tunteeko kukaan muu kuuluvansa täysin väärään kulttuuriin?
Olen jo miltei nelikymppinen ja koko ikäni kokenut eläväni "väärällä maalla",
Jo lapsena kuulin olevani liian puhelias, liian innokas, liian tunteellinen jne. tarkkaavaishäiriötä minulla ei ole :)
Lapsillani tuntuu olevan samanlaista tiedossa.
Töissä olen ottanut ns. työroolin, eli olen hiljaisempi ja harvoin kerron mitä oikeasti ajattelen. Siten on helpompaa.
Olen ollut ajoittain masentunut ja tämä johtunut juurikin tästä. Onneksi minulla on pari sukulaista, jotka ovat samanlaisia, joten sikäli pientä vertaistukea on olemassa.
Onko joku rohkea lähtenyt näin varttuneempana etsimään itseään esim ulkomaille? Tai miten olette löytäneet yhteisön jossa tunnette kuuluvanne omienne joukkoon?
Kommentit (21)
Olen lapsesta asti ollut ns. pikkuvanha, käyttäytynyt kauniisti ja paheksunut huonokäytöksisiä ihmisiä iästä huolimatta. Arvostan hiljaisuutta, muiden huomioimista ja kaunista, etiketin tuntevaa käytöstä. Jos menen ostoksille, oletan myyjän vetävän "roolinsa" kunnolla vaikka olisi kuinka paska päivä hänellä enkä osta paikoista, joissa en saa kunnollista palvelua. Olen erittäin tiukka itseäni kohtaan, vaadin itseni "tilille" pienistäkin jutuista. En voi sietää perussuomalaista tapaa laiskotella ja olla jouten töissäkin, miesten tapaa juopotella keskellä päivää ja kusta housuihinsa jne.
Päädyin Japaniin ja löysin kotini. Opin jopa kielen nopeasti, koska se tuntui päässäni loogiselta.
mutta olen myöskin liian spontaani, eläytyväinen, puhelias, suulas ja keskeytän muita alinomaa :( En vain opi olemaan olematta liian impulsiivinen. Sopisin varmaa tämän puolesta johonkin jenkkeihin tai Italiaan tms. Saisi ainakin kovalla äänellä purkaa tunteensa niin työpaikalla kuin kotonakin olematta ilkeä ja huonokäytöksinen oitis.
Tää on niin kyräilevää ja vakavaa. Mä tykkäisin että voisi olla rennommin, ei niin tarkasti suojamuurien sisällä ja rönsyilevää/pulppuilevaa elämää kaipaisin ympärille. Ystävällistä perusajattelua..
Suomessa silti pysynyt aina vaikka olen haaveillut muutosta ulkomaille.
Yhteisön olen löytänyt itselleni, mutta en mitään "omien joukkoon" yhteisöä :)
mutta olen myöskin liian spontaani, eläytyväinen, puhelias, suulas ja keskeytän muita alinomaa :( En vain opi olemaan olematta liian impulsiivinen. Sopisin varmaa tämän puolesta johonkin jenkkeihin tai Italiaan tms. Saisi ainakin kovalla äänellä purkaa tunteensa niin työpaikalla kuin kotonakin olematta ilkeä ja huonokäytöksinen oitis.
Tuota toisten keskeyttämistä on minullakin ja aina tulkittu ihan päin honkia. Kuvittelin vuosia, että juttuni ovat typeriä keskustelukumppanin reaktioista päätellen. En ymmärtänyt, että puhumiseni tulkittiin päsmäröinniksi ja itsekkyydeksi. Todellisuudessa pystyn puhumaan ja kuuntelemaan samaan aikaan ja minun päälle saa puhua ja ei tulisi mieleen loukkaantua. Minua stimuloi nimenomaan kiinnostava puhe ja tällöin innostuneena höpötän päälle. Kyllä tällainen aiheuttaa paljon ristiriitaa ja elämä on jatkuvaa itsehillintää tai miten sen nyt kuvailisi...
että Suomessa olen aina se kovaääninen keskeyttelijä ja tyhjännauraja, mutta Englannissa (jossa ollaan asuttu pitkään) taas minua pidetään hiljaisena, kohteliaana ja rauhallisena, vaikka käytös on aivan samanlaista. Voin sanoa rehellisesti, että puhun englantia niin hyvin, että kieliero ei tässä vaikuta.
Jossain Turkissa varmaan en saisi suunvuoroa.
En ymmärrä mitä järkeä olisi jäädä tänne tuntemaan olevansa väärässä maassa, kun kerran mahdollisuuksia on kokeilla muita maita. Ja pääsee sieltä takaisin sitten jos muutaman vuoden päästä tuntuukin että Suomessa oli sittenkin parempi.
