kuinka ahtaassa asunnossa 4 henkilöinen perhe pärjää?

...ja ahdasta on! Lapset pian 1 ja 3-vuotiaat. Ainakin yksi huone pitäisi olla lisää, mieluiten kaksi, jotta saisi työ/vierashuoneen myös.



Mutta tokihan sitä pärjää vaikka kaksiossa jos on pakko!

Meillä myös pian 1 v. ja 3 v. lapset. Asuinneliöitä 3h + k + s asunnossa 81 m2 ja joka päivä käy mielessä, kun tavaroita siirtelen, että isompaan pitäisi muuttaa. Meidän perheessä ei turhaa roinaa kerätä, mutta lasten lelut ja erityisesti ulkovaatteet ajautuvat milloin minnekin. Myös säilytyspuolella tilanahtaus vaivaa, ja joka ostoksen kohdalla joudun miettimään mihin tavara/tarvike saadaan sijoitettua.

Meillä on tällä hetkellä 3h+k, 79 neliötä kahdessa tasossa ja meitä on viisi. Pojat 7- ja 5-vuotiaat jakavat toisen makuuhuoneen ja pikku Lilli 1v nukkuu meidän makuuhuoneessa. Meidän makuuhuone on vielä jaettu niin että meillä on pikkiriikkinen työhuone, tavallaan neljäs huone.



No, täytyy tunnustaa että tämä on meille liian ahdas. Ollaan jo myyty tämä (nelihenkiselle perheelle) ja ostettu isompi, 110½ neliötä yhdessä tasossa. Muutetaan viikon päästä!



T. Ankkis

ja noi ovat teidän mielestä pieniä ja ahtaita??



Olemme muuttamassa 67 neliöiseen kolmioon 3 ja 1v +koiran kanssa. Nyt vasta huoli tuli! :(

Ainahan olisi kiva jos olisi lisää (kodinhoitotilaa kaipaisin kun kerrostalossa ollaan), mutta emme tosiaankaan asu ahtaasti. Isompi asunto tulee kysymykseen vasta useamman vuoden päästä jos/kun lapsille pitäisi saada ehkä omat huoneet.



Ystäväperhe asui melkein 4 vuotta 54 neliön kaksiossa 4 hlöä, heillä oli ahdasta, asumaan mahtuivat hyvällä organisoinnilla, mutta esim vieraita ei sitten voineetkaan oikein enää kutsua, kun olohuone oli yhdistetty makuu/olohuone ja aikalailla kaikki piakat kalusteiden peitossa.

Meillä tyttö 3,5v ja poika vähän reilu 1v sekä koira. Asumme tällä hetkellä 73 neliön kerrostalokolmiossa.



Pohjaratkaisussa on useampi kömmähdys - meillä esim on noin 9 neliön kylpyhuone, jossa myös wc. Parin metrin päässä eteisen toisella puolella on toinen wc!



Ruokailutila on todella pieni, siihen ei mahdu edes normaali 4 hengen pöytä ilman että pitää hivuttautua pöydän ja keittiönkaapiston välistä.



Eteinen on myös mahdottoman iso, olohuone suht pieni, toinen makuuhuone TODELLA iso (missä lapset ovatkin nyt keskenään ja hyvin mahtuu!) ja toinen makuuhuone melko pieni.



Saunaa ei ole, vaikka tuohon tilaihme-kylppäriin sellainen mahtuisi!



Mutta vuoden päästä en valita, silloin muutamme tuliterään itse rakentamaamme omakotitaloon, johon tulee neliöitä 107.

Eli asumme nyt rakennusaikana kaksiossa kahden lapsen kanssa (4 v ja 1v) sekä ison koiran kanssa. Rivitalokaksiossa on hulppeat 52 neliötä, joista varastona toimiva sauna vie turhan ison siivun. Onneksi kesällä oli pikkuinen piha, jossa oltiin kaiket päivät. Tässäkin pärjää, kun on pakko. Vaatteet on elfa-hyllyissä eteisessä näkösällä, silityslauta on sohvan alla, lakanat ja pyyhkeet lauteilla ja puolet tavaroista ja huonekaluista varastossa ja sukulaisilla. Kyllä tässäkin hengissä selvitään! Muuttopäivä omaan taloon ei todellakaan kyllä tule liian aikaisin...

