset, ei konkreettiset) takaisin muotiin.

*** Jeesuskortti: Tämä yksisukupuolisuuden teema on muuten pääsyy siihen, miksi Raamatun miesten välisiä suhteita käsittelevien kohtien lukemista homovastaisina pidetään väärintulkintana, jossa historiallista kontekstia ei ol huomiotu.

Ajan maailmankuva oli hirveän hierarkkinen: Asioilla oli tietty niiden arvoon perustuva oikea arvo- ja valtajärjestys, jota vastaan rikkominen oli todellinen kauhistus; luonnotonta ja väärin. Miehen luonnolliset ominaisuudet tekivät miehestä naista aktiivisemman ja naisen ollessa vain kehno mies, oli perusteltua, että mies on aktiivinen ja halitseva siinä missä nainen pasiivinen. Oikean järjestyksen rikkominen eli miehen alistuminen ja naisen dominoivuus olivat ainoat ymmärretyt perversiot ei-sukulaisten aikuisten kesken. Sukupuolella ei olllut tekemistä asian kanssa: alistuva mies oli häväistys makasipa hän miehen tai naisen kanssa. Nainen taas oli vähäarvoisempi, joten vaikka dominoina nainen oli paha asia, se ei ollut yhtä merkityskellistä kuin alistuva mies.

Historiallisessa viitekehyksessä se, että miehen kanssa ei saa maata kuten naisen kanssa maataan (mikä oli myös kreikkalaisille ja roomalaisille tabu vaikka poikarakkaudesta näissä yhteyksissä kovin puhutaan), ei siis tuomitse ensisijaisesti miestenvälistä seksiä vaan soveliaan järjestyksen rikkomisen. Rikos ei tapahdu heteroutta vaan miehuutta vastaan.

Jos miehet makaavat keskenään niin, että asiaan ei liity toisen osapuolen naisellinen passiivisuus, asia on ok, koska luonnollista, soveliasta ja oikeaa järjestystä vastaan ei ole rikottu. Jos miehet makaavat keskenään niin, että toinen heistä on miehuutensta huipulla ja toinen hyvin nuori, ongelmaa ei synny, koska he ovat luonnostaan eriarvoisia, eikä toisen tarvitse erikseen alentaa itseään epäluonnolliseen naiselliseen. Pederastia, tuo antiikin parjattu poikarakkaus, jossa vanhempi mies mentoroi nuorukaista muussakin kuin lukuaineissa, on siis historiallisesta näkökulmasta täysin yhteensopiva sen kanssa, mitä homouden kiellolla on yleisesti tarkoitettu Raamatun laatimisen aikoihin.

Kiitos tästä upeasta vastauksesta, vaikka ap en olekaan. Todella mielenkiintoista tekstiä! Mistä olet tietosi hankkinut, alan ammattilainen vai jostain kirjasta? Ja jos kirjasta, niin mistä? Kiinnostaisi lukea nimittäin enemmänkin!

Kiitos kirjoituksesta, teki hyvää aamukahvin kanssa :D



Tietysti ikinä ei enää niitten naisten pään sisälle pääse eikä voi kuin arvella ja peilata kulloisenkin ajan yhteiskuntaan.



Itse olen jotenkin kuvitellut, että "luolamieskaudella" seksistä nautittiin, se oli luonnollista.

Kristinuskon tultua kuvioihin asiat ovat sitten muuttuneet.



Yritin vaan kuvitella miltä on naisesta tuntunut kun hänellä ei ole ollut minkäänlaista käsitystä anatomiastaan, ei ole suunnilleen koskaan koskenut itseensä ja sitten kun on velvollisuuksia alettu hoitamaan niintulos onkin ollut räjähtävä orgasmi. Onko naisesta tullut seksihullu vai turhautunut vai mitä.

Ap puhui 1800-luvusta käsittääkseni. Vai onko hissan tunnit jääneet porukoilla vähiin.

se puritaanisuus on lähinnä ollut pienen yläluokan juttu. suurin osa naisista työväenluokassa ja maaseudulla ovat eläneet paljon vapaammin ja rennommin. Suomalainen kansanperinne aiheen tiimoilta on myös melkosien roisia!



ja 'alempien luokkien' rennompi suhde seksiin, sehän on yläluokkaa kauhistuttanut :D :D :D



....tosin yläluokan miehet ovat tietty käyttäneet tilaisuutta hyväkseen (+ myös valta-asemaan liittyvää hyväksikäyttöä)

Ap puhui 1800-luvusta käsittääkseni. Vai onko hissan tunnit jääneet porukoilla vähiin.

itse... Niputan niitä tässä vähän samaan. Tarkoita siis ehkä ennemmin kristinuskon "pilaamaa" aikaa.

Tosin Lutherhan taisi itse olla melkoinen hedonisti...

ap

mielenkiintoisesta ja asiantuntevasta tekstistä! Ihanaa lukea täältä kerrankin jotain järkevää!

