Henkilökemian vaikutus oppimishalukkuuteen opettajan ja oppilaan välillä.

Kyllä minulla on vaikuttanut jonkun verran se, kuka on opettajana. Ala-asteella enkku oli just ja just läpi koska en jaksanut sen opettajan tunneilla opiskella. Yläasteella tuli opettaja jonka kanssa homma toimi ja numero päättötodistuksessa 10, kun jaksoin kuunnella ja kysellä. Sama juttu terveystiedossa nyt lukiossa, olen erään opettajan tunneilla paljon aktiivisempi kuin toisen. Tulen sen toisen kanssa paljon paremmin toimeen ja kehtaan kysyä jos on jotain epäselvää.

Ja tosiaan, mulla se huono enkun numero oli kiinni siitä että pelkäsin sitä opettajaa ja jos jokin asia jäi epäselväksi en uskaltanut kysyä ja vähitellen oli yhä hankalampaa, olin tosi ujo ja arka lapsi. Yläasteen ope oli paljon helpommin lähestyttävä ja uskalsin kysyä epäselvistä asioista ja pyytää tukiopetusta.

Poikani aloitti ekan luokan innoissaan mutta innostus hiipui nopeasti ja nyt aamulla sanoo vihaavansa koulua ja opettajaa. Opettaja on todella pilkuntarkka, ei jousta ollenkaan eikä ymmärrä että 7 vuotiaat ovat vielä lapsia jotka haluavat vielä leikkiä. Asiat pitää tehdä pilkulleen niin kuin opettaja sanoo. Pojalla on koulussa paljon ystäviä joten siinä mielessä menee ok, mutta surettaa että kylmänoloinen opettaja vaatii lapsilta aikuisten käytöstä.

Kummallista, miten joskus yläkoulun luokalla on oppilas, jolla on samat vaikeudet oikeastaan kaikkien noin kymmenen opettajansa kanssa. Ja on jatkuvissa riidoissa myös luokkakavereiden kanssa. Samaan aikaan muu luokka tulee ihan hyvin juttuun niin opettajien kuin toistensakin kanssa.

Jotkut on sitten kai vaan kemiallisesti yhteensopimattomia ihan koko maailman kanssa...

ongelmallisia opettajia on myös olemassa. Tuskin kovin moni opettaja jaksaa hankkia kaikista oppilaistaan vihamiehiä, mutta varmasti on hyvin paljon opettajia, jotka dissaavat toisia oppilaita ja suosivat toisia. Esim. siksi, että oppilas on väärää sukupuolta tai opettaja ei pidä lapsen vanhemmista. Tällaisen kaltoinkohtelun kohteeksi joutuu lapsia ihan syyttään ja ihan jatkuvasti, ovathan opettajatkin ihmisiä.

Itse olin muinoin luokassa, jossa opettaja paapoi luokan villeimpiä poikia ja rankaisi ainakin joitain tyttöjä suunnilleen kynän putoamisesta lattialle. Motivaatio koulua kohtaan oli kahden vuoden session loppupuolella todella vähissä kiltillä, parhaansa tekevällä tytöllä enkä varmasti ollut ainut.

i.

Opettajatkin ovat vain ihmisiä. Tosin vähän fiksumpia ja lukeneempia, kuin tavis duunarit.

Heillä on vähän laajempi näköala asioihin.

Voi hyvän tähden millaista tuubaa. Mutta samaa kai jokainen haulaisi ajatella itsestään. On vähän älykkäämpi, koulutetumpi ja laajakatseisempi kuin muut, nuo "tavan ihmiset".

Toivon totisesti, että opettajat eivät usein ajattele noin itsestään. Huh, miten puistattava minäkäsitys!

on vaan opettaja joka vaatii oppilaalta ja lapselle tämä on uusi tilanne!



Jos ennen päässyt helpolla ja "mukava ope" antaa täyttä numeroa koska se on vaan väsynyt työhönsä eikä kiinnosta enää se opetus.

Toinen vaihtoehto on että opettaja on niin v*mäinen että antaa kaikille huonoa numeroa ja opettajan vaihtuessa numerot nousee!



Kun ajattelet mitä opetus on niin aika pieni juttu on että siellä joku henkilökohtainen kisma olisi esteenä numerolle. Korkeintaan niin että lapsi ei kestä sitä että siellä kysytään läksyt ja seurataan osallistuminen tunneilla eikä lapsi enää pärjää ja alkaa itse tuskastumaan. Mahdollisesti jopa jää jälkeen opetuksesta ja kokoajan tilanne pahenee.



Kysyisin suoraan opettajalta mitä voidaan tehdä!

Olen itse yläasteen/lukion opettaja, koululaisten äiti ja itsekin entinen koululainen, joka vieläkin ahdistuu alakoulun sisään astuessaan :)



Mulla on tällä hetkellä 14 luokkaa/ryhmää opetettavana ja yhden niistä kanssa en tule ollenkaan toimeen. Työrauha on kaukainen haave ja saan jatkuvasti antaa rangaistuksia, joilla ei ole mitään todellista vaikutusta. He aivan ilmiselvästi vihaavat minua. Muut luokat ovat enemmän tai vähemmän ok, joissakin saa jatkuvasti huomautella, mutta kaikki kuuntelevat niitä huomautuksia ja suhtautuvat tilanteeseen positiivisesti.