Mutta ei sen välttämättä tarvi olla kamalaa että on erilainen. Itse olen kirjaimellisesti täällä vieraalla maalla mutta ei minua haittaa yhtään se että keskimäärin muut ihmiset on ehkä vähemmän temperamenttisia kuin minä. Saavat olla mitä ovat ja minä saan olla mitä olen. Se ei enää tässä iässä jaksa kauheasti kiinnostaa mitä mieltä he minusta ovat, varmaan jotkut ajattelee että hirveä melodramaattinen räpättäjä joka ei osaa pitää päätään kiinni hetkeäkään mutta so what?
Keskeyttäjä on röyhkeä kulttuurista ja maasta riippumatta. Se minkä kuulet ehkä vieraalla kielellä keskeyttämisenä, ei ole sitä. Puherytmi on erilainen ja tapa puhua. Mutta keskeyttäminen on röyhkeää kaikilla kielillä!
mutta olen myöskin liian spontaani, eläytyväinen, puhelias, suulas ja keskeytän muita alinomaa :( En vain opi olemaan olematta liian impulsiivinen. Sopisin varmaa tämän puolesta johonkin jenkkeihin tai Italiaan tms. Saisi ainakin kovalla äänellä purkaa tunteensa niin työpaikalla kuin kotonakin olematta ilkeä ja huonokäytöksinen oitis.
Tuota toisten keskeyttämistä on minullakin ja aina tulkittu ihan päin honkia. Kuvittelin vuosia, että juttuni ovat typeriä keskustelukumppanin reaktioista päätellen. En ymmärtänyt, että puhumiseni tulkittiin päsmäröinniksi ja itsekkyydeksi. Todellisuudessa pystyn puhumaan ja kuuntelemaan samaan aikaan ja minun päälle saa puhua ja ei tulisi mieleen loukkaantua. Minua stimuloi nimenomaan kiinnostava puhe ja tällöin innostuneena höpötän päälle. Kyllä tällainen aiheuttaa paljon ristiriitaa ja elämä on jatkuvaa itsehillintää tai miten sen nyt kuvailisi...
Olen lapsesta asti ollut ns. pikkuvanha, käyttäytynyt kauniisti ja paheksunut huonokäytöksisiä ihmisiä iästä huolimatta. Arvostan hiljaisuutta, muiden huomioimista ja kaunista, etiketin tuntevaa käytöstä. Jos menen ostoksille, oletan myyjän vetävän "roolinsa" kunnolla vaikka olisi kuinka paska päivä hänellä enkä osta paikoista, joissa en saa kunnollista palvelua. Olen erittäin tiukka itseäni kohtaan, vaadin itseni "tilille" pienistäkin jutuista. En voi sietää perussuomalaista tapaa laiskotella ja olla jouten töissäkin, miesten tapaa juopotella keskellä päivää ja kusta housuihinsa jne.
Päädyin Japaniin ja löysin kotini. Opin jopa kielen nopeasti, koska se tuntui päässäni loogiselta.
Keskeyttäjä on röyhkeä kulttuurista ja maasta riippumatta. Se minkä kuulet ehkä vieraalla kielellä keskeyttämisenä, ei ole sitä. Puherytmi on erilainen ja tapa puhua. Mutta keskeyttäminen on röyhkeää kaikilla kielillä!
ei ole sitä välttämättä muilla kielillä. Suomeksihan on tapana odottaa että toinen saa lauseensa aivan loppuun ja sitten pidetään vielä pieni hiljainen hetki ennen kuin muut saavat puhua... En puhu monia kieliä, mutta englantia puhuttaessa tuollainen hiljaisuus puheenvuoron loppumisen merkiksi on täysin tuntematon. Keskustelu etenee 'keskeyttämällä', eli hiljaisia hetkiä ei yleensä tule ellei kuulija ole aivan ällikällä lyöty. Tämä unohtuu helposti kun kieli vaihtuu englannista suomeen.
että Suomessa olen aina se kovaääninen keskeyttelijä ja tyhjännauraja, mutta Englannissa (jossa ollaan asuttu pitkään) taas minua pidetään hiljaisena, kohteliaana ja rauhallisena, vaikka käytös on aivan samanlaista. Voin sanoa rehellisesti, että puhun englantia niin hyvin, että kieliero ei tässä vaikuta. Jossain Turkissa varmaan en saisi suunvuoroa.
innostuessani kiihdyn puhumaan kovin niin yhtälö ikävä. Vastasinkin siis tuossa jo aiemmin.. Tulee olo, että olen typerä vouhkaaja.
