kuinka ahtaassa asunnossa 4 henkilöinen perhe pärjää?

mutta olen miettinyt mahtumista,jos ja toivottavasti kun perhe vielä kasvaa ainakin 4 henkiseksi.

vaikka meitä 3h perhe pienessä omakotitalossa 83 neliö. Meillä siis 3 makkaria, olohuone ja keittiö. Keittiössä harmittaa kun ei millään mahdu kuin 4 tuolin pöytä. Vieraita varten olis ihana saada 6 tuolin pöytä.



Miehen kanssa kahdestaan mahduttiin hyvin mutta kun tyttö 2v syntyi niin alkoi ahdistaa. Onneksi meillä on autotalli ja kellari minne saa tungettua rattaat, pulkat, sukset ym. Autotalliin ei kyllä ovesta juuri sisään mahdu niin täynnä roinaa se on. Meillä suurin hamsteri on mies. Joka haluaa jemmata ihan kaiken " jos joskus sattuu tarviimaan" eli on niin nuuka ettei suostu heittää mitään pois. Itse jos saisin siivota autotallin ja muut varastot niin kyllä tilaa tulis. Kyllä ärsyttää kun mitään ei saa heittää pois ;)



-MeLady-

Asuimme yhdessä vaiheessa 5 h+k+s paritalossa (n. 90 neliötä), josta muutimme melkein kolmeksi vuodeksi 69 neliön kerrostalokolmioon, jotta pystyimme säästämään omaan asuntoon.



Lapset olivat muuttaessa iältään n. 5- ja 6-v ja poismuuttaessa n. 7- ja 8-v. Ihan hyvin mahduttiin pienehkössä kolmiossa asumaan, säilytystilasta tuli välillä pulaa.



Vasta kun lapset alkaa olla isompia, n. 10 v., tulee oman huoneen tarve kunnolla esille. (Ainakin kun olivat samaa sukupuolta).





Kun itse oli lapsi, asuimme jopa 5-henkinen perhe 40 neliön vanhassa torpassa! Siinä oli tupakeittiö jossa nukuin veljen kanssa, ja pieni makkari, jossa vanhemmat nukkuivat vauvan kanssa.

Asuttiin kyseisessä asunnossa aika kun olin iältäni 10-15 v. Ja tämä siis 80-luvulla ja pääkaupunkiseudulla!, eli kaikki kaverit asui kyllä " nykyaikaisesti, rikkaasti ja tilavasti" , nousukautta vielä taidettiin elää silloin (paitsi meidän perheessä). Silloin kyllä kaipasi välillä yksityisyyttä.

Vaikka menee hiukan aiheen vierestä... Huomasin, että monilta tuli kommentteja turhista tavaroista luopumisen puolesta isomman asunnon/talon ostamisen sijaan. Meillä ei tällä hetkellä juurikaan ole mielestäni turhaa tavaraa, vaatteita (varsinkin aikuisilla) on ihan minimi ja muutakin tavaraa vain pakolliset (esim. meillä on yhteensä 3 kattilaa), niin silti tuntuu ahtaalta (siis 4henk/59neliötä). Ainoastaan leluja voin sanoa olevan " liikaa" . Mutta meidän tapauksessa isompi asunto olisi joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin tavarasta luopuminen.



Tavaroiden mahtumista tärkeämpi syy on kuitenkin ainakin meidän tapauksessa myös koko perheen hyvinvointi. Nukumme nyt yhdessä makuuhuoneessa ja yöt ovat väkisinkin levottomia (toinen lapsi on erittäin herkkäuninen). Uskoisin, että toinen makuuhuone rauhoittaisi tilannetta, isompi lapsista saisi ainakin nukkua rauhassa. Lisäksi kärsimme erityisesti talviaikaan tupakansavusta, jota tulee liesituulettimen kautta asuntoomme. Tämän ongelman edessä olemme voimattomia, ei ole löytynyt vielä keinoa ongelman ratkaisemiseksi, meitä pompotellaan ottamaan yhteyttä milloin mihinkin tahoon ja itse ongelman aiheuttaja on yhteistyöhaluton (ainoa tupakoiva asukas koko talossa, pienessä talossa kaikki tuntevat toisensa) ja vähättelee ongelmaa.



