Henkilökemian vaikutus oppimishalukkuuteen opettajan ja oppilaan välillä.

Opettajatkin ovat vain ihmisiä. Tosin vähän fiksumpia ja lukeneempia, kuin tavis duunarit.

Heillä on vähän laajempi näköala asioihin. .

ainakaan mitä alakoulun opettajiin tulee :D

Opettajatkin ovat vain ihmisiä. Tosin vähän fiksumpia ja lukeneempia, kuin tavis duunarit.

Heillä on vähän laajempi näköala asioihin. .

ainakaan mitä alakoulun opettajiin tulee :D

Pitää osata musisoida, askarrella paskarrella ja piirrellä piirrellä. Kyllähän siinä on valtavasti kaikkea eri haaroista opetettavaa ja opittavaa.

Olen silti samaa mieltä että alakoulun opettajat ovat vähän enemmän sellaisia lapsosia, joilla on lapanen hukassa käytännön tasolla.

Käytöshäiriöisillä oppilailla voi olla huomattavakin ero numeroissa, esim 2 numeroa riippuen opettajasta.



Olen itse töissä yläasteella ja kummasti siellä on opettajia, jotka tulee ns. hankalienkin luokkien kanssa toimeen ja sitten on joitain opettajia, jotka eivät millään tule toimeen samojen luokkien kanssa. Tästä voi kyllä suoraan vetää mielestäni johtopäätöksiä opettajan kasvatuskykyihin, ei niinkään siihen miten hyvä hän on oman aineensa hallitsemisessa.

Naurettavaa. Ihmetemppuilua. nikopetteri on täydellinen mutta jos tulee muu kuin kiitettävä niin vika on opettajan.

Hyvä ja lahjakas lapsi oppii vaikka ilman opettajaa.

Opettajan ei tarvitse olla huono eikä epäreilu, jotta oppilas ei pidä hänestä. Monet teinit pitävät tyylikkäänä periaatteessa inhota koulua ja opettajia. Mutta toisaalta monille koulu on myös ihan mielesitä ja monista opettajista pidetään ja monia kunnioitetaan. Omat lapseni ovat aina puhuneet useimmista opettajista myonteisesti. Oman lapsuuteni pelastivat kivat ja taitavat opettajat.

Patistat vaan lastasi tekemään omat työnsä kunnolla ja muistutat, että työelämässäkään ei saa itse valita työkavereitaan, asialliset hommat silti pitää pystyä hoitamaan.

ja siitähän tässä ei ole kyse.

ja minusta on eri asia, jos lapsella on selkeästi joku tietty opettaja, jonka kanssa ei tule toimeen, kuin se, että haukkuisi kaikkia opettajia huonoiksi. Tietysti ideaalissa maailmassa lapsi yrittäisi kaikkien tunneilla samalla tavalla, mutta kyllä opettajan suhtautuminen ja tapa opettaa vaikuttavat myös siihen, miten viesti otetaan vastaan.



Omasta lapsuudestani muistan sen, että tiukoimmat opettajat eivät olleet niitä, joita hirveästi inhottiin. Heidän tunneistaan ei välttämättä pidetty, mutta valtaosa oppilaista ymmärsi silti, että tiukkuuden vuoksi he myös oppivat paremmin, vaikka heidän tunneilleen joutui tekemään enemmän läksyjä ja keskittymään ehkä kuivaankin aiheeseen.



Inhotuimpia olivat ennemmin sellaiset, jotka saattoivat nolata oppilaita toisten edessä, tekivät selväksi omia suosikkejaan jne. Esimerkiksi kieltenopettajat, jotka laittoivat puhumaan luokan edessä ja sen jälkeen arvostelivat ivallisesti niitä virheitä, joita puhuessaan teki, ja toisaalta positiivista palautetta ei tullut.

toisen luokan opettajaksi. koko luokka oli sitä mieltä. Ja kysessä lukio pohjainen ammattikoulu vuonna -90 jossa kaikki siis ihan aikuisia. Toisestakin opettajasta valitettiin kun vain esiluki kirjasta tehtyjä kalvoja. Ei me aikuiset lukutaitoiset enää sellaista kaivattu.



Kyllä aika paljon vaikuttaa opiskelumotivaatioon jos opettaja on epäreilu ja aikaansaamaton.

