Kristityt: Kumpi on uskossanne tärkeämpää? Lain kirjain vai anteeksianto?

Anteeksianto tietysti.Homous vain kielletään Raamatussa,siitä voi parantua ja parantaa tapansa saaden anteeksi.Tärkeintä on lakata tekemästä syntiä ja tunnustaa syntinsä.Ei ne vihapuheita ole,vaan ihminen joka elää uskossa kokee Raamatun ohjenuorakseen ja pyrkii elämään sen mukaisesti.Eihän kaikkea voi sallia sen mukaan mikä sattuu huvittamaan,vaan moraalinen perusta täytyy olla elämässä.Puolestani jokainen eläköön niin kuin haluaa,mutta jos on tunnustuksellinen kristitty,niin eihän Raamattua voi sivuuttaa.

Jumalan armo. En hyväksy joidenkin uskovaisten asennetta tuomita homoja. En tuomitse muitakaan syntisiä, jumalan edessä ainoa synti joka johtaa kadotukseen on epäuskon synti - jos ihminen ei usko Jeesuksen kuolemaa omien syntien sovitukseksi. Vain Jumalalla on oikeus tuomita sellaiset ihmeset jotka eivät ole 'uskovaisia' ja sekin tapahtuu vasta viimeisenä päivänä. Elämme vielä armon ajassa.

se kuuluu jumalan ja ihmisen välille.

Molemmat ovat tärkeitä. Ehkä anteeksianto on tärkeämpää. Mutta Raamattu tuomitsee homouden. ja kertoo, että taivaaseen eivät homot pääse.



pitäisikö uskovaisten tässä tilanteessa silitellä homoja päähään, että ei hätää. jatka sinä vain homostelua. Ja lopulta homo joutuu iankaikkiseen kadotukseen (kuten myös kaikki muutkin synnintekijät, jos eivät usko Jeesukseen).



Raamattu kertoo, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. Mutta on eri asia harjoittaa tietoisesti syntiä kuin yrittää elää Raamatun ohjeiden mukaan ja joskus langeta. Raamattu varoittaa, että jos joku tekee jatkuvasti tahallaan syntiä, anteeksiantoa ei ole.

Ja minä en kyllä ymmärrä ollenkaan joidenkin uskovien homovihaa. En alkuunkaan. Epäilen vain että sellaisen homofobian taustalla täytyy olla epävarmuus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta...

Anteeksiannamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet ja pyydämme samaa Jumalalta. Tähän siis meidän pitäisi pyrkiä.



Minun uskossani kaiken ydin on Jeesuksen armo. Ihminen on syntinen joka tapauksessa, me voimme ainoastaan pyrkiä välttämään syntiä. Pidän siksi erityisen pahana armottomuutta ja toisten tuomitsemista, mikäli arvostellulla henkilöllä ei ole pahoja aikomuksia, vaan hän esim. on homo tai muuten vain ajattelee asioista hieman eri tavalla. Tuomitsen kyllä itsekin ihmiset, jotka ovat harkitusti pahoja toisille, sanoi raamattu siihen mitä tahansa.



Joidenkin uskonnollisten tahojen vihapuheet eivät onneksi ole minun vastuullani eikä minun tarvitse niitä selitellä (enkä siihen kykene). On itsestäänselvää, että ihmisiä on moneen junaan - niin homoissa kuin uskovaisissakin. Ja kristittyjen yhteisöjen jäsenissä, vaikka olisivat siellä ilman oikeaa uskoakin vain esittämässä tuomioitaan.

Toki uskovillakin on mielipiteitä ja kiihkeitäkin sellaisia mutta ihmisiähän hekin ovat.