Tilanpuute puolestaan tulee konkreettisesti ilmi aina silloin, kun sukulaisia tulee vierailulle. Sukulaiset asuvat 500km-2000km päässä, joten kun meille tulee sukulaisia niin tulevat sitten kaukaa ja viipyvät ainakin muutamia päiviä. Pakostakin käy kaksiossa olo ahtaaksi, olipa vieraana sitten oma äiti tai anoppi.... =) Parhaillaan meidän perheen lisäksi meillä on yöpynyt kerralla 7 ihmistä eli yhteensä 11 henkilöä. Sopu sijaa antaa, mutta rajansa kaikella!



Suomessa lapsiperheet asuvat tunnetusti ahtaasti, mutta olisi hyvä jos se olisi oma valinta eikä olosuhteiden aiheuttama pakko. Tosin eivät kaikki välttämättä kaipaa suurta omakotitaloa kodikseen, minäkin tyytyisin siihen yhteen tai kahteen lisähuoneeseen. Pääasia, että perhe tuntee olonsa hyväksi kodissaan!

Meillä 3h+k+s ja 70m2 ja meitä on 5 henkilöä. Voite varmaan kuvitella, kuinka ahdasta on! Omille vanhemmilleni olen sitten raahannut tavaraa säilytykseen, mutta nyt alkaa heidänkin nurkat olla täynnä! ;) Kahdesta makkarista toisessa nukkuu lapset ja toisessa me vanhemmat. Noita lelujankin vaan on niiiiin paljon, että hyvä, kun lapset nukkumaan sopii! ;) Nyt odotetaankin innolla, että päästään muuttamaan, kun löyettiin juuri ihana n. 140m2 rivari-asunto. Siellä sitten onkin jo 2 makkaria enemmän ja saa mieskin oman ' ' työ-huoneen' ' ja saadaan makkarista nuo tietokoneet pois! Mutta kyllä odottavan aika on pitkä!! =)

Me muutettiin juuri 54m2 kaksiosta 74m2 kolmioon, ja perhe kasvaa nelihenkiseksi ensi vuonna, lapsien ikäero 2 vuotta. Kaksio oli ahdas kolmen hengen tavaroille.



Nyt tämä uusi asunto tuntuu sopivalta tilan suhteen, plussana hyvät säilytystilat ja lämmin varasto sekä yhdistetty keittiö-olohuone-ruokailutila luo avaruuden tuntua, kun turhia väliseiniä on karsittu.Jos haluaa tilantuntua, niin ei ainakaan kannata muuttaa kaksikerroksiseen asuntoon.

Tässä ollaan ajateltu asua siihen asti, kun lapset tarvitsevat omat huoneet.

Meitä on viisi henkilöä 80 neliön asunnossa. Kylpyhuone on todella pieni, mutta muut tilat melko sopivat. Vanhimmat lapset ovat jo koululaisia, joten luistimien, monojen, koripallojen ym. harrastusvälineiden säilyttäminen tuottaa vaikeuksia. Olenkin suunnitellut liukuovikaappeja olohuoneeseen niin kuin joku jo aikaisemmin kirjoitti. Lapsilla on liikaa leluja. Niitä pitäisi vähentää. Muuten meillä on tavaraa melko maltillisesti. Vanhat ja turhat astiat olen vienyt kirpputoreille ja vanhat vaatteet UFF:in laatikkoon. Liinavaatteita on vielä liikaa. Voisin varmaan luopua 10 vuotta vanhoista lakanoista, joita en edes enää käytä.



