Miksi en saisi antaa esim. ruotsal.etunimeä, vaikka sukunimi onkin suomalainen?
Olen aina ihmetellyt asiasta kohkaamista. Ihan kuin -nen päätteinen sukunimi olisi joku hävettävä ja rajoittava asia. Pöhköä ajattelua. Esim. Saksassa on ihan yleistä antaa lapsille espanjalaisia tai italialaisia nimiä. Tiedän myös erään perheen, jossa englantilainen sukunimi ja lapsilla ruotsalaiset etunimet - ja kaikki ovat yhdistelmää kehuneet.
Eikö olisi vain hyvä jos eksoottisen (suomal.sukunimen) rinnalle annettaisiin kansainvälisesti käyttökelpoinen etunimi?
Kommentit (5)
No kyllähän sitä saa, mutta mä en ymmärrä miksi SUOMALAISELLE lapselle halutaan välttämättä antaa joku hieno ulkomaalainen nimi, parhaassa tapauksessa vaikeasti lausuttava. On paljon hienoja suomalaisia nimiä, osa kansainvälisiäkin. Rehellisesti mun mielestä joku Alexandra Chloe Milana Möttönen vaan ei kuulosta kauheen hyvältä... Maria ja Anna esim. on suomalaisia ja kansainvälisiä kauniita suomalaiseen kieleen sopivia nimiä. Tuntuu että nuo hienot ulkomaalaiset nimet on jotain vanhempien yrityksiä olla jotain parempaa/hienompaa väkeä.
Tuleva lapsi saa kaksikielisen etunimen (sellaisen, joka löytyy suomenkielisestä ja ruotsinkielisestä nimipäiväkalenterista, mutta ruotsinkielisillä kirjoitusasulla) vaikka perhe on 75% suomenkielinen. Kaikki nimiehdotukset mitä ollaan keksitty, sopii tähän tulevaan sukunimeen, että mikäs siinä. Mun puolesta ei kannata ehkä vääntää jotain Madeleine Josefina Ingrid Virtasta, mutta en näe mitään väärää jossain Oliver Lahdessa.
Ulkopuoliset eivät voi tietää, mikä teidän sukutausta on, vaikka sukunimenne on suomalainen.
palsta mammat nyt vaan on niin rajoittuneita ja niillä on nää omat kirjoittamatoomat sääntönsä. anna mennä vaan. useimmiten ihmisestä käytetään vaan etu- tai sukunimeä, ei sekä että.
ihan sumee logiikka, että sukunimi (mitä ei voi valita) määrää etunimenkin
ja paskat!
annat minkä haluat!