Mua ei lapsena/nuorena kuskattu harrastuksiin

Minun ex lasteni isä, jota ei pienenä kuskattu minnekkään, ei meinaa viedä lapsianikaan. Mutta minä, jota pienenä kuskattu, en voisi kuvitellaakkaan, että en lapsiani kuskaisi.



Ne vanhemmat jotka ei lapsiaan kuskaa, ovat ITSEKKÄITÄ

Mutta sille nyt olisi nauranut naurismaan aidatkin jos 70-luvulla olisi mammat kuskanneet lapsiaan kouluun autolla kilometrin päähän.



Itse kuljin fillarilla, kävellen ja bussilla, kuten kaikki kaverini. Ja tämä arkiliikunta takasi, että silloin ei ollut läskejä kakaroita niin paljon kuin nykyään kun mammat kuskaa pikkumatkatkin autolla muka välittämisen nimissä.

jalkapalloa, niin vanhemmat ei ottaneet selvää siitä, missä voisin sitä harrastaa ja vieneet sinne, vaan sanoivat, että sepä kiva, mene vaan pelaamaan (ja ota itse selvää asiasta jne). Miten alakouluikäinen, ujo tyttö olisi sen osannut tehdä, silloin ei edes ollut olemassa nettiä, jossa olisi asiasta voinut kysellä.



Ja kuskaan omaa lasta harrastukseen, otan selvää missä ja mitä voi tehdä ym.

Miten lapsista tulee exiä?



Ei muakaan kuskattu kuin joskus harvoin. TOsin asuttiin paikassa, jossa pyörällä ja kävellen pääsi melkein joka paikkaan. Tosin nykyään tuntuu, että 2-3 km kävely suuntaan olisi monelle lapselle liikaa ja ilman muuta vietäisiin autolla.

Vaikka monien 3 vuotiaat jo harrastaa.



En pidä vanhempiani itsekäivä vaikka eivät kuskanneet harrastuksiin. Enkä koe jäänneeni mistään paitsi.

liikuntakerhossa 1.5km päässä. Kaverin äiti soitteli ja kyseli kuljetusrinkiin meitä. Siis hei haloo 1.5km ja kyseessä 10 vuotiaat pojat, kohta 11v. Hyvää pyörätietä 1km-1.5km.

harrastin tanssia. Tosin ala-asteella matkaa oli 100m, ehkä se johtui siitä? Seurakunnan kerhoonkin taisi olla matkaa vajaa kilometri.



13-vuotiaasta eteenpäin harrastin tanssia ja harrastuspaikkaan matkaa oli 1,5km.

Voi olla, että olisi joskus ollut mukavaa, jos äiti olisi kävellyt tuon matkan ja saattanut joskus. Mutta muuten olisi ollut typerää kuskata tuon pituinen matka, sehän on juuri sopivan pituinen kävellä.



Niin. En tiedä, onko itseisarvo, että vanhemmat kuskaa tai saattaa kaikkialle. Joskus se on tietysti ihan mukavaa.

Uskon, että jos olisin voinut harrastaa vaikkapa pianonsoittoa, olisin paljon vähemmän ahdistunut ihminen kuin olen tällä hetkellä. Saisin purkaa sitä pahaa oloa musiikkiin. Mutta kun silloin ei ollut tapana, eikä mukamas ollut varaakaan, vaikka oikeasti olisi ollut.

toivon ettei lapsi ala harrastamaan jääkiekkoa, jalkapalloa tms jossa on paljon treenejä ja ajan myötä matkustamista.

Mielummin se harrastus saisi olla semmoista kivaa puuhastelua eikä hampaat irvessä kilpailua.

Voisin ehkä kerran viikkoon/lapsi viedä johonkin harrastukseen.

Kuskaatko nyt omiasi?

Niin itseasiassa en monesti joutunut kulkemaan sitä paluumatkaa yksin, koska usein oli seuranani toinen tyttö baletista tai baletinopettaja. Eli kuskaamisella ei olisi ollut mitään funktiota.



Ja olen niin samaa mieltä siitä, että tuonpituisista matkoista tulee normaalia hyötyliikuntaa, mikä on vain hyväksi.

Mutta kerronpa vaan, että minua kuskattiin. Harrastin kilpahiihtoa ja harjoituspaikka oli n. 5 km päässä kotoa. Ei julkista liikennettä. Koko matkalla ei ollenkaan katuvaloja ja suoraan tienreunassa kävelyä, jossa nopeusrajoitukset 80 ja 100 km/h. Laittaisitko lapsesi tuota kävelemään?

pääsin SM-tasolle saakka.

Uskon, että jos olisin voinut harrastaa vaikkapa pianonsoittoa, olisin paljon vähemmän ahdistunut ihminen kuin olen tällä hetkellä. Saisin purkaa sitä pahaa oloa musiikkiin. Mutta kun silloin ei ollut tapana, eikä mukamas ollut varaakaan, vaikka oikeasti olisi ollut.

lapsena, niin miksi nykyään aikuiset on niin sohvaperunoita kuitenkin. Suomalaiset ovat todella läskejä ja huonokuntoista kansaa. Eikö se harrastuksiin kuskaaminen ole poikinut mitään aikuisiällä?



Minä en edes harrastanut lapsena mitään missään seurassa tai harrastetoiminnassa. Pelattiin ja leikittiin ja hiihdettiin ja luisteltiin naapurin lasten kanssa vapaasti. Nyt aikuisena juoksen 3-5 maratonia vuodessa ja olen hyvässä kunnossa ja hoikka.

vaikka varakkaalla seudulla asuttiinkin. Partioretkellekin mentiin bussilla ja käveltiin metsämökkiin 7 km matka, talvet ja kesät, rinnkoja rahdaten. Siihen aikaan ihan normaalia, nykyisin kaiketi olisi ajatuksenakin mahdotonta..

mutta en laittaisi tuota kulkemaan kävellen.

Mutta kerronpa vaan, että minua kuskattiin. Harrastin kilpahiihtoa ja harjoituspaikka oli n. 5 km päässä kotoa. Ei julkista liikennettä. Koko matkalla ei ollenkaan katuvaloja ja suoraan tienreunassa kävelyä, jossa nopeusrajoitukset 80 ja 100 km/h. Laittaisitko lapsesi tuota kävelemään?

paljonko tämä on lisännyt elämääsi onnellisuutta?

pääsin SM-tasolle saakka.

Lapsrukat joutuneet kävelemään 7km rinkat selässä. Nykyään tulis syyte jos vanhemmat ei veis partiolaisreppanoita autolla metsään ja kantais lapselle sitä rinkkaa itse sinne.

vaikka varakkaalla seudulla asuttiinkin. Partioretkellekin mentiin bussilla ja käveltiin metsämökkiin 7 km matka, talvet ja kesät, rinnkoja rahdaten. Siihen aikaan ihan normaalia, nykyisin kaiketi olisi ajatuksenakin mahdotonta..

ap on myös hoikka ja kulkee paljon kävellen/pyörällä ja rappusiakin tulee käveltyä töissä ylös ja alas vaikka kuinka paljon.

Osaan myös nauttia siitä kun ei ole mitään tekemistä :) Ja tarvittaessa järjestää itselle tekemistä jos siltä tuntuu.

lapsena, niin miksi nykyään aikuiset on niin sohvaperunoita kuitenkin. Suomalaiset ovat todella läskejä ja huonokuntoista kansaa. Eikö se harrastuksiin kuskaaminen ole poikinut mitään aikuisiällä?