Asunto on pienuudestaan huolimatta meidän mielestämme meille juuri sopiva sekä sijainniltaan että tyyliltään, joten emme suunnittele isomman asunnon ostoa.

Nostan hattua kaikille 2+2 perheille, jotka asuvat kaksiossa tai pienessä kolmiossa. Me asuimme noin 1,5 v. pienessä kolmiossa, lapset 1 ja 4 v. Keittiö oli pieni, ei ollut tilaa laittaa kunnolla ruokaa, työhuone ja yhdistetty lasten huone ei toimi, toiseen makuuhuoneeseen ei mahtunut kunnolla parisänky + pinnasänky. Rojua (=lasten leluja, vaatteita, kirjoja) oli lattiat tulvillaan, vaatehuoneen puutteesta johtuen isot tavarat, kuten esim. matkalaukku, levällään siellä täällä. Loppujen lopuksi saunasta tuli monen tavaran säilytyspaikka. Onneksi nyt on enemmän tilaa.

Onhan se vähän nafti, mutta niin kauan kun lapset eivät vielä ole koulussa, heille riittää hyvin yhteinen huone. Tilantarve on suhteellista ja riippuu itse kunkin omista tottumuksista. Loppuviimein kyse on kuitenkin organisointikyvystä ja omalla kohdallani siitä, etten työssäkäyvänä yksinkertaisesti pystyisi pitämään isossa talossa toivomaani siisteystasoa.



Me asuimme vuosikaudet ulkomailla lasten kanssa 60 neliön kaksioissa, ei tosin ollut saunaa tilaa viemässä. Mutta aivan hyvin pärjättiin, kun tehtiin olohuoneesta lapsille lastenhuone, omaan makkariin telkkari ja isossa keittiössä kuitenkin aina seurusteltiin ja oleiltiin. Meillä kävi asunnossa mm. paljon vieraita Suomesta ja aina mahduttiin oikein hyvin. Asunnossa tosin oli se hyvä puoli, että siinä oli tosi isot huoneet eikä tilaa tuhlattu käytäviin tms.



Nyt asumme siis kolmiossa ja meillä on sauna ja tosi iso kylppäri ja kaksi vaatehuonetta. Toisaalta on terassi ja ulkovarastokin, joihin voi laittaa harrastusvehkeitä, matkalaukut jne. Olen myynyt muuttomme jälkeen paljon turhaa tavaraa pois kirpparilla, kun kutakuinkin kaikkea oli ulkomailla asumisen takia tuplasti. Vielä enemmän romua olemme vieneet suoraan kaatopaikalle. Lisäksi meillä on kesämökki, joka on isompi kuin asuntomme. Sen sisustaminen on vienyt painetta mm. taloustavaroiden suhteen. Mm. auton toiset renkaat on viety vanhemmilleni säilöön.



On tosi huono peruste perustella ison talon tarvetta mm. lasten harrastusvälineillä! Näin voi rehellisesti sanoa ihminen, 1)jonka mies oli vuosikaudet ammattijääkiekkoilija, mistä syystä ulkovarastossa on kaksi valtavaa jääkiekkokassillista sitä kamaa, 2) jonka lapset pelaavat jo nyt lätkää 3) joka itse harrastaa ratsastusta, 4) jonka lapsilla on kolme pyörää ja 5) joka itse ja miehensä kanssa harrastaa golfia. Jostain kumman syystä kaikki harrastusvälineemme mahtuvat ihan hyvin meille, vieläpä varastoon!

Jadehaie:

On tosi huono peruste perustella ison talon tarvetta mm. lasten harrastusvälineillä! Näin voi rehellisesti sanoa ihminen, 1)jonka mies oli vuosikaudet ammattijääkiekkoilija, mistä syystä ulkovarastossa on kaksi valtavaa jääkiekkokassillista sitä kamaa, 2) jonka lapset pelaavat jo nyt lätkää 3) joka itse harrastaa ratsastusta, 4) jonka lapsilla on kolme pyörää ja 5) joka itse ja miehensä kanssa harrastaa golfia. Jostain kumman syystä kaikki harrastusvälineemme mahtuvat ihan hyvin meille, vieläpä varastoon!