Keskeyttäjä on röyhkeä kulttuurista ja maasta riippumatta. Se minkä kuulet ehkä vieraalla kielellä keskeyttämisenä, ei ole sitä. Puherytmi on erilainen ja tapa puhua. Mutta keskeyttäminen on röyhkeää kaikilla kielillä!
Mene vaikka Italiaan ja Espanjaan kokeilemaan kohteliaasti puhua keskeyttämättä niin et kyllä ikinä saa suunvuoroa ja sinua lisäksi pidetään vähän "hitaana" ja ehkä yksinkertaisenakin.
Itse rakastan keskustelua joka on niin kiihkeä että ihmiset ei jaksa odottaa vuoroaan puhua vaan aloittavat jo ennen kuin toinen lopettaa, puhuvat päällekkäin, ilmaisevat hyvin voimakkaaasti sen mitä mieltä ovat toisen sanomasta (tavalla jonka moni suomalainen ottaisi veriseksi loukkaukseksi)...
Keskeyttäjä on röyhkeä kulttuurista ja maasta riippumatta. Se minkä kuulet ehkä vieraalla kielellä keskeyttämisenä, ei ole sitä. Puherytmi on erilainen ja tapa puhua. Mutta keskeyttäminen on röyhkeää kaikilla kielillä!
mutta olen myöskin liian spontaani, eläytyväinen, puhelias, suulas ja keskeytän muita alinomaa :( En vain opi olemaan olematta liian impulsiivinen. Sopisin varmaa tämän puolesta johonkin jenkkeihin tai Italiaan tms. Saisi ainakin kovalla äänellä purkaa tunteensa niin työpaikalla kuin kotonakin olematta ilkeä ja huonokäytöksinen oitis.
Tuota toisten keskeyttämistä on minullakin ja aina tulkittu ihan päin honkia. Kuvittelin vuosia, että juttuni ovat typeriä keskustelukumppanin reaktioista päätellen. En ymmärtänyt, että puhumiseni tulkittiin päsmäröinniksi ja itsekkyydeksi. Todellisuudessa pystyn puhumaan ja kuuntelemaan samaan aikaan ja minun päälle saa puhua ja ei tulisi mieleen loukkaantua. Minua stimuloi nimenomaan kiinnostava puhe ja tällöin innostuneena höpötän päälle. Kyllä tällainen aiheuttaa paljon ristiriitaa ja elämä on jatkuvaa itsehillintää tai miten sen nyt kuvailisi...
muotoillaan nyt vaikka näin, että suomalaiset kokevat tulevansa keskeytetyksi jos joku avaa suunsa oman puheenvuoronsa ulkopuolella. Monessa kulttuurissa keskeytys tehdään nonverbaalisin elkein, ei puheella jos halutaan jostain syystä vaientaa puhekumppani. Ja keskustelukulttuuri on oikeasti Suomessa ihan lapsenkengissä.
Keskeyttäjä on röyhkeä kulttuurista ja maasta riippumatta. Se minkä kuulet ehkä vieraalla kielellä keskeyttämisenä, ei ole sitä. Puherytmi on erilainen ja tapa puhua. Mutta keskeyttäminen on röyhkeää kaikilla kielillä!
Mene vaikka Italiaan ja Espanjaan kokeilemaan kohteliaasti puhua keskeyttämättä niin et kyllä ikinä saa suunvuoroa ja sinua lisäksi pidetään vähän "hitaana" ja ehkä yksinkertaisenakin. Itse rakastan keskustelua joka on niin kiihkeä että ihmiset ei jaksa odottaa vuoroaan puhua vaan aloittavat jo ennen kuin toinen lopettaa, puhuvat päällekkäin, ilmaisevat hyvin voimakkaaasti sen mitä mieltä ovat toisen sanomasta (tavalla jonka moni suomalainen ottaisi veriseksi loukkaukseksi)...
Ja edelleen täällä ei keskeytetä, se että puhe jatkaa tauotta ja se saattaa kuulostaa keskeyttämiseltä, niin ei ole sitä. Jos joku keskeyttää toisen lauseen ja ajoittaa päällu puhumisen, niin se on röyhkeää. Puhe saattaa kuulostaa myös vihaiselta, muttei ole sitä. Puhetapa on erilainen ja rytmi ja tapa puhua. Uskokaa nyt että keskeyttäminen ja toisen päälle puhuminen on eri asia. Ellette usko, niin Ap voi vapaasti tulla Italiaan tai emnnä espanjaan ja yritää puhua kova-äänisesti muitten päälle. Saa varmaan pitkän jonon ystäviä..