Meidän nelihenkinen perheemme asuu tällä hetkellä kaksiossa, jossa on neliöitä reilu 59. Tilaa ei todellakaan ole yhtään ylimääräistä ja tavarat ei mahdu mihinkään. Onneksi sentään vielä mahdumme kaikki yhteen makuuhuoneeseen (lapset 3v ja 1v). Sauna meilläkin on aivan suhteettoman suuri ja toimii myöskin välillä varastona. Tilava parveke on ollut pelastus, ainakin kesällä on yksi huone lisää... Toisaalta on helppo olla ostamatta esim. kivoja huonekaluja tai lapsille tilaa vieviä leluja, koska tilaa ei yksinkertaisesti ole. Etsimme parhaillaan omaa kotia ja yritämme siihen asti sinnitellä tässä pienessä kodissa, koska emme halua maksaa suurempaa vuokraa. Välillä kyllä tuntuu, että pää hajoaa kun tavaraa pursuaa joka paikasta eikä paikkoja saa pidettyä siistinä hetkeäkään (tosin lapset saa varmasti sotkettua isommankin kodin ihan yhtä nopeasti). Itse kaipaan eniten kodinhoitotilaa ja erillistä lastenhuonetta... Ehkä jonain päivänä mekin päästään muuttamaan isompaan kotiin...

asuttiin vielä viime kuussa. Lapset 5,5 v ja 1 v. Tilaa oli mielestäni ihan sopivasti, joskin tuo tavaroiden pursuamis-ilmiö oli tuttua ja ainainen epäjärjestys. Neliöt oli järkevästi laitettu ja tilan tuntua lisäsi huonekorkeus. Omassa uudessa on nyt varmaan saman verran, mutta säilytystilaa potenssiin kaksi.



Itse mietin, että miksi pitää ostaa isompi talo, että saisi tavarat mahtumaan? Eikö järkevämpi suunta olisi vähentää tavaroita?



Kukkuu

enkä edes ajatellut tässä tulevan ahdasta kahden lapsen kanssa. Toinen syntyy vuodenvaihteessa. Meillä on lapsilla yhteinen huone, jonne lelut mahtuvat. Lasten sisävaatteet ovat tilavassa kylppärissä Elfa-koreissa. Tosi kätevää, kun hoitopöytä on vieressä pesukoneen päällä. Keittiö on iso ja olkkari pieni, mikä sopii meille. Ja vaatehuone on kyllä myös tosi kätevä.



Meillä on kyllä tosi paljon leluja sun muuta tavaraa, mutta kaikelle on paikkansa. Jos muuttaisimme isompaan asuntoon, haluaisin ehdottomasti siivojan. Tämä saadaan vielä juuri ja juuri pidettyä kuosissa omin voimin.



Olen samaa mieltä edellisen kanssa, ettei tavaran takia kannata ostaa isompaa asuntoa vaan miettiä pikemminkin, voisiko jostain roinasta luopua.

Kukkuu:

Itse mietin, että miksi pitää ostaa isompi talo, että saisi tavarat mahtumaan? Eikö järkevämpi suunta olisi vähentää tavaroita?

Kukkuu

Ei ole mitään järkeä ostaa _tavaran_ takia suurempaa asuntoa!

Meillä, isä+äiti+4v lapsi+2v lapsi, on tosin 4h+k+s noin 90 neliötä,

joten olen vähän jäävi arvostelemaan muita, mutta oikeasti meillä

ei ole paljoa tavaraa, joten mahtuisimme pienempäänkin.

Pieneksi käyneitä vauvan- ja lastenvaatteita on kertynyt jonkin verran

varastoon, mutta nekin tulevat menemään pikkuhiljaa kiertoon

serkulleni. Meillä on erikseen aika iso lämmin varasto, joka tietysti

tavallaan helpottaa tavaramäärän hallitsemista.