Kiitos tästä upeasta vastauksesta, vaikka ap en olekaan. Todella mielenkiintoista tekstiä! Mistä olet tietosi hankkinut, alan ammattilainen vai jostain kirjasta? Ja jos kirjasta, niin mistä? Kiinnostaisi lukea nimittäin enemmänkin!

Mukavaa, että teksti ilahdutti ihmisiä. Pelkäsin, ettei kukaan jaksa lukea loppuun saakka. :)

Olen opiskellut pääaineeni vastapainoksi jonkin verran historiaa, filosofiaa ja sukupuolentutkimusta. Laki ja talous ovat ihan mukavia juttuja, mutta pyrkivät harvoin selittämään maailmaa ja yrittäessäänkin yleensä epäonistuvat.

En muista kaikkia lähteitä, joista tietoa on mukaan tarttunut, mutta yksi hyvä yleisesitys sukupuolihistoriasta on Thomas Laqueurin Making Sex. Jos historiallinen nainen ylipäätään kiinnostaa eikä aiheesta ole lukenut kauheasti aiemmin, Kaari Utriolta löytyy suomenkielinen teos Eevan tyttäret, joka on saatavilla muistakin kuin yliopistollisisista kirjastoista. Laqueurkaan ei siis ole mitään tutkijajargonia, mutta sen saatavuus voi olla heikompi ja Eevan tyttäret on sen verran viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu, että sen lukee johdantona aiheeseen varmasti jo ihan ilokseen.

Yleisluontoistakin tietoa myös sen ns. normaalin naisen historiasta etsiessä kannattaa aina nojautua teoksiin, jotka käsittelevät nimenomaan naishistoriaa. Yleisluontoisissa (aate)historianteoksissa nainen näkyy harvoin, koska historiankirjoituksen luonteesta johtuen naisista on hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta kirjoittaa "suoraan".

Seksiä, perhettä tai sukupuolta käsitteleviä asioita kaivellessaan teokset, joissa on käsitelty laajalti myös homosseksuaalisuutta ja erilaisia poikkeamia tai joissa on selkeä feministis-kriitinen pohjavire ovat yleensä hyviä lähteitä. Tieteessä noita asioita on käsitelyyn liittyy niin rehvakkasta perseilyä (jos niitä on käsitelty lainkaan), että niistä kirjoittaminen edellyttää aina läjää metakritiikkiä ja aate-/poliittista historiaa sekä tarkkaa silmää erilaisille kummallisuuksille, epäjohdonmukaisuuksille ja ei-kanonisoiduille totuuksille. Teokset, joissa kirjoittaja on kiinnostunut myös ei-valtavirrasta tai joissa kirjoittajan näkökulma on jo valmiiksi hyvin kriitinen aihetta kohtaan ovat yleensä hedelmällisempää luettavaa kuin ne, joissa on kirjoitettu huomioimatta aktiivisesti aiheen erityispiirteitä.

Laqueurista sen verran, että historian näkemys ihmisestä yksisukupuolisena on osin kiistelty katsantokanta (jonka Laqueur siis jakaa), mutta etenkin suhteessa antiikkiin (esimerkiksi Galenos sanoo asian niin selvästi kuin sanoa voi) minusta varsin pätevä ja myöhemminkin pistää asioita oikeaan perspektiiviin ei-niin-kirjaimellisesti otettuna. Mutta asiaan voi toki lukiessa suhtautua kriittisestikin.

Siitä huomaa että suomalaiset on kyllä käsitelleet seksiä varsin roisisti!

Mulle on jäänyt mm. mieleen kohta jossa vihille meneviä neuvotaan "anna tyttöys tyvelle vastan"

eli kehotettiin hoitelemaan immenkalvo omin neuvoin ennen avionautintoja.

Minultakin löytyy pari avioliitto-opasta 1800-luvulta. En jaksa kaivaa niitä nyt kirjahyllystä. Olen ne ostanut eräästä perikunnan varastosta aikoinaan. Olivat ihan mielenkiintoisia.

Ihan siellä oli neuvottu seksielämä ja anatomiaa ja sitä, että seksin pitäisi olla nautinnollista kummallekin. Ainoa asia, mikä ihmetytti oli toisessa kirjassa se, että käsitykset raskaaksitulosta oli päinvastaiset. Seksistä piti kieltäytyä kuukautisten aikaan, koska silloin muka tuli raskaaksi ja puolivälissä, eli ovulaation aikaan oli ns. varmat päivät jos ei halunnut raskautua.

Vahinkolapsia tuli varmaan näillä opeilla paljon.

eikä 1800-luvulla mitään seksikielteisyyttä ollut kuin tietyissä piireissä. Meillä on muutama avioliitto-opas 1800-luvun lopussa ja niissä mainitaan jopa klitoris!

mielenkiintoisesta ja asiantuntevasta tekstistä! Ihanaa lukea täältä kerrankin jotain järkevää!

- yks 1800-lukuun perehtynyt aatehistorioitsija