Keskeyttäjä on röyhkeä kulttuurista ja maasta riippumatta. Se minkä kuulet ehkä vieraalla kielellä keskeyttämisenä, ei ole sitä. Puherytmi on erilainen ja tapa puhua. Mutta keskeyttäminen on röyhkeää kaikilla kielillä!
Mene vaikka Italiaan ja Espanjaan kokeilemaan kohteliaasti puhua keskeyttämättä niin et kyllä ikinä saa suunvuoroa ja sinua lisäksi pidetään vähän "hitaana" ja ehkä yksinkertaisenakin. Itse rakastan keskustelua joka on niin kiihkeä että ihmiset ei jaksa odottaa vuoroaan puhua vaan aloittavat jo ennen kuin toinen lopettaa, puhuvat päällekkäin, ilmaisevat hyvin voimakkaaasti sen mitä mieltä ovat toisen sanomasta (tavalla jonka moni suomalainen ottaisi veriseksi loukkaukseksi)...
Ja edelleen täällä ei keskeytetä, se että puhe jatkaa tauotta ja se saattaa kuulostaa keskeyttämiseltä, niin ei ole sitä. Jos joku keskeyttää toisen lauseen ja ajoittaa päällu puhumisen, niin se on röyhkeää. Puhe saattaa kuulostaa myös vihaiselta, muttei ole sitä. Puhetapa on erilainen ja rytmi ja tapa puhua. Uskokaa nyt että keskeyttäminen ja toisen päälle puhuminen on eri asia. Ellette usko, niin Ap voi vapaasti tulla Italiaan tai emnnä espanjaan ja yritää puhua kova-äänisesti muitten päälle. Saa varmaan pitkän jonon ystäviä..
ja kyllä puhutaan samaann aikaan ja päälle. Suomalainen mieheni ihmetteleekinm, että miten kykenemme sisarusten kanssa pysymään toistemme jutuista kärryillä, kun mesoamme samaan aikaan. Ja näitä puhumiseroja on paljon! Esim. jos on eri mieltä kannatta se sanoa heti eikä odottaa mitään puheenvuoroa. Muutoin pidetään oikeasti vähän hitaana niinkuin joklu täällä kirjoittikin. Epäkohtelias on jos ei kuuntele. Siitä loukkaannutaan syvästi, mutta päälle puhuminen ei todellakaan ole merkki siitä. Pään pois kääntäminen, kenkiin tuijottelu ym on todella loukkaavaa, mutta Suomessa sitä tehdään koko ajan.
ja kyllä puhutaan samaann aikaan ja päälle. Suomalainen mieheni ihmetteleekinm, että miten kykenemme sisarusten kanssa pysymään toistemme jutuista kärryillä, kun mesoamme samaan aikaan. Ja näitä puhumiseroja on paljon! Esim. jos on eri mieltä kannatta se sanoa heti eikä odottaa mitään puheenvuoroa. Muutoin pidetään oikeasti vähän hitaana niinkuin joklu täällä kirjoittikin. Epäkohtelias on jos ei kuuntele. Siitä loukkaannutaan syvästi, mutta päälle puhuminen ei todellakaan ole merkki siitä. Pään pois kääntäminen, kenkiin tuijottelu ym on todella loukkaavaa, mutta Suomessa sitä tehdään koko ajan.
Joo ja minä olen myös siis syntyjäni eteläisestä Italiasta ja siellä elämäni ekat 24 vuotta asunut joten kokemusta aiheesta on muutakin kuin turistireissulla saatu käsitys. Ja joo kyllä puhutaan päälle, keskeytetään, ja lisäksi saatetaan samassa seurueesssa puhua "ristikkäin" kovaäänisesti useista eri aiheista ja poukkoilla aiheiden ja keskustelukumppanien välillä joka suomalaisesta miehestäni on erityisen käsittämätöntä (se ei ymmärrä sitä miten pystyy pitämään kirjaa esim. ison pöytäseurueen monesta keskustelusta yhtä aikaa niin että hyppää yhtäkkiä toiseen jos sieltä kuului jotain kiinnostavaa).
