Uskaltaisitko lähteä yksin pariksi päiväksi kaupunkilomalle? Vaikka Lontooseen.

mutta en haluaisi lähteä, on paljon mukavampi jakaa kokemukset jonkun toisen kanssa.

olen ehkä hieman arkakin mutta hyvä seura tuollaiselle matkalle on kaiken a ja o

Olen niin surkea kielissä, että sen vuoksi. Muuten kyllä.

Olen reissannut paljon yksin ympäri maailmaa.

Rakastan kaupungeissa kiertelyä. Kivaa seurassa ja ihanaa välillä yksin. Saa tehdä ihan mitä huvittaa omassa tahdissaan.

Mutten halua lähteä, olen niin seuraihminen, että haluan jakaa matka, teatteri tms kokemukset jonkun seurassa. Kotona viihdyn yksin mainiosti :)

Toki on kiva mennä jonkun kanssa yhdessä, mutta vain jos seura on kivaa. Kävin viimeksi siskojeni kanssa Englannsissa, mutta sitä ennen yksin Berliinissä. Olen ollut siellä aiemin, mutta siitä oli hirveästi aikaa. Mies ei tykkää suurista kaupungeista (intohimoinen kalastaja)

pääsääntöisesti sellaisiin paikkoihin, joissa asuu tuttuja. Tapaan heitä sitten ja lopun aikaa hengailen yksin.

Saa syödä Pret a Mangen herkkuja! Ja rauhassa saa tilata mitä lystää Jamie Oliverin ravintolassa, voi shoppailla, käydä näyttelyissä, ja illalla kattoo hömppää telkkarista ja juoda viskiä, ja leputtaa jalkoja, jos ei mene katsomaan jotain musikaalia.

Rakastan kaupungeissa kiertelyä. Kivaa seurassa ja ihanaa välillä yksin. Saa tehdä ihan mitä huvittaa omassa tahdissaan.

Missä olet käynyt ja mitä suosittelisit ekaa kertaa menevälle?

Haluaisinkin, mutta ei ole ollut mahdollisuutta. Mutta ehkä ennemmin kaupunkilomalle yksin kuin rantalomalle.

Saa syödä Pret a Mangen herkkuja! Ja rauhassa saa tilata mitä lystää Jamie Oliverin ravintolassa, voi shoppailla, käydä näyttelyissä, ja illalla kattoo hömppää telkkarista ja juoda viskiä, ja leputtaa jalkoja, jos ei mene katsomaan jotain musikaalia.

Pärjäisinköhän Lontoossa? Kieli ainakin sujuisi sen verran, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi, mutta vähän mietityttää, että olisiko liian iso kaupunki?

Se on kiva kaupunki , kaikkea löytyy, mutta pienemmässä koossa. Mä olin keväällä Birminghamissa, sielläkin oli tosi kivaa.

Barcelonassa kielimatkalla aikuisena, joten kuljin omia reittejä. Toki ei kauhean myöhään viitsinyt laitakaupungilla asuvan perheen luokse mennä tai yksin kulkea.

Se on kiva kaupunki , kaikkea löytyy, mutta pienemmässä koossa. Mä olin keväällä Birminghamissa, sielläkin oli tosi kivaa.

vaikka lauantain jossain (esim. Lontoo, Amsterdam tai Bryssel). On ihana vaan olla itsekseen ja kierrellä siellä, mikä sattuu kiinnostamaan. Sen sijaan lomamatkalle en koskaan lähde yksin, vaan otan perheen (tai ainakin lapset) mukaani.



Mikä kaupunkilomailussa yksin voi olla pelottavaa?



Ajattelisin, että kaupunkilomailu (pitkä reissu) yksin olisi lähinnä tylsää juurikin sen vuoksi, ettei kokemuksia voi jakaa toisen tai toisten kanssa. Pieninä annoksina (päivä tai pari) se on kyllä ihanan rentouttavaa.

eikä hinnalla pilattuja , ja voi syödä kävellessäkin, jos on kiire. Lontoo on jotenkin täynnä pieniä osia, se ei oikeesti tunnu isolta. Metro on älyttömän helppo, osta oyestercard, ja matkusta miten lystää, googleta. Netistä löytää kaiken etukäteen, Marks and Spencerinkin, sieltä saa parhaimmat, hyvälaatuiset alusvaattet lapsille etc, kaikki löytyy googlesta. Lontoo on mulle yli kaiken, siellä on aina kivaa. Lasten vaatteet on englannissa verottomia, sota-ajalta peruja, siksi ne on niin älyttömän edullisia.

Rakastan kaupungeissa kiertelyä. Kivaa seurassa ja ihanaa välillä yksin. Saa tehdä ihan mitä huvittaa omassa tahdissaan.

Missä olet käynyt ja mitä suosittelisit ekaa kertaa menevälle?

Se on sellainen "helppo", kaunis kaupunki, missä naisihmisen on kuitenkin mukavaa ja turvallista kuljeskella yksin siellä täällä, illallakin. Tekemistä ja katselemista riittää, eikä tuolla tule yksin liikkuessa sellainen olo että pitää oettaa sulautua jonnekin tapettiin.

Se on ärsyttävä ja kiukuttaja kun se on liian kiireinen ja joka hiivatin paikassa pitää jonottaa, mutta ei se pelottava ole. Länsimaiset kaupungit kuitenkin kaikki toimii suurinpiirtein samoilla perusteilla, eikä Helsinki nyt niin erilainen ole kuin Lontoo. Ero on lopulta vain skaalassa. Ihan eri asia sitten lähteä johonkin Kauko-itään tai Afrikkaan tai vaikka Moskovaan (Venäjälläkin Pietari on viellä ymmäryksen rajoissa, mutta Moskovassa pitää jo vähän sovittautua).

Se on tuttu kaupunki, ja jos tulee tylsää (mitä en millään usko) voisin aina soitella parille tutulle, josko tarjoaisivat kunnon iltateet tai lähtisivät pubiin parille tuopille.



Aikanaan asuin Lontoossa perheen kanssa. Silloin kotiäidin suurin hetki viikossa oli se, kun mies jäi lapsen kanssa kotiin ja sain ihan itsekseni lähteä vaeltelemaan kaupungille. Yleensä tein "pakolliset" ostokset, ostin lehden tai kirjan ja hakeuduin johonkin kahvilaan istumaan ja katselemaan ihmisivilinää. Lehti oli vain rekvisiittaa, sitä luin vasta metrossa kotimatkalla.