Minulla ei ole virkaa, vaan teen pitkiä sijaisuuksia. Joka koulussa on 1-2 luokkaa, jota en saa mihinkään järjestykseen. Yleensä se on joku "keskimääräistä fiksumpi" luokka. Nämä tämän tyyppiset eivät siis kunnioita minua opettajana, vaan katsovat oikeudekseen keskittyä muuhun kuin opiskeluun. Siitä seuraa huonoja numeroita ja rangaistuksia, joista loukkaannutaan ja sitten on soppa valmis. Sen sijaan muiden kammoamat häirikköluokat ovat yleensä minulle enkeleitä.



Pitäisi kai joskus analysoida, miten tilanne syntyy, mutta ei sitä työn tuoksinassa aina kerkiä.



Sanon vaan vielä sen että jos ala-aste olisi jatkunut kohdallani vielä pitkään, en tiedä mitä olisi tapahtunut. Sama juttu oman esikoispoikani kanssa. En kannata ollenkaan luokanopettajasysteemiä.

Inhosin lukiossa englannin opettajaani, joka oli mielestäni epäreilu ja typerä luumu (hän mm. hyppäsi aina minun yli kun luettiin kappaleita ääneen, ei antanut minun vastata vaikka olisin ollut ainoa viittaaja ja korjasi puheestani/teksteistäni kohtia jotka eivät edes olleet väärin). Olin kuitenkin hyvä englannissa, joten päättötodistuksessa on englannista 10 ja ylioppilastodistuksessa laudatur. Ei se 'tyhmä ope' aina korreloi koulumenestyksen kanssa.

En aina tule toimeen hyvien oppilaiden kanssa. SAattavat olla ylimielisiä, keskeyttää, kyseenalaisata ja jankuttaa omia mielipiteitään. Eräs sanoi suoraan, että en voi olla kovin hyvä historian ope, kun olen nainen.



Silti nämä oppilaat ovat saaneet niitä kymppejä. Pidän kokeita ja arvioitavia töitä. Jos saavat näistä kymppejä, niin paha siinä on mennä niitä mitätöimään. Lisäksi kaikesta huolimatta arvostan tuntiaktiivisuutta enkä rankaise oppilasta siitä, että viittaa vain nipottaakseen jostain, jonka on omaksunut väärin eikä tajua kokonaisuutta.



Sen sijaan jos oppilas jatkuvasti häiritsee työskentelyä, ei noudata sääntöjä, ei tee tehtäviä eikä koskaan puhu aiheesta, saattaa se numero olla koenumeroita heikompi. Tietenkin.



Itse olin koulussa hyvä oppilas, vaikka skismaa oli varsinkin kielten opettajien kanssa, jotka nolasivat ja ilkeilivät lähes kaikille oppilaille. En aukonut päätäni turhia ja luin ahkerasti, joten kympin sain, vaikka opettaja kuinka kiristeli hampaitaan.



Sen sijaan näitä mielistelijäoppilaita on joka luokassa aina pari. Nämä pyrkivät open kavereiksi, saavat luonnostaan heikompia numeroita mutta petraavat kyselemällä, tekemällä tunnollisesti tehtäviä ja pyytämällä lisätehtäviä. He ovat aktiivisia ja kehuvat tunteja. Tottakai annan koenumeroa hiukan paremman numeron todistukseen, mutta tällaisten tuuliviirien numerot laskevat kuin lehmän häntä, kun ope vaihtuu. Jos numero pohjaa siihen, että opeen luodaan henkilökohtainen suhde, ei ole helppoa tajuta, että toisen open kanssa ne koenumerot ratkaisevatkin eivätkä ne tehtävät ja kyselyt.



Nykyaikana on trendikästä olla kyseenalaistava oppilas. Kun oppilas kyseenalaistaa tunteja, oppiaineen järkevyyttä, tehtäviä ja open asiantuntevuutta jatkuvalla syötöllä, voi olla varma, että se näkyy numerossa. Tuollainen vastaa jatkuvaa häiriköintiä, open ammattitaidon vähättelyä ja auktoriteettikammoisuutta. Jostain syystä vanhemmista on niin ihanaa, kun heidän pilttinsä on tällainen. Sitten ihmetellään laskevia numeroita, kun se lapsi on niin älykäs ja keskusteleva. Ei opettaja voi tehdä työtään, jos joku koko ajan kyseenalaistaa kaiken, mitä hän tekee. Ei opettaja voi perustella tunnista toiseen, miksi nyt kirjoitetaan vihkoon, miksi nyt tehdään tehtävämonistetta ja nyt jotain muuta. JOskus oppilaan on vain hyväksyttävä, että tämä tehdään hänen parhaakseen eikä kaiken aikaa voi olla kyseenalaistamassa arkisintakin toimintaa. On hassua, että vanhemmat eivät tätä tajua.