Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin lapset ei saa syödä kaverin luona?
18.01.2012 |
Esim lapsi on kaverilla ja sitten siellä on ruoka-aika ja pyydetään pöytään. Lapsi soittaa kotiin, että saako syödä ja vastaus on ei. Miksi??
Mun äiti oli tuommoinen kieltäjä, mutta ikinä ei sitä perustellut, enkä tänäpäivänäkään tajua syytä.
Todella noloa lapselle kieltäytyä ruuasta, jos sitä oikein tarjotaan.
Te joiden lapsi ei saa syödä kylässä, suututteko jos mies töistä tullessaan kertookin jo syöneensä vaikka Penan luona?
Kommentit (28)
halutaan pitää kiinni siitä perheen yhteisestä ateriasta kerran päivässä monestakin eri syystä. Ja on tosiaan ikävää, jos lapsi syö kaverillaan klo 16.30 jonkun ison aterian, kun meillä olisi ruoka odottamassa klo 18. Samoin on miehen kanssa, mies ei mene syömään jotain muuta jonnekin muualle juuri ennen kuin on ruoka-aika. Jos on esim. töiden takia joutunut syömään, istuu silti pöytään ja nakertaa jotain, mutta lapselta olisi kohtuutonta vaatia sitä, jos vatsa on jo täynnä. Meillä ei nirsoilla ruuan kanssa, vaan pidetään ruokailua perheen yhteisenä hetkenä, jolloi keskustellaan päivän tapahtumista ja muusta. Olennainen osa päivää. Toki poikkeuksia on tilanteen mukaan, mutta koska olen kotiäitinä ja lapset kotona ei ole ollut tarvetta aloittaa kavereiden luona vierailua niin myöhään etteikö olisi ehtinyt leikkiä tunteja ennen kuin on aika syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsi syö kylässä, on oletusarvona, että vastavuoroisesti ruokin ruokaa tarjonneen perheen lapsen. En viitsi. Siksi meillä määräys, että kun kaveri menee syömään, lähtee meidän lapsi kotiin.
Meillä joskus saa jäädä, usein ei ja kaverit asuu niin lähellä, että mieluusti vanhemmatkin ne haluaa kotiinsa syömään ja juttelemaan kuluneesta päivästä.
leipää ja sokeripitoisia mehuja tai jotain muuta, joka ei kuulu meidän perheen ruokavalioon. Olisi väärin totuttaa lapsi makuihin, joita meillä ei sallita. Hyvin selkeä linja se, että kotona syödään.
missä kaverit eivät saaneet jäädä syömään.
oli tosi noloa kun piti hätistää kaveri pois kun ruoka aika tuli.
en kyllä itsekään ikinä syönyt kavereillani, en kyllä muista kielsikö äitini (varmaan voi hyvin olla) vai oliko mun kotiintuloaikani aina niin aikasin ettei kellään kaveriperheelläni ollut ruoka aika vielä silloin.
nyt kun olen muuttanut pois kotoonta niin tuntuu että vanhempieni talossa(minun lapsuuden kodissani mistä olen vasta 3vuotta asunut muualla!) olen vieras, vaikka samaa perhettä olemmekin.
mieheni perheen luona ei ole samaa fiilistä, heillä onkin ollut aina sellainen rento ote näihin asioihin. ei tiukkana pakotettu vieraita lähtemään ruoka aikana, jne.
ite otan rennon linjan myös. en halua samanlaisia fiiliksiä lapselleni mitä itselläni oli lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä pitää kirjata lapsn jokainen suuhun laitettu asia.
ettei ainakaan minun lapseni olisi sen takia ei-toivottu vieras, että "se pitää aina ruokkiakin".
Sinänsä minua itseäni ei tietenkään haittaa, jos lapselle jotain kylässä tarjotaan.
lapsiaan syömästä meillä. On aika ikävä juttu, koska lapset viettävät meillä paljon aikaa. Vielä syksyllä ei ollut tällaista kieltoa, mutta jossain vaiheessa se nyt tuli. Ilmeisesti meillä tarjotaan vääränlaista ruokaa, koska kerran oli pöydässä einespohjaista ruokaa ja jos muistan oikein, niin sen jälkeen tämä kielto tuli.
Lapsille kielto on tosi kurja juttu. Ensinnäkin koska omat lapset haluaisivat tarjota kaverilleen ruokaa. Sitten kielto vielä on niin ehdoton, että naapurin lapset kieltäytyivät jopa syntymäpäivillä käydessään maistamasta yhtään mitään. Siinä tuli jo surku lasten puolesta, kun seisoivat vain katsomassa toisten herkkujen syöntiä.
Tavallaan ymmärrän, tavallaan en. Eikö sitä omaa ruokavaliota ja "ruokavakaumusta" voi toteuttaa siellä kotona ja antaa lasten muuten elää normaalisti? Siis allergiat ja muut on tietysti asia erikseen, mutta tässä ei ole kyse sellaisista.