Tavarasta kannattaa kuitenkin todella hankkiutua eroon, jos

alkaa ahdistamaan. Myymällä tarpeetonta saa myös mukavasti

itselleen taskurahaa!

Toki asunnon pohjalla on myös ratkaiseva merkitys. Meidän

kotimme on yhdessä tasossa (paritalo), ja neliöt on todella

käytetty tehokkaasti hyödyksi. Mm. keittiö+ruokatila+olohuone

on yhtä isoa avaraa tilaa.

Neliöitä on tingitty lähinnä saunasta, joka on minimaalisen

pieni verrattuna muuhun asuntoon. Kylpyhuonekin on tosi

iso. Toisaalta saunan pienuuden kestää, kun emme ole

himosaunojia.

ja tilaa 3h+k 68m2. Ahdasta on lähinnä pienessä kylppärissä, jossa on siis vessa, suihku, lavuaari, pesutorni, pyykkikori ja kaappi. Just mahtuu seisomaan pöntön eteen/suihkun alle. Aika extremeä kun on kolme alle viisi vuotiasta.

Eli ahtaasti asustellaan. Mahdutaan kuitenkin joten kuten, vaikka suuremmasta haaveillaankin. Tällä hetkellä me ei kuitenkaan voida suurempaan muuttaa, ehkä vuoden päästä ostetaan isompi. Ja me siis haaveksittaisiin 60-70 neliön kämpästä.



Lapset ovat 0- ja 2-vuotiaita, ja nukumme kaikki samassa makuuhuoneessa. Olohuoneessa on lasten lelut levällään, ja se on ärsyttävää. Olohuoneemme on kuitenkin aika iso, sillä keittiömme on keittokomero, eikä vie paljoakaan tilaa. Toisaalta keittokomero on ikävä, kun tykkäisimme kokkailla yhdessä, mutta komerossa se ei ole mahdollista.



Liikaa tavaraa ei millään keräänny, kun liiat kamat eivät mahtuisi mihinkään. Se on isoa plussaa. Toisaalta 43 neliötä tosiaan on liian pieni neljälle hengelle, joten nyt ei edes tarpeellinen tavara meinaa mahtua. Ja me muuten kutsutaan usein vieraita kylään, ja ihan hyvin mahdutaan. Yövieraita tosin on harvemmin;-)

Me asuttiin ennen 57-neliöisessä kolmiossa ja hvyin mahduttiin. Pohja oli sellainen että olkkari oli tilava, siellä oli tilaa myös ruokapöydälle ja keittiö oli pelkkä keittokomero tai avokeittiö olohuoneeseen - sekin hyvin suunniteltu, sinne mahtui kaksikin kokkaamaan.

Toinen makkari oli niin isoa, että se riitti hyvin kahdelle lapselle ja toisessa makkarissa mahtui juuri olemaan parisängyn kanssa.



Ainoa ongelma oli oikeastaan eteinen, jossa oli tosi vähän säilytystilaa ja joka oli minimaalisen pieni. Jos olisimme asuneet kämässä pidempään, olisin ehkä laittanut olkkariin seinällisen liukuovikaappeja, se olisi ratkaissut kaikki säilytysongelmamme eikä olisi edes pahemmin haitannut olohuoneen toimivuutta.



Meillä ei vanhassa kämpssä saunaa ollutkaan ja kävimme ihan mielellämme talosaunassa.



Sanoisin, että sisustuksellakin on vaikutuksensa, kun ei ole liikaa tavaraa ja tekstiilejä ja värisävyt ovat vaaleat ja yhteensopivat, tuo se lisää tilan tuntua. Säilytystila kannattaisi rakentaa mahdollisimman neutraalin näköiseksi, esimerkiksi yksi seinällinen liukuovikaappeja näyttää hyvältä ja sinne mahtuu paljon tavaraa.

