Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsen tilapäinne " ihmeparantuminen" lääkärin vastaanotolla, käykö teille ikinä näin?
13.11.2005 |
nyt alkaa jo ottaa päähän, ei ole eka kerta kun vien lasta lääkäriin ja saan hysteerisen äidin leiman syyttä suotta *huoh* omasta mielestäni en ole ollenkaan hysteerinen näissä sairastumisasioissa enkä todellakaan ole kiikuttamassa lapsia lääkäriin heti kun eka aivastus tulee. vaan päinvastoin välillä tuntuu että meillä ei ipanat pääse lääkäriin ellei ole pää kainalossa kun äiti vaan " seuraa tilannetta" kotona.
meillä on 6-kuinen vauva joka on ollut jo viikon verran kovassa flunssassa. räkää tulee aivan mahdottomasti, yskii niin että oksentaa ruokansa pihalle ja kuumetta oli aluksi reilu 39 astetta, tänään enää vähän päälle 37 astetta. olen tätä tilannetta nyt seuraillut ja aamu oli niin vaikea että päätin lääkärireissun olevan tarpeellinen. no lähdettiin sitten lastenpäivystykseen, matkalla vauva yski ja itkeskeli niinkuin on viime päivät tehnyt. kun päästään lääkärin odotustilaan niin tukkoisuus on vähän helpottanut mutta vauva yskiskeli vielä muutaman kerran ja kitisi hiukan.
mutta auta armias kun päästään lääkärin luokse niin johan vauva on kuin naantalin aurinko! naureskelee lääkärille hyväntuulisena, touhuilee omiaan, ei yski eikä ole ollenkaan räkäinen tai siaraanoloinen. yritä nyt siinä sitten selittää tohtorille että " ihan oikeasti tämä lapsi on tosi kipeä enkä enää tiedä miten pärjätään kotona" ... tämä lääkäri oli kohtelias tapaus eikä sanonut suoraan mutta naamasta näki taas mielipiteen meikäläisestä = ylireagoiva hysteerinen äiti joka tuo lapsensa kiireiselle vastaanotolle kun ipanalta valuu eka räkätippa nenästä.
no tultiin sitten hukkareissun jälkeen kotiin ja jo autossa palattiin taas tuttuun järjestykseen eli räkä valuu ja yrjöt lentää.
että sellainen lääkärireissu meillä. vastaavanlaisia käyntejä on ollut kahden vanhemmankin lapsen kanssa mutta näin täydellistä ihmeparantumista en kyllä muista heillä tapahtuneen!
Kommentit (7)
olen kyllä tuntenut oloni monesti tyhjänvalittajaksi kun kuume lääkärille mennessä on mystisesti kadonnut kuten muka muutkin vaivat, mutta kummasti palaavat viimeistään kotiovella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään just poika rohisi ja vinkui ja räkää vuoti ovista ja ikkunoista. Lääkärillä konttaili ja pälätti innoissaan, räkää ei tullut kuin hiven, yskinyt ei ollenkaan. Ja just oli hetki aiemmin oksentanut yskästään ja nyt taas ilta on mennyt räkää niistättäessä ja lääkettä annostellessa..
Taitaa lapset tietää pienestä asti mikä se sellainen lääkäri on.
Varsinkin lapsilla tavallista, että uuden ja pelottavan tilanteen aikana skarppaavat, ja oireiden näkyminen vähenee.
jotenkin tilanteen stressaavuuteen? Kroppa alkaa erittää adrenaliinia jolloin kivut ja säryt jää taka-alalle.
Itsekin olen monia kertoja sanonut lääkärille että kyllä se kotona rohisi ihan hirveästi, kun lääkärissä ei kuulu mitään.
Kuopus satutti keväällä kätensä, heittäytyi/kaatui sohvalle selälleen ja käsi naksahti kun meni huonoon asentoon. Seuraavana aamuna hän ei pystynyt tekemään sillä mitään, roikotti vain sivulla. Normaalisti hän kiipeää itse syöttötuoliin, mutta se ei onnistunut alkuunkaan. Vein tytön lääkäriin. Lääkäri väänsi ja käänsi kättä joka suuntaan ja sanoi ettei siinä ainakaan mitään murtumaa ole, mutta jos ei iltapäivään mennessä helpota pitää tulla takaisin. No, kun tulimme kotiin niin ensimmäiseksi pihaan tultuamme tyttö kiipesi kiipeilytelineeseen eikä sen koommin kättään valittanut. En tiedä mitä tapahtui, mutta aivan varmasti aamulla käsi oli tosi kipeä, tyttö oli ihan tuskissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran lapsi vaan huus ja huus koko automatkan kun päästiin lääkäriin naureskeli vaan eikä mikään ollu enää hätänä.
Alue: Aihe vapaa
Suurinpiirtein samanikäisenä vein ekaa kertaa pojan lekuriin. Koita siinä nyt tippa linssissä selittää lääkärille ettei enää jaksa valvoa, hytkyttää, kävellä ympyrää, saamatta nukkua äiti tahi vauva, ku toinen hymyilee ku enkelin ois nähny.. =D Pitkän pyytämisen jälkeen lääkäri tarkisti korvat, siellähän se tulehdus, mutta KOKO lekurireissu, meidän poika naantalina ja naureskeli, hyvä ettei syliin hypänny.. Kaksi yötä valvottuna vai oisko ollu kolmas.. =D Nyt oikein naurattaa se tapahtuma, mutta sillon ihmetytti ja pisti vakavaks.. " taidanpahan jäädä tänne hetkex ku poika näin hyvätuulinen"