Tuo on muuten oikeasti vaikea ero tuo eleiden ero. Suomessa pidetään uhkaavana ja ylimielisenä jos tuijottaa toista intensiivisesti kun keskustellaan. Useimmat kääntävät vaivautuneina itse katseen kengänkärkiin tai sivulle jos niin tekee. Italiassa taas tosiaan sellainen on epäkohteliasta, pälyilijää ei selvästi heidän mielestä kiinnosta kuunnella ollenkaan mitä hän sanoo kun katsekin harhailee missä sattuu! Se on vähän sama kuin Suomessa alkaisi kesken keskustelun haukotella ja katsella vähän väliä kelloaan, pitkästyneisyyden tai jopa keskustelukumppanin halveksunnan merkki.
suomalaiseen autismitaipumukseen. Täällähän ihmiset ovat geneettisesti hyvin taipuvaisia autismiin (tosin usein niin lievään, ettei se varsinaisesti haittaa, ja yhteiskunta on tietenkin suunniteltu meille autisteille toimivaksi). Syndroomaan kuuluu, että muita ihmisiä ei ole helppo ottaa huomioon ja itseilmaisu on jähmeää. Täällä on aika harvinaista, että ihminen pystyy katsomaan televisiota, käymään keskustelua ja samalla tekemään jotain työtäkin, vaikka etelänveteliltä tämä onnistuu yleensä aina. Suomalainen taas keskittyy yhteen asiaan. Siksi hänen on vaikea kuunnella ja puhua yhtä aikaa.
ja kyllä puhutaan samaann aikaan ja päälle. Suomalainen mieheni ihmetteleekinm, että miten kykenemme sisarusten kanssa pysymään toistemme jutuista kärryillä, kun mesoamme samaan aikaan. Ja näitä puhumiseroja on paljon! Esim. jos on eri mieltä kannatta se sanoa heti eikä odottaa mitään puheenvuoroa. Muutoin pidetään oikeasti vähän hitaana niinkuin joklu täällä kirjoittikin. Epäkohtelias on jos ei kuuntele. Siitä loukkaannutaan syvästi, mutta päälle puhuminen ei todellakaan ole merkki siitä. Pään pois kääntäminen, kenkiin tuijottelu ym on todella loukkaavaa, mutta Suomessa sitä tehdään koko ajan.
Joo ja minä olen myös siis syntyjäni eteläisestä Italiasta ja siellä elämäni ekat 24 vuotta asunut joten kokemusta aiheesta on muutakin kuin turistireissulla saatu käsitys. Ja joo kyllä puhutaan päälle, keskeytetään, ja lisäksi saatetaan samassa seurueesssa puhua "ristikkäin" kovaäänisesti useista eri aiheista ja poukkoilla aiheiden ja keskustelukumppanien välillä joka suomalaisesta miehestäni on erityisen käsittämätöntä (se ei ymmärrä sitä miten pystyy pitämään kirjaa esim. ison pöytäseurueen monesta keskustelusta yhtä aikaa niin että hyppää yhtäkkiä toiseen jos sieltä kuului jotain kiinnostavaa). Tuo on muuten oikeasti vaikea ero tuo eleiden ero. Suomessa pidetään uhkaavana ja ylimielisenä jos tuijottaa toista intensiivisesti kun keskustellaan. Useimmat kääntävät vaivautuneina itse katseen kengänkärkiin tai sivulle jos niin tekee. Italiassa taas tosiaan sellainen on epäkohteliasta, pälyilijää ei selvästi heidän mielestä kiinnosta kuunnella ollenkaan mitä hän sanoo kun katsekin harhailee missä sattuu! Se on vähän sama kuin Suomessa alkaisi kesken keskustelun haukotella ja katsella vähän väliä kelloaan, pitkästyneisyyden tai jopa keskustelukumppanin halveksunnan merkki.
osata vieras kieli kunnolla, jotta pääsisi paasaamaan :) Olisipa Suomessakin joskus tuollaista, vaikka työpaikan palsuissa. Ettei aina tarvitsisi pitää itseään outona, kun menee innostuksissaan puhumaan toisen päälle.
vaikka olenkin melko rauhallinen ja hiljainen.
Siksi olenkin suuntautunut kansainväliselle alalla ja uralle, ja hankkinut ulkomaankokemuksia jo opiskeluaikana.
Siinä tulikin vastaus myös ap:n kysymykseen. Yhteisöni olen löytänyt kansainvälisiltä kentiltä.
olen asunut Tanskassa ja Hollannissa ja kummassakin viihtynyt paremmin kuin Suomessa. Ei ole liian manjana, mutta ei niin nurkkakuntaista kuin Suomessa.
Toki näissäkin maissa on huonot puolensa ja puutteensa, eihän mikään maa ole täydellinen. Minulle nämä vaan sopivat paremmin.
en tunne ketään samoin ajattelevia ja tai samoista asioista pitäviä ikäisiäni suomalaisia.