asui viime kevääseen asti reilun 80neliön neliössä.Kaksi lasta huoneessaan ja pienin makkari vanhemmilla.Ainoa puute oli kaappien vähyys ja seinäpinnat rikkonaiset(eli ovi- ja ikkuna-aukkoja) niin ei saanut edes mitään kaappeja laitettua.Vaatetta ja kenkiähän riittää... Muuten mahduimme hyvin!Nyt asutaan 150neliön omakotitalossa ja tuntuu hulppealta!Tosin tässäkin mukulat jakaa huoneet keskenään, kun huoneluku pysy samana,neliöt vaan kasvoi.

elämäntyylistä, asunnon pohjaratkaisusta ja sen toimivuudesta. Joillekin ei tuota ongelmaa asua pienemmässäkään asunnossa, mutta kai se yleisesti on niin, että lapsiperheet asuu aika ahtaasti. Näillä asuntojen hinnoilla ainakin.

Pienet lapset mahtuu hyvin samaan huoneeseen ja tietynlainen läheisyys säilyy. Mutta jos sitten ajattelee pidemmällä tähtäyksellä, on kiva, että muunneltavuutta löytyy ja esim. koululaisella oma huone.



Meillä esim. on kahdet rattaat sisällä ja mua risoo siirrellä niitä edestakaisin, hiekkaa ja rapaa tulee sisään. Jos säilytystilaa on sopivasti, niin kyllä ap. mahtuu hyvinkin asumaan ko. asunnossa.

Meillä myös iso suku, josta puolet pelmahtaa syntymäpäiville joukolla. Kyllä silloin tunnelma tiivistyy, mutta pärjätty ollaan.



Väliaikaisestihan mahtuu tietty asumaan vaikka missä.

Me ollaan 4 ja nelioitä on noin 150. Mutta säilossä on nurmikonleikkuri, miehen tyokalut, joulukuusen jalka, 4 isoa matkalaukkua, auton kattokori, 4 polkupyorää, pyorän vauva tuoli, vauvan matka sänky, teltta, makuupussit, pulkat jne.



Pari vuotta sitten oltiin 6 kk kolmiossa ja juuri ja juuri tavarat mahtuivat.

Eli vauvan ja pienen leikki-ikäisen tavaramäärää on vielä suht helppo rajottaa. Meillä ainakin ongelmia alkoi tulla kun lapset kasvavat ja erilaisia harrastus ja urheiluvälineitä alkaa olla pilvin pimein. Esim neljällä lapsella kaikilla eri kypärät pyöräilyyn, jääkiekkoon ja lasketteluun. Puhumattakaan suksista ja luistimista polkupyöristä jne. Eli kyllä asunnon toimivuuteen vaikuttaa hirveästi säilytystilojen koko.



Me asutaan muuten väliaikaisesti seitsemän hengen voimin 78 neliön kolmiota ja ei tästä kyllä toimivaa saa mitenkään. Onneksi oma talo valmistuu parin kuukauden kuluttua.

kyllä aika kohtuutonta mielestäni on valittaa tilapulasta jos neliöitä on 150... 4 hengen perheessä. Materiaali on nykypäivänä aika ylikorostettua. Mutta kiitän!



Muutamme nyt sitten 4 hengen perheenä 68 neliöiseen onnellisin mielin. :)

vastaamaan tähän galluppiin,kun vasta ostettiin vanha okt 102 neliötä ja meitä on kolme. Minua on jotenkin kismittänyt että pidemmän ajan suunnitelmalla ostettiinko liian pieni asunto,kun nykyinen 80 m2,aika huonolla pohjalla,kolmitaso-rivari,pursuaa tavaraa.

Talossa ei ole laajentamisen varaa,siis ullakkotilat on jo avattu eikä ole kellarikerrosta.Ja tämä kyseinen talo,rakennettu v 29 on jo kertaalleen lajennettu!!! On se tilantarve vaan ennen ollut ihmisillä erilainen!! jotenkin sitä hämääntyy kun 150m2 on nykyään ihan soppelin kokoinen talo pienellekin perheelle.

Suuitelmissa on " päästä eroon tavarasta" ennen muuttoa, kyllä me3 sinne mahdutaan,mutta kaikki tavara ei kun tietää että sitä kertyy lapsiperheessä koko ajan lisää.