Kummallista, miten joskus yläkoulun luokalla on oppilas, jolla on samat vaikeudet oikeastaan kaikkien noin kymmenen opettajansa kanssa. Ja on jatkuvissa riidoissa myös luokkakavereiden kanssa. Samaan aikaan muu luokka tulee ihan hyvin juttuun niin opettajien kuin toistensakin kanssa.



Jotkut on sitten kai vaan kemiallisesti yhteensopimattomia ihan koko maailman kanssa...

On paljon ystäviä niin luokkakavereissa kuin harrastuksissaan, ns. suosittu ystäväpiirissä.

Koulussa on aina mennyt hyvin. On keskivertoa parempi eli hyvä ysin oppilas.



Viime vuonna tippui yksi aine kympistä kasiin kun tulii uusi opettaja, josta ei lapseni, kuten harva muukaan oppilas piti. (Vanhemmatkaan eivät pitäneet mutta pitivät tässä kohtaa lasten kuullen suunsa kiinni).



Nyt on taas vaihtuneet opettajat sekä koulu niin tämä em. arvosana oli joulutodistuksessa kymppi ja vielä Wilman kautta tulee viestiä ja kiitosta tuntiaktiivisuudesta ja omatoimisuudesta.



Toisen arvosanan kohdalla käynyt taas päinvastoin.

Nyt joulutodistuksessa toinen arvosana putosi kympistä kasiin kun oli "kuulemma ihan kökkö maikka".

(Ja taas kuulen muilta oppilailta mielipiteitä opettajasta ja en voi kuin yhtyä lapseni mielipiteisiin.)



ap

Esim. enpä nyt viitsinyt/muistanut lukea ruotsin sanakokeisiin. Sanonpa kuitenkin vanhemmille varmuuden vuoksi, että se on ihan kökkö maikka, v-ttu vanha ja ikävä, pitää jotain ihme saniksia, joihin pitäis muka lukeakin.



Patistat vaan lastasi tekemään omat työnsä kunnolla ja muistutat, että työelämässäkään ei saa itse valita työkavereitaan, asialliset hommat silti pitää pystyä hoitamaan.

ja tottahan se on, etteivät henkilökemiat aina osu yksiin.



Itse toimin ammatillisesti niiden hankalienkin oppilaiden kanssa.



On todettava sama minkä joku aiemmin mainitsi, joillakin oppilailla on ongelmia lähes kaikkien tai jopa kaikkien opettajien kanssa.



Arviointeja tehdessä en anna persoonan vaikuttaa vaan osaamisen.

Minulla ainakin kemiat ovat vaikuttaneet oppimiseen. Kun tunneilla on kiva olla, oppiminen sujuu melkein itsekseen. Inhottavan opettajan kanssa arvosanat kärsii, tunneilla ei jaksa keskittyä, eikä kokeisiin jaksa lukea.



Ala-asteella englannin opettaja oli semmoinen kireä nainen, jolta ei uskaltanut kysyä mitään. Numeroksi sain aina seiskan. Yläasteen opettaja oli todella rento mutta valitettavasti sairaslomalla koko ysin ajan jolloin opetus oli viikottain vaihtuvien sijaisten varassa. Sain kumminkin arvosanaksi kasia ja ysiä ja opiskelu oli kiinnostavaa. Lukiossa opeksi sattui ihminen, jonka kanssa sukset meni ristiin heti ensimmäisellä kurssilla. Tunneilla oli ihan kamalaa ja päädyin vielä opettajan silmätikuksi vaikken edes pelleillyt tunneilla. Jos kysyin vieruskaverilta apua, jouduin pulisemisen takia ulos luokasta. Arvosanat tippuivat kuin lehmän häntä vitoseen ja aloin inhoamaan koko kieltä. Koska kielen opiskelu tyssäsi siinä vaiheessa kuin seinään aloin uskoa olevani ihan paska englannissa. Yliopistossa sain sitten mahtavaa opetusta englannissa ja tuon opettajan käsissä englantini kehittyi valtavasti.



Kyllä niillä kemioilla on väliä. Huono ilmapiiri vaikuttaa oppimiseen. Eihän kukaan halua työskennelläkään jos pomo kiusaa. Valittakaa niistä huonoista opettajista! Siskoni ja veljeni joutuivat saman tien tuon lukion englannin opettajan silmätikuiksi, kun opettaja kuuli heidän olevan sukua. Ei tuommoinen saisi toistua. Eikä opettaja ikinä opi, jos kukaan ei puutu.