Mielestäni hyvä pointti!

tässä viestissä näkyy selvästi ihmisten erilaiset kulutus/asumistottumukset. Joku totee 80 neliön asunnon olevan 4 henk. perhelle pieni, toinen viihtyy 60 neliössä hyvin... itsestäni jotenkin tuntuisi kohtuuttomalta vastata edes että 100 neliötä on 3 henkilölle pieni... mutta olemme niin erilaisia! :)

Jos on kyse 80 neliostä ilman varastotilaa tai autotallia?



Ei jokaisella 80 nelion asunnolla ole kellaritilaa. On jopa kerrostalo asuntoja ilman kellaria.



Sitten pyorät ovat ympärivuoden parvekkeella. Pulkat ja luistimet sisällä. Matkalaukut sängyn alla. Komerossa teltta ja muut varusteet. Kyllä ahtaaksi käy.

Asumme 4 henkilöä kolmiossa, 78 neliötä. Mahdumme kyllä ihmiset hyvin mutta tavaroitten kanssa menee hermot. No tottakai ottaisin vielä yhden huoneen niin olisi vieras/työhuone, mutta kahden lapsen kanssa pärjää näinkin hyvin toistaiseksi.



Meillä on makuuhuoneessa 4 vaatekaappia, joissa on aikuisten vaatteet, ja toisessa makkarissa on pienehkö vaatehuone, jossa on toisen lapsen vaatteet (pienemmän on piirongissa), vieraspeitot, -patjat, kesäisin talvitakit ja-kengät ja talvella päinvastoin, liinavaatteet ja kaikki muu " roju" ;turvakaukalo, sitteri,silityslauta ym. Aika ajoin pidän kirpparipöytiä mutta esim lasten vaatteita en heitä kaikkia pois koska ne odottavat tulevaa pikkusisarusta. Varasto on, mutta kylmä, enkä halua esim tekstiilejä siellä pitää, kelkat ja pyörät ja ulkolelut täyttävät sen mainiosti.



Kertokaa vaan vinkkejä mielellään millä saisin säilytyksen toimimaan mutta kyllä tämmöisenään se hieman rassaa kun joka kolo on täynnä, ja aina välillä pitää uuttakin saada mahtumaan sekaan.



Loppuelämä taistelua tavaroiden kanssa ei kuulosta kovin houkuttelevalta, tilapäisesti kyllä menee. ja luulenpa että kaikilla ei ole tilaa edes sitä mitä meillä.

Me ei oikeastaan talonrakennuksessa ajateltu niinkään neliöiden tai säilytystilojenkaan lisäystä vaan elämän toimivuutta. Eli jos pienessä asunnossa on kuraeteinen, vähintään 5-neliöinen tuulikaappi jossa on penkki, kolme sisäänkäyntiä taloon joista yksi reiluun kodinhoitohuoneeseen, tilaa 6-8 hengen ruokapöydälle, tilaa keittiössä, tarpeeksi huoneita, kaksi tai kolme suihkua sekä kaksi vessaa, niin ei kokonaisneliöillä niin väliä. ;-)



Eli minulle ei talossa ole niinkään tärkeää, että on hirveästi neliöitä vaan se, että sisäänmeno ja ulostulo on helppoa kahden lapsen ja ison koiran kanssa.



Toimivuus on tärkeintä, ei neliöt!