Olen siis opena yläkoulussa ja kuulen usein oppilaiden "haukkuvan" osaa opettajista - siis ihan minullekin. Yhteistä näille opettajille on usein aika tiukka kurinpito ja tietty etäisyyden pitäminen oppilaisiin. Joskus - hyvin harvoin - nämä eivät ole oikein ajan tasalla työssään, mutta useimmiten he ovat oikein asiantuntevia omalla alallaan. Ja ainakin opehuoneessa ihan kivoja - jopa huumorintajuisiakin.

Itsestäni oppilaat jostain syystä yleensä pitävät, en kyllä tajua miksi, kun komennan ja karjahtelen alvariinsa ja jätän vielä paljon läksyjäkin. Ja ainekin on tylsää: äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Mutta aina löytyy luokalta joku, jonka kanssa kemiat eivät tunnu pelaavan, en vaan saa kunnon kontaktia tähän oppilaaseen. Ja se kyllä varmaan näkyy osalla sitten opiskeluhaluissakin.

Mutta kyllä fiksuimmat tekee duunia opella kuin opella. En minäkään pidä pomostani, muttei se näy luokkahuoneessa - toivottavasti ;)

että jos joku ope tuntui kusipäältä niin sen aineesta ei sitten pitänyt eikä viitsinyt tehdäkään mitään. Jos ope oli kiva niin jaksoi pinnistellä vaikka aine olisi ollut itselle vaikea, kuten matikka.

Mutta sekin on totta, että muita opettajia aina haukutaan. Valitettavasti kaikille ei voi mieleksi ainakaan tälläinen matikanope. Aine vaan on monille tylsä, se vaatii työtä ja keskittymistä. Aina ei pysty olemaan hauska ja mukava vaan asiaakin on mentävä. Ja laiminlyönteihin on pakko puuttua.



Pääosin tulen nuorten kanssa toimeen ja olen huomannut, että joidenkin kanssa olen saanut paremman sävelen, kun kävin kerran keskustelua ja hyväksyin sen, ettei matikka ole "heidän juttunsa". Huomasi, että se helpotti paljon, kun sanoin, ettei minulle heidän arvonsa ihmisenä riipu pätkän vertaa siitä, miten matikka menee. Sanoivat, että "mut sä pidät meitä ihan tyhminä..." Sanoin, etten pidä ketään matikan perusteella tyhmänä vaan ajattelen, että oppilaalla on joku juttu vaan, miksei matikka naksahda paikalleen. (no, todellisuudessa pidän pikkuisen...:)) Monet kokeneet opet oli kauhuissaan, kun annoin "luvan" olla huonoja ja "inhota" matikkaa. Todellisuudessa nuo neljä tyttöä ovat sittemmin yrittäneet enemmän, suhtautuvat tunteihin postiivisemmin ja kokeetkin on menneet paremmin. Usein tuon ikäiset on vaan vailla sitä hyväksyntää. Tunnetta, ettei ope vihaa heitä...

Henkilökemian vaikutus oppimishalukkuuteen opettajan ja oppilaan välillä.

Oletteko huomanneet millainen vaikutus on sillä kun lapsi ei pidä opettajasta, kokee hänet epämiellyttäväksi, ei pidä hänen opetustyylistään , persoonastaan.

Opettaja on epäreilu, ei ansaitse kunnioitusta lapsen silmissä.

Onko kellään kokemuksia?

Matemaattisesti taitava ja lahjakas poikamme alkoi vihata matikkaa, kun hänellä oli kolme vuotta hermokimppu opettaja, joka valitti joka asiasta eikä tykännyt poikamme persoonasta.

Opettaja syytteli poikaa mm. epäsosiaaliseksi, mikä ei pidä tosiaankaan paikkansa.

Kenelläkään muulla opettajalla samanlaista mielipidettä ei ollut. Pikemminkin kyseinen matikan opettaja oli itse oli epäsosiaalinen. Hän jopa oli heitellyt tunneilla joitakin (muita) oppilaita tavaroilla ja kärsi selvästi tunne-elämän häiriöistä.

Opetus oli pedagogisesti aika heikolla tolalla. Opettaja eteni tunnilla tuskastuttavan hitaasti sen kaikista heikoimman mukaan ja muut oppilaat turhautuivat. Sitten sitä yleistä hälinääkin luokassa oli, mitä muiden opettajien tunneilla kyseisellä luokalla ei ollut.