Asuintilaa on noin 80 neliötä ja kellarissa saunatilat, kkh, autotalli, huoneita sinne ei saa. Yläkerrassa 3 h+k sekä yksi hyvin pieni huone (5 neliöö), jonne kouluikäinen tyttö on majoitettu. PIkkuveli on isossa (15 neliöö) huoneessa, jonne molemmat mahtuvat tarvittaessa leikkimään. Kolmas lapsi tulossa eikä aikomustakaan vaihtaa isompaan, hyvin mahtuvat jakamaan huoneen, vaikka ikäeroa tulee 5 vuotta. Sopu sijaa antaa, eikä kalliimpaan olisi varaakaan.

jossa säilytystilaa on vähän. Joka paikka pursuaa tavaroita, eteinen on vaikea saada toimivaksi rattaiden ja lasten vaatemäärän vuoksi. Olohuoneessa on lasten lelut jatkuvasti ympäriinsä.Makuuhuone on ahdas neljän sängyn ja tietokonepöydän vuoksi. Keittiössä omalla perheellä juuri ja juuri mahtuu syömään, ruoanlaitto ja leipominen ovat vaikeita, kun ei ole ylimääräistä laskutilaa oikeastaan ollenkaan (tiskipöydän ja ruokapöydän lisäksi alle metrin verran pöytätilaa, jossa on pakko säilyttää leivänpaahdinta ym. Kylpyhuone on pieni. Ennen toista lasta sain pidettyä paikat suht kunnossa, mutta tämän toisen myötä tavaroita on pakko olla hiukan enemmän, joten ahdasta on. Onneksi meilläkin häämöttää parin kuukauden päästä muutto isompaan.



Riittävää neliömäärää neljää henkeä varten on vaikea sanoa, itseäni ainakin muuton myötä helpottaa, kun ei tarvitse puikkelehtia huonekalujen väilstä (kuten meillä nyt makuuhuoneessa sänkyjen välistä, vajaa 1-v ja 3-v eivät vielä pärjää kerrossängyssä) ja tulee olemaan erillinen kodinhoitohuone, jossa vaatteet saa hoidettua. Nyt likaiset vaatteet täyttävät kylpyhuonetta ja puhtaat kuivuvat olohuoneen nurkassa. Ja tiskikoneen myötä minulla jää hiukan enemmän aikaa olla lasten kanssa, nykyiseen keittiöön ei tiskikonetta pysty sijoittamaan.

Me asuttiin 12 vuotta 79 neliön asunnossa (3h+k) ihan sulassa sovussa, meitä oli silloin 4 perheenjäsentä. Tavaroille oli hyvin tilaa ja hukkaneliöitä mahdollisimma vähän.



Sitten meidän 3 henkinen perhe asui 108 neliön asunnossa (4h+k) ja koko puoli vuotta oli yhtä tuskailua. Tavarat oli yhtenä kaaoksena siinä työhuoneeksi ajatellussa huoneessa, koko asunto oli yhtä pitkää ja kapeaa käytävää ja vinoja seiniä. Kaappeja ja muuta säilytystilaa ei ollut nimeksikään, eikä niitä huoneiden hullun mallin takia voitu hankkia lisääkään. Parisänky ei mahtunut kunnolla mihinkään huoneeseen, ja pojan huoneeseen mahtui vain sänky ja lelulaatikko. Keittiö oli lähinnä keittokomero ja meidän 80x120 cm ruokapöytä oli liian suuri ns. ruokailutilaan. Siinä asunnossa ei olisi mahtunut asumaan edes yksi ihminen telomatta itseään johonkin kulmaan tai väärään suuntaan aukeavaan oveen.

Meillä 3h+k 71m2



äiti, iskä, lapset 1,5v ja 4kk ja koira (pientä kokoa).

Sauna on ja parveke, toistaiseksi ainakaan ei ole tilaongelmia ollut. Joka vuosi käydään läpi komerot ja muut ja mitä ei ole vuoteen kaivattu, heitetään pois tai annetaan muille.

onneksi sentään väliaikaisesti. Vuosi kuitenkin ollaan pärjätty tässä, vaikka totta puhuen hermo on ollut välillä tosi kireällä. Onneksi päästään pien omaan taloon!



t. 5-henkisen perheen äiti