Poika on ihan tavallinen peruspoika, ei mikään kiusaaja tms. Sanavalmis kylläkin ja hyvä argumentoimaan.

Niin, matikan numero tosiaankin tippui kyseisen opettajan käsittelyssä 9:stä 7:aan ja ihan ansaitusti. Poika oli alkanut vihaamaan matikkaa ja suoritustaso laski kuin lehmän häntä.

Kun koulu vaihtoi, olen yrittänyt tukea poikaa matikassa ja psyykata siihen, jos pystyisi suhtautumaan aineeseen edes neutraalisti. Uusi opettaja suhtautuu poikaan normaalisti eivätkä matikan tunnit ole siinä mielessä enää piinaa.

Numerot ovat lähteneet nousuun, mutta tilanne voisi olla paremminkin. On tosi sääli, että aine jossa hän on ollut erittäin hyvä, tuntuu nykyään vastemieliseltä.

Pitkä työ on vielä edessä, että tilanne saadaan normalisoitua.

vähän ehkä mieleltään sairaatkin opettajat voivat saada aikaan.

Joku oman alansa osaava voi hakeutua opettajaksi vaikka siihen ei ole lainkaan kykyä.

Joku toinen taas odottaa eläkepäätöstä.

Matemaattisesti taitava ja lahjakas poikamme alkoi vihata matikkaa, kun hänellä oli kolme vuotta hermokimppu opettaja, joka valitti joka asiasta eikä tykännyt poikamme persoonasta.

Opettaja syytteli poikaa mm. epäsosiaaliseksi, mikä ei pidä tosiaankaan paikkansa.

Kenelläkään muulla opettajalla samanlaista mielipidettä ei ollut. Pikemminkin kyseinen matikan opettaja oli itse oli epäsosiaalinen. Hän jopa oli heitellyt tunneilla joitakin (muita) oppilaita tavaroilla ja kärsi selvästi tunne-elämän häiriöistä.

Opetus oli pedagogisesti aika heikolla tolalla. Opettaja eteni tunnilla tuskastuttavan hitaasti sen kaikista heikoimman mukaan ja muut oppilaat turhautuivat. Sitten sitä yleistä hälinääkin luokassa oli, mitä muiden opettajien tunneilla kyseisellä luokalla ei ollut.

Poika on ihan tavallinen peruspoika, ei mikään kiusaaja tms. Sanavalmis kylläkin ja hyvä argumentoimaan.

Niin, matikan numero tosiaankin tippui kyseisen opettajan käsittelyssä 9:stä 7:aan ja ihan ansaitusti. Poika oli alkanut vihaamaan matikkaa ja suoritustaso laski kuin lehmän häntä.

Kun koulu vaihtoi, olen yrittänyt tukea poikaa matikassa ja psyykata siihen, jos pystyisi suhtautumaan aineeseen edes neutraalisti. Uusi opettaja suhtautuu poikaan normaalisti eivätkä matikan tunnit ole siinä mielessä enää piinaa.

Numerot ovat lähteneet nousuun, mutta tilanne voisi olla paremminkin. On tosi sääli, että aine jossa hän on ollut erittäin hyvä, tuntuu nykyään vastemieliseltä.

Pitkä työ on vielä edessä, että tilanne saadaan normalisoitua.

ihmiset kuvittelevat opettajat jotenkin suuriksi jehuiksi ihan kuin papeiksi tai piispoiksi.

Opettajatkin ovat vain ihmisiä. Tosin vähän fiksumpia ja lukeneempia, kuin tavis duunarit.



Heillä on vähän laajempi näköala asioihin.

Osa kokee sen uhkaksi ja osa noudattaa pelisääntöjä ja etenee elämässään peruskoulusta muihin kouluihin.

Ei kannattaisi jumittua henkilöön vaan omaan elämäänsä ja suunnata elämässä eteenpäin. Se opettaja on vain työhenkilö jonka kanssa on pakko työskennellä.



Moni kykenisi opiskelemaan yksinkin ilman mitään opastusta kirjaston ja netin turvin. Silti laadulla pitää olla tae ja todiste osaamisesta. Siksi pitää ottaa vähän vastuuta siitä opiskelusta itsekin.